Fenris WIP ja suunnitelmia

Pitkästä aikaa WIP-merkintä! Näin aluksi voisin kertoa, etten ole ikinä tehnyt näin isotöistä pukua näin nopeasti. Materiaaleja olin hankkinut hiljalleen vuoden mittaan, mutta varsinaisen puvun tekemisen aloitin vasta kesällä ja räävin Fenrisin kasaan parissa kuukaudessa. Opin tästä seuraavaa: tarvitsen puvun tekemiseen aivan hirvittävän paljon aikaa ajatustyölle ja tekemisestä irrottautumiselle. Huomasin myös sen, että pystyn tekemään vaikeammankin puvun nopeasti, mutta siinä samalla en tietenkään pysty panostamaan niin paljon kuin haluaisin, joudun oikomaan mutkia ja siitä seuraten en saa jäljestä niin hyvää, kuin mihin tiedän pystyväni. Olen halunnut tehdä Fenrisin jo aika pitkään, mutta puvun tekeminen siirtyi niin monesti, että jossain vaiheessa sen tekeminen alkoi tuntua osittain pakolta, ja senkin takia sen tekeminen jäi varsin viime tinkaan. Olen liian tottunut tekemään vuosittain vain sen 1-2, maksimissaan 3 pukua, niin en osaa työstää pukuja kiireellä. Tykkään tehdä pelkästään yhtä pukua oikeasti vuoden verran - Fenris olisi sen vaatinut mutta ei sitä saanut. Puvussa on niin paljon asioita joihin en ole tyytyväinen, joita korjailisin tai tekisin kokonaan uudestaan, etten muista milloin olisin ollut näin.. tyytymätön pukuuni viimeksi. Olen älyttömän ylpeä siitä, mitä sain parissa kuukaudessa aikaan, mutta tuli huomattua, että tämä työtapa ei vain sovi. :D

Mutta puvusta itsestään! Suurimmat dilemmat Fenrisin puvussa olivat värivalinnat sekä torsopanssari. Värien suhteen Fenrisistä näkee yleensä kahta versiota - ruskeaa ja mustaa - joista itse päädyin jälkimmäiseen siksi, että halusin tehdä torsopanssarin oikeasti panssariksi, tarpeeksi mustanruskean sävyn löytäminen useina eri materiaalina (tekonahka, legginsikangas, spraymaalit, jne.) olisi mennyt älyttömän vaikeaksi ja kalliiksi, ja siksi että Fenrisin puvun väri heittää pelissä sellaista värivaihtelua, että siitä ei ota selvää. Tästä valinnasta olen saanut jo oman kritiikkini internetin ihmemaailmassa. :D

Pääsin pelaamaan ensimmäistä kertaa Worblan kanssa ja sitä tulikin käytettyä ihan urakalla - kaikki panssarit on väännetty siitä. Käsi- ja rintapanssareiden tekeminen oli sinällään helppoa puuhaa että samantapaisia on tullut tehtyä aiemminkin, mutta puvun suurimmaksi murheenkryyniksi osoittautui epämääräinen torsopanssari, missä ei jälleen kerran ole mitään järkeä. Itkin jo ennen puvun aloittamista ettei ko. panssarin tekemisestä tule yhtään mitään, ja eihän siitä meinannut tulla. Oma tulkintani referenssikuvien mukaan oli se, että torsopanssari on nimenomaan kovaa panssaria, kun vertasin materiaalia puvun muihin osiin. Monesti näkee Fenrisin.. yläkroppaongelman hoidettavan siten, että olkapäät tehdään nahkasta ja/tai kiinni tunikaan, mutta itse päädyin tähän ratkaisuun. Toisaalta näkemykseni on myös se, että Fenrisin olkapäissä olevat "sulat" ovat myös panssaria eivätkä oikeita sulkia. Kiitos tulkinnanvaraisuus ja hahmosuunnittelu mikä ei toimi käytännössä koska fantasia!

Panssareiden mallaamisen avuksi (koska en omista mallinukkea) Ina ystävällisesti väänsi yläkropastani päälleni kipsimuotin, jota käytin sekä kaavojen mallaamisen että panssareiden muotoiluun. Ilman torsoa kyseinen panssariviritelmä olisi istunut vielä huonommin kuin mitä se nyt istuu. Toinen itkun aihe torsossa oli se, että siinä ei referenssikuvien mukaan ole saumoja juuri missään loogisessa kohtaa, mutta väännäpä tuollainen asia ilman saumoja.

Miten yleensä aina aloitan monimutkaisemmat puvut: piirrän osat hahmottamisen vuoksi esille.

Ensimmäisiä torsoluonnoksia.

Selkäpanssareiden piirtelyä kipsimuottiin.

Piirsin kipsimuottiin panssareiden rajat ja niiden pohjalta kaavat. Ilman torsoa mallailisin varmaan kaavoja vieläkin, siitä oli ihan älyttömän iso apu mittasuhteiden ja sovittamisen kanssa. Niin hyvältä kuin tämä kuulostikin, tuli sitten worblan muotoiluvaiheessa huomattua että ihan ei asiat menneet kuten Strömsössä, ja piti tehdä muutamia riskiratkaisuja, jotka ihan puhtaalla tuurilla onnistuivat ja saivat koko härpäkkeen istumaan paremmin (ko. vaiheesta ei ole kuvia koska mieli olisi tehnyt läninnä itkeä kuvien ottamisen sijaan. :D). Vaikka Worbla suhteellisen ohutta onkin, halusin panssareista torsoon mahdollisimman ohuet mutta kestävät (..ja säästää samalla materiaalia), joten en vetänyt Worbla-softis-Worbla -viritelmää, vaan jätin toisen Worblakerroksen pois ja leikkasin palasta se verran ison, että sain käännettyä reunat softiksen alle, kuten ao. kuvasta näkyy.

Kuvassa näkyy myös tuo hemmetin olka-asia-kohouma, mikä meinasi saada heittämään kuumailmapuhallinta seinään, mutta sain sen kuitenkin lopulta edes suhteellisen oikeannäköiseksi, vaikka referenssien mukainenhan se ei vieläkään ole. Selkäpuolesta jopa pidän, vaikka senkin istumisessa on hirveästi toivomisen varaa.

Kuvasta ehkä huomaa miten hirveästi torso auttoi - en halua edes kuvitella minkälaista noiden tekeminen olisi ollut, jos olisi yrittänyt räpeltää niitä yksin suoraan kropan päälle. Rintapanssari oli helppo tehdä saman tyyliin, tosin se oli paljon kivuttomampaa koska siinä oli sentään jotain logiikkaa. Panssarissa oli niin monta kappaletta etten halunnut lisätä paksuutta softiksella, joten tein rintapanssarin paloista joissa oli kaksi kerrosta pelkkää worblaa päällekkäin.

Panssarin osat ennen kiinnitystä.

Ja kiinnityksen jälkeen.

Worblassa ihanaa on sen nurjalla puolella oleva liimapuoli, joka minimoi muun liiman käyttöä aika kivasti. Päälle liimatut kuviot kestävät pääosin hyvin, mutta jos ovat teräväreunaisia ja osuvat jatkuvasti johonkin, napsahtavat ne helpostikin irti, kuten sormien kohokuvioiden kanssa kävi. Rintapanssarissa kuitenkin pysyivät nätisti.

Rintapanssarin kiinnitysysteemi oli toinen asia, jonka kanssa painin aika pitkään, mutta keksin lopulta suhteellisen toimivan ratkaisun. Panssariin kiinnittyy molemmilta puolilta musta nahkaremmi, joka ilmeisesti (tai ainakin minun puvussani) kiertää selän kautta ja pitää panssarin siten paikoillaan. Halusin, että rintapanssari pysyisi mahdollisimmat napakasti kiinni, ja lopulta päädyin rakentamaan korkeammat "pultit" rintapanssariin, joihin nahkaremmin saa kiinnitettyä napinläpimeiningillä. Oli muuten hyvä ja toimiva ratkaisu.

Kyseessä on haaraniitti, jonka ympärille on isketty kerros worblaa. Worbla on mukana siksi, etten luottanut pelkän haaraniitin kestoon, ja samalla sain pultin hieman vakaammin kiinni panssariin lämmittämällä Worblaa ja siten liimaamalla pulttia kiinni.

Rintapanssariin porattu reikä, johon pultti tulee kiinni..

..ja pultti kiinni panssarissa.

Haaraniitti on arvatenkin käännetty auki nurjalla puolella, päälle heitetty varuiksi liimaa ja vielä kerros worblaa estämään pultin irtoaminen. Hyvin kesti! Puku on tullut vedettyä päälle.. kolmena päivänä, eivätkä pultit ole irronneet vaikka noihin aika isoa vetoa kohdistuukin. Kokonaisuudessaan panssari näytti ennen maalausta tältä:

Muut panssarit tein periaatteessa samalla taktiikalla, käsivarsipanssareissa erona on se että niissä ei ole mitään tukirakennetta vaan ovat pelkkää Worblaa, ihan säästösyistä ja siksi, että rintapanssari on referensseissä käsipanssareita paksumpi. Sormipanssareiden tekeminen oli ihanan terapeuttista, mitä nyt vähän numerointijärjestelmä katosi jossain vaiheessa ja osat menivät hieman sekaisin, mutta hyvin istuivat.

Ensimmäinen kerros Worblaa.

Ja osat sormien kappaleista valmiina maalattavaksi.

Panssareiden lisäksi Worblasta on tehtyä vielä Amell crest, joka roikkuu Fenrisin vyöllä. Versio jonka Fenrisistä tein on tosissaan romanssiversio, joka eroaa tavallisesta versiosta ao. crestin ja ranteessa olevan punaisen nauhan suhteen.

..ja vielä näiden lisäksi ihmeelliset olkasulka-asiat, jotka ovat yksi asia, johon olen kauhean tyytyväinen puvussa. Alunperin tein sulista kaavat, leikkasin ja kokosin, olin hirveässä kiireessä puvun kanssa mutta rupesin miettimään, josko sulkien kuvioiden pelkän maalaamiseen sisään tekisin kuvioista kohokuviot. Tähän ratkaisuun päädyin, ja crestin kuvion maalaamisen lisäksi sulkien kohokuvioiden tekeminen oli suosikkiosani puvun tekemisessä. Niin terapeuttista näpertämistä. Kaikki worblaa käyttäneet voivat tosin kuvitella mielessään, miten mukavaa ja helppoa on käsitellä 1 mm levyistä worblasuikaletta, lämmittää se pehmeäksi ja liimata se siististi ja suoraan sulkiin kiinni. :D

Näytti tässä vaiheessa tylsältä ja litteältä..

..ja tässä kohtaa jo huomattavasti paremmalta.

Maalaaminen hoitui mustalla spraypohjamaalilla ja miniatyyrimaaleilla. Olen monesti harrastanut spraymaaleja, mutta panssarit ovat tähän mennessä olleet paljon siistimpiä (esim. Okuninushilla), ja Fenrisillä kuitenkin on panssareissa hieman patinaa, joten päädyin maalaamaan panssarit käsin. Iso homma, mutta tulipahan tehtyä ja opittua. Käytin kolmea eri hopean sävyä, ja patinaa tuli lisättyä hiomalla kevyesti maalauksen jälkeen mustaa pohjamaalia esille sieltä täältä.

Maalaushommat alkamassa.

Pohjamaali vedetty käsipanssareihin.

Ja hopeamaalia päällä. Koska tein pukua niin kiireessä, en ehtinyt ottaa enempää WIP-kuvia. Vaikka koko puvusta jäi hieman sellainen olo että olen tehnyt todella puolivillaista työtä, tykkäsin monista puvun yksityiskohdista. Kaikkein ihaninta puvussa oli maalata crestin punainen haukkakuvio maailman pienimmällä siveltimellä, ja tykkäsin myös vyöstä laukkuineen. Hyvälaatuisia kuvia ei valitettavasti ole koska puku on tällä hetkellä väärässä kaupungissa, mutta ylemmästä ehkä näkee hieman myös vyön reunoissa kulkevaa koristeommelta josta olin maailman ylpein. Vaikka senkin olisi voinut tehdä siistimmin.

Jos voisin vaan maalailla tällaisia aina.

Vyölaukut on rakennettu niin jännittävällä tavalla, mutta ainakin niistä tuli kivat!
Kun hahmosta tykkää aivan älyttömästi, on sinällään sääli katsoa pukua jossa on kamalasti asioita joihin ei ole tyytyväinen, mutta ainakin se on nyt tehty, ja Fenrisin pukua oli kamalan kivaa pitää päällä. Hyvä huomata että muutkin arvostavat Fenrisiä hahmona aika kovasti. :D Kävin myös kisaamassa Fenrisillä Fanfestissa lokakuun alussa ja sijoituin toiseksi, kisaaminen kävelykisassa pitkästä aikaa oli hirveän kivaa, enkä valita rahapalkinnoista ollenkaan. Täytyy erikseen vielä kiittää tuntematonta henkilöä Fanfestin pukuhuoneessa - en ole varmaan koskaan saanut niin isoja ja vuolaita kohteliaisuuksia puvuistani. Kiitos niistä, piristävät vieläkin. <3 Seuraavaa projektia olen jo aloitellut ja sitä saatoin Facebookissa jo mainostaa. Yllättäen löysin itseni tilanteesta, jossa olen menettänyt sydämeni hahmolle niin totaalisesti, että olen mennyt pyörtämään kaikki sanani siitä etten tee tänä vuonna / talvena enää yhtään uutta pukua. Vaan toisin kävi, ja koska sarja josta hahmo on on niin älyttömän suosittu, on olo kuin olisi taas vuosi 2004 ja olisin tekemässä pukua Narutosta kuten kaikki muutkin. :D

Hups.
..että joo. En ole tehnyt pukua näin älyttömän suositusta sarjasta aikoihin, joten on hieman hupaisat tunnelmat. Hahmovalinta jääkööt ainakin hieman arvoitukseksi, ei tosin liene kamalan vaikea arvata. :D On tässä vielä se toivottavasti ensi keväälle sijoittuva isompi projekti kesken, mutta taidan ensin leikkiä titaanintappajaa tässä talvella koska innostus on aika suuri. On hirveän virkistävää olla niin innostunut jostain hahmosta, että on hirveä hinku tehdä puku huolimatta siitä, minkälainen puku itsessään on. Ihan samanlainen olo kuin silloin kun tätä harrastusta aloitteli kun on niin innoissaan!

Lopuksi vielä palatakseni alkuperäiseen aiheeseen: älyttömän hieno Fenris-kuva, jonka on ottanut ja muokannut AG.

Blogiakin voisin joskus päivittää + Desucon WIP

Kas, on näemmä ollut vuoden tauko blogipäivityksissä. Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta huhusta että WCS:n jälkeen saattaa tuo pukuinnostus hieman laantua? Näin kävi! Japanissa tuli heiluttua puvuissa sen verran tiheään tahtiin että kesän jälkeen pukukiintiö oli täynnä aika pitkäksikin aikaa. CosplayGaalassa heitin päälle Luscinian ja Frostbitessa Spitfiren, eli olen kierrätellyt vanhoja pukuja kun intoa puvun tekemiseen ei ole kamalasti ollut. Oikeastaan ongelma on ollut ehkä enemmän jaksamisessa ja viitsimisessä, vaikka innostusta olisikin saattanut olla. Mutta aina ei viitsi eikä jaksa!

Japanissa WCS:n jälkeen tuli seikkailtua Mandarakessa, jossa taisin ostaa Murata-hyllyn tyhjäksi. Tässä keväällä taannoin kipeänä sängyssä maatessani selailin kirjoja uudelleen läpi ja intouduin aika monestakin puvusta. Desuconiin oli kuitenkin melko vähän aikaa ja koska olen maailman hitain puvuntekijä, en viitsinyt ottaa liian isotöistä pukua kontolleni, vaan tarpeeksi simppelin puvun mitä voi ja ehtii rauhassa tehdä.

Kirjoja selaillessa löysinkin vanhan tutun Pinky Street -figuurisarjan Kaine-nimisen figuurin!

Yhtään ei ole mitään yhtäläisyyttä hahmojen ulkonäössä joita valitsen, mutta: jälleen kerran päädyin siihen vaaleatukkaiseen, silmälappupäiseen heppuun. :D Puku itsessään menee suhteellisen simppeleillä kaavoilla, proppi on ihana yksinkertainen, pääsen taas tekemään silmälapun mutta itken hatun vuoksi ihan antaumuksella. En ole tähän mennessä onnistunut tekemään siistiä hattua ja kyseinen malli on se minkä kanssa aina taistelen, mutta ehkä jos tällä kertaa. Referenssikuvana käytön nimenomaan Muratan piirosta, vaikka ei noissa hirveän suurin eroja keskenään ole.

Muut sarjan Muratafigut (C)

Pukua olen tehnyt hissukseen omalla tahdilla, ja on muuten älyttömän rentouttavaa tehdä yksinkertaista pukua aikataululla, jonka ei edes tarvitse oikeastaan pitää. Puku on sen verran simppeli, että olen saanut näpertää proppiasioita rauhassa ilman kamalaa kiirettä. Muutenkin ompeleminen ja proppien tekeminen ilman mitään paineita tai odotuksia on ollut jopa kivaa - tuntuu että ehkä näitä pukuja jaksaa taas pitkästi aikaa tehdä. Ainakin vähän. :D

Harjanvarsiproppeja! Kepin käyttötarkoituksesta ei ole mitään tietoa, mutta pohjana harjanvarsi, johon nuppi + muut koristeet tehty jälleen Paperclaysta ja kaiverrettu mattoveitsellä. Päälle heitetty muutama kerros gessoa, hiottu ja lopuksi hopeamaalit.

Ja lopputulos näyttää tältä. Muuta aikaansaatua ovat mm. hanskat, joita en ollenkaan jaksanut lähteä edes harkitsemaan ompelevani, vaan ostin valmiit kaupasta ja upotin vetoketjut hanskoihin. Tuli muuten ihan yllättävän siistit! Räpeltelen silmälapun osia myös hiljalleen kuntoon.

Valmiit hanskat!

Gessoamaton silmälappuhärpäke..

...ja gessottu silmälappuhärpäke.

Hame on valkosia tikkauksia vaille valmis ja hemmetin lyhyt. :D Tanssisukkahousujen metsästys alkaa kunhan siirryn pääkaupunkiseudulle töihin ensi viikolla. Desuconiin on enää pari viikkoa enkä ole varmaan tehnyt ikinä pukua näin lyhyessä ajassa, mutta olo on harvinaisen seesteinen. Pitäisi vaan ymmärtää tehdä vähän yksinkertaisia pukuja vähän useammin. ..pitäisi myös yrittää päivittää blogia tästä eteenpäin hieman useammin, mutta ehkä tämä tästä hiljalleen lähtee.

Lopuksi vielä maailman rumimmat kengät.

Ps. Blogiteksteissäni on luonnos, johon olen jo iskenyt kaikki WCS-reissun kuvat. Lupaan ihan oikeasti saada sen joskus kirjoitettua valmiiksi. :D

Luscinia WIP

Iih iih, hirveä pukuinnostus! Koska istun väärässä kaupungissa kuin missä keskeneräinen pukuni on, viskaanpa tänne muutaman WIP-kuvan. Luscinia on valmistumassa tällä hetkellä suhteellisen hyvällä mallilla - hame (kyllä, hame - toiveajatteluni housuhameesta meni harakoille) on helman kääntämistä ja vetoketjua vaille valmis, samoin takki. Pitkästä aikaa puvun tekeminen on ollut pääosin vain kivaa ja ihanaa ja kukkasia, odottelen Desuconia melkoisen innoissani. Ainoa kompastuskivi on tähän mennessä ollut peruukki, joka oli tuplasti räjähtäneempi versio kuin piti, mutta odottelen postista korviketta ensimmäiselle versiolle. Kokeilin Luscinian pikkurensseleiden kanssa ensimmäistä kertaa silikonimuotin tekemistä ja polyuretaaniresiinivalua, tutoriaalia en vielä tässä vaiheessa saa väännettyä koska hommat ovat kesken, mutta sellainen tulee luultavasti Desuconin jälkeen. Lyhyesti kuitenkin: olen ko. tekniikasta aivan haltioissani ja jos homma ei olisi niin kallista, tekisin silikonimuoteilla tästä eteenpäin aivan kaiken. Mutta niitä kuvia! Aluksi miekkaa ja sen huotraa.

Luscinian miekka on sen verran ohut, että halusin tehdä sen puusta ihan jo kestävyytensä takia. Koska en omista puuverstasta enkä juurikaan välineitä, piti vuoleminen hoitaa partiopuukolla, mutta ihan hyvin sujui vaikka aikaa vievää olikin. Hiominen tapahtui myöskin käsipelillä, ja vuolemisvirheet sun muut naarmut ja kuopat paklasin Paperclaylla ja hioin lopulta hiomapaerilla sileäksi.

Miekan väistin valmistuu Paperclaysta. Väistin oli sen verran kapea, etten laittanut sisälle mitään tukirakennetta. Kokonaan Paperclaysta koostuva väistin tokin lisää miekan painoa hieman, mutta en viitsinyt alkaa pelaamaan polyuretaanilla noin pienen kohdan vuoksi.

Miekka hiomisen ja vuolemisen ja kohokuvioiden lisäämisen jälkeen valmiina gessottavaksi.

Ja gessottu versio.

Ja valmis miekka, hopeat osat maalattu Mastonin hopeaspraylla, kahvan ruskeat osat saplunoitu piiloon maalarinteipillä ja jälkeenpäin maalattu pensselillä akryyliväreillä.

Miekan huotra vaiheessa, päällystynyt sittemmin Paperclaylla sekin. Huotran kanssa kävi pieni epätoivon hetki, kun huotrasta tuli liian napakka ja miekka ei tahtonut mahtua tuppeensa ottamatta osumaa, joten valmis miekka pääsi hiomakoneen alle ja odottelee uutta gessoamis-/maalausurakkaa kotona.

Korvakorun kaksiosaisuuden ratkaisin upottamalla metalliketjua pidemmälle korun sisään ihan jo kestävyyden vuoksi. Korvakoru jälleen Paperclayta, johon on vuoltu ura ketjulle ja myöhemmin liimattu paikalleen.

Koruosa on vanhasta korvakorusta modattu ja upotettu Paperclaynappulaan. Nappulaan on porattu reikä halpisdremelillä ja korun piikkiosa liimattu paikalleen. Korun piikkiosaan on tämän jälkeen kiinnitetty korun toisen osan metalliketju ja liimattu uudestaan paikalleen. Tämän jälkeen ketjut ja liimat on peitetty Paperclaylla umpeen, hiottu, gessottu ja maalattu.

Olen naureskellut pitkin kevättä ommellessani armeijan pääjehulle hametta sekä univormutakkia jossa on prinsessaleikkaukset. On ole ko. leikkauksia ennen ommellut ja oli kiva päästä kokeilemaan jotain uutta. Kanttianauhan kanssa pelaaminen sujui paremmin kuin mitä pelkäsin, joskin hihojen kuvioiden kohdentaminen ei ole ihan niin napissa kuin toivoin. Kuvioiden vääntäminen itsessään oli hirveän mukavaa pikkunäpertämistä sen jälkeen, kun on vain ommellut pitkää suoraa saumaa ja vekittänyt muutaman metrin kangasta hameeseen.

Tällä hetkellä takissa on jo kaulus, mutta siitä ei ole valitettavasti kuvaa. Päädyin jostain hetken mielenhäiriöstä aplikoimaan mustassa kauluksessa olevat punaiset kuviot käsin, mistä tosin sain sopivasti tekemistä jokaviikottaisille junamatkoille. Kauluksen myötä innostuin vääntämään piilopistoja ihan joka puolelle pukua jotta päällitikkauksia näkyisi mahdollisimman vähän (ja koska ihanaa aikaavievää näpertämistä :D).

Rinikat ja napit on valettu silikolimuottiin polyuretaaniresiinillä. Polyuretaaniresiini on uusi rakkauteni, kovetuttuaan kestävää, hiottavaa ja vuoltavaa. Kuvassa maalaamattomat versiot, mutta alkydispraymaalit tarttuivat siinä missä muihinkin kokeilemiini pintoihin. Nappien tekemisessä valaminen on älyttömän kätevä systeemi silloin, kun tarvitsee monta idettistä kappaletta. Ellei monistettavia asioita ole useampi, menee homma aika kalliiksi. Nappeihin on kuivumisvaiheessa upotettu rautalankalenkki kiinnitykseen, eli perinteiseen kantanappimalliin.

Jos muuten joku tuntee tarvetta yo. kuvassa olevien härpäkkeiden hankkimiseen tilaustyönä, tänne saa heitellä viestiä niin sovitaan hinnoista! Nappien muotti on jo mennyttä tavaraa, mutta toki sellaisen uusiksi tekee jos maksavaa asiakaskuntaa sattuisikin löytymään.

Lopuksi vielä onnellisen (ex-)partiolaisen onnellista solmuväkertämistä. :D Pääsen verestämään solmutaitojani ja solmimaan apinannyrkkiä, apilanlehtisolmua ja ties mitä.

Tällaista tässä vaiheessa, yritän toiveikkaana saada puvun kasaan toivottavasti jo ennen töideni alkamista parin viikon sisällä, mutta viimeistään ennen kesäkuun alkua. Viimeisen viikon ennen Desuconia voinkin käyttää Desuohjelman järkkäämiseen, jota tässä mainostan siltä varalta, että blogia sattuu lukemaan joku, jota Range Muratan kädenjälki, visuaalinen ilmaisu ja hahmosuunnitteluanti kiinnostaa!