Olin viimein aikaansaava ja kasasin kokoon Traconin photoshoot-postauksen!
Kierrätin Traconissa Desuconin (2009) pukuni Gwendolynin, ja onnisuttiin Yumin ja Wempan kera järkkäämään aikaa ryhmäkuviin. Ei tässä kestänykään kuin pari kuukautta saada aikaiseksi pienentää kuvat, mutta tässä tulee. Ja paljon.
Valtavat kiitokset kuvaajille, jotka jaksoivat paahteesta huolimatta olla kameran varressa. ♥ Olen tottunut siihen, että olen useissa photoshooteissa yksikseni/ilman muita saman sarjan hahmoja, mutta oli taas varsin piristävää huomata, miten kivoja ryhmäkuvaukset ovatkaan. Näitä lisää!
Koen suunnatonta tarvetta irrottautua hetkeksti kaikesta Eurocosplay-juttuihin liittyvästä. En tosin onnistu siinä täysin, sillä höpisen kuitenkin pukuilusta, mutta irrottaudun avautumalla puvuista, jotka tällä hetkellä näyttävät olevan työstämisen kohteita hamassa tulevaisuudessa. Ajankohdasta ja esiintymisjärjestyksestä ei ole mitään käsitystä, mutta kun uusia hahmoja ja pukuja alkaa kasaantumaan, lienee ihan fiksua laittaa niitä jonkinlaiseen järjestykseen.
Otsikko oli Funny Joke siihen asti, kun kuvittelin tekeväni eeppisen postauksen siitä, miten ensi vuoden cosplayt ovat vain ja ainoastaan naisia, kunnes huomasin että ei tiikeri niin vain raidoistaan pääse. Yllättäen niitä miehiä tupsahteli mukaan ensin yksi, sitten huomasin niitä löytyvän ainakin kolme. Hups. Joka tapauksessa naisten määrä näyttää lisääntyvän - Gwendolynin jälkeen on kummasti alkanut haikailemaan naishahmojen perään yksinkertaisesti jo asujen mukavuudenkin takia. Vihaan bindaamista yli kaiken (entisen urheilija keuhkot + rintakehän sitominen = ei hyvä), joten ilo on korkealla kun huomaan, että ensi vuonna ei kenties tarvitse bindata joka hemmetin conissa.
Joten! Näppejä polttelevia pukuja:
Paine - Berserker dressphere - Final Fantasy X-2
Final Fantasy X-2:lla on erityinen paikka sydämessäni ja se on yksi niistä peleistä joita jaksan tahkota aivan koko ajan ja jatkuvasti, monta kertaa putkeen (Hey thar, 5. läpipeluukerta - 100 %, I'll get you someday). Rakastan dresspheresysteemiä sekä visuaalisella että peliteknisellä tasolla, ja cosplaylistallani on varmaan ainakin 4 dressphereä, jotka haluan palavasti tehdä. Joista ykkösenä on ehdottomasti Berserker. Puvut ovat väriskaalaltaan (erityisesti Painen versio) aivan uskomattoman hirveitä ja nimenomaan siksi niin hienoja. :D Muutenkin puku on mauttomuus tiivistettynä yhteen asuun - sininen trikoopuku, jonka päälle on isketty kontrasti-ja vastavärejä, leopardikuviota, karvakangasta ja alusvaatteet trikoopuvun päälle? I'M SO IN. 8D Berserker!Paine on ollut suunnitelmissa jo niin pitkään, että ensi vuonna aion sen satavarmasti toteuttaa, tahtoisin melkein väittää laittavani puvun ykköseksi toteutettavien listalle. Sormeni syyhyävät päästä työstämään noita sarvia ja pääsen leikkimään kulmahampaiden kanssa. Paine on hahmona myös äärettömän siisti ja hieno - jos väitätte muuta, ette ole pelanneet sidequesteja ettekä hankkineet tarpeeksi Crimson Spherejä. >:C Voin myös lopettaa syömisen ja alkaa käymään salilla!
Luca Trulyworth - Ar Tonelico 2
Kun olen tehnyt Painen, voin jatkaa syömättömyys- ja salilinjaani ja tehdä Lucan. :D Ar Tonelico II:n pelaaminen lähti siitä, kun halusin pelata jotain geneeristä, tarpeettoman aivotonta spriteropea ja ATII kolahti postiluukusta sisään. Iloiseksi yllätykseksi peli ei ollut ihan niin geneerinen em. peliksi kuin mitä olin tottunut (Atelier Iris 2 Eternal Mana = AAAARGH). En odottanut peli ihkusöpötytön kolahtavan hahmona, mutta toisin kävi. Läpi en ole peliä vielä pelannut, mutta Lucan hahmokehitys on jo tässä vaiheessa muikea asia, ehkä juuri siksi että Luca on niin, no, tavallinen.
Puvun tekeminen itsessään kutsuu aivan silmittömästi - saan kaavoittaa kivoja asioita, pääsen painamaan paljon kuvioita ja tekemään maailman siisteimmät kengät, joista en niin tiedä, miten ne toimivat. Vaan ei se mitään, parasta pukujen tekemisessä on yhä mielestäni ongelmanratkaisu. Lucalla on myös ihastuttavan lyhyt hame, jonka toimivuudesta saatan olla montaa mieltä, sekä hihat, joiden toimivuudesta olen vielä vakuuttuneempi kuin hameen! Näyttävät piirrettynä varsin hyvältä, 3D-maailmassa tuskin, mutta ei se mitään, olen puvusta ehkä hieman liian innoissani verrattuna siihen, kuinka innoissani tulen olemaan se päälläni, kun joka paikka näkyy. Hieno harrastus!
Dakini - Persona 3/4
Olen myös hillitön Personafag, Kazuma Kanekon desingit ovat hienoinpia ja älyttömimpiä pelimaailmassa ikinä. Dakini on melko normaali ja edes jotenkin toteutettavissa oleva design verrattuna muihin eeppisiin mörreihin. Hahmosyvyyttä ei Personan mörreistä juuri löydy, koska ne ovat, no, mörrejä, ja niiden tarkoitus on lähinnä listiä toisia mörrejä ja näyttää siisteiltä. Päähine aiheuttaa suurta epätoivoa ja halua päästä veistämään sitä, samoin muut propit ja korut vyötäisillä nostattavat hyvänolontunteita pintaan. Olen pukua tehdessäni seitsemännessä taivaassa aina kun pääsen veistemään jotain. ♥ Oikeaa epätoivoa nostattaakin erityisesti puvun helmipitoisuus. Helmiä on paljon ja joka paikassa ja ne ovat sopivasti juuri sen verran punaoranssin värisiä, etten varmasti löydä mielestäni juuri oikean värisiä mistään kaupasta, vaan maalaisin kaikki oikean sävyisiksi. Miten niin rakastan tätä harrastusta. Ai niin, ihoni pitäisi olla myös keltainen, varpaankynsieni terävät ja silmissä punaiset sclera-linssit.
Mayumi Kino - Blue Submarine no. 6
Yksi nimi: Range Murata. Blue Submarine no.6 on 4 OVA-jason mittainen sci-fi/post-apocalypse -anime, jossa Murata on toiminut hahmosuunnittelijana. OVAt ovat peräisin vuodelta 1998, ja niiden metsästämiseen meni ikä ja terveys. Vaan onneksi metsästin, lyhykäisyydessäänkin BS6 on aika muikea paketti 90-luvun animea. OVAt löytyivät vain englantidubeilla, jotka olivat muuten ihan yllättävän hyvät. On ihana verrata BS&:ea esim. Last Exileen (2003), jonka hahmosuunnittelun on Murata myös hoitanut, ja ihastella 15 vuoden piirto-/animaatiojäljen eroa kun hahmosuunnittelija on sama. ..niin, itse pukuun, köh. Toinen bodysuit tälle vuodelle, en ehkä arvosta, mutta Mayumi on hahmona ihana ja siisti, ja vaikka kuinka valitan, päädyn tekemään puvun kuitenkin. Ompelullisesti puku on varsin simppeli ja helppo, mutta hohhoi nippeleitä ja yksityiskohtia, saan taas väkertää. Puku kutsuu hyvin paljon siksi, että sen tekeminen olisi melko erilaista aikaisempiin verrattuna, puvussa kiinni olevien kolmiulotteisten ..asioiden saaminen oikeasti hyvännäköisiksi = haasteita.
Myös Mayumin univormuversio on uuh, senkin teen jossain vaiheessa.
Sitten siirryn miesosastoon!
Ylhäältä alas Nooj, Baralai, Gippal.
Gippal - Final Fantasy X-2
Gippal, voi Gippal. Olen helppo ja lankean aina naistenmieshahmoihin, mutta en voi sille mitään, koska Gippal. :D Baralaita joskus taannoin tehdessäni olisin toivonut palavasti seurakseni Gippalia, mutta koska kukaan muu ei tykkää X-2:sta, (paitsi Vorona! ♥) päätin joskus viime vuonna tehdä sen itse. Logiikkani voittaa. Gippalin puku on lähes tulkoon yhtä looginen kuin Noojilla (Nooj = kuvassa punainen, raidallinen makkarankuori) ja vähintään yhtä kaunis. Vaaleanviolettia, tummanviolettia ja viininpunaista yhdessä, sisäinen esteetikkoni iloitsee! Olkapääarmorit aiheuttavan lähinnä huvittuneisuutta, myös pakollinen siisti silmälappu. Mietin aina, miksi huomaan tekeväni näitä HAHAHA lulz-pukuja, mutta siltikin haluan päästä väkertämään niitä. Gippalista tulisi nimenomaan Crimson Squad-versio pienillä aseilla, sillä Gippalin oma proppi itse pelin ajalta?
HAHA en ollut tekemässä. :D
Kanji Tatsumi - Persona 4
..joo. Kanji on aivan uskomattoman ilahduttava hahmo ja hahmodesign osuu ja uppoaa ihan kympillä. Olin P4:ää pelatessani tosin aika varma, etten ole Kanjia ikinä tekemässä, ihan vaan koska naamani ei niin käy, Kanjilla on tihrusilmät ja terävä leuka ja nenä joita minulla taas ei ole. Joku on tässä kuitenkin ylipuhunut minua herraan päin, joten voi olla, että sorrun. Oletuksella, että saan maskeerattua/meikattua itseni siihen kuntoon, etten koe hirveää "yhyy en näytä yhtään hahmolta"- ahdistuksia. Omin kulmieni peittämistä on jo kokeiltu, jos saan sen toimimaan tarpeeksi hyvin, väännän siitä ehkä joskus tutoriaalinkin. Puvusta siitä ei itsessään mitään ihmeellistä, perusvaatteita, perusompelua, ei proppiahdistuksia.
Mullin Shetland - Last Exile
En aio kirjoittaa Last Exilestä mitään muuta kuin pukuanalysointia, sillä muuten tästä merkinnästä ei tulisi loppua. Lyhyesti: Mullin = ♥. Univormut ovat tunnetusti kuumia (sanan molemmissa merkityksissä) ja isotöisiä. Mullin vaatisi taas työstämistä ilman varsinaista deadlinea, vaikka puku on taas sinällään simppeli, yksityiskohtiin upppoaa taas hieman liikaa aikaa. Ajatuksena olisi nimenomaan artbookversio, jossa yksityiskohdat näkyvät paremmin, ja kiitos Muratan perinpohjaisten hahmoluonnosten, kuvia on joka puolelta. Kiitos Muratan, luonnoksissa näkyy myös kuinka univormuun kuuluva vesipullo aukeaa esim. tuhanteen eri osaan ja toimii viidelläsadalla eri tavalla. Ehkä lievästi liioiteltuna, mutta kuitenkin. Yksityiskohtaiset luonnokset ovat yksityiskohtaisia. Säärystimet olisinkin jo kaavoittanut kätevästi valmiiksi, ja hatun kanssa pääsisin menettämään jälleen kerran hermoni. Se on eeppisen hieno mutten niin halua tehdä sitä. :D
Olen tottunut siihen, että minulla on yleensä tiedossa tasan yksi puku, jonka haluan palavasti tehdä, ja jonka tehtyäni jään odottelemaan, milloin seuraava kiva hahmo tulee vastaan. Ajatukseni nyt: Mistä näitä hahmoja ja pukuja tulee? Hyvin todennäköisesti näistä suuri osa jää tekemättä, sillä olen uskomattoman hidas puvuntekijä, jaksan ja ehdin tehdä yleensä vain 2 hieman työteliäämpää pukua vuodessa (toinen syy hitaaseen tahtiini myös se, että ennaltaehkäisen stressiä ja mahdollista kyllästymistä puvuntekoon). Satavarmoja ovat ainakin Berserker!Paine ja Gippal, ja Mayumi, ja.. oikeastaan, tahtoisin luetella kaikki varmoiksi, joten en tee sitä. Lisäksi olen mennyt taas ottamaan niskoilleni Eeppisen Projektin, jota pitäisi myös alkaa hiljalleen vääntämään.
Desuconin jälkeen ajatukset ovat cosplayn suhteen olleet hyvin pitkälti lokakuun Eurocosplay-keikassa ja siinä, mitä moinen reissu minulta itseltäni vaatii - sekä omalla mittapuullani että se suhteen, että no, Suomea pitäisi parhaalla mahdollisella tavalla edustaa. Ei mitään paineita! Suurin kysymys on yllättäen ollut se, millä puvulla lähden Lontooseen kisaamaan. Olisi ollut helppoa sukeltaa "tekemättömät cosplayt" -kansioiden uumeniin ja bongata sieltä yksi niistä puvuista, joita ei ole vielä tehnyt mutta tahtoisi palavasti tehdä. Vaan kun asiaa lähti miettimään yhtään pidemmälle, meni puvun valinta aivan uskomattomaksi salapoliisityöksi ja taktikoimiseksi.
Sanoin Desuconin jälkeen kaverilleni että en lähde Lontooseen voittamaan mutta lähden Lontooseen voittamaan. Loogisuudessaan tarkoitin seuraavaa: Kisa tulee olemaan pukujen puolesta aivan Helvetin Kovatasoinen, joten ykkössijaa ei lähdetä hakemaan samalla tavalla kuin Suomen kisoista, mutta lähden Lontooseen vetämään homman kotiin apinan raivolla, pyrin sijoittumaan ja kokoamaan homman niin hyvin kasaan, jotta voin jälkeenpäin sanoa ettei paremmin olisi voinut tehdä. Ja joo, hyvä se on tässä vaiheessa sanoa. :D
Pukuvalintaa on pitänyt miettiä aivan uusilta suunnilta kuin normaalisti. Suomen cosplaykisoihin mentäessä pukujen tason (joka nousee joka vuosi, yläpeukkua siitä) tietää keskiarvoltaan suhteellisen hyvin, sillä skene on pieni ja naamat tuttuja. Tottakai lähes joka kisassa vastaan tulee puku, joka vetää maton jalkojen alta eeppisyydellään, mutta puvun kantaja on usein kisoista/skenestä hyvinkin tuttu naama. Eurocosplay kääntää homman ainakin osittain ylösalaisin - kanssakilpailijoista saatava tieto rajoittuu hyvin pitkälti vain kuvalliseen materiaaliin Expon toimittamasta karsintavoittajagalleriasta (joka iskee tällä hetkellä 404:ää silmille, uusivat nettisivuja ilmeisimmin) sekä cosplay.comista sen, mitä sieltä osaa ja onnistuu stalkkaamaan. Youtubesta löytyy muutamia videoita, mutta livenä pukuja ei pääse näkemään ennen kisaa eikä niiden tekijöistä ja tekijöiden taidoista tiedä juuri mitään.
Uuden puvun tekeminen oli minulle melkoinen itsestään selvyys siihen asti, kunnes rupesin taktikoimaan ja ottamaan selvää muiden finalistien finaalipuvuista. Pukujen taso vaihtelee finaalissakin suuresti, mutta hienoimmat ovat oikeasti Eeppisen Hienoja.
Kukaan ei varmaan arvaa, onko esim. Esther (vasemmalla) varma sijoittuja. Trinity Blood jyräilee muuallakin Euroopassa.
Edelliseen viitaten oli selvää, ettei ihan millä puvulla tahansa kisaan kannata lähteä jos aikoo pärjätä. Hyvässä kisapuvussa kannattaisi olla vähän kaikkea - haasteita ompelun, rakentamisen ja propin suhteen, yksityiskohtia, haastavaa materiaalia ja mitä nyt ikinä keksiikään. Minulla oli ja on pitkä lista hahmoista ja puvuista, joita mietin finaalipuvuksi, olin jo pääsemässä ratkaisuunkin, kunnes rupesin vielä kerran kelaamaan, minkälaisia pukuja finaalissa on vastassa. Esimerkiksi Unkarin Okkidon Esther on aivan julmeton hieno, näyttävä on myöskin Sveitsin nolannen Caterina, ja Italian Laylan Rosa. Myös Ranskan Mirror Queen-puku Grimmin Veljekset-leffasta on huikea, olin tosin kovasti kuvitellut, että pukujen piti olla animaatio-/piirrospohjaisista lähteistä, joten olen kuumeisesti mietiskellyt, olenko vain säännöt lukiessani ymmärtänyt väärin, tai sitten leffasta tehty peliversio. Jos joku tietää paremmin, otan tietoa vastaan mielelläni.
Joka tapauksessa, paljon härvellystä on luvassa.
Ilmeeni kun tietyt finalistit
Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että Lontooseen lähtee Balthier. Valinta ei perustu siihen, etten jaksaisi tehdä uutta pukua tai olisin laiska, uuden puvun tekeminen polttelee todella paljon, mutta jos yritän oikeasti taktikoida, Balthier on kisan kannalta paras vaihtoehto. Puku on paras tekemäni, yksityiskohtia löytyy ja se on näyttävä Suomen mittakaavassa, toivottavasti sen ulkopuolellakin. Hahmolla on hyvä tarinapohja, jolloin myös esityksen rakentamiseen on monia eri mahdollisuuksia, ja tällä hetkellä hahmo näyttäisi eroavan edes hieman edukseen muista finalisteista olemalla, no, miehinen mies. Allaolevan Sephirothin lisäksi joka on ihan aikuisten oikeastikin mies.
Portugalin voittaja. Ai miten niin Desuconilla oli lievästi paremmat puitteet?
Nyt alkaa vain hillitön pelivideoiden/-äänien läpikäyminen, muokkaaminen ja pähkäily siitä, minkälaista settiä laitetaan kasaan. Lontoon pään hifipuolesta tietoa ei (vielä?) ole, joten mitään hervotonta valoshowta tuskin pääsee rakentamaan. Tai no, en koputa puuta, ehkä pystyykin! Saa nähdä. Syynäyksen alle joutuu myös puku - siinä on n. tuhat asiaa, jotka ovat mielestäni enemmän tai vähemmän poskellaan jotka aion saada kuntoon pienimpiä yksityiskohtia myöten.
Ja niitä muuten löytyy.
Eurocosplayhin liittymättä, käykää katsomassa Wempan eeppinen postaus eeppisestä Odin Sphere -photoshootista Traconista! Kokoan omani kunhan saan loput kuvat käsiini kuvaajilta.
Lisää Eurocosplay-panikoimista on luvassa. Luultavasti paljon.
Tämä kesä menee pukurintamalla hyvin pitkälti vanhojen pukujen kierrättämiseen (Jos Eurocosplay-kysymysmerkkiä ei lasketa) ja korjailuun. Ajoissa ei tietenkään mitään voinut tehdä, vaan Traconia edeltävällä viikolla alkaa mieleen tipahdella "ai niin, en tykännyt tuosta osasta viime kerralla, voisinpa korjata" -ajatuksia joita nyt tässä värkkäillään vielä tämän illan ajan.
Traconissa kierrätykseen pääsee viime Desuconin Gwendolyn (Odin Sphere), joka on ollut kaapin päällä pölyttymässä tähän viikkoon asti. Säätiedotusten perusteella pukuvalinta osui nappiin, Gwendolynin releissä paikat eivät kovin pahasti pääse kuumenemaan, tuulenvire käy sen verran kivasti joka paikassa. Neiti oli aikoinaan paitsi ensimmäinen naishahmocosplayni, nykyään myös aika korkealla suosikkilistalla, joten olen lähdössä coniin melko innoissani. Ja ilman bindauksia (lisätkää tähän kohtaan enkelkuoroin laulua)!
Tipitii.
Ompelullisesti Gwendolyniin ei mitään muutoksia tule. Testasin vielä mahtuvani toppiin, irtohihat ovat hyvässä kuosissa ja no, siinä se kankaan osuus olikin. Vyötäröstä alaspäin puku on kokonaan pelkkää softista, ja suurin rassaus onkin kohdistunut nimenomaan panssareihin ja aseeseen. Jalkapanssarit maalattiin uudestaan yrityksenä saada hyvin pieni metallinhohto aikaan, hopeisia osia on patinoitu hieman ja kulumat korjattu pois. Siivet vaativat vielä hieman maalausta (kiitos viime vuonna Sibeliustalolla päälleni juosseiden lapsien, ootte ihania ♥), samoin tutu.
Jos yli 15 denierin stayuppeja ei löydy eikä iho saa näkyä läpi, ratkaisu: vedä kahdet päällekäin ja läkähdy.
Odin Sphereä pelanneet tietävät, että Gwendolynin keihäs/psypher loistaa pelissä nätisti kun keräät aniliininpunaisia tähtösiä/phozoneita jotta voit kasvattaa mulpereita, joista kaikki tykkää. Viime kesänä heh_heh_lulz -proppina oli viinirypälekimppu, josta irtosi paljon hupia ja laadukkaita kuvia.
Päätin kuitenkin mulperien sijaan pakertaa aseen kanssa ja saada kristalliin valon, joka ideana heräsi viime kesänä, kun photoshootissa otettiin kuvia siten, että auringonvalo kävi hienon näköisesti kristallin (..muovikansion) läpi. Käytännön fysiikantaitoni ovat olemattomat, en tiedä sähkö-/lamppu-/ledhommista juuri mitään, kokeilla piti vaikka aika suuret epäilykset koko homman onnistumisesta olikin. Mutta!
Voilà!
Kuvassa sisällä on yksi ledi, näkyy hyvin pimeässä, valoisassa huonommin, joten ledejä tulee vielä kaksi lisää. Oli muuten teoriassa maailman yksinkertaisin homma - onneksi tuli kokeiltua, niin osaa vääntää valon uudemmankin kerran jos vastaavia proppeja on tullakseen.
Vuosilinssit ovat iloinen asia, joten viime Desun linssit pääsevät uusiokäyttöön. Linssit on ostettu Cybershopista, josta positiivisena yllätyksenä löytyi juuri sellaiset joita etsinkin. Peittävät muuten vihreät silmät kuin unelma, jos joku tarvitsee allaolevan näköisiä linssejä, niin kyseessä on Cybershopin 2-tone Sweet Violet.
Vasemmalla ilman linssiä ja meikkiä, oikealla linssi + 15 sekuntin meikkirykäisy.
Tänään kaiken pitäisi olla kasassa ja tavaroiden pakattuna, huomenna kutsuu viikon viimeinen työpäivä ja illalla hyppään junaan Lahden ja Riihimäen kautta Tampereelle. Nähdään Traconissa!
Kirjoitin Desuconia edeltävänä tiistaina blogimerkinnän. Siinä luki näin:
"Koputan puuta ja möläytän, että puku itsessään on varsin hyvässä jamassa - olisi äärimmäisen huono jos ei olisi, sillä olen töissä koko viikon ennen viikonloppua perjantaita lukuunottamatta. Propit on viimeistelyä vaille väännetty (edellisen merkinnän tunnelit hyväksi havaittu ja käytetty), yksityiskohtia on viilailtu, piilolinssit odottavat korkkausta pöydällä ja muutenkin on ihan hyvä fiilis aikataulun suhteen. Päätin tosin ommella vielä paidan uusiksi, onneksi kyseessä on kuitenkin sen verran yksinkertainen vaatekappale ettei siitä tarvitse ottaa pulttia."
HA. HA.
Puun koputus osui pahaan paikkaan, hommat levisivät yllättäen käsiin ja tekstiä ei koskaan saatu julkaisukuntoon, kun kaikki aika menikin puvun (ja esityksen) viimeistelyyn. Surullista tässä on se, että puku oli tosissaan kerran käytetty päällä jo vuonna 2008, joten oli kaiken järjen mukaista, että kaikki olisi ajoissa valmiina. Ei ollut, viimeinen yksityiskohta tehtiin perjantaina keskiyön aikaan. Edellinen tosin on parannusta vuoden 2008 Animeconista, jolloin menin nukkumaan ensimmäisenä conyönä(..-aamuna) neljältä ja heräsin coniin seitsemältä. Miksi minä harrastan tätä?
Asiaan! Viime viikonloppuna sompailin Lahteen Desuconiin, kuten myös yli 3000 (!) muuta. Saavuin Lahteen junalla idästä, joten väistin conkansaryntäyksen aiheuttamat ruuhkaongelmat sekä coniin mennessä että sieltä palatessa. Yötä pääsin viettämään ystäväni luokse.
Kun keväällä Eurocosplay-karsinta julkistettiin pidettäväksi, olin n. kaksi päivää aiemmin käynyt kampaajalla värjäyttämässä itselleni tummalle hiuspohjalle valkoisen keesin. Fiiliksiä kuvasi:
..sillä ensimmäisenä ajatuksena oli lähteä kisaamaan Balthierilla. Toisena vaihtoehtona oli viime Desun pukuni Gwendolyn (Odin Sphere), ja kävin pitkään sisäistä taistelua siitä, kummalla lähden kisaamaan - ja päädyin toivomaan hiusteni kasvavan tarpeeksi nopeasti ja valitsemaan Balthierin. Tukka onneksi kasvoi.
Eurocosplaykarsinta ja sitä edeltäneet ja seuranneet hermoilut veivät lauantain mennessään. Aamupäivä kului panikoidessa ja esitystä harjoiteltaessa. Esiintymisnumerokseni oli napsahtanut karsinnan viimeinen, joten paniikilla oli hyvää aikaa nousta muiden esityksiä verhoista katsellessa. En tietenkään nähnyt esityksiä siitä suunnasta kuin olisi pitänyt, mutta verhoistakin meno näytti lavalla ihan hillittömän hyvältä. Kisan taso oli eeppisen korkea, esityksiä katsoi fiiliksillä "miksen keksinyt että noin voi tehdä" ja "auuugh kylmät väreet", myös jälkimmäinen positiivisessa mielessä. Ilonan kanssa todettiin näytöstä katsoessa, että tässä kohtaa häviö ei tuntuisi yhtään niin pahalta kuin ennen, kun kisan (ja näytöksenkin) taso oli niin älyttömän hyvä. (Kisasta, siihen valmistautumisesta ja puvusta tulee oma tekstinsä myöhemmin, tämä teksti paisuu liikaaa jos yritän ympätä kaiken tähän.)
Kisasta napsahti ykkössija, joka ihan aikuisten oikeasti tuli pienenä yllätyksenä. Loppupäivä menikin yrittäessä hahmottaa, että syksyllä on oikeasti Lontoon reissu edessä, ja että siellä pitäisi olla ihan Helvetin Edustava™. Sisäistäminen ei ihan onnistunut. Sibeliustalolta poistuttua ilta menikin seuraavan aamun paneeliin valmistautuessa.
Crossplay, concept cosplay ja saabisu - cosplayta kalvava kutka? -paneeli aloitti sunnuntaiaamun heti kymmeneltä. Pientä arvailua kuulijoiden heräämiskynnyksestä esiintyi, mutta paneelin alkaessa sali taisi olla melkein seisomapaikkoja myöten täynnä. Ensimmäinen paneelin pitäminen hieman tulenarasta aiheesta jännitti hieman, mutta alun jälkeen paneeli kulki eteenpäin vetäjän näkökulmasta mukavasti. Panelistit hoitivat osuutensa mainiosti, ja yleisö osallistui paneeliin yllättävän aktiivisesti - kysymyksiä tuli sen verran paljon ja tiheään tahtiin, että joitakin oli pakko jättää aikataulun vuoksi käsittelemättä. Eriävien yleisökommenttien myötä Ihan Oikeaa Keskustelua saatiin aikaan, aktiiviselle ja osallistuvalle yleisölle vielä kiitokset. Paneelista on tullut palautetta molemmilta suunnilta - toisten mielestä meno oli hieman toistavaa ja tuomitsevaa, toisten mielestä taas toimiva ja ajatuksia herättänyt paketti. Molemmissa on varmasti peränsä - kyseessä oli ensimmäinen paneelini, jota tehtiin pitkään ja hartaasti, ja jonka tekemisestä tuli opittua yhtä sun toista. Tulenaran aiheen käsitteleminen neutraalisti on aina hankalaa, sillä jotakuta onnistuu ärsyttämään aina - toisaalta voi taas miettiä, onko neutraali suhtautuminen se yleisöä mukaansa tempaavin tapa nostattaa keskustelua. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta henkilökohtaisia vihakirjeitä en ole vielä saanut. Virheitä sattuu - One Piece -sarjasta otetun naisversio!Luffyn en tiennyt olevan virallista materiaalia, tietääpä ensi kerralla perehtyä asiaan paremmin eikä tule suututettua verenhimoisia faneja. Ensi kerralla paremmin! Yhä kiitän tuhannesti panelistejani jotka vetivät homman kotiin.
Hoitsu-Axel ja gangurot karsiutuivat paneelimateriaaleista viime metreillä.
Seuraavana vuorossa piti olla Näin animefani saa naista-luento, joka oli kuin olikin aiheuttanut yleisöryntäyksen Puusepänverstaalle. Paikalle hieman myöhässä saavuttuamme tila oli niin täynnä, ettei screenille nähnyt, ja ilma oli tilassa niin uskomattoman huono, että katsoimme parhaaksi poistua pyörtymään muualle. Loppupäivä meni infotiskin raidaamisessa ja pienen photoshootin (jonka kuvia seuraavaan merkintään) pitämisessä. Sunnuntai meni paneelin jälkeen pitkälti hengaillessa, puvun epämukavuusaste alkoi saavuttaa huippunsa eikä jaksamisprosentti ollut enää kovin korkealla. Sain otettua n. 7 kuvaa koko viikonloppuna vaikka lupasin itselleni toista. Nämäkin kaksi taitavat ola lauantailta.
Persona 3:n Chidori (YumiKoyuki) ja Final Fantasy X-2:n Paine (Vorona).
Tämän vuoden Desucon erosi viime vuodesta eniten ehkä yhdellä tavalla: en käynyt katsomassa lainkaan puheohjelmaa. Viime vuonna katsottuja paneeleja oli 3 + cosplaynäytökseen osallistuminen, tänä vuonna luku oli 0 + Eurocosplay-karsinta (omaa paneelia en osaa laskea mukaan). Ohjelma oli monipuolista, mutta tänä vuonna se ei herättänyt minussa samoja "pakko nähdä!" -fiiliksiä kuten viime vuonna. Kunniavieraat eivät myöskään minua juuri kiinnostaneet, joten coni meni hengailuksi hyvässä seurassa - mikä ei todellakaan ollut huono asia. Suurin syy tähän on kenties se, että suurin osa energiasta kului esityksestä ja paneelista stressaamiseen, eikä aikaa tai energiaa vähemmän kiinnostaviin ohjelmiin lähtemiseen ei ollut. Saa nähdä, kuinka ensi vuonna käy!
Tilaa riitti. [(C)E-spy.deviantart.com]
Loppujen lopuksi Desuconista jäi hyvä fiilis. Eniten sydäntä lämmitti Eurocosplayn korkea taso, hyvin toimineet järjestelyt ja yleisesti hyvä confiilis. Pakolliset miinuksiksi mainitsen cosplaynäytöksen valotoiveiden lentämisen ulos ikkunasta, sekä sen etten päässyt työvoimana sunnuntaiaamuna ennen ovien avaamista sisään valmistelemaan paneeliani, vaikka tästä oli puhetta ollut. Informaatiokatkoksia kuitenkin tapahtuu lähes aina. Kokonaisuudessaan varsin onnistunut con, ensi vuonna uudestaan, toivottavasti mukavamman puvun ja useamman seuratun ohjelmanumeron kera. Yksityiskohtaisempi pukuentry Balthierista on työn alla, kuten myös Eurocosplaypähkäily.
Viime viikonloppuna laitoin pitkästä aikaa pukuhommia taas kunnolla käyntiin ja päädyin leikkimään askartelumassan kera voittoisin tuloksin. Harva se kerta näissä hommissa oikeasti käy niin hyvä tuuri, että pukuun/proppiin kokeiltu aine x osoittautuu ensimmäisellä kertaa maailman toimivimmaksi asiaksi ikinä - voitte sitten nauraa räkäisesti kun kiroan kyseistä massaa parin viikon päästä.
Yleensä sopivan materiaalin löytäminen vaatii ainakin omalla kohdallani minimissään kolme reissua Hobby Pointiin/Sinooperiin/Robin Hoodiin, mikä luonnollisesti kolminkertaistaa materiaalikulut jo kokeiluversioissa. Jokainen, joka on tehnyt joskus pukua, jossa on proppi tai jokin vaate/muu osa, jonka kaavoja tai valmistusohjeita et löydä Suuresta Käsityölehdestä tai Niksipirkasta, tietää, että nimenomaan materiaalien keksiminen, hankkiminen ja kokeileminen vie aivan hervottoman ison osan ajasta (ja rahasta), jossa pukua työstää. Suomi on tunnetusti pieni paikka ja aika usein kuulee valitusta siitä, miten täällä ei ole materiaaleja ja jos ei omista Paypalia niin turha alkaa mitään proppeja vääntämään. Kehtaisin väittää, että asia ei ole näin.
Sitä kuuluisaa softista Final Fantasy XII:n Franin jalkapanssareissa Suomen malliin
Opiskelen Helsingissä, mutta kaikki puvuntekotarpeeni ovat kotona kehä kolmosen ulkopuolella. Tähän löytyy yksi syy: kaikki materiaalit, mitä en tiedä tarvitsevani, löytyvät kotoa. Maalta ei tietysti saa ostettua softista tai sopivia maaleja tai oikeinlaista tekonahkaa, mutta nimenomaan rakennehommissa työskentely kotona on helpompaa potenssiin tuhat. Annan esimerkin: kun teen pukua kotona, käytössäni on Autotalli™ ja Rojukaappi™, mistä löytyy kaikkea rojua, mitä ei mistään maailman Hobbypointeista löydy vaikka kuinka etsisi. Parasta siinä, mikäli omistaa rojupesäkkeen (tai äidin, joka antaa loisia rojupesäkkeestä turhaa tavaraa), on se, ettei niistä tarvitse maksaa mitään. Opiskelijasolu ei ole rojupesäkeystävällisin ympäristö noin puvunteon kannalta, joten jos vääntäisin pukuni Helsingissä, joutuisin ostamaan lähes kaiken uutena. Olen siis sinällään onnekas, sillä melkein minkä tahansa propin tai vastaavan pohjarakenne koostuu nimenomaan siitä rojusta, mitä autotallin perukoilta löytyy, päälle on sitten helppo viimeistellä jollain "hienommalla materiaalilla", eikä kukaan tiedä, mitä hirveyksiä puvun tai propin sisällä oikeasti on.
Ehkä liittyy, ehkä ei
Proppien ja muiden hankalampien asujen vääntämiseksi ei kuitenkaan tarvitse välttämättä rojupesäkettä, yllättävän paljon pystyy rakentamaan hyvinkin pienestä. Suomessa ei ole tietääkseni saatavilla kehuttua Wonderflexiä, mutten itse ole ikinä sitä tarvinnut, ainakaan vielä. Softista myy ainakin Hobbypoint ja tietääkseni myös postimyynnin kautta, mutta sitäkin ilman pystyy tekemään vaikka mitä. Henkilökohtaisia ykkössuosikkejani ovat lattiamatto (tiedättehän, se muovinen), harjanvarret, Pringles-purkit ja vaahtomuovi. Omalla kohdalla luotan myös melko usein softikseen erityisesti panssareiden kohdalla, mutta alla oleva esimerkki todistaa, että järjettömän hienot panssarit saa myös, kun käyttää vähän luovuutta ja rakentaa ne pöytätableteista. Ei varmaan tullut ensimmäisenä mieleen.
Kaveri on taitava.
Proppien tmv. rakentamisessa on se ongelma, että niihin ei kovinkaan usein löydy juuri mitään ohjeita, vaan kaikki pitää keksiä alusta itse. Kavereiden kesken saatetaan jakaa neuvoja puolin ja toisin, ja esim. cosplay.comissa lähestytään ilmeisesti melko usein muista puvuntekijöitä yksityisviesteillä joissa udellaan vinkkejä asian x tekemiseen. Hyvässä tapauksessa vastauksen tai jonkin asteista apua saattaa saada, joskus ei. Osa pukuilijoista on varsin aulista porukkaa auttamaan muita ja kertomaan, kuinka miekka kannattaa rakentaa ja kyhäämään tutoriaaleja ties mistä. Toinen osa sitten on niitä, joilta ei materiaalivinkkien ymv. lisäksi välttämättä ihan hirveästi apua irtoa, ja tunnustan itse kuuluvani ehkä enemmän tähän porukkaan. Kavereiden kanssa toki tulee vaihdettua neuvoja ja ongelmia pukujen ja proppien suhteen paljonkin, mutta muuten tykkään pitää omat keksintöni ihan omina keksintöinäni. Tässä kohtaa joku alkaa aina huutamaan elitistiä, mutta minulle cosplayssa ongelmanratkaisu on ollut aina se kaikkein antoisin osa, ja kun laittaa kymmeniä tunteja siihen, kun yrittää selvittää miten jokin panssari kannattaa rakentaa, on minusta täysin sallittavaa haluta pitää se tieto itsellään. Jos kilpailemisesta lähdetään puhumaan, en minä tatamillakaan sparratessani käynyt vastustajalle ennen matsia heittämässä et kannattaa muuten tähän vasempaan polveen potkaista, on muuten rasitusvamma siinä, vedä siihen niin tipun aivan varmasti. Kärjistettyjä esimerkkejä, mutta.
Avun pyytäminen cosplayjutuissa on itselleni muutenkin vähän hankalaa ja teen sen yleensä vasta äärimmäisessä hädässä, koska olen henkisesti 4-vuotias ja haluan tehdä ja keksiä kaiken itse. Olen vakuuttunut siitä, että se on ihan oikeasti mahdollista, niin kauan kun en ala takomaan panssareita metallista ja valamaan pronssimiekkoja. Tuskin on olemassa yhtäkään cosplayaajaa, joka ei olisi apua tutoriaaleista/vastaavista joskus hakenut. En ole sitä mieltä, että kaikkien tulisi pitää omia oivalluksiaan valtionsalaisuuksina jos ei siltä tunnu, tottakai neuvoja ja tutoriaaleja saa ja on suotavaakin jakaa ja tehdä, mutta jos joku ei pyydettäessäkään tahdo jakaa isolla työllä kaavoittamansa univormun kaavoja, on se minusta täysin ymmärrettävää eikä tee kenestäkään hirveää natsia.
Tuntemattomien suuruuksien panssareita, vertailussa vasemmalla softis, oikealla Wonderflex. Molemmista on olemassa tutoriaalit netissä.
Proppikeskusteluissa pääsee myös helposti aiheeseen cosplaykilpailut, joissa propeilla on loppupeleissä aika suuri osa. Hyvä puvuntekijä ei välttämättä osaa tehdä proppeja, ja proppeja hyvin tekevä taas ei välttämättä pelaa ompelukoneen kanssa hyvin yhteen. Suomen kilpailu ovat alkaneet menemään siinä mielessä äärimmäisen positiiviseen suuntaan, että useimmissa kisoissa saa kisata vain itsetehdyllä puvulla, osto- ja teetetyt puvut on rajattu kisoista pois. Raja itse tehdyn ja äidin puoliksi tekemän puvun välillä on jälleen veteen piirretty viiva, ja sama ongelma lienee proppien kanssa. Pitääkö myös propin olla itse tehty? Entä jos kaupasta löytyy sopiva lelupistooli joka vaatii oikeanlaiseksi propiksi ainoastaan uuden värin? Onko tällainen proppi sallittu kisoissa, riittääkö pieni tuunaus aseen muuttamiseen "omatekemäksi" vai pitääkö porukoiden alkaa rakentamaan pistoolit ihan alusta alkaen itse? Näissä kysymyksissä on helppo alkaa halkomaan hiuksia, mutta kukaan tuskin on sitä mieltä, että harjanvarren sisältävässä propissa ei saa kilpailla, kun sitä vartta ei ole itse käynyt jalopuusta veistämässä ja hiomassa.
Hiuspanta ostettu valmiina radikaalisti Prismasta. Pitäisi varmaan hankkia lisää peruukkipäitä.
Omat propintekokokemukseni rajoittuvat lähinnä panssareihin ja harjanvarsiaseisiin, mutta jo niidenkin pohjalta toivoisin omistavani pienen huoneen, jonka voisin vain omistaa sotkemiselle - toisin sanoen proppien tekemiselle. Olen mitä tahansa rakentaessani tajuttoman hidas, ja työstän juttuja mieluiten monia viikkoja putkeen jolloin väistämättä huone alkaa täyttyä puu-/massa-/softissilpusta, joista erityisesto softis sähköistyy aika mukavasti, jolloin homma menee siihen että käyt suihkussa softiksen kanssa, nukut softiksen kanssa ja heräät aamulla softista korvassasi. Oma rakenteluhuone olisi kiva! Voisin vaikka tyhjentää armeijassa aikaa viettävän veljeni huoneen ja asettua sinne silppuineni, tuskin huomaisi mitään.
Siistiä propintekoa. Yleensä tilanne on ylläoleva potenssiin 15.
Uusia sarjoja katsoessani/lukiessani taikka pelejä pelatessani yksi jännäämisen aiheista juonen lisäksi on se, löytyykö tällä kertaa sarjasta kenties siisti hahmo, jonka puvun toteuttamiseen syttyisi palava halu. Vaikka hahmoja/pukuja etsisi kuinka tietoisesti ja niitä löytyisi kuinka helposti, cosplayattavat hahmot eivät kohdallani usein ole rakkautta ensi silmäyksellä -tapauksia, vaan kypsyvät siististä hahmosta cosplayajatuksiin melko hitaasti. Etsimistä omalla kohdallani vaikeuttaa eniten se, etten osaa tehdä pukua vain sillä perusteella, että kyseessä on maailman hienoin ja eeppisin puku, vaan haluan tuntea pukua kantavan hahmon ja mielellään pitää siitä. Onneksi olen usein niin naurettavan helppo, että pystyn ensimmäisen 10 sekunnin aikana sanomaan, onko hahmo mieleeni vai ei, mutta silti sarjat pitää katsoa niin pitkälle kuin mahdollista ennen kuin osaan mennä heilumaan puku päällä coniin. En dissaa ihmisiä, jotka tekevät pukujaan lähinnä vain puvun ulkonäköseikkojen perusteella, tykkään vain itse tietää, minkälaisena hahmona conissa heilun (mikään larpattaja en kuitenkaan ole, pois se minusta). Välillä melkein toivoisi että voisi mennä toisin, sen verran ärsyttävää aina välillä on löytää siistin näköinen hahmo ja alkaa metsästämään lähdesarjaa löytääkseen 30-osaisen mangan josta pitää sitten tottakai lukea ne kaikki osat. Toisaalta siinä missä tahdon puvun alta löytyvän mieleeni olevan hahmon, on aina plussaa, että puku on samalla jollain tapaa hieno tai haasteellinen, geneeriset koulupuvut eivät noin ompelullisesti kutsu.
Vasemmalla hahmo kuumottaa, puku ei, oikealla puku kuumottaa, hahmo vähemmän.
Kun hieno hahmo sitten löytyy, alkaa pakollinen ahdistus! En panikoi ensimmäisenä sitä, miten puvun teen, vaan sitä, miltä puvussa ja hahmona näytän. Muutamia hahmoja on toki tullut tehtyä välittämättä siitä, näytänkö hahmolta vai en, ihan jo siksi että hahmo on tuolloin ollut jotain eeppisen hienoa, mutta pääasiallisesti kuitenkin olo on puvussa paljon luontevampi kun tietää, että naama ja kroppa käyvät hahmoon edes jotenkin. Yli 170-senttisenä pikkulapset ovat automaattisesti kohdallani poissa laskuista, tissibeibeihin ei rinnanympärys riitä ja sitä Helvetin Siistiä (TM) shonen-sarjan tyyppiä, jolla on pienet tihrusilmät, ei tehdä kun päässä on silmien tilalla lautaset. Hyvänä esimerkkinä toimii taannoinen Bleachin Renji -cosplayni, jota mielelläni katselen vain kaulasta alaspäin.
Toisessa puvussa näyttää hyvältä isoilla silmillä, toisessa ei.
Anikin Cosplay-osiolla pyörii melko aktiivisesti Hahmo hakusessa - ketju cosplayereille ilman pukua-lanka, joka saa minut usein miettimään, eivätkö ihmiset osaa etsiä uusia hahmoja oikeista paikoista, eivät jaksa tehdä sitä kun lanka auttaa, vai onko minulla kenties vain liikaa vapaa-aikaa pukujen etsimiseen. Vaikka asettaisin minkälaiset kriteerit sopivan hahmon/puvun löytämiselle, niitä kuitenkin loppupeleissä löytyy aika jatkuvalla syötölä. Mitkä niistä sitten kelpuuttaa, on asia erikseen. Toinen ja melko todennäköinen vaihtoehto tietysti on, että porukka käyttää ketjua ihan noin huvin vuoksi nähdäkseen, mitä ehdotuksia tuntemattomilta tulee.
Nuorempana olin perinteiseen malliin vahvasti sitä mieltä, että valitsen pukuiltaviksi hahmoiksi vain poikia, koska siistejä hahmoja ei naisista löytynyt. Vanhempana tunnetusti viisastuu ja siistejä naishahmoja on kummasti alkanut löytyä, mutta siltikin toteutettujen pukujen listalta löytyy vain yksi naishahmo. Naishahmojen kanssa ongelma omalla kohdallani usein on se, että monissa suosikkipuvuissani ihoa näkyy usein aika reippaasti tai puvut vaihtoehtoisesti nuolevat ihoa. Ihon näyttäminen sinällään ei kuitenkaan ole se suurin ahdistuksen aihe, vaan se, että tahtoisin näyttää sitä ihoa mahdollisimman timmissä kunnossa. Sääli, että rakastan syömistä ja ruokaa liian paljon ja lisäksi olen aivan uskomattoman laiska mitä puntin nostamiseen tulee. :D
Velvet on sen sijaan vetänyt muutamat vatsalihasliikkeet
Järkipelillä ajateltuna helposti kuvittelisin, että pukuiltavien hahmojen puvut olisivat sellaisia, joissa on sopivasti haastetta, mutta jotka eivät kuitenkaan vie elämästä n. ½ vuotta aikaa siihen, kun miettii kuinka vetoketju keksitään uudestaan. Nykyään olen huolestuttavan usein löytänyt itseni kuitenkin vääntämästä juuri niitä pukuja, joita olen ensimmäiset viralliset kuvat löytäessäni katsonut asenteella "Lolol onnea vaan sille joka tuota alkaa tekemään, tuo ei niin toimi :DD". Huolestuttavaa on kenties se, että kaksi viimeisintä suurinta projektiani on alkanut juuri näillä ajatuksilla. Hups?
Samoja ajatuksia on esiintynyt mm. Final Fantasy XII:n Mateuksen kanssa. Jota en muuten ihan aikuisten oikeasti aio ikinä tehdä. Ihan totta!
Vaikka kuinka voisin yrittää kuitenkin väittää tekeväni ainoastaan suosikkihahmojeni pukuja, ei homma kuitenkaan ihan niin suoranaisesti mene. Pukuja on tehty "ihan kivoista" hahmoista siinä missä niistä ultimaattisista suosikeistakin. Myös siinä vaiheessa, kun suosikkisuunnittelijalta löytyy taidekirja, jonka hahmoista ei ole olemassa enempää kuin se yksi kuva, alkaa sitä kummasti miettimään, että mitä jos sittenkin. Voi olla, että joskus saatan repsahtaa - ollenkaan en myönnä, että pahoin pelkään joskus löytäväni itseni vääntämästä jotain Final Fantasy X-2:n dresspherea. Hys hys.
