2012 ja ehkä vähän 2013

Hyvää uutta vuotta! Pahoittelen jälleen blogin hiljaiseloa - lomaa ennen kirjoittamista on taitavasti blokannut opetusharjoittelu, joka vie mukavasti aikaa ja energiaa vielä tammikuun ajan. Olen nauttinut joulukalentereiden runsaasta määrästä ja pohtinut, josko ehkä ensi vuonna saisin itsestäni niin paljon irti että voisin hypätä kelkkaan mukaan. Kiitos näin kollektiivisesti kaikille kalenterinpitäjille antoisasta joulukuusta!

Suuri osa seuraamistani blogeista on jo kirjoitellut omista pukusuunnitelmistaan vuodelle 2012, joten voisinpa höpötellä hieman omistani. Niitä ei ole tosin juuri nimeksikään (koska WCS) ja yksi menee vuoden 2013 puolelle, mutta mitäpä tuosta!

Hämmentävää lähteä coniin keskellä talvea, Frostbite on jo viikon päästä. Olen löytänyt vanhojen pukujen kierrättämisen ilon ja heitän niskaani leffa!Utenan, jota pidin myös CosplayGaalassa. En ole tänne blogin puolelle saanut aikaiseksi laittaa marraskuisen photoshootin kuvia, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niitä voi käydä katsomassa WCS-blogin puolella. Utena on bindauksistaan huolimatta yksi mukavimmista puvuistani kun ei tarvitse kärvistellä kaiken maailman panssareiden ja härpäkkeiden kanssa.

Loppukevät meneekin varsin hiljaisissa merkeissä. En osaa oikein käydä coneissa kevättalvisin, vuoden alku on aina niin hektistä kevään loppuun saakka lähinnä koulun ja ties minkä tanssiesitysten takia, enkä yleensä edes jaksa ottaa selvää alkuvuoden/-kevään contarjonnasta ellei joku raahaa coniin mukaan. Frostbiten jälkeen seuraava con on itselläni Desucon, johon on luvassa:



Luscinia Hafez - Last Exile FAM The Silver Wing

En muista, milloin viimeksi olisi seurannut jotain sarjaa sen ilmestymistahdin mukaan, mutta yllättäen hakkaan joka sunnuntai koneellani F5:sta odotteassani FAMin uutta jaksoa. Pelkään jatkuvasti että GONZO tekee GONZOt ja FAM floppaa totaalisesti, mutta sokea rakkauteni Last Exilea kohtaan jaksaa kantaa aika pitkälle. :D Muratan hahmosuunnitteluartbook FAMista pitäisi olla ilmestynyt juuri vuodenvaihteessa, tällä hetkellä odottelen tuskissani skannauksia jotta pääsen vauhtiin puvun kanssa. Luscinia saa toivottavasti ensimmäiset kankaansa ensi viikolla, kun etsitään sopivia univormukankaita lisäksi Solushille. Tällä hetkellä pähkäilen Luscinian.. hakama-asian kanssa, sillä siitä ei ota selvää, onko se oikeasti hakama vai joku satunnainen hameasia. :D Suippokorvia olen jo ikkunashoppaillut, rannekorun kilkuttimia on väännetty Paperclaysta ja tarvittaessa ne hakamankin kaavat löytyvät. Hinku on kova, mutten oikein uskalla tehdä mitään ilman Muratan ihanan tarkkoja hahmosuunnittelukuvia.
Vähän olen myös kuullut huhua että hyvällä tuurilla seurana saattaisi olla myös joku jalosukuinen prinsessa!

..noin muuten en sitten oikeastaan tiedä. En ole ajatellut pukujuttuja WCS:ää pidemmälle (..paitsi yhden sinne vuodelle 2013), vaikka kansioissa on ollut nyt aika pitkään 2 pukua, jotka haluaisin aika kovasti tehdä. Enemmänkin, mutta päällimmäisenä:

Vielä minä joskus-!

Persona 3:n ikuisuusprojektini Akihiko ja Ar Tonelico 2:n Luca. En niin tiedä milloin saisin aikaiseksi vääntää kumpaakaan näistä, vaikka palavasti tahtoisin.

Ongelmana on se, että ajatukseni ovat taas harhautuneet vielä palavammin vähän toiseen suuntaan. Jos en ole täällä vielä sitä paljastanut, olen aivan hervoton fantasianörtti (puhuttaessa erityisesti nimenomaan korkeasta fantasiasta). Olen kirmaillut haltiakorvissa ja -kuteissa ympäri talomme takaa löytyvää metsäpalstaa ja pakottanut pikkuveljeni ottamaan minusta kuvia ennen kuin tiesin cosplaysta tai animesta ja mangasta yhtään mitään (larppaamista en ole kuitenkaan koskaan harrastanut!). Fantasiakirjallisuus on siitä hankala genre cosplayn kannalta, että siitä harvemmin löytyy mitään virallista lähdematerialia kansikuvia enempää. Haluaisin tehdä paljon enemmän kuluneen ja käytetyn ja patinoituneen näköisiä pukuja, ja varmaan siksi päädyn - ainakin noin ulkonäön suhteen - aika usein pelihahmoihin anime/mangahahmojen sijaan. Pitänee joskus kirjoittaa se fantasia-aiheinen blogiteksti valmiiksi, mutta mainittakoon - mikäli lähdemateriaalia olisi, tekisin n. 10 hahmoa ainakin Terry Brooksin Shannara -maailmasta, Ursula Le Guinin Maameren tarinoista ja R. A. Salvatoren Forgotten Realmsista.

No, tähän liittyen: Minut mentiin taannoin viime vuoden puolella istuttamaan pleikkarin ja Dragon Age-pelien ääreen.


Fenris - Dragon Age 2 (Desucon 2013)

Ja niin huomasin olevan myyty ja lyöneeni lukkoon suunnitelmat Desuconiin 2013, olettaen toki että Desucon pysyy jokavuotisena ja jatkaa tuonne saakka.
Sain ainakin puvun jossa sitä kaipaamaani patinaa ja kulumaa ja panssaria! Tuskin ketään yllättämättä tykästyn aina näihin samoihin traagisessa menneisyydessä kieriskeleviin hahmoihin, kiitokset Biowarelle hienosta hahmon kirjoittamisesta.
Pääsen leikkimään ensimmäistä kertaa Wonderflexin kanssa, olen niin maan kyllästynyt softikseen että haluan kokeilla jotain muuta. Koputan puuta ja väitän yrittäväni ottaa Fenrisin hiljaa hyvä tulee -tyyliseksi projektiksi, jonka tekemisen aloitan jo tänä keväänä, en pidä kiirettä, rakentelen testikappaleita ja patinoin panssareita rauhassa siten, etten vedä itseäni piippuun keväällä 2013. Pitkällisiä suunnitelmia, mutta tavoitteena on valtavan innostuksen aiheuttaman puvun aloittaminen kerrankin ihan oikeasti ajoissa.

Ja joo, "nahka"housut/legginsit/hiihtarit, ehkä en enää edes yritä. :D

Sallinette minulle lopuksi hetken kuvaamaan intoani tämän projektin suhteen: Iih Fenris ♥.

--

Suunnitelmista ei tältä erää sen enempää. Käytän pikaisesti vielä blogiani hävyttömästi mainostaakseni Worldcosplayta, oma galleriani löytyy täältä.
Ja mikäli joku kaipaa lisää ajanhukkaa, menin hankkimaan myös oman Tumblrin.

Frostbitea odotellessa!

Bitches 'n whores eiku-

Koen suunnatonta tarvetta irrottautua hetkeksti kaikesta Eurocosplay-juttuihin liittyvästä. En tosin onnistu siinä täysin, sillä höpisen kuitenkin pukuilusta, mutta irrottaudun avautumalla puvuista, jotka tällä hetkellä näyttävät olevan työstämisen kohteita hamassa tulevaisuudessa. Ajankohdasta ja esiintymisjärjestyksestä ei ole mitään käsitystä, mutta kun uusia hahmoja ja pukuja alkaa kasaantumaan, lienee ihan fiksua laittaa niitä jonkinlaiseen järjestykseen.

Otsikko oli Funny Joke siihen asti, kun kuvittelin tekeväni eeppisen postauksen siitä, miten ensi vuoden cosplayt ovat vain ja ainoastaan naisia, kunnes huomasin että ei tiikeri niin vain raidoistaan pääse. Yllättäen niitä miehiä tupsahteli mukaan ensin yksi, sitten huomasin niitä löytyvän ainakin kolme. Hups.
Joka tapauksessa naisten määrä näyttää lisääntyvän - Gwendolynin jälkeen on kummasti alkanut haikailemaan naishahmojen perään yksinkertaisesti jo asujen mukavuudenkin takia. Vihaan bindaamista yli kaiken (entisen urheilija keuhkot + rintakehän sitominen = ei hyvä), joten ilo on korkealla kun huomaan, että ensi vuonna ei kenties tarvitse bindata joka hemmetin conissa.

Joten! Näppejä polttelevia pukuja:


Paine - Berserker dressphere - Final Fantasy X-2

Final Fantasy X-2:lla on erityinen paikka sydämessäni ja se on yksi niistä peleistä joita jaksan tahkota aivan koko ajan ja jatkuvasti, monta kertaa putkeen (Hey thar, 5. läpipeluukerta - 100 %, I'll get you someday). Rakastan dresspheresysteemiä sekä visuaalisella että peliteknisellä tasolla, ja cosplaylistallani on varmaan ainakin 4 dressphereä, jotka haluan palavasti tehdä.
Joista ykkösenä on ehdottomasti Berserker. Puvut ovat väriskaalaltaan (erityisesti Painen versio) aivan uskomattoman hirveitä ja nimenomaan siksi niin hienoja. :D Muutenkin puku on mauttomuus tiivistettynä yhteen asuun - sininen trikoopuku, jonka päälle on isketty kontrasti-ja vastavärejä, leopardikuviota, karvakangasta ja alusvaatteet trikoopuvun päälle? I'M SO IN. 8D Berserker!Paine on ollut suunnitelmissa jo niin pitkään, että ensi vuonna aion sen satavarmasti toteuttaa, tahtoisin melkein väittää laittavani puvun ykköseksi toteutettavien listalle. Sormeni syyhyävät päästä työstämään noita sarvia ja pääsen leikkimään kulmahampaiden kanssa. Paine on hahmona myös äärettömän siisti ja hieno - jos väitätte muuta, ette ole pelanneet sidequesteja ettekä hankkineet tarpeeksi Crimson Spherejä. >:C
Voin myös lopettaa syömisen ja alkaa käymään salilla!


Luca Trulyworth - Ar Tonelico 2

Kun olen tehnyt Painen, voin jatkaa syömättömyys- ja salilinjaani ja tehdä Lucan. :D Ar Tonelico II:n pelaaminen lähti siitä, kun halusin pelata jotain geneeristä, tarpeettoman aivotonta spriteropea ja ATII kolahti postiluukusta sisään. Iloiseksi yllätykseksi peli ei ollut ihan niin geneerinen em. peliksi kuin mitä olin tottunut (Atelier Iris 2 Eternal Mana = AAAARGH). En odottanut peli ihkusöpötytön kolahtavan hahmona, mutta toisin kävi. Läpi en ole peliä vielä pelannut, mutta Lucan hahmokehitys on jo tässä vaiheessa muikea asia, ehkä juuri siksi että Luca on niin, no, tavallinen.

Puvun tekeminen itsessään kutsuu aivan silmittömästi - saan kaavoittaa kivoja asioita, pääsen painamaan paljon kuvioita ja tekemään maailman siisteimmät kengät, joista en niin tiedä, miten ne toimivat. Vaan ei se mitään, parasta pukujen tekemisessä on yhä mielestäni ongelmanratkaisu. Lucalla on myös ihastuttavan lyhyt hame, jonka toimivuudesta saatan olla montaa mieltä, sekä hihat, joiden toimivuudesta olen vielä vakuuttuneempi kuin hameen! Näyttävät piirrettynä varsin hyvältä, 3D-maailmassa tuskin, mutta ei se mitään, olen puvusta ehkä hieman liian innoissani verrattuna siihen, kuinka innoissani tulen olemaan se päälläni, kun joka paikka näkyy. Hieno harrastus!


Dakini - Persona 3/4

Olen myös hillitön Personafag, Kazuma Kanekon desingit ovat hienoinpia ja älyttömimpiä pelimaailmassa ikinä. Dakini on melko normaali ja edes jotenkin toteutettavissa oleva design verrattuna muihin eeppisiin mörreihin. Hahmosyvyyttä ei Personan mörreistä juuri löydy, koska ne ovat, no, mörrejä, ja niiden tarkoitus on lähinnä listiä toisia mörrejä ja näyttää siisteiltä. Päähine aiheuttaa suurta epätoivoa ja halua päästä veistämään sitä, samoin muut propit ja korut vyötäisillä nostattavat hyvänolontunteita pintaan. Olen pukua tehdessäni seitsemännessä taivaassa aina kun pääsen veistemään jotain. ♥ Oikeaa epätoivoa nostattaakin erityisesti puvun helmipitoisuus. Helmiä on paljon ja joka paikassa ja ne ovat sopivasti juuri sen verran punaoranssin värisiä, etten varmasti löydä mielestäni juuri oikean värisiä mistään kaupasta, vaan maalaisin kaikki oikean sävyisiksi. Miten niin rakastan tätä harrastusta.
Ai niin, ihoni pitäisi olla myös keltainen, varpaankynsieni terävät ja silmissä punaiset sclera-linssit.


Mayumi Kino - Blue Submarine no. 6

Yksi nimi: Range Murata. Blue Submarine no.6 on 4 OVA-jason mittainen sci-fi/post-apocalypse -anime, jossa Murata on toiminut hahmosuunnittelijana. OVAt ovat peräisin vuodelta 1998, ja niiden metsästämiseen meni ikä ja terveys. Vaan onneksi metsästin, lyhykäisyydessäänkin BS6 on aika muikea paketti 90-luvun animea. OVAt löytyivät vain englantidubeilla, jotka olivat muuten ihan yllättävän hyvät. On ihana verrata BS&:ea esim. Last Exileen (2003), jonka hahmosuunnittelun on Murata myös hoitanut, ja ihastella 15 vuoden piirto-/animaatiojäljen eroa kun hahmosuunnittelija on sama.
..niin, itse pukuun, köh. Toinen bodysuit tälle vuodelle, en ehkä arvosta, mutta Mayumi on hahmona ihana ja siisti, ja vaikka kuinka valitan, päädyn tekemään puvun kuitenkin. Ompelullisesti puku on varsin simppeli ja helppo, mutta hohhoi nippeleitä ja yksityiskohtia, saan taas väkertää. Puku kutsuu hyvin paljon siksi, että sen tekeminen olisi melko erilaista aikaisempiin verrattuna, puvussa kiinni olevien kolmiulotteisten ..asioiden saaminen oikeasti hyvännäköisiksi = haasteita.


Myös Mayumin univormuversio on uuh, senkin teen jossain vaiheessa.

Sitten siirryn miesosastoon!


Ylhäältä alas Nooj, Baralai, Gippal.
Gippal - Final Fantasy X-2

Gippal, voi Gippal. Olen helppo ja lankean aina naistenmieshahmoihin, mutta en voi sille mitään, koska Gippal. :D Baralaita joskus taannoin tehdessäni olisin toivonut palavasti seurakseni Gippalia, mutta koska kukaan muu ei tykkää X-2:sta, (paitsi Vorona! ♥) päätin joskus viime vuonna tehdä sen itse. Logiikkani voittaa.
Gippalin puku on lähes tulkoon yhtä looginen kuin Noojilla (Nooj = kuvassa punainen, raidallinen makkarankuori) ja vähintään yhtä kaunis. Vaaleanviolettia, tummanviolettia ja viininpunaista yhdessä, sisäinen esteetikkoni iloitsee! Olkapääarmorit aiheuttavan lähinnä huvittuneisuutta, myös pakollinen siisti silmälappu. Mietin aina, miksi huomaan tekeväni näitä HAHAHA lulz-pukuja, mutta siltikin haluan päästä väkertämään niitä. Gippalista tulisi nimenomaan Crimson Squad-versio pienillä aseilla, sillä Gippalin oma proppi itse pelin ajalta?


HAHA en ollut tekemässä. :D


Kanji Tatsumi - Persona 4

..joo. Kanji on aivan uskomattoman ilahduttava hahmo ja hahmodesign osuu ja uppoaa ihan kympillä. Olin P4:ää pelatessani tosin aika varma, etten ole Kanjia ikinä tekemässä, ihan vaan koska naamani ei niin käy, Kanjilla on tihrusilmät ja terävä leuka ja nenä joita minulla taas ei ole. Joku on tässä kuitenkin ylipuhunut minua herraan päin, joten voi olla, että sorrun. Oletuksella, että saan maskeerattua/meikattua itseni siihen kuntoon, etten koe hirveää "yhyy en näytä yhtään hahmolta"- ahdistuksia. Omin kulmieni peittämistä on jo kokeiltu, jos saan sen toimimaan tarpeeksi hyvin, väännän siitä ehkä joskus tutoriaalinkin. Puvusta siitä ei itsessään mitään ihmeellistä, perusvaatteita, perusompelua, ei proppiahdistuksia.


Mullin Shetland - Last Exile

En aio kirjoittaa Last Exilestä mitään muuta kuin pukuanalysointia, sillä muuten tästä merkinnästä ei tulisi loppua. Lyhyesti: Mullin = ♥.
Univormut ovat tunnetusti kuumia (sanan molemmissa merkityksissä) ja isotöisiä. Mullin vaatisi taas työstämistä ilman varsinaista deadlinea, vaikka puku on taas sinällään simppeli, yksityiskohtiin upppoaa taas hieman liikaa aikaa. Ajatuksena olisi nimenomaan artbookversio, jossa yksityiskohdat näkyvät paremmin, ja kiitos Muratan perinpohjaisten hahmoluonnosten, kuvia on joka puolelta. Kiitos Muratan, luonnoksissa näkyy myös kuinka univormuun kuuluva vesipullo aukeaa esim. tuhanteen eri osaan ja toimii viidelläsadalla eri tavalla. Ehkä lievästi liioiteltuna, mutta kuitenkin. Yksityiskohtaiset luonnokset ovat yksityiskohtaisia. Säärystimet olisinkin jo kaavoittanut kätevästi valmiiksi, ja hatun kanssa pääsisin menettämään jälleen kerran hermoni. Se on eeppisen hieno mutten niin halua tehdä sitä. :D

Olen tottunut siihen, että minulla on yleensä tiedossa tasan yksi puku, jonka haluan palavasti tehdä, ja jonka tehtyäni jään odottelemaan, milloin seuraava kiva hahmo tulee vastaan. Ajatukseni nyt: Mistä näitä hahmoja ja pukuja tulee? Hyvin todennäköisesti näistä suuri osa jää tekemättä, sillä olen uskomattoman hidas puvuntekijä, jaksan ja ehdin tehdä yleensä vain 2 hieman työteliäämpää pukua vuodessa (toinen syy hitaaseen tahtiini myös se, että ennaltaehkäisen stressiä ja mahdollista kyllästymistä puvuntekoon). Satavarmoja ovat ainakin Berserker!Paine ja Gippal, ja Mayumi, ja.. oikeastaan, tahtoisin luetella kaikki varmoiksi, joten en tee sitä. Lisäksi olen mennyt taas ottamaan niskoilleni Eeppisen Projektin, jota pitäisi myös alkaa hiljalleen vääntämään.