Luscinia WIP

Iih iih, hirveä pukuinnostus! Koska istun väärässä kaupungissa kuin missä keskeneräinen pukuni on, viskaanpa tänne muutaman WIP-kuvan. Luscinia on valmistumassa tällä hetkellä suhteellisen hyvällä mallilla - hame (kyllä, hame - toiveajatteluni housuhameesta meni harakoille) on helman kääntämistä ja vetoketjua vaille valmis, samoin takki. Pitkästä aikaa puvun tekeminen on ollut pääosin vain kivaa ja ihanaa ja kukkasia, odottelen Desuconia melkoisen innoissani. Ainoa kompastuskivi on tähän mennessä ollut peruukki, joka oli tuplasti räjähtäneempi versio kuin piti, mutta odottelen postista korviketta ensimmäiselle versiolle. Kokeilin Luscinian pikkurensseleiden kanssa ensimmäistä kertaa silikonimuotin tekemistä ja polyuretaaniresiinivalua, tutoriaalia en vielä tässä vaiheessa saa väännettyä koska hommat ovat kesken, mutta sellainen tulee luultavasti Desuconin jälkeen. Lyhyesti kuitenkin: olen ko. tekniikasta aivan haltioissani ja jos homma ei olisi niin kallista, tekisin silikonimuoteilla tästä eteenpäin aivan kaiken. Mutta niitä kuvia! Aluksi miekkaa ja sen huotraa.

Luscinian miekka on sen verran ohut, että halusin tehdä sen puusta ihan jo kestävyytensä takia. Koska en omista puuverstasta enkä juurikaan välineitä, piti vuoleminen hoitaa partiopuukolla, mutta ihan hyvin sujui vaikka aikaa vievää olikin. Hiominen tapahtui myöskin käsipelillä, ja vuolemisvirheet sun muut naarmut ja kuopat paklasin Paperclaylla ja hioin lopulta hiomapaerilla sileäksi.

Miekan väistin valmistuu Paperclaysta. Väistin oli sen verran kapea, etten laittanut sisälle mitään tukirakennetta. Kokonaan Paperclaysta koostuva väistin tokin lisää miekan painoa hieman, mutta en viitsinyt alkaa pelaamaan polyuretaanilla noin pienen kohdan vuoksi.

Miekka hiomisen ja vuolemisen ja kohokuvioiden lisäämisen jälkeen valmiina gessottavaksi.

Ja gessottu versio.

Ja valmis miekka, hopeat osat maalattu Mastonin hopeaspraylla, kahvan ruskeat osat saplunoitu piiloon maalarinteipillä ja jälkeenpäin maalattu pensselillä akryyliväreillä.

Miekan huotra vaiheessa, päällystynyt sittemmin Paperclaylla sekin. Huotran kanssa kävi pieni epätoivon hetki, kun huotrasta tuli liian napakka ja miekka ei tahtonut mahtua tuppeensa ottamatta osumaa, joten valmis miekka pääsi hiomakoneen alle ja odottelee uutta gessoamis-/maalausurakkaa kotona.

Korvakorun kaksiosaisuuden ratkaisin upottamalla metalliketjua pidemmälle korun sisään ihan jo kestävyyden vuoksi. Korvakoru jälleen Paperclayta, johon on vuoltu ura ketjulle ja myöhemmin liimattu paikalleen.

Koruosa on vanhasta korvakorusta modattu ja upotettu Paperclaynappulaan. Nappulaan on porattu reikä halpisdremelillä ja korun piikkiosa liimattu paikalleen. Korun piikkiosaan on tämän jälkeen kiinnitetty korun toisen osan metalliketju ja liimattu uudestaan paikalleen. Tämän jälkeen ketjut ja liimat on peitetty Paperclaylla umpeen, hiottu, gessottu ja maalattu.

Olen naureskellut pitkin kevättä ommellessani armeijan pääjehulle hametta sekä univormutakkia jossa on prinsessaleikkaukset. On ole ko. leikkauksia ennen ommellut ja oli kiva päästä kokeilemaan jotain uutta. Kanttianauhan kanssa pelaaminen sujui paremmin kuin mitä pelkäsin, joskin hihojen kuvioiden kohdentaminen ei ole ihan niin napissa kuin toivoin. Kuvioiden vääntäminen itsessään oli hirveän mukavaa pikkunäpertämistä sen jälkeen, kun on vain ommellut pitkää suoraa saumaa ja vekittänyt muutaman metrin kangasta hameeseen.

Tällä hetkellä takissa on jo kaulus, mutta siitä ei ole valitettavasti kuvaa. Päädyin jostain hetken mielenhäiriöstä aplikoimaan mustassa kauluksessa olevat punaiset kuviot käsin, mistä tosin sain sopivasti tekemistä jokaviikottaisille junamatkoille. Kauluksen myötä innostuin vääntämään piilopistoja ihan joka puolelle pukua jotta päällitikkauksia näkyisi mahdollisimman vähän (ja koska ihanaa aikaavievää näpertämistä :D).

Rinikat ja napit on valettu silikolimuottiin polyuretaaniresiinillä. Polyuretaaniresiini on uusi rakkauteni, kovetuttuaan kestävää, hiottavaa ja vuoltavaa. Kuvassa maalaamattomat versiot, mutta alkydispraymaalit tarttuivat siinä missä muihinkin kokeilemiini pintoihin. Nappien tekemisessä valaminen on älyttömän kätevä systeemi silloin, kun tarvitsee monta idettistä kappaletta. Ellei monistettavia asioita ole useampi, menee homma aika kalliiksi. Nappeihin on kuivumisvaiheessa upotettu rautalankalenkki kiinnitykseen, eli perinteiseen kantanappimalliin.

Jos muuten joku tuntee tarvetta yo. kuvassa olevien härpäkkeiden hankkimiseen tilaustyönä, tänne saa heitellä viestiä niin sovitaan hinnoista! Nappien muotti on jo mennyttä tavaraa, mutta toki sellaisen uusiksi tekee jos maksavaa asiakaskuntaa sattuisikin löytymään.

Lopuksi vielä onnellisen (ex-)partiolaisen onnellista solmuväkertämistä. :D Pääsen verestämään solmutaitojani ja solmimaan apinannyrkkiä, apilanlehtisolmua ja ties mitä.

Tällaista tässä vaiheessa, yritän toiveikkaana saada puvun kasaan toivottavasti jo ennen töideni alkamista parin viikon sisällä, mutta viimeistään ennen kesäkuun alkua. Viimeisen viikon ennen Desuconia voinkin käyttää Desuohjelman järkkäämiseen, jota tässä mainostan siltä varalta, että blogia sattuu lukemaan joku, jota Range Muratan kädenjälki, visuaalinen ilmaisu ja hahmosuunnitteluanti kiinnostaa!