Ennen mitään WCS-/pukuhöpinöitä tahdon osoittaa anteeksipyyntöni kaikille, jotka joutuivat kuuntelemaan kiroamistani backstagella ja pukuhuoneessa lauantaina. Aikuinen ihminen ei stressin alla osaa olla aina niin aikuinen ihminen, ja olen siitä erittäin pahoillani.
Puvun kanssa pakertaminen ja esityksen vääntäminen kuitenkin näemmä kannatti, WCS-karsinnoista irtosi edustuspaikka (ajatus, johon toivottavasti alkaa kohta tottua). Tuomareissa istunut Rora kiteyttikin jo varmaan kaikkien ajatukset siitä ihmetyksestä, mitä Suomen cosplayskenen tason yllättävä nousu on aiheuttanut. Kaikilla WCS-kisaajilla oli aivan hillittömän hienot puvut, ja on ihan erikseen pakko mainita Casualty Cosplayn tytöt, joiden pukujen kädenjälki oli jotain ihan älytöntä.
Yleensäkin minun silmiini WCS-karsinnan taso näytti kovimmalta mitä olen tähän mennessä nähnyt. Backstagella muiden pukujen hienous ei onneksi nykyään osaa enää ahdistaa, nykyään on vain iloinen siitä että Suomessa niin paljon älyttömän taitavia puvuntekijöitä. Kiitos kaikille hyvästä kisa- ja backstageseurasta!
En edes muista milloin lähdettiin Elinan kanssa WCS-karsintajuttuja suunnittelemaan, mutta löysin kansioistani vihiä siitä, että olin miettinyt EuroCosplay-finaaliin osallistumista Okuninushilla jo silloin syksyllä 2010. Puku tuntui silloin aivan liian hankalalta (lähinnä koska peruukki = ASDFG), joten joidenkin mutkien kautta se päätyi karsintapuvuksi. Shin Megami Tensei -mörrien hyvä ja huono puoli on siinä, että niilä ei ole peleissä juuri mitään juonellista roolia (paitsi ehkä Raidoussa, jossa ainakin Okuninushi on ilmeisesti jonkin sortin välibossi), vaan niillä lähinnä taistellaan / niitä hakataan. En ole itse katsonut vielä karsintaesityksiä, mutta mitä olen kuullut, taisi taistelukoreografia olla tämän vuoden Juttu, johon kannettiin myös oma kortemme kekoon. Omaa esitystä en oikein osaa lähteä sen tarkemmin avaamaan, koska en ole vielä katsonut sitäkään, mutta kuten yleensä, esityksessä on muutama kohta joihin olen aivan älyttömän tyytyväinen ja vähän enemmän niitä, joita olisi voinut hioa ihan älyttömästi parempaan kuntoon, jos olisi jälleen aloittanut esityksen tekemistä aiemmassa vaiheessa. Itsepuolustuslajeja harrastaneena taistelukoreografiaa oli hirveän kiva väsätä, vaikka miekkailusta / aseiden kanssa heilumisesta en omista minkäänlaista kokemusta noin cosplayn lisäksi. Ja kerrankin esitys, jossa taustanauhalle ei tarvinnut tehdä mitään editointia! Ei pelaamista Sony Vegasin kanssa eikä ääniraitojen putsaamista taustamölystä. En nyt jälkikäteen vihaa esitysbiisiämme läheskään yhtä paljon kuin esim. Eurocosplayn taustamusiikkia, jota en osaa enää kuunnella muistelematta hervontonta paniikkia. :D
Puvun tekemisen aloitin tämän vuoden tammikuussa, kerrankin olin fiksu ja tein heti ensimmäisenä isotöisimmät propit pois alta. Okuninushin miekka oli ensimmäinen kokeiluni polyuretaanivaahdon kanssa, ja siitä johtuen se ei ole laadultansa yhtä paljon mieleeni kuin Painen olkapanssarit ja sarvet. Miekan ja tikarin tein valmiiksi jo alkukeväästä, mutta no, kaikki muu sitten jäikin hieman viime tinkaan. Päätin tosin jo aiemmin keväällä, että conia edeltävänä iltana en väännä pukua paniikissa, vaan kisaa edeltävän yön aion nukkua kuin tukki. Ja onnistuin siinä! Seuraavan päivän paniikkia lievensi aivan julmetusti se, että puku oli jo oikeastaan muutamaa päivää ennen conia valmis ja viimeiset illat sai viettää rauhassa panikoimassa lavalle menemistä.
Arvata ehkä saattaa, että olen uinut taas softismeressä. Puvun kaikki panssarit ovat softista, jotka on käsitelty kahdella kerroksella 80 kiiltoprosentin Maston-maalilla, jonka päälle on heitetty Mastonin hopeamaalia. Alkuperäinen suunnitelma oli gessota kaikkia panssarit ja sprayata gesson päältä hopealla, mutta gesson halkailemistaipumukset olivat pahemmat kuin mitä oletin, ja maalaustapaa piti vaihtaa kesken matkan. Ehdin gessota ja hioa ja gessota kaikki käsipanssarit n. kymmeneen kertaan, joka sitten loppujen lopuksi jäikin turhaksi työksi. Harrastuksen iloja!
Rintapanssari on ommeltu Balthierin liivin kaavan pohjalta, ommeltu samasta huonekalunahkasta kuin Balthierin, ja päällystetty 1-3 softiskerroksella. Liivissä olevat napit ovat haaraniittejä, ja liivi menee päälle sivusaumassa olevan vetoketjun avulla. Panssareiden nyörittäminen on tehty ihan oman mututuntuman mukaisesti, oikeita japanilaisten panssareiden nyöritystapoja kävin läpi, mutten löytänyt sellaista, joka ei täysin olisi rullaillut softista ihan mihin suuntaan sattuu. Nyöritykseen nyöriä meni muistaakseni suurin piirtein 17 metriä.
Korun helmet ovat puisia 18 mm helmiä Hobby Pointista, muut pallurat on tehty Paperclaysta. Musta olkalärpäkeasia, mikä ikänä se onkaan, on pöytätablettia ja softista päällystettynä mustalla tekonahkalla ja mustat remmit ovat harmaata huonekalunahkaa sprayattuna mustaksi Mastonin mattamustalla. Kiitos Lappeenranta, kun myyt tekonahkaa kaikissa sateenkaaren väreissä, mutta musta huonekalunahka = EI OLE. :D
Peruukin tekemisestä minulla ei ole yhden ainoaa kuvaa, koska olin ennen sen stailaamista unohtanut kamerani Helsinkiin. Muutenkin WIP-kuvien vähyys johtuu siitä, että kameraa ei ollut käsillä. :c
Murheenkryynini on Katie Bairin Stubbing-tutoriaalin avulla muokattu. Alunperin oli tarkoitus tehdä peruukkiin kunnon keskijakaus, mutta tässä kohtaa sekä aika, taidot ja kärsivällisyys vain eivät enää riittäneet, ja jätin kylmästi päälaelta kaitaleen hiuksia vapaaksi jotka jätin suoraksi peittämään poninhännille jakamisesta paljastuneen verkon. Inhoan peruukkien stailaamista yli kaiken lihännä siksi että koen vaikeampien peruukkien stailaamisen olevan vain peruukin pyörittelyä ympäriinsä ja käsien levittelyä hädissään.
Peruukin pompulat ovat irralliset kappaleet, joiden pohja on jonkin sortin mustaa tiivistevaahtomuovia (jota en ole siis ostanut mistään vaan sosialisoinut nimettömästä lähteestä, siksi en osaa kertoa mitä se on), jonka päälle on kieputettu, jesaroitu, liimattu ja lakattu kuitua peittämään pohja. Vaahtomuovissa on sivussa aukko, josta pompula on kiinnitetty peruukin saparotöpöön ja ommeltu vielä muutamalla langanpätkällä peruukkiin kiinni. Conissa tuli huomattua, että pari ommelta ei ihan rittänyt pompuloiden paikalla pysymiseen, pinneihin piti turvautua aika moneen otteeseen.
Otsanauha & peruukin nauhat ovat punaista puuvillakanttia, jotka on värjätty Dekan batiikkiväreillä hieman viininpunaisempaan suuntaan.
Piilarit on tilattu Youknowit.comista, ja niillä näkee oikeasti yllättävän hyvin, kaikki on vain sumeaa ja vaaleankeltaista. Tekstin lukeminen on siristelyn takana, mutta selvisin conista ilman päänsärkyä jota pelkäsin sumeiden linssien aiheuttavan.
Pukuhölinät sikseen, itse Traconista - yllättäen lähdin Traconiin pääosin WCS mielessä, ohjelmatarjonta ei juuri tarjonnut mitään MUST SEE -tavaraa. Olin mukana myös lauantai-illan Inside the Cosplayer's Studio- paneelissa Ilonan, Wepin, Biitin, Rullarinkelin ja Malician kanssa. Pidin paneelin ideaa mukavan virkistävänä ja piristävän huumoripitoisena tavalliseen cosplaypuheohjelmaan verrattuna. Tunti kuuden panelistin höpinöille tuntui tosin hyvin lyhyeltä ajalta, jutuissa ei juuri päästy pintaa syvemmälle kun kaikki panelistit pitivät kommenttinsa ajan puitteissa aika lyhykäisinä. Panelisteista tuntemani ovat myös sen verran tasaisia viilipyttyjä, ettei juuri mitään provosoitumista ei (ilmeisesti?) päässyt käymään. Tai jos pääsi, en sitä ainakaan panelistipöydän taakse ainakaan huomannut. Hauskaa oli ainakin puhujilla, ja hyvä jos hallitsemattomat ilmeeni ovat ilahduttaneet kuulemassa olevia. :D
Kaiken kaikkiaan traconista jäi hyvä fiilis - backstagella homma pelasi, pukuhuoneiden varustelu oli hyvää, kaikkea oli tarpeeksi ja mammat pitivät kaikista hienosti huolen. ♥ Tuomarointi oli, luojan kiitos, viimein Traconissakin asianmukaista ja asiantuntevaa, ja oli hienoa että tuomarointiin oli saatu himan kansainvälistä verta. Yksilökisassa taso oli jälleen huimaa, skittikisaa en päässytkään näkemään kun eksyin mukaan Persona 3 -ryhmän photoshoottiin tyrkylle muutamaan kuvaan. Niitä kuvia en ole vielä saanut käsiini, mutta ängen niitä tänne kun siihen on mahdollisuus.
Seuraavaksi lupaan toteuttaa kaikki lupaamani ja tällä hetkellä kirjoittamani blogimerkinnät joita ovat ainakin oma merkintä Berserker!Painelle sekä Painen peruukille ja luultavasti oma kunnon kuvapläjäys Okuninushille.
Tampere-talo on muikeaa kuvaustaustaa! Kuva (C) YumiKoyukiMutta sitä ennen, kun epätoivo edellisen puvun päälläpitämisestä on jo laskeutunut, taidan valottaa pikaisesti tulevaisuudensuunnitelmiani. Totesin Traconissa Okuninushin liiviin kuollessani, että seuraavat pukuni tulevat olemaan mahdollisimman mukavia, jotta conissa oleminen ei olisi pelkkää kuolemista. Seuraavaksi väännän näitä:
Luscinia Hafez - Last Exile - Fam, The Silver Wing
Lokakuussa tuleva Last exilen "jatko-osa" uusina juonineen ja hahmoineen on aika kovan odotuksen alla. Olen kyylännyt hahmosuunnitteluja silmä kovana heti ensimmäisten tiedonhippujen vuodettua, ja yllättäen sieltä löytyi taas se pakollinen tietynnäköinen hahmo, joihin aina kapsahdan. Silver Wing ilmestyy vasta ensi kuussa, mutta mikäli itseäni yhtään tunnen ja mitä Gonzo- ja Muratatietämykseni enteilee, pidän Lusciniasta ihan satavarmasti koska olen juuri niin helppo. Törkeän siisti armeijaunivormu! Valkoinen, lyhyt tukka! Paljon kivoja rensseleitä! SILMÄLAPPU! ♥ Mihin olen tätä pukua vääntämässä, sitä en tiedä.
Utena Tenjou - Adolescence of Utena
Tietämyksessäni oli Utenan suhteen suuri aukko kunnes viimein katsoin sekä sarjan että leffan n. puoli vuotta sitten. Kukaan ei taaskaan ylläty että ihastuin sarjaan aika kovin, mutta Utenan puvut eivät olleet kamalasti mieleeni.
..kunnes katsoin leffan ja eteeni iskettiin lyhythiuksinen Utena
--
Näin loppuun voisin perinteiseen malliin kiittää kaikkia hienosta Traconista - erityisesti teitä kyynel silmässä onnittelemaan tulleita jotka saitte minutkin itkemään kuin vesiputous vaikka tippaa ei muuten linssissä ollut ollenkaan. ♥ Eurocosplayssa tavattuja Stinea ja Casperia oli hillittömän muikea nähdä pitkästä aikaa, pitänee joskus lähteä vastavierailulle Tanskan puolelle.
WCS-pohdintoja tulossa kunhan saadaan palaveerattua kunnolla pukusuunnitelmista jotain, ja jonkin sortin Team Finland -blogikin pitäisi ilmeisesti laittaa kasaan. Jään odottelemaan jännityksellä lavakuvia karsinnoista ja sitä, löytyykö sieltä yhtä kauniita ilmeitä kuin yleensä. :D
