tiistai 8. marraskuuta 2011

IKINÄ EN ENÄÄ PAINA YHTÄÄN KANGASTA

..on suora sitaatti, jonka latelen useampaan otteeseen jokaisen kankaanpainantakurssin jälkeen kun yritän valehdella itselleni. :D

Käyn koulussa juuri (taas) uutta kankaanpainokurssia, ja siitä tohkeissani päätin, että voisinpa tehdä oman teksti-/kuvaseinän kankaanpainantaan liittyen. Koulutusohjelmassamme ei ole yhtään pakollista kankaanpainantakurssia, mutta jotenkin kummasti olen huomannut käyneeni niitä meneillään olevan kurssin jälkeen viisi. Menetän aina hermoni jokaisella kurssilla kun otan itselleni liikaa työtä kun on huonona tapana innostua ja antaa homman lähteä lapasesta, mutta jotenkin löydän itseni joka vuosi kankaanpainoluokasta uudestaan.

Cosplayn suhteen kankaanpainantaa (ja värjäystäkin) on tullut tehtyä aivan liikaa, muutamaan pukuun pienten yksityiskohtien painaminen on ihan jees, mutta kaapissa on nyt pari pukua, jotka ovat vaatineet niin helvetillisen painamisprojektin, että olen ehtinyt valittaa niistä varmaan kaikkialla muualla paitsi täällä. :D Esittelenpä siis mitä on vuosien mittään tullut tehtyä ja milläkin tekniikalla! Ihan kaikkea en nyt saanut tähään hätään esiin kaivettua, mutta jotain sentään.

Jos vaikka aloitan noilla mitä olen ei-cosplaymielessä tehnyt koulun kankaanpainokursseilla.

Kankaanpainanta 1-kurssilla harjoituksena väännettiin leimasinpainannalla vapaavalintaista kuviota. Kuviota painettiin kuultoväreillä, jotka kuivumisen jälkeen kiinnitetään kankaaseen silitysraudalla silittämällä. Kuultovärit kiinnittyvät kankaan pintaan, väri ei imeydy kuidun sisälle (ja eroaa siten esim. teollisuuden reaktiiviväreistä joista lisää vähän myöhemmin). Kuultovärit kestävät kyllä pesua ja kuultoväreillä saa aikaan kivaa jälkeä, valo kulkee kuultovärien läpi kivasti esim. ikkunaa vasten, jolloin kuultoväreillä saa aikaan mm. hyvännäköisiä verhokankaita.

Painokuvio leikattiin solumuovista/makuualustasta, kuvio liimattiin puupalikkaan, leimasin kastettiin painoväriin ja painettiin kankaalle. Itse kokeilin värin levittämistä leimasimeen siveltimellä, jolloin painettuun kuvioon sai paitsi useampaa väriä, elävämpää pintaa sekä halutessaan siveltimen jälkeä. Tällä tekniikalla painoin pikaisesti yhden tunnin aikana kokeiluluontoisesti suomenlapinkoirakangasta, josta tuli tosissaan omaan painamistyyliini verrattuna mukavan eloisa, kun tuppaan itse aina päätymään tarkkarajaisiin ja yksivärisiin kuvioihin.



Kyseisen kankaan päällä näkyvä kasa on tyynyliinakangasta, josta tein porukoilleni joululahjat muutama vuosi sitten. Kuosina oli jälleen lappalaiskoiramme Halla, josta otettujen valokuvien pohjalta piirsin kuviot vahakaaviopainantaa varten. Vahakaavio toimii periaatteella, jossa sulalla parafiinivahalla "piirretään" kankaanpainoseulaan kuvio.

Kankaanpainoseula + raakeli, jolla väri levitetään seulan läpi kankaalle.


Parafiinin täyttämät alueet jäävät painantavaiheessa pohjakankaan värisiksi, tyynyliinakankaideni kohdalla valkoiseksi. Sulaa parafiinia levitetään seulalle mm. eräänlaisellä pienellä kannulla, jonka nimeä en kuollakseni muista enkä siten löydä siitä kuvaa. :( Siveltimelläkin levittäminen onnistuu. Parafiinilla viivasta ei tule tasapaksua ja jälki on taas tavallista elävämpää. Tarkkaa jälkeä parafiinilla on hieman haastavaa saada, omista hauvoistakin tuli hieman onnellisen hölmönnäköisiä versioita. :D

Hurp durp!


Parafiinikaavio ei kestä raakelin vetoa aivan loputtomiin, mutta ainakin 4 tyynyliinaa sain aikaiseksi tuolla yrityksellä. Parafiinikaavion saa poistettua seulasta silitysraudalla silittämällä seulakangasta esim. sanomalehtisivujen välissä jolloin parafiini sulaa ja irtoaa seulakankaasta.

Yksi suosikkitapani painaa kangasta seulan kanssa on kuultomuovikaavio. Kuultomuoviarkista leikataan haluamansa kuvio (aukko arkissa = aukko värjäytyy painovärillä; kuultomuovista leikattu kuvio tyhjään seulaan = kuvio jää pohjakankaan väriseksi ja kangas sen ympäriltä värjäytyy), kuultomuovi teipataan seulaan kiinni kangasta vasten tulevalle puolelle ja väri levitetään raakelilla normaalin seulapainannan tyyliin. Kuultomuovia on helppo työstää, sitä voi käyttää uudestaan useampaan otteeseen ja painojälki on tarkkarajaista. Kuultomuovin kanssa olen painanut mm. Darth Vader-kangasta, josta tykkään niin paljon etten ole raaskinut ommella siitä vielä mitään. :D



Yksityiskohtaisinta jälkeä saanee valotuskaaviolla. Seulan valottamisesta kannattaa lukea minun selotustani selkeämpi Emo-tuotannon ohjekirja, jota pääsee vilkuilemaan täältä sivulta 8. Pääperiaatteena kuitenkin on, että valotusemulsion avulla seulasta tukitaan kaikki alueet, jotka halutaan jättää pohjakankaan värisiksi. Valotuskaaviolla saa aikaan tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa jälkeä kuin esim. kuultomuovikaaviolla. Valotuskaavion avulla voin painaa esim. rasteroituja versioita valokuvista, kun valitun valokuvan rasteroi ensin Photoshopilla. Parhaan jäljen valotuskaavioon saa kun haluttu kuvio on mustavalkoinen. Jos kiinnostaa, kannattaa lukaista tuo Emotuotannon vinkkikirja selkeyden vuoksi. Seuraavat kokeilut/kankaat on tehty valotuskaavion avulla:



Testailin Muratan kuvalla miten eri paksuinen viiva valottuu, hyvin toimi.


Ja seulan täytteeksi ängetty pleikkarikuvio. :D


Valutoskaavion saa seulasta poistettua siihen erikseen tarkoitetulla aineella, mutta jos kaavio on ollut seulassa kiinni vuoden päivät, ei seula välttämättä enää putsaannu kotikonstein.

Cosplayn suhteen edellisistä tekniikoista ei kamalan montaa ole tullut käytettyä, puvuissa kankaanpainantaa vaativat osat ovat usein sen verran pieniä että ne tulee tehtyä ehkä kaikille tutuimmalla kontaktimuovisapluunalla ja vaahtomuovitöpöttimellä painamalla. Kontaktimuovi on tosin siitä arvaamatonta että muoveja on erilaisia ja niitä pitää aina testailla, joidenkin liima pitää paremmin kuin toisten, joidenkin sapluunoiden reunojen alle väri humahtaa helposti, toiset pitävät värin siellä missä pitääkin. Kontaktimuovisapluunalla olen painanut mm:

Katekyo Hitman Reborn!in Hibarin olkavarsimerkin (Tiimarin kultainen kangasväri)


Reidin yläosan ja lantiohärpäkkeen kuviot (Tiimarin kangasvärit?)


Nuoren Spitfiren takin selkäkuvion (Emo-tuotannon peittovalkoinen ja jokin tuntematon musta)



Berserker!Painen makkarankuoren kuviot - kohdistamisen vuoksi kuviot painettu puku päällä, kontaktimuovit reisissä. Fun times! (Emo-tuotannon punainen peittoväri)


Kontaktimuovisapluunan avulla painaminen on halpaa ja helppoa, joskin työlästä jos painettavia kuvioita on enemmän kuin muutama. Oma kokemukseni on, että heti kun kuviosta on saanut painettua omaan makunsa mukaisen, kannattaa kontaktimuovi nyhtää irti mahdollisimman pian, niin välttyy mahdollisilta liimatahroilta kankaassa.

Tästä kivuliaana esimerkkinä voin siirtyä Baralaihin, jonka painantaurakkaa en lämmöllä muistele. :D Jokaiseen kuvioon piti tehdä oma sapluunansa kun pelkäsin värin leviämistä/liimatahroja. Valkoisiin kuvioihin käytin Tiimarin valkoista kangasväriä, ja hyvin on kestänyt paikoillaan tähän saakka vuodesta 2007, vaikka nykyään taitaisin päätyä Emon peittoväreihin, joita suosittelen lämpimästi kaikille.
Selän ja hihojen pyöreät kuviot on maalattu pienellä siveltimellä äidin varastoista löytyneillä 80-luvun kangasväreillä ilman sapluunoita.

Valkoiset kuviot painettu kontaktimuovitekniikalla.




Käsin maalatut hihamerkit.


Kaikki edelliset on painettu siis kuultoväreillä tai muilla vastaavilla, jotka kiinnitetään silittämällä. Toisia itselleni tutuimpia värejä ovat reaktiivivärit, joita käytetään mm. teollisuudessa vaatteiden värjäykseen ja painokuvioihin. Reaktiivivärit eivät kuultovärin tavoin jää kankaan pinnalle, vaan reaktiiviväri imeytyy kuituun sisälle ja on siten pesua ja kulutusta kestävämpää. Kiinnittyäkseen reaktiiviväri vaatii höyrytyksen, jonka voi tehdä kotikonstein esim. mehumaijan avulla. Reaktiiviväreillä on helppo värjätä isoja määriä kangasta (linkkivinkkiä esim. Emotuotannon sivuilla), ja se sopii myös esim. valotuskaaviolla ja kuultomuovikaaviolla painantaan, jolloin reaktiivivärille tulee tehdä erikseen oma painopasta, jotta siitä saadaan kiinteää ja siten seulalla käsiteltävää. Yritin löytyy reaktiiviväreillä painamisesta suomenkielisia ohjeita, mutten tähän hätään niitä netistä löytänyt. :C

Reaktiiviväreillä värjäyslopputulos on esim. kuultovärejä kirkkaampi ja raikkaampi, ja kuitu jää pehmeämmäksi ja siten miellyttävämmäksi esim. käyttövaatteissa.
Spitfiren takki on kokonaan reaktiiviväreillä värjätty, pohjana on valkoinen amerikancollege, johon kuultomuovikaaviolla on seulan läpi painettu ensin punainen, sitten oranssi osa, jonka jälkeen kappaleet on höyrytetty mehumaijassa.
EDIT/ Höyrytys tapahtuu tosissaan siten, että höyrytettävän kangas rullataan lomittain puhtaan suttukankaan kanssa (joka saa likaantua), jotta värjätyn kankaan eriväriset pinnat eivät värjää toisiaan. Mehumaijan kannen pohjaan meitä kehotettiin kiinnittämään villakangas, jotta kanteen höyrystyvä vesi imeytyisi kankaaseen eikä tippuisi värjätyn kankaan päälle.

Ensimmäiset testipalat.


Punainen osa painettu.


Lopputulos.


Spitfiren takin värjääminen piti sisällään niin paljon läheltä piti -tilanteita (väri ei tarttunut liian vähäisen höyrytyksen vuoksi, väritahroja ties missä, liian isot painettavat kappaleet) että kankaanpainannasta piti pitää vähän aikaa taukoa. Mehumaijalla höyryttäessä on aina vaara kun höyry tiivistyy pisaroiksi, että vettä tipahtaa kannesta höyrytettevän kankaan päälle, ja plöts, kankaassa on kaunis läntti jonka ei pitäisi olla siinä! Näin kävi, mutta läntti jäi onneksi juuri ja juuri saumanvaroihin. Takin isojen kappaleiden painaminen oli myös älyttömän työlästä, kun väri piti saada kerralla vedettyä raakelilla kankaalle tasaisesti jotta väristä tuli tasainen. Spitfiren takki on yksi niistä puvuistani, joka näyttää yksinkertaisimmalta mutta on vaatinut monta kertaa enemmän työtä kuin jokin härpäkkeisempi puku. :D

Ajattelin, että olisin voinut ympätä tähän vielä jotain kankaan värjäysjuttuja, mutta taidan jättää sen toiseen kertaan. Tämä on jo nyt niin kilometrimerkintä, että jos joku jaksoi loppuun saakka, onnittelen. Jos teksti on epäselvää/faktat poskellaan tai jokin asia kiinnostaa, huomauttaminen on sallittua, yritän osaamiseni rajoissa vastailla ja selventää!

Lopuksi vielä suosittelen kankaanpainannan ystäville tai siitä kiinnostuneille seuraavia opuksia:

Pellonpää-Forss, Maija: Kankaanpainanta - välineet, suunnittelu, painaminen. TAIK 2009
Forss, Maija: Värimenetelmät: värjäys, maalaus ja kankaanpainanta. TAIK 2002

tiistai 25. lokakuuta 2011

Utenaa, CosplayGaalaa ja videoita

Viikonlopun CosplayGaalasta hyvin selvinneenä jaksoin editoida muutamat kuvat julkaisukelpoisiksi! Kunnon photoshoottia ei saatu aikaiseksi, koko päivä meni lähinnä tuomarointihuoneessa ja mehut menivät pitkälti pukuja ja esityksiä tiiraillessa. Tein Gaalaan Utenan leffaversion josta mainitsin joskus aiemmin, ja luulen että Utena lähtee mukaan myös Frostbiteen, en ihan usko ehtiväni uutta pukua tammikuuksi väsäämään koska elämä.

Utenasta otettiin kuvia vasten sitä Glorian valkoista, värivalaistua seinää, jossa varmaan kaikki muutkin ottivat kuvansa. :D Kuvista tuli mukavan erilaisia kuin cosplaykuvat yleensä omissa kansioissani, spottien värit ovat melkoisen ääripäistä mutta tykkään että on välillä vähän jotain erinäköistä. Pidemmittä puheitta kuvaspam!














Kuvat otti YumiKoyuki. Puvusta korjailuun lähtee hattu sekä ainakin kaulus, joka ei tahtonut pysyä siten miten piti. Peruskaavojen piirtämisajoista ilmeisesti laihtuneena joudun myös irrottamaan housujen vyötärökaitaleen ja ottamaan muutamia senttejä vyötäröltä pois.

Tämän vuoden Gaala oli ensimmäinen Gaala jossa olin mukana, Gloria toimi tapahtumapaikkana ilmeisesti edellisvuosia paremmin kun porukkaa ei ollut aivan tungokseksi asti. Lieneekö syynä conien lisääntynyt määrä, kaikista mehut vienyt Tracon vai se, ettei tieto Gaalasta kulkenut kovin monelle, mutta tämän vuoden Gaala taisi kärsiä jonkin sortin kävijäkadosta - kisaajapuolella se ainakin näkyi. Yksilökisassa osallistujia oli alle kymmenen ja ryhmiä kisassa oli vain neljä. Saa nähdä, miten ensi vuonna käy, jos Gaala pysyy pystyssä.
--

Voisin myös poiketa perinteisestä päivitysmallistani ja iskeä tähän merkintään vielä pari videota! Toinen on ihan oikeasti cosplayaiheinen! Toinen on hiphop-tanssiesitys Footlightin kevätnäytöksestä viime keväältä jossa olin itse mukana, ja voin perustella videon laittamista blogiin vaikka.. lavaesiintymisellä. :D Oikeasti lupasin parille tutulle laittaa näytösvideon tänne, vaikka se onkin äärimmäisen pikselinen.

Cosplaypuolen video on Berserker!Painen kaulakorun tekemisestä. WIP-merkintöjä tulee tehtyä aina silloin tällöin ja teki mieli kokeilla, saisiko jonkin pienen jutun tekemistä alusta loppuun videoitua fiksuksi paketiksi. Fiksuudesta en tiedä, mutta kasassa se nyt joka tapauksessa on, joskin kuvalaadultaan hieman vaatimattomana.





Ja sitä tanssaamista. Ääni tulee jostain tuntemattomasta syystä hieman jäljessä. Laatu on hieman mitä on, mutta mikäli tuosta selvää saa, olen se sinilippiksinen ja -paitainen jammailija.




Ja niin, mikäli Elina ei ole spämmännyt vielä tarpeeksi, WCS-blogi löytyy allaolevasta linkistä. Stalkatkaa!

Team Finland 2012

lauantai 17. syyskuuta 2011

Hairserker

Puujalkaotsikot ftw. :D

Lupasin tehdä päivityksen Painen peruukista, joten nyt teen sen! Päivitän toisen kerran saman kuukauden aikana! Olen aikaansaava ja aktiivinen bloggaaja ainakin hetken!

Aluksi on pakko valittaa, että peruukkien muokkaaminen on aina omalla kohdallani se pakollinen murheenkryynini. Omistan tasan 8 peruukkia, mikä ehkä kertoo siitä etten omista kamalasti kokemusta niiden stailaamisesta. Olen valinnut niin monta ja niin monta kertaa lyhyttukkaisia hahmoja, että olen elänyt omalla tukallani. Rakastan hiusten laittamista, mutta peruukkien muokkaaminen aiheuttaa aivan hervotonta epätoivoa ja "onko pakko jos ei haluu :'C" -fiiliksiä. Olen opetellut tekemään propit ajoissa pois alta ennen itse pukua, seuraava etappi voisikin olla opetella vääntämään se peruukki valmiiksi samassa syssyssä. Huomaan aina leikkaavani ja lakkaavani peruukkia paniikissa paria päivää ennen conia, eikä se ole koskaan kamalan nautinnollista.

Painen peruukin muokkausta aloittaessani tuuletin raivoisasti peruukin päälle tulevista sarvista, joten verkon peittymistä ei tarvinnut aivan vainoharhaisesti pelätä, kun kriittisimmät kohdat jäisivät sarvien alle. Otsan hiusraja sekin jäi sarvin otsakappaleen alle, joten tärkeintä oli lähinnä saada peruukki pystyyn mahdollisimman hyvän näköisesti.

..no, se jälki olikin sitten vähän mitä oli. :D Desuconiin Paine valmistui aivan viime tingassa, peruukki yllättäen melkein viimeisenä. Peruukin ensimmäisestä muokkaamisesta en yksinkertaisesti ehtinyt ottaa kuvia, mutta otin Painen Nekoconiin mukaan ja tuunasin peruukinsinne uusiksi, joten kuvat ovat, onneksi, nyt siitä jälkimmäisestä taistelusta.

Lähtökohta oli tosissaan tämä:


Peruukki on tilattu ebaysta, skintoppia siinä ei ole. En muista mistä sen taannoin tilasin, muistaakseni joltain hämymyyjältä, mutta kuitu on aivan taivaallista, parempaan en ole vielä törmännyt. Luulen, että tässä kohta kyse oli tosin vain tuurista.
Muokkaamiseen käytin sitä tuttua Schwarzkopfin got2be glued -lakkaa, apuvälineinä tiheä kampa, harja ja hiustenkuivain.



Aloitin muokkaamisen jakamalla peruukin pystyyn nostettavaan osaan ja sivuilta taakse sliipattavaan. Työstin ensin alasjäävän osan siksi, että ensinnäkin se oli helpompi vaihe, toiseksi pystyyn nostettava osuus olisi varmasti kärsinyt minun käsissäni aika paljon, jos olisin nostanut sen ensin ylös ja sitten vielä muokannut peruukin loppuun.
Painen tukka on sliipattu sivuilta taakse, sliippauksen hoidin kallistamalla peruukkipäätä taaksepäin jotta saisin kuidut mahdollisimman helposti päänmyötäisiksi, kampasin kuidut oikeaan kohtaan, lakkasin ja kiinnitin hiustenkuivaimella. Aina (silloin harvoin) kun joudun muokkaamaan peruukkia, käytän hiustenkuivaajaa lähes aina kiinnitykseen, helpottaa ja nopeuttaa hommaa aivan jumalattomasti.







Niska on viimeisimmän kuvan jälkeen sliipattu päänmyötäiseksi (mistä en tietenkään tajunnut ottaa kuvaa tässä vaiheessa). Tämän jälkeen heitin peruukkipään kaulan ympärille narun, narun kattolamppuun kiinni ja peruukin roikkumaan alassuin.



En tiedä harrastaako tätä kukaan muu, mutta tein vastaavan myös taannoin kun muokkasin Spitfiren peruukkia ja kuituihin piti saada aika paljon lisää nostetta. Peruukin ollessa alassuin suihkuttelin lakkaa peruukin alapuolelta ja kovetin silloin tällöin hiustenkuivaimen avulla. Taisinpa jättää peruukin yön yli roikkumaan alassuin jotta kuidut hieman taipuisivat toiseen suuntaan ja ne olisi mahdollisimman helppo nostaa seuraavana päivänä ylös.
Jälleen olin fiksu enkä ottanut juuri tästä vaiheesta kuvaa, mutta homma toimi joten kuten seuraavasti: Keräsin peruukin "pyörteen" molemmilta puolilta leveät suortuvat kuitua, suihkutin lakkaa, painoin suortuvat toisiinsa kiinni, ja kovetin hiustenkuivaimella. Muutamaan suortuvaparin kiinnittämisen jälkeen peruukki näytti tältä:


Tuota ..sipulia lakkasin ja föönasin aika paljon ja pitkään, sillä se toimi periaatteessa loppujen pystyyn nostettavien kuitujen tukena. Kun pohja tuntui tarpeeksi tukevalta, aloin nostamaan eri puolilta peruukkia lisää suortuvia samalla taktiikalla ylös. Missään vaiheessa en siis ole peruukkia tupeerannut.






Kaitaleet on sormin kasattu, tiheällä kammalla sileäksi kammattu, lakattu, ja kovetettu/kiinnitetty föönaamalla.


Ylläolevassa kuvassa kaikki pystyyn nostettavat kuidut ovat ylhäällä otsatukkaa lukuunottamatta. Sivuilla roikkuvat pitkät huitulat kuuluvat sivuille sliipattavaan osuuteen. Ne on jätetty alas tähän vaiheeseen saakka siksi, että saisin niillä peitettyä ylös nostettujen kuiteujen jättämät mahdolliset aukot, josta verkkoa näkyisi pahasti läpi. Ja tulivat hyvin tarpeeseen.



Valmis peruukki:

Takaa

Sivulta

Edestä


Kuten kuvista näkyy, verkkoa näkyy kuitujen pystyyn nostamisen takia aika monestakin paikkaa, mutta Painen sarvet ovat onneksi niin peittävät, ettei peruukista oikeastaan näy juuri muuta kuin pystyyn nostettu osuus. Peruukin päähän saaminen oli myöskin oma haasteensa ja tarvitsi toisen käsiparin - itse jouduin pitämään peruukin pystyyn nostettujen kuitujen päistä kiinni ja toisella kädellä peruukkia paikallaan samalla, kun avulias ystäväni laskee sarviani kaksin käsin päähäni. :D Hyvin se sitten loppupeleissä onnistui, sarvet olivat juuri sopivan kokoiset ja peruukki mahtui alle. Sarvien ja peruukin aiheuttama vanne pään ympärillä oli aika napakka, mutta ei aiheuttanut aivan hirvittävää jomotusta,mitä nyt toinen ohimo oli hieman kipeänä. Napakasta istuvuudestaan johtuen ei tarvinnut pelätä peruukin eikä sarvien heilumista suuntaan eikä toiseen.

Nekoconiin peruukkia muokattaessa oli tullut huomattua että lakan määrää kannatti lisätä, Desuconin lopussa Painen peruukki oli jo aika räjähtänyttä mallia. :D

Räjähdys, sipuli ei enää ihan kestänyt kasassa conin viimeisillä tunneilla. Kuva (C) YumiKoyuki

Nekoconissa peruukki oli n. tuhannesti siistimpi ja pysyikin paljon paremmin kasassa.

Kuva (C) Laggy


Näin on Painen peruukki väännetty! Olen aika varma, että kaiken pystyisi varmaan tekemään jollain helpommalla tavalla, mutta onneksi tekemällä oppii. En ole kamalasti kirjoitellut mitään peruukkeihin liittyvää, joten toivon, että tästä tekstistä kuvineen ottaa edes jonkin sortin tolkkua. Jos ei ota, niin kysyä saa, yritän selventää parhaani mukaan. :D

perjantai 9. syyskuuta 2011

Maailman Tylsimmät Otsikot ™ eli Tracon, WCS ja pukusuunnitelmia

En ehkä lähde selittelemään miksi blogini on ollut Desuconin jälkeen totaalisen kuollut enkä ole osoittanut elonmerkkejä juuri missään muualla kuin ircin puolella. Jos vähän kuitenkin, olen vääntänyt Traconin pukua niska limassa, ja kun en ole sitä tehnyt, ei ole mielenkiinto riittänyt cosplaysta kirjoittelemiseen vaan kiinnostavampia ajanviettotapoja ovat olleet mm. nukkuminen, syöminen ja Phoenix Wright!

Ennen mitään WCS-/pukuhöpinöitä tahdon osoittaa anteeksipyyntöni kaikille, jotka joutuivat kuuntelemaan kiroamistani backstagella ja pukuhuoneessa lauantaina. Aikuinen ihminen ei stressin alla osaa olla aina niin aikuinen ihminen, ja olen siitä erittäin pahoillani.

Puvun kanssa pakertaminen ja esityksen vääntäminen kuitenkin näemmä kannatti, WCS-karsinnoista irtosi edustuspaikka (ajatus, johon toivottavasti alkaa kohta tottua). Tuomareissa istunut Rora kiteyttikin jo varmaan kaikkien ajatukset siitä ihmetyksestä, mitä Suomen cosplayskenen tason yllättävä nousu on aiheuttanut. Kaikilla WCS-kisaajilla oli aivan hillittömän hienot puvut, ja on ihan erikseen pakko mainita Casualty Cosplayn tytöt, joiden pukujen kädenjälki oli jotain ihan älytöntä.
Yleensäkin minun silmiini WCS-karsinnan taso näytti kovimmalta mitä olen tähän mennessä nähnyt. Backstagella muiden pukujen hienous ei onneksi nykyään osaa enää ahdistaa, nykyään on vain iloinen siitä että Suomessa niin paljon älyttömän taitavia puvuntekijöitä. Kiitos kaikille hyvästä kisa- ja backstageseurasta!

En edes muista milloin lähdettiin Elinan kanssa WCS-karsintajuttuja suunnittelemaan, mutta löysin kansioistani vihiä siitä, että olin miettinyt EuroCosplay-finaaliin osallistumista Okuninushilla jo silloin syksyllä 2010. Puku tuntui silloin aivan liian hankalalta (lähinnä koska peruukki = ASDFG), joten joidenkin mutkien kautta se päätyi karsintapuvuksi. Shin Megami Tensei -mörrien hyvä ja huono puoli on siinä, että niilä ei ole peleissä juuri mitään juonellista roolia (paitsi ehkä Raidoussa, jossa ainakin Okuninushi on ilmeisesti jonkin sortin välibossi), vaan niillä lähinnä taistellaan / niitä hakataan. En ole itse katsonut vielä karsintaesityksiä, mutta mitä olen kuullut, taisi taistelukoreografia olla tämän vuoden Juttu, johon kannettiin myös oma kortemme kekoon. Omaa esitystä en oikein osaa lähteä sen tarkemmin avaamaan, koska en ole vielä katsonut sitäkään, mutta kuten yleensä, esityksessä on muutama kohta joihin olen aivan älyttömän tyytyväinen ja vähän enemmän niitä, joita olisi voinut hioa ihan älyttömästi parempaan kuntoon, jos olisi jälleen aloittanut esityksen tekemistä aiemmassa vaiheessa. Itsepuolustuslajeja harrastaneena taistelukoreografiaa oli hirveän kiva väsätä, vaikka miekkailusta / aseiden kanssa heilumisesta en omista minkäänlaista kokemusta noin cosplayn lisäksi. Ja kerrankin esitys, jossa taustanauhalle ei tarvinnut tehdä mitään editointia! Ei pelaamista Sony Vegasin kanssa eikä ääniraitojen putsaamista taustamölystä. En nyt jälkikäteen vihaa esitysbiisiämme läheskään yhtä paljon kuin esim. Eurocosplayn taustamusiikkia, jota en osaa enää kuunnella muistelematta hervontonta paniikkia. :D

Puvun tekemisen aloitin tämän vuoden tammikuussa, kerrankin olin fiksu ja tein heti ensimmäisenä isotöisimmät propit pois alta. Okuninushin miekka oli ensimmäinen kokeiluni polyuretaanivaahdon kanssa, ja siitä johtuen se ei ole laadultansa yhtä paljon mieleeni kuin Painen olkapanssarit ja sarvet. Miekan ja tikarin tein valmiiksi jo alkukeväästä, mutta no, kaikki muu sitten jäikin hieman viime tinkaan. Päätin tosin jo aiemmin keväällä, että conia edeltävänä iltana en väännä pukua paniikissa, vaan kisaa edeltävän yön aion nukkua kuin tukki. Ja onnistuin siinä! Seuraavan päivän paniikkia lievensi aivan julmetusti se, että puku oli jo oikeastaan muutamaa päivää ennen conia valmis ja viimeiset illat sai viettää rauhassa panikoimassa lavalle menemistä.



Arvata ehkä saattaa, että olen uinut taas softismeressä. Puvun kaikki panssarit ovat softista, jotka on käsitelty kahdella kerroksella 80 kiiltoprosentin Maston-maalilla, jonka päälle on heitetty Mastonin hopeamaalia. Alkuperäinen suunnitelma oli gessota kaikkia panssarit ja sprayata gesson päältä hopealla, mutta gesson halkailemistaipumukset olivat pahemmat kuin mitä oletin, ja maalaustapaa piti vaihtaa kesken matkan. Ehdin gessota ja hioa ja gessota kaikki käsipanssarit n. kymmeneen kertaan, joka sitten loppujen lopuksi jäikin turhaksi työksi. Harrastuksen iloja!

Panssareiden kaavoja


Rintapanssari on ommeltu Balthierin liivin kaavan pohjalta, ommeltu samasta huonekalunahkasta kuin Balthierin, ja päällystetty 1-3 softiskerroksella. Liivissä olevat napit ovat haaraniittejä, ja liivi menee päälle sivusaumassa olevan vetoketjun avulla. Panssareiden nyörittäminen on tehty ihan oman mututuntuman mukaisesti, oikeita japanilaisten panssareiden nyöritystapoja kävin läpi, mutten löytänyt sellaista, joka ei täysin olisi rullaillut softista ihan mihin suuntaan sattuu. Nyöritykseen nyöriä meni muistaakseni suurin piirtein 17 metriä.





Korun helmet ovat puisia 18 mm helmiä Hobby Pointista, muut pallurat on tehty Paperclaysta. Musta olkalärpäkeasia, mikä ikänä se onkaan, on pöytätablettia ja softista päällystettynä mustalla tekonahkalla ja mustat remmit ovat harmaata huonekalunahkaa sprayattuna mustaksi Mastonin mattamustalla. Kiitos Lappeenranta, kun myyt tekonahkaa kaikissa sateenkaaren väreissä, mutta musta huonekalunahka = EI OLE. :D



Peruukin tekemisestä minulla ei ole yhden ainoaa kuvaa, koska olin ennen sen stailaamista unohtanut kamerani Helsinkiin. Muutenkin WIP-kuvien vähyys johtuu siitä, että kameraa ei ollut käsillä. :c
Murheenkryynini on Katie Bairin Stubbing-tutoriaalin avulla muokattu. Alunperin oli tarkoitus tehdä peruukkiin kunnon keskijakaus, mutta tässä kohtaa sekä aika, taidot ja kärsivällisyys vain eivät enää riittäneet, ja jätin kylmästi päälaelta kaitaleen hiuksia vapaaksi jotka jätin suoraksi peittämään poninhännille jakamisesta paljastuneen verkon. Inhoan peruukkien stailaamista yli kaiken lihännä siksi että koen vaikeampien peruukkien stailaamisen olevan vain peruukin pyörittelyä ympäriinsä ja käsien levittelyä hädissään.
Peruukin pompulat ovat irralliset kappaleet, joiden pohja on jonkin sortin mustaa tiivistevaahtomuovia (jota en ole siis ostanut mistään vaan sosialisoinut nimettömästä lähteestä, siksi en osaa kertoa mitä se on), jonka päälle on kieputettu, jesaroitu, liimattu ja lakattu kuitua peittämään pohja. Vaahtomuovissa on sivussa aukko, josta pompula on kiinnitetty peruukin saparotöpöön ja ommeltu vielä muutamalla langanpätkällä peruukkiin kiinni. Conissa tuli huomattua, että pari ommelta ei ihan rittänyt pompuloiden paikalla pysymiseen, pinneihin piti turvautua aika moneen otteeseen.
Otsanauha & peruukin nauhat ovat punaista puuvillakanttia, jotka on värjätty Dekan batiikkiväreillä hieman viininpunaisempaan suuntaan.

Piilarit on tilattu Youknowit.comista, ja niillä näkee oikeasti yllättävän hyvin, kaikki on vain sumeaa ja vaaleankeltaista. Tekstin lukeminen on siristelyn takana, mutta selvisin conista ilman päänsärkyä jota pelkäsin sumeiden linssien aiheuttavan.

Pukuhölinät sikseen, itse Traconista - yllättäen lähdin Traconiin pääosin WCS mielessä, ohjelmatarjonta ei juuri tarjonnut mitään MUST SEE -tavaraa. Olin mukana myös lauantai-illan Inside the Cosplayer's Studio- paneelissa Ilonan, Wepin, Biitin, Rullarinkelin ja Malician kanssa. Pidin paneelin ideaa mukavan virkistävänä ja piristävän huumoripitoisena tavalliseen cosplaypuheohjelmaan verrattuna. Tunti kuuden panelistin höpinöille tuntui tosin hyvin lyhyeltä ajalta, jutuissa ei juuri päästy pintaa syvemmälle kun kaikki panelistit pitivät kommenttinsa ajan puitteissa aika lyhykäisinä. Panelisteista tuntemani ovat myös sen verran tasaisia viilipyttyjä, ettei juuri mitään provosoitumista ei (ilmeisesti?) päässyt käymään. Tai jos pääsi, en sitä ainakaan panelistipöydän taakse ainakaan huomannut. Hauskaa oli ainakin puhujilla, ja hyvä jos hallitsemattomat ilmeeni ovat ilahduttaneet kuulemassa olevia. :D

Kaiken kaikkiaan traconista jäi hyvä fiilis - backstagella homma pelasi, pukuhuoneiden varustelu oli hyvää, kaikkea oli tarpeeksi ja mammat pitivät kaikista hienosti huolen. ♥ Tuomarointi oli, luojan kiitos, viimein Traconissakin asianmukaista ja asiantuntevaa, ja oli hienoa että tuomarointiin oli saatu himan kansainvälistä verta. Yksilökisassa taso oli jälleen huimaa, skittikisaa en päässytkään näkemään kun eksyin mukaan Persona 3 -ryhmän photoshoottiin tyrkylle muutamaan kuvaan. Niitä kuvia en ole vielä saanut käsiini, mutta ängen niitä tänne kun siihen on mahdollisuus.

Seuraavaksi lupaan toteuttaa kaikki lupaamani ja tällä hetkellä kirjoittamani blogimerkinnät joita ovat ainakin oma merkintä Berserker!Painelle sekä Painen peruukille ja luultavasti oma kunnon kuvapläjäys Okuninushille.

Tampere-talo on muikeaa kuvaustaustaa! Kuva (C) YumiKoyuki


Mutta sitä ennen, kun epätoivo edellisen puvun päälläpitämisestä on jo laskeutunut, taidan valottaa pikaisesti tulevaisuudensuunnitelmiani. Totesin Traconissa Okuninushin liiviin kuollessani, että seuraavat pukuni tulevat olemaan mahdollisimman mukavia, jotta conissa oleminen ei olisi pelkkää kuolemista. Seuraavaksi väännän näitä:





Luscinia Hafez - Last Exile - Fam, The Silver Wing


Lokakuussa tuleva Last exilen "jatko-osa" uusina juonineen ja hahmoineen on aika kovan odotuksen alla. Olen kyylännyt hahmosuunnitteluja silmä kovana heti ensimmäisten tiedonhippujen vuodettua, ja yllättäen sieltä löytyi taas se pakollinen tietynnäköinen hahmo, joihin aina kapsahdan. Silver Wing ilmestyy vasta ensi kuussa, mutta mikäli itseäni yhtään tunnen ja mitä Gonzo- ja Muratatietämykseni enteilee, pidän Lusciniasta ihan satavarmasti koska olen juuri niin helppo. Törkeän siisti armeijaunivormu! Valkoinen, lyhyt tukka! Paljon kivoja rensseleitä! SILMÄLAPPU! ♥ Mihin olen tätä pukua vääntämässä, sitä en tiedä.

--







Utena Tenjou - Adolescence of Utena


Tietämyksessäni oli Utenan suhteen suuri aukko kunnes viimein katsoin sekä sarjan että leffan n. puoli vuotta sitten. Kukaan ei taaskaan ylläty että ihastuin sarjaan aika kovin, mutta Utenan puvut eivät olleet kamalasti mieleeni.
..kunnes katsoin leffan ja eteeni iskettiin lyhythiuksinen Utena rumassa ihanassa mustavalkoisessa koulupuvussa, ja no, siitä se ajatus sitten lähti. Utena on ihana ja puvussa on tasan takki, housut ja hattu, joten kerrankin elän toivossa, että puku on oikeasti mukava. Yksinkertainen puku, ei panssareita, hankalaa peruukkia tai ylimääräisiä proppeja. Utenan yritän kovasti vääntää CosplayGaalaan mikäli vain saan ompeluinnostukseni äkkiä kasaan.

--

Näin loppuun voisin perinteiseen malliin kiittää kaikkia hienosta Traconista - erityisesti teitä kyynel silmässä onnittelemaan tulleita jotka saitte minutkin itkemään kuin vesiputous vaikka tippaa ei muuten linssissä ollut ollenkaan. ♥ Eurocosplayssa tavattuja Stinea ja Casperia oli hillittömän muikea nähdä pitkästä aikaa, pitänee joskus lähteä vastavierailulle Tanskan puolelle.
WCS-pohdintoja tulossa kunhan saadaan palaveerattua kunnolla pukusuunnitelmista jotain, ja jonkin sortin Team Finland -blogikin pitäisi ilmeisesti laittaa kasaan. Jään odottelemaan jännityksellä lavakuvia karsinnoista ja sitä, löytyykö sieltä yhtä kauniita ilmeitä kuin yleensä. :D