Valinnan vaikeus

Uusia sarjoja katsoessani/lukiessani taikka pelejä pelatessani yksi jännäämisen aiheista juonen lisäksi on se, löytyykö tällä kertaa sarjasta kenties siisti hahmo, jonka puvun toteuttamiseen syttyisi palava halu. Vaikka hahmoja/pukuja etsisi kuinka tietoisesti ja niitä löytyisi kuinka helposti, cosplayattavat hahmot eivät kohdallani usein ole rakkautta ensi silmäyksellä -tapauksia, vaan kypsyvät siististä hahmosta cosplayajatuksiin melko hitaasti. Etsimistä omalla kohdallani vaikeuttaa eniten se, etten osaa tehdä pukua vain sillä perusteella, että kyseessä on maailman hienoin ja eeppisin puku, vaan haluan tuntea pukua kantavan hahmon ja mielellään pitää siitä. Onneksi olen usein niin naurettavan helppo, että pystyn ensimmäisen 10 sekunnin aikana sanomaan, onko hahmo mieleeni vai ei, mutta silti sarjat pitää katsoa niin pitkälle kuin mahdollista ennen kuin osaan mennä heilumaan puku päällä coniin. En dissaa ihmisiä, jotka tekevät pukujaan lähinnä vain puvun ulkonäköseikkojen perusteella, tykkään vain itse tietää, minkälaisena hahmona conissa heilun (mikään larpattaja en kuitenkaan ole, pois se minusta). Välillä melkein toivoisi että voisi mennä toisin, sen verran ärsyttävää aina välillä on löytää siistin näköinen hahmo ja alkaa metsästämään lähdesarjaa löytääkseen 30-osaisen mangan josta pitää sitten tottakai lukea ne kaikki osat. Toisaalta siinä missä tahdon puvun alta löytyvän mieleeni olevan hahmon, on aina plussaa, että puku on samalla jollain tapaa hieno tai haasteellinen, geneeriset koulupuvut eivät noin ompelullisesti kutsu.


Vasemmalla hahmo kuumottaa, puku ei, oikealla puku kuumottaa, hahmo vähemmän.

Kun hieno hahmo sitten löytyy, alkaa pakollinen ahdistus! En panikoi ensimmäisenä sitä, miten puvun teen, vaan sitä, miltä puvussa ja hahmona näytän. Muutamia hahmoja on toki tullut tehtyä välittämättä siitä, näytänkö hahmolta vai en, ihan jo siksi että hahmo on tuolloin ollut jotain eeppisen hienoa, mutta pääasiallisesti kuitenkin olo on puvussa paljon luontevampi kun tietää, että naama ja kroppa käyvät hahmoon edes jotenkin. Yli 170-senttisenä pikkulapset ovat automaattisesti kohdallani poissa laskuista, tissibeibeihin ei rinnanympärys riitä ja sitä Helvetin Siistiä (TM) shonen-sarjan tyyppiä, jolla on pienet tihrusilmät, ei tehdä kun päässä on silmien tilalla lautaset. Hyvänä esimerkkinä toimii taannoinen Bleachin Renji -cosplayni, jota mielelläni katselen vain kaulasta alaspäin.


Toisessa puvussa näyttää hyvältä isoilla silmillä, toisessa ei.

Anikin Cosplay-osiolla pyörii melko aktiivisesti Hahmo hakusessa - ketju cosplayereille ilman pukua-lanka, joka saa minut usein miettimään, eivätkö ihmiset osaa etsiä uusia hahmoja oikeista paikoista, eivät jaksa tehdä sitä kun lanka auttaa, vai onko minulla kenties vain liikaa vapaa-aikaa pukujen etsimiseen. Vaikka asettaisin minkälaiset kriteerit sopivan hahmon/puvun löytämiselle, niitä kuitenkin loppupeleissä löytyy aika jatkuvalla syötölä. Mitkä niistä sitten kelpuuttaa, on asia erikseen.
Toinen ja melko todennäköinen vaihtoehto tietysti on, että porukka käyttää ketjua ihan noin huvin vuoksi nähdäkseen, mitä ehdotuksia tuntemattomilta tulee.

Nuorempana olin perinteiseen malliin vahvasti sitä mieltä, että valitsen pukuiltaviksi hahmoiksi vain poikia, koska siistejä hahmoja ei naisista löytynyt. Vanhempana tunnetusti viisastuu ja siistejä naishahmoja on kummasti alkanut löytyä, mutta siltikin toteutettujen pukujen listalta löytyy vain yksi naishahmo. Naishahmojen kanssa ongelma omalla kohdallani usein on se, että monissa suosikkipuvuissani ihoa näkyy usein aika reippaasti tai puvut vaihtoehtoisesti nuolevat ihoa. Ihon näyttäminen sinällään ei kuitenkaan ole se suurin ahdistuksen aihe, vaan se, että tahtoisin näyttää sitä ihoa mahdollisimman timmissä kunnossa. Sääli, että rakastan syömistä ja ruokaa liian paljon ja lisäksi olen aivan uskomattoman laiska mitä puntin nostamiseen tulee. :D


Velvet on sen sijaan vetänyt muutamat vatsalihasliikkeet

Järkipelillä ajateltuna helposti kuvittelisin, että pukuiltavien hahmojen puvut olisivat sellaisia, joissa on sopivasti haastetta, mutta jotka eivät kuitenkaan vie elämästä n. ½ vuotta aikaa siihen, kun miettii kuinka vetoketju keksitään uudestaan. Nykyään olen huolestuttavan usein löytänyt itseni kuitenkin vääntämästä juuri niitä pukuja, joita olen ensimmäiset viralliset kuvat löytäessäni katsonut asenteella "Lolol onnea vaan sille joka tuota alkaa tekemään, tuo ei niin toimi :DD". Huolestuttavaa on kenties se, että kaksi viimeisintä suurinta projektiani on alkanut juuri näillä ajatuksilla. Hups?


Samoja ajatuksia on esiintynyt mm. Final Fantasy XII:n Mateuksen kanssa. Jota en muuten ihan aikuisten oikeasti aio ikinä tehdä. Ihan totta!

Vaikka kuinka voisin yrittää kuitenkin väittää tekeväni ainoastaan suosikkihahmojeni pukuja, ei homma kuitenkaan ihan niin suoranaisesti mene. Pukuja on tehty "ihan kivoista" hahmoista siinä missä niistä ultimaattisista suosikeistakin. Myös siinä vaiheessa, kun suosikkisuunnittelijalta löytyy taidekirja, jonka hahmoista ei ole olemassa enempää kuin se yksi kuva, alkaa sitä kummasti miettimään, että mitä jos sittenkin. Voi olla, että joskus saatan repsahtaa - ollenkaan en myönnä, että pahoin pelkään joskus löytäväni itseni vääntämästä jotain Final Fantasy X-2:n dresspherea. Hys hys.