Käyn koulussa juuri (taas) uutta kankaanpainokurssia, ja siitä tohkeissani päätin, että voisinpa tehdä oman teksti-/kuvaseinän kankaanpainantaan liittyen. Koulutusohjelmassamme ei ole yhtään pakollista kankaanpainantakurssia, mutta jotenkin kummasti olen huomannut käyneeni niitä meneillään olevan kurssin jälkeen viisi. Menetän aina hermoni jokaisella kurssilla kun otan itselleni liikaa työtä kun on huonona tapana innostua ja antaa homman lähteä lapasesta, mutta jotenkin löydän itseni joka vuosi kankaanpainoluokasta uudestaan.
Cosplayn suhteen kankaanpainantaa (ja värjäystäkin) on tullut tehtyä aivan liikaa, muutamaan pukuun pienten yksityiskohtien painaminen on ihan jees, mutta kaapissa on nyt pari pukua, jotka ovat vaatineet niin helvetillisen painamisprojektin, että olen ehtinyt valittaa niistä varmaan kaikkialla muualla paitsi täällä. :D Esittelenpä siis mitä on vuosien mittään tullut tehtyä ja milläkin tekniikalla! Ihan kaikkea en nyt saanut tähään hätään esiin kaivettua, mutta jotain sentään.
Jos vaikka aloitan noilla mitä olen ei-cosplaymielessä tehnyt koulun kankaanpainokursseilla.
Kankaanpainanta 1-kurssilla harjoituksena väännettiin leimasinpainannalla vapaavalintaista kuviota. Kuviota painettiin kuultoväreillä, jotka kuivumisen jälkeen kiinnitetään kankaaseen silitysraudalla silittämällä. Kuultovärit kiinnittyvät kankaan pintaan, väri ei imeydy kuidun sisälle (ja eroaa siten esim. teollisuuden reaktiiviväreistä joista lisää vähän myöhemmin). Kuultovärit kestävät kyllä pesua ja kuultoväreillä saa aikaan kivaa jälkeä, valo kulkee kuultovärien läpi kivasti esim. ikkunaa vasten, jolloin kuultoväreillä saa aikaan mm. hyvännäköisiä verhokankaita.
Painokuvio leikattiin solumuovista/makuualustasta, kuvio liimattiin puupalikkaan, leimasin kastettiin painoväriin ja painettiin kankaalle. Itse kokeilin värin levittämistä leimasimeen siveltimellä, jolloin painettuun kuvioon sai paitsi useampaa väriä, elävämpää pintaa sekä halutessaan siveltimen jälkeä. Tällä tekniikalla painoin pikaisesti yhden tunnin aikana kokeiluluontoisesti suomenlapinkoirakangasta, josta tuli tosissaan omaan painamistyyliini verrattuna mukavan eloisa, kun tuppaan itse aina päätymään tarkkarajaisiin ja yksivärisiin kuvioihin.
Kyseisen kankaan päällä näkyvä kasa on tyynyliinakangasta, josta tein porukoilleni joululahjat muutama vuosi sitten. Kuosina oli jälleen lappalaiskoiramme Halla, josta otettujen valokuvien pohjalta piirsin kuviot vahakaaviopainantaa varten. Vahakaavio toimii periaatteella, jossa sulalla parafiinivahalla "piirretään" kankaanpainoseulaan kuvio.
Parafiinin täyttämät alueet jäävät painantavaiheessa pohjakankaan värisiksi, tyynyliinakankaideni kohdalla valkoiseksi. Sulaa parafiinia levitetään seulalle mm. eräänlaisellä pienellä kannulla, jonka nimeä en kuollakseni muista enkä siten löydä siitä kuvaa. :( Siveltimelläkin levittäminen onnistuu. Parafiinilla viivasta ei tule tasapaksua ja jälki on taas tavallista elävämpää. Tarkkaa jälkeä parafiinilla on hieman haastavaa saada, omista hauvoistakin tuli hieman onnellisen hölmönnäköisiä versioita. :D
Parafiinikaavio ei kestä raakelin vetoa aivan loputtomiin, mutta ainakin 4 tyynyliinaa sain aikaiseksi tuolla yrityksellä. Parafiinikaavion saa poistettua seulasta silitysraudalla silittämällä seulakangasta esim. sanomalehtisivujen välissä jolloin parafiini sulaa ja irtoaa seulakankaasta.
Yksi suosikkitapani painaa kangasta seulan kanssa on kuultomuovikaavio. Kuultomuoviarkista leikataan haluamansa kuvio (aukko arkissa = aukko värjäytyy painovärillä; kuultomuovista leikattu kuvio tyhjään seulaan = kuvio jää pohjakankaan väriseksi ja kangas sen ympäriltä värjäytyy), kuultomuovi teipataan seulaan kiinni kangasta vasten tulevalle puolelle ja väri levitetään raakelilla normaalin seulapainannan tyyliin. Kuultomuovia on helppo työstää, sitä voi käyttää uudestaan useampaan otteeseen ja painojälki on tarkkarajaista. Kuultomuovin kanssa olen painanut mm. Darth Vader-kangasta, josta tykkään niin paljon etten ole raaskinut ommella siitä vielä mitään. :D
Yksityiskohtaisinta jälkeä saanee valotuskaaviolla. Seulan valottamisesta kannattaa lukea minun selotustani selkeämpi Emo-tuotannon ohjekirja, jota pääsee vilkuilemaan täältä sivulta 8. Pääperiaatteena kuitenkin on, että valotusemulsion avulla seulasta tukitaan kaikki alueet, jotka halutaan jättää pohjakankaan värisiksi. Valotuskaaviolla saa aikaan tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa jälkeä kuin esim. kuultomuovikaaviolla. Valotuskaavion avulla voin painaa esim. rasteroituja versioita valokuvista, kun valitun valokuvan rasteroi ensin Photoshopilla. Parhaan jäljen valotuskaavioon saa kun haluttu kuvio on mustavalkoinen. Jos kiinnostaa, kannattaa lukaista tuo Emotuotannon vinkkikirja selkeyden vuoksi. Seuraavat kokeilut/kankaat on tehty valotuskaavion avulla:
Valutoskaavion saa seulasta poistettua siihen erikseen tarkoitetulla aineella, mutta jos kaavio on ollut seulassa kiinni vuoden päivät, ei seula välttämättä enää putsaannu kotikonstein.
Cosplayn suhteen edellisistä tekniikoista ei kamalan montaa ole tullut käytettyä, puvuissa kankaanpainantaa vaativat osat ovat usein sen verran pieniä että ne tulee tehtyä ehkä kaikille tutuimmalla kontaktimuovisapluunalla ja vaahtomuovitöpöttimellä painamalla. Kontaktimuovi on tosin siitä arvaamatonta että muoveja on erilaisia ja niitä pitää aina testailla, joidenkin liima pitää paremmin kuin toisten, joidenkin sapluunoiden reunojen alle väri humahtaa helposti, toiset pitävät värin siellä missä pitääkin. Kontaktimuovisapluunalla olen painanut mm:
Kontaktimuovisapluunan avulla painaminen on halpaa ja helppoa, joskin työlästä jos painettavia kuvioita on enemmän kuin muutama. Oma kokemukseni on, että heti kun kuviosta on saanut painettua omaan makunsa mukaisen, kannattaa kontaktimuovi nyhtää irti mahdollisimman pian, niin välttyy mahdollisilta liimatahroilta kankaassa.
Tästä kivuliaana esimerkkinä voin siirtyä Baralaihin, jonka painantaurakkaa en lämmöllä muistele. :D Jokaiseen kuvioon piti tehdä oma sapluunansa kun pelkäsin värin leviämistä/liimatahroja. Valkoisiin kuvioihin käytin Tiimarin valkoista kangasväriä, ja hyvin on kestänyt paikoillaan tähän saakka vuodesta 2007, vaikka nykyään taitaisin päätyä Emon peittoväreihin, joita suosittelen lämpimästi kaikille.
Selän ja hihojen pyöreät kuviot on maalattu pienellä siveltimellä äidin varastoista löytyneillä 80-luvun kangasväreillä ilman sapluunoita.
Kaikki edelliset on painettu siis kuultoväreillä tai muilla vastaavilla, jotka kiinnitetään silittämällä. Toisia itselleni tutuimpia värejä ovat reaktiivivärit, joita käytetään mm. teollisuudessa vaatteiden värjäykseen ja painokuvioihin. Reaktiivivärit eivät kuultovärin tavoin jää kankaan pinnalle, vaan reaktiiviväri imeytyy kuituun sisälle ja on siten pesua ja kulutusta kestävämpää. Kiinnittyäkseen reaktiiviväri vaatii höyrytyksen, jonka voi tehdä kotikonstein esim. mehumaijan avulla. Reaktiiviväreillä on helppo värjätä isoja määriä kangasta (linkkivinkkiä esim. Emotuotannon sivuilla), ja se sopii myös esim. valotuskaaviolla ja kuultomuovikaaviolla painantaan, jolloin reaktiivivärille tulee tehdä erikseen oma painopasta, jotta siitä saadaan kiinteää ja siten seulalla käsiteltävää. Yritin löytyy reaktiiviväreillä painamisesta suomenkielisia ohjeita, mutten tähän hätään niitä netistä löytänyt. :C
Reaktiiviväreillä värjäyslopputulos on esim. kuultovärejä kirkkaampi ja raikkaampi, ja kuitu jää pehmeämmäksi ja siten miellyttävämmäksi esim. käyttövaatteissa.
Spitfiren takki on kokonaan reaktiiviväreillä värjätty, pohjana on valkoinen amerikancollege, johon kuultomuovikaaviolla on seulan läpi painettu ensin punainen, sitten oranssi osa, jonka jälkeen kappaleet on höyrytetty mehumaijassa.
EDIT/ Höyrytys tapahtuu tosissaan siten, että höyrytettävän kangas rullataan lomittain puhtaan suttukankaan kanssa (joka saa likaantua), jotta värjätyn kankaan eriväriset pinnat eivät värjää toisiaan. Mehumaijan kannen pohjaan meitä kehotettiin kiinnittämään villakangas, jotta kanteen höyrystyvä vesi imeytyisi kankaaseen eikä tippuisi värjätyn kankaan päälle.
Spitfiren takin värjääminen piti sisällään niin paljon läheltä piti -tilanteita (väri ei tarttunut liian vähäisen höyrytyksen vuoksi, väritahroja ties missä, liian isot painettavat kappaleet) että kankaanpainannasta piti pitää vähän aikaa taukoa. Mehumaijalla höyryttäessä on aina vaara kun höyry tiivistyy pisaroiksi, että vettä tipahtaa kannesta höyrytettevän kankaan päälle, ja plöts, kankaassa on kaunis läntti jonka ei pitäisi olla siinä! Näin kävi, mutta läntti jäi onneksi juuri ja juuri saumanvaroihin. Takin isojen kappaleiden painaminen oli myös älyttömän työlästä, kun väri piti saada kerralla vedettyä raakelilla kankaalle tasaisesti jotta väristä tuli tasainen. Spitfiren takki on yksi niistä puvuistani, joka näyttää yksinkertaisimmalta mutta on vaatinut monta kertaa enemmän työtä kuin jokin härpäkkeisempi puku. :D
Ajattelin, että olisin voinut ympätä tähän vielä jotain kankaan värjäysjuttuja, mutta taidan jättää sen toiseen kertaan. Tämä on jo nyt niin kilometrimerkintä, että jos joku jaksoi loppuun saakka, onnittelen. Jos teksti on epäselvää/faktat poskellaan tai jokin asia kiinnostaa, huomauttaminen on sallittua, yritän osaamiseni rajoissa vastailla ja selventää!
Lopuksi vielä suosittelen kankaanpainannan ystäville tai siitä kiinnostuneille seuraavia opuksia:
Pellonpää-Forss, Maija: Kankaanpainanta - välineet, suunnittelu, painaminen. TAIK 2009
Forss, Maija: Värimenetelmät: värjäys, maalaus ja kankaanpainanta. TAIK 2002
Vau, ihailen kärsivällisyyttäsi reaktiivivärien kanssa! Itse pidän enemmän pigmenttiväreistä, koska niissä on vähemmän työvaiheita. Pyörittelin koulussa lähinnä silmiäni kun tutustuimme reaktiiviväreihin. Ja kun se painopastakin piti itse sekoittaa-gaah!
VastaaPoistaOli todella mielenkiintoista lukea kankaanpainannasta ja uskoisin, että tästä tekstistä on varmasti hyötyä muillekin. Itse ainankin otan käyttöön kuultomuovikaavion painoseulassa. Eipä tarvitse töpötellä.
Lisäksi reaktiivivärien kiinnitys mehumaijassa on kokeiltava, jos ikinä tulee sellainen tilanne, että uskaltaudun käyttämään niitä. Sinä ainankin teit hienoa jälkeä! Mietin, että auttaisiko pisaroihin yhtään jos kankaan käärisi löyhälle rullalle ja apukankaan sisään? Tämä tietysti toimisi vain jos höyrytettävä kappale ei ole kooltaan aivan hillitön.
Kilometrimerkintään vastaava kommentti...
hiron, pitkät kommentit antoisimpia, iso kiitos siitä! Tykkään reaktiivivärien jäljestä eniten, mutta ne ovat niin älyttömän isotöisiä sekä valmistamisen että jälkikäsittelyn suhteen että kummasti useimmin päädyn itsekin pigmenttiväreihin.
VastaaPoistaJa hyvä pointti, huomasinkin epähuomiossa jättäneeni selostuksen tuosta höyryttämisestä kokonaan pois. Kankaat tosissaan käärittiin toisen kankaan kanssa löyhälle rullalle, ja pisaroita estämään kannen alle asetettiin villakangas keräämään kosteutta, mutta silti yksi pisara jostain löytyi vaikka villakangasta kuivatinkin aina välillä. Kun vielä joskus pääsisi höyryttämään värjättyjä kankaita siihen tarkoitetun masiinan ja tilojen kanssa..
Eikö vahakaaviopainanta ole vähän niin kuin batiikkivärjäys? Itse olen batiikkivärjäystä paljonkin harrastanut. Vaha vaan levitettiin kankaalle jollain välineellä ja sitten väriä pensselillä päälle. Sillä saa villejä kuvioita, kun kokeilee eri levitys tekniikoita ja värejä.
VastaaPoistaSitä minä en vaan ymmärrä, miten hemmetissä pystyt tekemään noin pikkutarkkoja kuvioita sabluunoilla? Itse sössin kaikki pikku sabluunat ja päädyn lopulta maalaamaan pienet jutut käsin.
Tuo Darth Vader-kangas SDKfjkdsjkjhAKDHSJK. Anna kun katselen ja ihailen sitä hetken.
VastaaPoistaNoin.
Ja yhdyn tuohon ylempään kommenttiin pikkutarkoista kuvioista. Olet käsittämättömän taitava ja kärsivällinen!
Itse olen värjännyt isompia määriä kankaita tekstiiliväreillä pesukoneessa, mutta siinä on tosiaan aina se vaara, että lopputulos on hieman epätasainen. Pitääpi joku kerta kokeilla reaktiivivärejä ja höyrytystä :3
Kiitos!
^ Maiju, prty pls, saanko vaan tokaista: "Mitä mie sanoin"? :D Ei sillä että oltaisiin väitelty, mutta edes kerran elämässäni!
VastaaPoistaToistan itseäni, mutta jälleen kerran oikein avartavaa luettavaa (ja mielettömän nättejä kankaita!). Tattis jakamisesta. :D
VastaaPoistaFukka, on tavallaan joo! Ero tosissaan juuri siinä että vahabatikissa vaha menee suoraan kankaalle, vahakaaviopainannassa seulaan. Samaa parafiinivahaa molemmissa taidetaan käyttää yhtä lailla. :>
VastaaPoistaTjaa, liikaa sapluunapainantaa vaatineita pukuja? :D Jos kontaktimuovisapluunoista puhut, niin kaksi oleellisinta omasta mielestäni: pitää olla hyvä kontaktimuovi jonka liima ei tahmaannu ja pitää, ja töpöttimeen ei kannata laittaa liikaa väriä jotta väri ei humahda sapluunan reunojen alle.
Sutina: Kiitosta! Pesukonevärjäys on välillä vähän hasardia, itse tykkään keittovärjäyksestä, siinä vaan tarvitsee paljon sekoittamiskärsivällisyyttä ja tarpeeksi ison puljun jossa keittelyä harrastaa. : D Jälki voi olla pesukoneen jälkeä tasaisempaa kun itse pääsee sekoittamaan kangasta ja näkee että väri tarttuu joka paikkaan.
YumiKoyuki, saat sen ilon. :D
Wepi, kiitosta, iloitsen jos avartaa. :D
Reaktiivivärejä voi käyttää myös kasto-seisotusmenetelmään, jota ei tarvitse höyryttää, kuten maalausta. Maija Forssin kirjasta löytyy reseptit siihenkin, ja apteekista viimeistään aineet.
VastaaPoista-Lipeää tosin on myös kodinputkimies, viemärien aukaisuaine...
Oletkos kokeillut vehnäjauhobatiikkia?
Ja kyllä pesukoneessa värjäämisen lopputuloksen pitäisi olla tasaisempaa kuin käsin värjätty. Vai oletko laittanut liikaa kangasta liian vähään veteen? Tai liian lyhyelle ohjelmalle?
Reaktiivivärit vaativat vähintään 60C-astetta tunnin ajan kiinnittyäkseen.
Ps. Löysin blogisi googlatessani "reaktiivivärien käyttäminen" hakusanalla. Hyvältä ja pirteältä näyttää kädenjälkesi!
Unknown, kasto-seisotusmenetelmä on tuttu vierestäkatsojana, vaikken itse ole kokeillut. Forssin kirja on kyllä ohjeineen varsin passeli.
VastaaPoistaVehnäjauhobatiikkiakin on tullut kokeiltua, harvemmin tulee tosin nykyään tehtyä kun toiset tekniikat ovat olleet mieluisempia. :> Mutta mukava tekniikka sekin.
Pesukonevärjäys tietty tekee varmemmin tasaisempaa jälkeä, hasardius tulee monien pesukonevärjäävien kavereiden kokemuksista. :> Samoin lopputuloksessa on aina tietty jännitys siitä, onko väri juuri sellaista kuin pitää jos hakee jotain tiettyä väriä. Isompien kangasmäärien värjäykseenhän pesukonevärjäys on ehdottomasti käsinvärjäystä kätevämpää.
Mukavaa jos blogista löytyy juttua muillekin kuin cosplayharrastajille! :>