Fenris WIP ja suunnitelmia

Pitkästä aikaa WIP-merkintä! Näin aluksi voisin kertoa, etten ole ikinä tehnyt näin isotöistä pukua näin nopeasti. Materiaaleja olin hankkinut hiljalleen vuoden mittaan, mutta varsinaisen puvun tekemisen aloitin vasta kesällä ja räävin Fenrisin kasaan parissa kuukaudessa. Opin tästä seuraavaa: tarvitsen puvun tekemiseen aivan hirvittävän paljon aikaa ajatustyölle ja tekemisestä irrottautumiselle. Huomasin myös sen, että pystyn tekemään vaikeammankin puvun nopeasti, mutta siinä samalla en tietenkään pysty panostamaan niin paljon kuin haluaisin, joudun oikomaan mutkia ja siitä seuraten en saa jäljestä niin hyvää, kuin mihin tiedän pystyväni. Olen halunnut tehdä Fenrisin jo aika pitkään, mutta puvun tekeminen siirtyi niin monesti, että jossain vaiheessa sen tekeminen alkoi tuntua osittain pakolta, ja senkin takia sen tekeminen jäi varsin viime tinkaan. Olen liian tottunut tekemään vuosittain vain sen 1-2, maksimissaan 3 pukua, niin en osaa työstää pukuja kiireellä. Tykkään tehdä pelkästään yhtä pukua oikeasti vuoden verran - Fenris olisi sen vaatinut mutta ei sitä saanut. Puvussa on niin paljon asioita joihin en ole tyytyväinen, joita korjailisin tai tekisin kokonaan uudestaan, etten muista milloin olisin ollut näin.. tyytymätön pukuuni viimeksi. Olen älyttömän ylpeä siitä, mitä sain parissa kuukaudessa aikaan, mutta tuli huomattua, että tämä työtapa ei vain sovi. :D

Mutta puvusta itsestään! Suurimmat dilemmat Fenrisin puvussa olivat värivalinnat sekä torsopanssari. Värien suhteen Fenrisistä näkee yleensä kahta versiota - ruskeaa ja mustaa - joista itse päädyin jälkimmäiseen siksi, että halusin tehdä torsopanssarin oikeasti panssariksi, tarpeeksi mustanruskean sävyn löytäminen useina eri materiaalina (tekonahka, legginsikangas, spraymaalit, jne.) olisi mennyt älyttömän vaikeaksi ja kalliiksi, ja siksi että Fenrisin puvun väri heittää pelissä sellaista värivaihtelua, että siitä ei ota selvää. Tästä valinnasta olen saanut jo oman kritiikkini internetin ihmemaailmassa. :D

Pääsin pelaamaan ensimmäistä kertaa Worblan kanssa ja sitä tulikin käytettyä ihan urakalla - kaikki panssarit on väännetty siitä. Käsi- ja rintapanssareiden tekeminen oli sinällään helppoa puuhaa että samantapaisia on tullut tehtyä aiemminkin, mutta puvun suurimmaksi murheenkryyniksi osoittautui epämääräinen torsopanssari, missä ei jälleen kerran ole mitään järkeä. Itkin jo ennen puvun aloittamista ettei ko. panssarin tekemisestä tule yhtään mitään, ja eihän siitä meinannut tulla. Oma tulkintani referenssikuvien mukaan oli se, että torsopanssari on nimenomaan kovaa panssaria, kun vertasin materiaalia puvun muihin osiin. Monesti näkee Fenrisin.. yläkroppaongelman hoidettavan siten, että olkapäät tehdään nahkasta ja/tai kiinni tunikaan, mutta itse päädyin tähän ratkaisuun. Toisaalta näkemykseni on myös se, että Fenrisin olkapäissä olevat "sulat" ovat myös panssaria eivätkä oikeita sulkia. Kiitos tulkinnanvaraisuus ja hahmosuunnittelu mikä ei toimi käytännössä koska fantasia!

Panssareiden mallaamisen avuksi (koska en omista mallinukkea) Ina ystävällisesti väänsi yläkropastani päälleni kipsimuotin, jota käytin sekä kaavojen mallaamisen että panssareiden muotoiluun. Ilman torsoa kyseinen panssariviritelmä olisi istunut vielä huonommin kuin mitä se nyt istuu. Toinen itkun aihe torsossa oli se, että siinä ei referenssikuvien mukaan ole saumoja juuri missään loogisessa kohtaa, mutta väännäpä tuollainen asia ilman saumoja.

Miten yleensä aina aloitan monimutkaisemmat puvut: piirrän osat hahmottamisen vuoksi esille.

Ensimmäisiä torsoluonnoksia.

Selkäpanssareiden piirtelyä kipsimuottiin.

Piirsin kipsimuottiin panssareiden rajat ja niiden pohjalta kaavat. Ilman torsoa mallailisin varmaan kaavoja vieläkin, siitä oli ihan älyttömän iso apu mittasuhteiden ja sovittamisen kanssa. Niin hyvältä kuin tämä kuulostikin, tuli sitten worblan muotoiluvaiheessa huomattua että ihan ei asiat menneet kuten Strömsössä, ja piti tehdä muutamia riskiratkaisuja, jotka ihan puhtaalla tuurilla onnistuivat ja saivat koko härpäkkeen istumaan paremmin (ko. vaiheesta ei ole kuvia koska mieli olisi tehnyt läninnä itkeä kuvien ottamisen sijaan. :D). Vaikka Worbla suhteellisen ohutta onkin, halusin panssareista torsoon mahdollisimman ohuet mutta kestävät (..ja säästää samalla materiaalia), joten en vetänyt Worbla-softis-Worbla -viritelmää, vaan jätin toisen Worblakerroksen pois ja leikkasin palasta se verran ison, että sain käännettyä reunat softiksen alle, kuten ao. kuvasta näkyy.

Kuvassa näkyy myös tuo hemmetin olka-asia-kohouma, mikä meinasi saada heittämään kuumailmapuhallinta seinään, mutta sain sen kuitenkin lopulta edes suhteellisen oikeannäköiseksi, vaikka referenssien mukainenhan se ei vieläkään ole. Selkäpuolesta jopa pidän, vaikka senkin istumisessa on hirveästi toivomisen varaa.

Kuvasta ehkä huomaa miten hirveästi torso auttoi - en halua edes kuvitella minkälaista noiden tekeminen olisi ollut, jos olisi yrittänyt räpeltää niitä yksin suoraan kropan päälle. Rintapanssari oli helppo tehdä saman tyyliin, tosin se oli paljon kivuttomampaa koska siinä oli sentään jotain logiikkaa. Panssarissa oli niin monta kappaletta etten halunnut lisätä paksuutta softiksella, joten tein rintapanssarin paloista joissa oli kaksi kerrosta pelkkää worblaa päällekkäin.

Panssarin osat ennen kiinnitystä.

Ja kiinnityksen jälkeen.

Worblassa ihanaa on sen nurjalla puolella oleva liimapuoli, joka minimoi muun liiman käyttöä aika kivasti. Päälle liimatut kuviot kestävät pääosin hyvin, mutta jos ovat teräväreunaisia ja osuvat jatkuvasti johonkin, napsahtavat ne helpostikin irti, kuten sormien kohokuvioiden kanssa kävi. Rintapanssarissa kuitenkin pysyivät nätisti.

Rintapanssarin kiinnitysysteemi oli toinen asia, jonka kanssa painin aika pitkään, mutta keksin lopulta suhteellisen toimivan ratkaisun. Panssariin kiinnittyy molemmilta puolilta musta nahkaremmi, joka ilmeisesti (tai ainakin minun puvussani) kiertää selän kautta ja pitää panssarin siten paikoillaan. Halusin, että rintapanssari pysyisi mahdollisimmat napakasti kiinni, ja lopulta päädyin rakentamaan korkeammat "pultit" rintapanssariin, joihin nahkaremmin saa kiinnitettyä napinläpimeiningillä. Oli muuten hyvä ja toimiva ratkaisu.

Kyseessä on haaraniitti, jonka ympärille on isketty kerros worblaa. Worbla on mukana siksi, etten luottanut pelkän haaraniitin kestoon, ja samalla sain pultin hieman vakaammin kiinni panssariin lämmittämällä Worblaa ja siten liimaamalla pulttia kiinni.

Rintapanssariin porattu reikä, johon pultti tulee kiinni..

..ja pultti kiinni panssarissa.

Haaraniitti on arvatenkin käännetty auki nurjalla puolella, päälle heitetty varuiksi liimaa ja vielä kerros worblaa estämään pultin irtoaminen. Hyvin kesti! Puku on tullut vedettyä päälle.. kolmena päivänä, eivätkä pultit ole irronneet vaikka noihin aika isoa vetoa kohdistuukin. Kokonaisuudessaan panssari näytti ennen maalausta tältä:

Muut panssarit tein periaatteessa samalla taktiikalla, käsivarsipanssareissa erona on se että niissä ei ole mitään tukirakennetta vaan ovat pelkkää Worblaa, ihan säästösyistä ja siksi, että rintapanssari on referensseissä käsipanssareita paksumpi. Sormipanssareiden tekeminen oli ihanan terapeuttista, mitä nyt vähän numerointijärjestelmä katosi jossain vaiheessa ja osat menivät hieman sekaisin, mutta hyvin istuivat.

Ensimmäinen kerros Worblaa.

Ja osat sormien kappaleista valmiina maalattavaksi.

Panssareiden lisäksi Worblasta on tehtyä vielä Amell crest, joka roikkuu Fenrisin vyöllä. Versio jonka Fenrisistä tein on tosissaan romanssiversio, joka eroaa tavallisesta versiosta ao. crestin ja ranteessa olevan punaisen nauhan suhteen.

..ja vielä näiden lisäksi ihmeelliset olkasulka-asiat, jotka ovat yksi asia, johon olen kauhean tyytyväinen puvussa. Alunperin tein sulista kaavat, leikkasin ja kokosin, olin hirveässä kiireessä puvun kanssa mutta rupesin miettimään, josko sulkien kuvioiden pelkän maalaamiseen sisään tekisin kuvioista kohokuviot. Tähän ratkaisuun päädyin, ja crestin kuvion maalaamisen lisäksi sulkien kohokuvioiden tekeminen oli suosikkiosani puvun tekemisessä. Niin terapeuttista näpertämistä. Kaikki worblaa käyttäneet voivat tosin kuvitella mielessään, miten mukavaa ja helppoa on käsitellä 1 mm levyistä worblasuikaletta, lämmittää se pehmeäksi ja liimata se siististi ja suoraan sulkiin kiinni. :D

Näytti tässä vaiheessa tylsältä ja litteältä..

..ja tässä kohtaa jo huomattavasti paremmalta.

Maalaaminen hoitui mustalla spraypohjamaalilla ja miniatyyrimaaleilla. Olen monesti harrastanut spraymaaleja, mutta panssarit ovat tähän mennessä olleet paljon siistimpiä (esim. Okuninushilla), ja Fenrisillä kuitenkin on panssareissa hieman patinaa, joten päädyin maalaamaan panssarit käsin. Iso homma, mutta tulipahan tehtyä ja opittua. Käytin kolmea eri hopean sävyä, ja patinaa tuli lisättyä hiomalla kevyesti maalauksen jälkeen mustaa pohjamaalia esille sieltä täältä.

Maalaushommat alkamassa.

Pohjamaali vedetty käsipanssareihin.

Ja hopeamaalia päällä. Koska tein pukua niin kiireessä, en ehtinyt ottaa enempää WIP-kuvia. Vaikka koko puvusta jäi hieman sellainen olo että olen tehnyt todella puolivillaista työtä, tykkäsin monista puvun yksityiskohdista. Kaikkein ihaninta puvussa oli maalata crestin punainen haukkakuvio maailman pienimmällä siveltimellä, ja tykkäsin myös vyöstä laukkuineen. Hyvälaatuisia kuvia ei valitettavasti ole koska puku on tällä hetkellä väärässä kaupungissa, mutta ylemmästä ehkä näkee hieman myös vyön reunoissa kulkevaa koristeommelta josta olin maailman ylpein. Vaikka senkin olisi voinut tehdä siistimmin.

Jos voisin vaan maalailla tällaisia aina.

Vyölaukut on rakennettu niin jännittävällä tavalla, mutta ainakin niistä tuli kivat!
Kun hahmosta tykkää aivan älyttömästi, on sinällään sääli katsoa pukua jossa on kamalasti asioita joihin ei ole tyytyväinen, mutta ainakin se on nyt tehty, ja Fenrisin pukua oli kamalan kivaa pitää päällä. Hyvä huomata että muutkin arvostavat Fenrisiä hahmona aika kovasti. :D Kävin myös kisaamassa Fenrisillä Fanfestissa lokakuun alussa ja sijoituin toiseksi, kisaaminen kävelykisassa pitkästä aikaa oli hirveän kivaa, enkä valita rahapalkinnoista ollenkaan. Täytyy erikseen vielä kiittää tuntematonta henkilöä Fanfestin pukuhuoneessa - en ole varmaan koskaan saanut niin isoja ja vuolaita kohteliaisuuksia puvuistani. Kiitos niistä, piristävät vieläkin. <3 Seuraavaa projektia olen jo aloitellut ja sitä saatoin Facebookissa jo mainostaa. Yllättäen löysin itseni tilanteesta, jossa olen menettänyt sydämeni hahmolle niin totaalisesti, että olen mennyt pyörtämään kaikki sanani siitä etten tee tänä vuonna / talvena enää yhtään uutta pukua. Vaan toisin kävi, ja koska sarja josta hahmo on on niin älyttömän suosittu, on olo kuin olisi taas vuosi 2004 ja olisin tekemässä pukua Narutosta kuten kaikki muutkin. :D

Hups.
..että joo. En ole tehnyt pukua näin älyttömän suositusta sarjasta aikoihin, joten on hieman hupaisat tunnelmat. Hahmovalinta jääkööt ainakin hieman arvoitukseksi, ei tosin liene kamalan vaikea arvata. :D On tässä vielä se toivottavasti ensi keväälle sijoittuva isompi projekti kesken, mutta taidan ensin leikkiä titaanintappajaa tässä talvella koska innostus on aika suuri. On hirveän virkistävää olla niin innostunut jostain hahmosta, että on hirveä hinku tehdä puku huolimatta siitä, minkälainen puku itsessään on. Ihan samanlainen olo kuin silloin kun tätä harrastusta aloitteli kun on niin innoissaan!

Lopuksi vielä palatakseni alkuperäiseen aiheeseen: älyttömän hieno Fenris-kuva, jonka on ottanut ja muokannut AG.

Vielä yksi: Ihana Tracon 8 + Fenris

Koska olen pakollisessa coninjälkeisessä kuumeessa, ajattelin juuri muuhun pystymättömänä kirjoittaa kerrankin jotain! En halua päästää blogia kuolemaan vieläkään, viime aikoina muu elämä on vain vienyt mennessään ja kaikki cosplayaiheinen toiminta on ollut lähinnä sitä puvuntekoa. Viime viikonloppuinen Tracon oli kuitenkin sen verran iloinen yllätys että innostuin ihan kirjoittamaan. Merkinnän kuvat on ottanut Kifia, isot kiitokset vielä! Muokkaukset omaa käsialaa.

Tämän vuoden Traconia odotin siinä mielessä paljon, että tavoitteena olin pitkästä aikaa saada kasaan hieman isotöisempi puku, jota oli tullut suunniteltua blogimerkintöjen mukaan jo ainakin tammikuusta 2012, ja varmaan pidempäänkin. Tuntuu etten WCS:n jälkeen ole tehnyt oikeasti yhtään mitään - enkä oikeastaan olekaan, sillä ainoa uusi puku jonka olen tehnyt sitten.. Desuconin 2012 on tämän vuoden Desuconin Kaine. Kaine oli pukuna kiva ja simppeli, mutta suurin intoni syntyy aina pikkuräpeltämisestä ja nysväämisestä eikä Kainen puvun kanssa kamalan intensiivisen näpertämiseen asti päässyt, joten olin älyttömän innoissani että sain uuden puvun tehtyä valmiiksi.

Traconin pukunani oli tosissaan Dragon Age 2:n Fenris! Muistan jälleen kerran Fenrisin ensimmäisen kerran nähdessäni ajatelleeni kuuluisat viimeiset sanat TUO PUKU EI NIIN TOIMI EI MITÄÄN JÄRKEÄ EN TEE mutta no, näin kävi. Fenrisiä tuli suunniteltua varsin pitkään, mutta koska puvuntekoinnostus on ollut jo jonkin aikaa hieman maassa, jäi aloitus hieman viime tinkaan, jos materiaalien hankkimista ei lasketa. Avaudun puvusta ja sen tekemisen tuskasuudesta toisessa merkinnässä, mutta Fenris oli mielestäni passeli valinta nimenomaan Traconiin, koska tapahtuma ainakin nimellisesti pyrkii sekoittamaan sekä anime-, rope- ja länsimaalaisen median fanit iloisesti sekaisin. Taannoin Fenrisiä ajateltiin Desuconiin, mutta onneksi tuli käytettyä puku mieluummin Traconissa.

Perinteiseen malliin Traconin lauantai meni suurimmalti osalti cosplaybäkkärillä, tällä kertaa jälleen tuomaroidessa WCS-karsintaa. En tiedä johtuiko aikataulutuksesta vai jostain muusta mystisestä asiasta, mutta tuomaroinnin ja kisan välillä oli tällä kertaa AIKAA. Bäkkäriltä ehti poistua hyvin, kerkesi katsoa taidekujat ja myyntipöytäsalit ja ties mitä. Edellisvuosina lauantaisin conia ei ole juuri tullut nähtyäkään, joten coni on tuntunut lähinnä yksipäiväiselt'. Reissussa oltiin tosissaan Elinan, Inan (jonka kanssa Dragon Age -hommista alunperin sovittiin) sekä ihanien Hannan ja Sallan kanssa, jotka olivat ihanimmat Mikasa ja Eren.

WCS-karsintojen esityksistä voisin sanoa sen verran, että olen aivan älttömän iloinen siitä että Suomen (pari)cosplayesitykset kehittyvät - hiljalleen, mutta kehittyvät! Tänä vuonna esityksissä oli paljon vaihtelua, mikä teki sekä esitysten katsomisesta että tuomaroinnista mielekkäämpää ja haastavampaa. Vielä kerran omasta puolestani paljon onnea kaikille sijoittuneille sekä Suomen uudelle WCS-tiimille! Showta oli ilo katsoa. Tänä vuonna taidettiin tehdä myös ennätys osallistujamäärästä, kiitos kaikille ihanille pareille jotka pääsitte lavalle asti. :> Erikseen on aivan pakko mainita ihanat Witch Academy (?) -kisaajat, joiden esitys oli aivan uskomattoman valloittava. En ole pitkään aikaan ollut niin iloinen cosplayesitystä katsoessani kuin ko. esityksen aikana.

Cosplayesityskilpailu ja NCC-karsinnat olivat ainoa ohjelma, jotka tuli katsottua salin puolelta - tarkoituksena oli Cosplay Bootcamp -ihmisten kanssa pitää lauantaina tuomarointipaneeli, mutta se jouduttiin perumaan lyhyellä varoitusajalla. Kävin itse hoitamassa peruuttamisen infossa, josta kuvittelin tiedon kulkevan pidemmälle kuin infotauluihin, mutta tätä ei ilmeisesti tapahtunut. Pahoittelen ja pyydän siis anteeksi sekä salivänkäriltä että yleisöltä, joka salissa odotti paneeliamme turhaan - tiedonkulussa oli ilmeisesti tapahtunu jonkin sortin katkos. Koitamme ehdottomasti pitää paneelin lähitulevaisuudessa jossain conissa!

Pukusaldoltaan Traconissa näkyi varsin hienoa pukumassaa - yhtään kuvaa en itse taaskaan ottanut, mutta näytti siltä että Shingeki no Kyoujin on tämän syksyn kovin sana, ilahduttamassa oli myös hirveä määrä Dragon Age -porukkaa josta en ennalta tiennyt yhtään mitään. Paljon Bioware-pukuja = <3.

Fenrisin puvussa on yksi maailman paras asia: ei kenkiä. Sain tassutella ympäriinsä paljain varpain koko viikonlopun, mitä nyt tautihan siitä seurasi, vaikka en kylmää ihan kamalasti huomannut saaneeni. Olen sen verran maalainen että nautin ilman kenkiä kulkemisesta enkä ahdistu siitä mitä maasta saattaa löytyä, mistä suuri osa ihmisistä oli melkoisen järkyttyneitä. Myönnetään, että Sorsapuistossa käyskennellessä oli välillä kyllä hieman "Hawke stepped in the poopy" -fiilis, mutta koskaan conin jälkeen jalkani eivät ole olleet niin hyvinvointiset kuin nyt. :D Mihinkään ei koske eikä rakkuloista ole tietoakaan!

On ihan pakko erikseen kiittää kaikkia teitä jotka tulitte juttelemaan joko puvusta tai hahmosta tai Dragon Agesta yleensä - sitä on ollut tässä harrastuksessa kamalan ikävä, ja olen iloinen että ko. ihmisiä vielä löytyy ja jaksatte ja haluatte jutella fandom-asioista tai puvuista. ;_; Olen itse niin huono harrastamaan moista että iloitsen aina älyttömästi kun joku muu rohkenee.
Ja: En tiedä kuka se ilahduttava henkilö lauantaina oli hihitys- ja Fenris-fanituskohtauksineen, mutta pakko sanoa: en voi sanoin kuvata miten paljon piristit. :D

Valokuvia tuli otettua jonkin verran ja osa odottaa editoimista kansioiden uumenissa. Iso kiitos Kifialle kuvien ottamisesta ja Lilylle korvaamattomasta avusta valokuvien kanssa! Inhoan hankalassa puvussa liikkumista epämukavuuden lisäksi lähinnä siksi, että koko ajan pitää olla pyytämässä apua milloin missäkin - onneksi on myös Elina joka jaksaa ja on muutenkin huono ihminen jne!

Mitäs Traconin jälkeen? Ajattelin käydä katsomassa mnkälainen tapahtuma Fanfest on, pukuhommien ulkopuolella suurin osa ajastani taitaa mennä graduun ja toivottavasti valmistumiseen, mutta seuraava puku on jo työn alla! Siitä voin sanoa sen verran, että tavaroita on ikkunashoppailtu ja hamstrailtu, ja aloittelin jopa kesällä tällaisia.

Katsellaan miten hommat tästä etenee! Positiivista on se, että ajatus pukujen tekemisestä ei Traconin jälkeen tunnu ahdistavan enää yhtään niin paljon ja odotan että pääsen taas nypeltämään pikkuyksityiskohtia - rauhassa ja ajan kanssa. :D

2012 ja ehkä vähän 2013

Hyvää uutta vuotta! Pahoittelen jälleen blogin hiljaiseloa - lomaa ennen kirjoittamista on taitavasti blokannut opetusharjoittelu, joka vie mukavasti aikaa ja energiaa vielä tammikuun ajan. Olen nauttinut joulukalentereiden runsaasta määrästä ja pohtinut, josko ehkä ensi vuonna saisin itsestäni niin paljon irti että voisin hypätä kelkkaan mukaan. Kiitos näin kollektiivisesti kaikille kalenterinpitäjille antoisasta joulukuusta!

Suuri osa seuraamistani blogeista on jo kirjoitellut omista pukusuunnitelmistaan vuodelle 2012, joten voisinpa höpötellä hieman omistani. Niitä ei ole tosin juuri nimeksikään (koska WCS) ja yksi menee vuoden 2013 puolelle, mutta mitäpä tuosta!

Hämmentävää lähteä coniin keskellä talvea, Frostbite on jo viikon päästä. Olen löytänyt vanhojen pukujen kierrättämisen ilon ja heitän niskaani leffa!Utenan, jota pidin myös CosplayGaalassa. En ole tänne blogin puolelle saanut aikaiseksi laittaa marraskuisen photoshootin kuvia, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niitä voi käydä katsomassa WCS-blogin puolella. Utena on bindauksistaan huolimatta yksi mukavimmista puvuistani kun ei tarvitse kärvistellä kaiken maailman panssareiden ja härpäkkeiden kanssa.

Loppukevät meneekin varsin hiljaisissa merkeissä. En osaa oikein käydä coneissa kevättalvisin, vuoden alku on aina niin hektistä kevään loppuun saakka lähinnä koulun ja ties minkä tanssiesitysten takia, enkä yleensä edes jaksa ottaa selvää alkuvuoden/-kevään contarjonnasta ellei joku raahaa coniin mukaan. Frostbiten jälkeen seuraava con on itselläni Desucon, johon on luvassa:



Luscinia Hafez - Last Exile FAM The Silver Wing

En muista, milloin viimeksi olisi seurannut jotain sarjaa sen ilmestymistahdin mukaan, mutta yllättäen hakkaan joka sunnuntai koneellani F5:sta odotteassani FAMin uutta jaksoa. Pelkään jatkuvasti että GONZO tekee GONZOt ja FAM floppaa totaalisesti, mutta sokea rakkauteni Last Exilea kohtaan jaksaa kantaa aika pitkälle. :D Muratan hahmosuunnitteluartbook FAMista pitäisi olla ilmestynyt juuri vuodenvaihteessa, tällä hetkellä odottelen tuskissani skannauksia jotta pääsen vauhtiin puvun kanssa. Luscinia saa toivottavasti ensimmäiset kankaansa ensi viikolla, kun etsitään sopivia univormukankaita lisäksi Solushille. Tällä hetkellä pähkäilen Luscinian.. hakama-asian kanssa, sillä siitä ei ota selvää, onko se oikeasti hakama vai joku satunnainen hameasia. :D Suippokorvia olen jo ikkunashoppaillut, rannekorun kilkuttimia on väännetty Paperclaysta ja tarvittaessa ne hakamankin kaavat löytyvät. Hinku on kova, mutten oikein uskalla tehdä mitään ilman Muratan ihanan tarkkoja hahmosuunnittelukuvia.
Vähän olen myös kuullut huhua että hyvällä tuurilla seurana saattaisi olla myös joku jalosukuinen prinsessa!

..noin muuten en sitten oikeastaan tiedä. En ole ajatellut pukujuttuja WCS:ää pidemmälle (..paitsi yhden sinne vuodelle 2013), vaikka kansioissa on ollut nyt aika pitkään 2 pukua, jotka haluaisin aika kovasti tehdä. Enemmänkin, mutta päällimmäisenä:

Vielä minä joskus-!

Persona 3:n ikuisuusprojektini Akihiko ja Ar Tonelico 2:n Luca. En niin tiedä milloin saisin aikaiseksi vääntää kumpaakaan näistä, vaikka palavasti tahtoisin.

Ongelmana on se, että ajatukseni ovat taas harhautuneet vielä palavammin vähän toiseen suuntaan. Jos en ole täällä vielä sitä paljastanut, olen aivan hervoton fantasianörtti (puhuttaessa erityisesti nimenomaan korkeasta fantasiasta). Olen kirmaillut haltiakorvissa ja -kuteissa ympäri talomme takaa löytyvää metsäpalstaa ja pakottanut pikkuveljeni ottamaan minusta kuvia ennen kuin tiesin cosplaysta tai animesta ja mangasta yhtään mitään (larppaamista en ole kuitenkaan koskaan harrastanut!). Fantasiakirjallisuus on siitä hankala genre cosplayn kannalta, että siitä harvemmin löytyy mitään virallista lähdematerialia kansikuvia enempää. Haluaisin tehdä paljon enemmän kuluneen ja käytetyn ja patinoituneen näköisiä pukuja, ja varmaan siksi päädyn - ainakin noin ulkonäön suhteen - aika usein pelihahmoihin anime/mangahahmojen sijaan. Pitänee joskus kirjoittaa se fantasia-aiheinen blogiteksti valmiiksi, mutta mainittakoon - mikäli lähdemateriaalia olisi, tekisin n. 10 hahmoa ainakin Terry Brooksin Shannara -maailmasta, Ursula Le Guinin Maameren tarinoista ja R. A. Salvatoren Forgotten Realmsista.

No, tähän liittyen: Minut mentiin taannoin viime vuoden puolella istuttamaan pleikkarin ja Dragon Age-pelien ääreen.


Fenris - Dragon Age 2 (Desucon 2013)

Ja niin huomasin olevan myyty ja lyöneeni lukkoon suunnitelmat Desuconiin 2013, olettaen toki että Desucon pysyy jokavuotisena ja jatkaa tuonne saakka.
Sain ainakin puvun jossa sitä kaipaamaani patinaa ja kulumaa ja panssaria! Tuskin ketään yllättämättä tykästyn aina näihin samoihin traagisessa menneisyydessä kieriskeleviin hahmoihin, kiitokset Biowarelle hienosta hahmon kirjoittamisesta.
Pääsen leikkimään ensimmäistä kertaa Wonderflexin kanssa, olen niin maan kyllästynyt softikseen että haluan kokeilla jotain muuta. Koputan puuta ja väitän yrittäväni ottaa Fenrisin hiljaa hyvä tulee -tyyliseksi projektiksi, jonka tekemisen aloitan jo tänä keväänä, en pidä kiirettä, rakentelen testikappaleita ja patinoin panssareita rauhassa siten, etten vedä itseäni piippuun keväällä 2013. Pitkällisiä suunnitelmia, mutta tavoitteena on valtavan innostuksen aiheuttaman puvun aloittaminen kerrankin ihan oikeasti ajoissa.

Ja joo, "nahka"housut/legginsit/hiihtarit, ehkä en enää edes yritä. :D

Sallinette minulle lopuksi hetken kuvaamaan intoani tämän projektin suhteen: Iih Fenris ♥.

--

Suunnitelmista ei tältä erää sen enempää. Käytän pikaisesti vielä blogiani hävyttömästi mainostaakseni Worldcosplayta, oma galleriani löytyy täältä.
Ja mikäli joku kaipaa lisää ajanhukkaa, menin hankkimaan myös oman Tumblrin.

Frostbitea odotellessa!