Katsoin jonkin aikaa sitten Last Exile - Fam the Silver Wing -animen loppuun, ja irkissä vaahtoamisen sijaan päätin avautua sarjasta lisää täällä. Seuraava teksti sisältää reippaasti juonipaljastuksia sekä tekstinä että kuvina, eli jos kumpi tahansa sarjoista on kesken/aikoo joskus katsoa toisen tai molemmat, kannattaa hakata backspacea nyt.
FAMin puikoissa jatkaa perinteiseen malliin GONZO, joka tunnetaan ainakin jumalattoman oudoista sarjoista, vaihtelevasta animaatiolaadusta ja siitä, että kun sarja on juuri päässyt parhaasen nosteeseen ja katsoja odottaa Eeppisimpiä Juonenkäänteitä Ikinä, GONZO tekee GONZOt ja kaikki floppaa täydellisesti. FAM ei ehkä floppaa täydellisesti, mutta se ei myöskään selviä GONZOn perusongelmilta.
Ohjaajana toimii alkuperäisen LE:n tyyliin Koichi Chigira, ja musiikkipuikoissa on mukana edeltäjästä tutut Hitomi Kuroishi sekä Maaya Sakamoto. FAM käyttää hyväkseen (ja edukseen) ykköskauden musiikkeja jumalattoman upealta Dolce Triaden OST:ilta, joka saa ratkaisuna kaikki pisteeni kahdesta syystä. Ensimmäiseksi em. on loistava keino linkittää ykköskausi uuteen kauteen, mistä on tosin iloa vain, jos on katsonut ensimmäisen kauden ja tykkää Dolce Triaden musiikeista. Toiseksi, musiikin suhteen FAMin oma soundtrack ei ole yhtä mieleenpainuva kuten edeltäjänsä. Sarjan luonteen ollessa kuitenkin hieman toisenlainen ei musiikki särähdä korvaan huonona vaan toimii, vaikkei OST äärettömän loistava olekaan. Helmiäkin tosin löytyy, kuten esim. Sky to Recovery.
FAMin opening (alempi) on animoitu varsin nätisti ja jälki on muutenkin nannaa. Ongelmaksi kohtasin omat odotukseni - odotin jonkin sortin jatkumoa sekä musiikillisesti että taiteellisen ilmeen suhteen. Over the Sky:n ollessa yksi suosikkiopeningini sekä musiikillisesti että visuaalisesti on paha lähteä vertailemaan, mutta FAMin versio on silti pieni pettymys sen ollessa varsin keskiverto ja geneerinen animerenkutus, eikä siten erityisen mieleenpainuva. Vaikka kauniisti animoitu ja piirretty onkin.
Hahmosuunnittelijana toimii jälleen Range Murata. Näin cosplayharrastajan silmin Muratan hahmosuunnittelu on etenkin realistista, ainakin jos pääsee tihrustamaan artbookin yksityiskohtaisia piirroksia. Hahmo- ja pukusuunnittelussa on selkeää ja perinteistä muratamaisuutta, ja visuaalinen suunnittelu onkin yksi FAMin parhaimpia puolia. Murata on omiaan steampunk-sävytteisten maailmojen hahmoja suunniteltaessa ja vaatteet (ja propit) on suunniteltu toimiviksi. Mitä nyt siitä että kaikki armeijan upseerit käyttävät hameita ja Lilianalla on alushousut ehkä koko sarjan aikana n. yhdessä puvussa!
Se, missä FAM onnistuu, on selkeä linkki ensimmäisen ja toisen kauden välillä. Sarjasta löytyy iso liuta sekä visuaalisia että tekstuaalisia viittauksia, jotka tuovat ensimmäisen kauden katsoneille hahmojen suhteen sitä syvyyttä, jota pelkän kakkoskauden nähnyt saattaa jäädä kaipaamaan. Viittauksia ja hahmoja ykköskaudesta tulee pitkin sarjaa sillä syötöllä, että vanha fani hihkuu innosta, mutta ykköskautta tuntematon katsoja tuskin saa kamalasti irti viittauksista ja hahmoista, jotka eivät liity millään lailla mihinkään, ja joita ei juuri selitetä auki kokonaan. Toinen flashback-jakso selvittää ensimmäisen kauden tapahtumat lyhyesti ja vastaa kysymyksiin, joihin ykköskaudesta jäi kaipaamaan vastauksia. FAM toimii nimenomaan jatkumona ykköskaudelle, itsenäisenä sarjana ei juurikaan. Yhden jakson mittainen kertaus tuskin onnistuu kuitenkaan selvittämään kaikkea, mitä ykköskaudesta jäi käteen.
Toisaalta ei voi kysymättä tietää, miltä sarja näyttää ykköskaudesta mitään tietämättömälle.
Vaikka ykköskauteen viitataankin usein, jää päällimmäiseksi tunne, että viittauksia ei kuitenkaan käytetä hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla. FAM kestää kokonaisuudessaan 21 jaksoa, ja valitettavasti vasta viimeisten jaksojen aikoihin alkaa ruudun toisella puolella tuntua, että nyt siihen asiaan vihdoin päästään. Potentiaalia olisi löytynyt vielä aika moneen muuhun jaksoon syventymällä hahmoihin, hahmojen välisiin suhteisiin, poliittiseen peliin sekä LE-maailmaan ja sen toimintaan noin yleensä. FAM jää edeltäjäänsä verrattuna hirvittävän pintaraapaisuksi, hahmojen välillä tapahtuu paljon mutta mihinkään ei syvennytä. Kuvat saattavat liittyä.
Samalla tavalla käy Famin ja Gisellen suhteen. 8. jaksossa käsitellään Famin ja Gisellen suhdetta Gisellen näkökulmasta tavalla, jossa on potentiaalia vaikka mihin. Valitettavasti kyseisen draaman merkitys jää melko vähäiseksi, kun siitä ei mitään seuraa juuri seuraavaa jaksoa pidemmälle, eikä Famin ja Giselle suhdetta käsitellä hahmoista itsestään lähtöisin enää juuri lainkaan. Ehkä tästä johtuen Fam jäi päähahmona pinnalliseksi ja ajoittain tylsäksikin, ja Gisey (jonka hahmokehityksessä oli Suurta Potentiaalia em. jaksossa) jää Famin varjoon.
Siinä missä Claus ja Lavie olivat oikeasti kiinnostava ja kehittyvä päähahmoparivaljakko, Fam ja Gisey eivät vain jaksaneet kiinnostaa sarjan loppupuolella juuri lainkaan. Varsinkaan Fam, vaikka olisin halunnut tykätä. :(
FAM toimittaa valitettavasti myös kaksi aivan uskomattoman antiklimaattista kuolemaa. Ensimmäinen on Alauda sarjan puolivälin tienoilla, toinen on Luscinia viimeisessä jaksossa. Luscinian kohtalo oli arvattavissa heti sarjan alusta lähtien, ja sitä suuremmalla syyllä sen olisi odottanut tapahtuvan jostain loogisemmasta syystä ja/tai dramaattisemmin. Fam päättää sarjan lopussa vedota Lusciniaan, Luscinia hautaa kaikki periaatteensa ja samalla vapaaehtoisesti itsensä kivikasan alle. Great success! Kyseisessä kohtauksessa on kuitenkin yksi Famin parhaista hetkistä tämän vedotessa Lusciniaan ottamaan vastuu kaikista tämän aiheuttamista kuolemista.
Hahmokuolemiin liittyen - toisaalta yksi sarjan parhaimmista kohtauksista on ehdottomasti tämä.
Sarjan ehdottomasti parhainta antia on Lilianan ja Luscinian suhde. Harmillista on se, että erityisesti sarjan puolivälissä kyseinen suhde oli ajoittain se ainoa asia, jota uudelta jaksolta odotti - muutaman jakson olisi voinut käyttää paljon paremmin, toistoa löytyi paljon ja tarina polki paikoillaan harmittavan pitkään. Asiasta kertoo ehkä se, että huomasin jaksoja uudestaan ystäväni seurassa katsoessani, että olin jättänyt ensimmäisellä katselukerralla epähuomiossa yhden jakson kokonaan katsomatta, ja silti pysynyt kelkassa koko ajan.
Famin hahmon kiinnostavuus olisi moninkertaistunut, jos Famin perhesiteitä Sadriin ja sitä kautta Rahaan (Lahaan?) olisi puitu edes hieman enemmän. Toisaalta kuolemat ovat tosielämässä antiklimaattisia ja kaikki eivät elä elämäänsä onnellisena loppuun saakka, joten ehkä FAMissa on jotain elämänmakuista! Elämänmakua tosin löytää ihan ruudun toiselta puolelta, FAMia katsoessani hain ehkä jotain muuta.
Lopuksi on pakko nillittää kahden kuvaparin verran yhdestä asiasta, josta en tiedä syyttääkö Murataa vai muita hahmosuunnittelijoita/animoijia.
Sainko kaiken kuulostamaan siltä, että olen FAMiin uskomattoman pettynyt? Varmaan sain, mutta en sitä kuitenkaan ole. Vanha fani on vain vanha ja toiveet korkealla. FAM nimittäin ylitti odotukseni siinä, mitä pelkäsin sen olevan. Hihkuin innosta kun Vincent ilmestyi ruutuun ja odotin Sophiaa koko sarjan kuin kuuta nousevaa, ja pakko myöntää, että aika hienon (joskin lyhyen) esiintymisen Sophia vetikin. Itkin kuin pieni lapsi Dion puhuessa Luciolasta, Guild-viittaukset ja Luscinian mainitsema Twins -rakennelma jäivät vaivaamaan, ja flashback-jaksot alkuperäisestä Last Exilesta selvensivät aika paljon niitä asioita, joita on pohdittu aika pitkään, etenkin koko Exile-termistön suhteen.
Last Exile on suosikkianimelistani kärjessä, ja FAM ei valitettavasti antanut aivan sitä, mitä siltä olisin parhaimmillaan toivonut. Uusintakierrokselle FAM kuitenkin lähtee kunhan saan tarpeeksi aikaa katsoa koko paketin putkeen. Ja kyllä FAMista kehtaa pukuja vääntää! Hahmosuunnittelun suhteen FAM jätti jälkeensä useita mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja hahmoja, joten pukukansio sai taas uutta materiaalia. Cosplayblogin merkeissä, WIP-kuvia Luscinian miekasta voi käydä vilkaisemassa täällä.
Cosplayhommien lisäksi jatkan Last Exilestä nauttimista kesken olevan virallisen mangan kautta, joka on ainakin tähän mennessä on ollut aika mielenkiintoista tavaraa, ja jatkanut siitä, mitä jäin ykkös ja kakkoskauden välistä kaipamaan. Ihanimmat vanship -pilootit ovat ihanimpia. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti