En liene ainoa, joka muistelee vanhoja pukujaan haikeudella naama kämmenessään. Vaikka vanhat puvut ovat vanhoja eikä niiden taso vastaa (onneksi) nykytaitoja, rakastan nostalgiaa, jonka vanhojen conkuvien selaaminen nostattaa pintaan, ja on melkoisen veikeää muistella, miten erilaista meno coneissa taannoin oli verrattuna nykyiseen (jos oli). Suuri osa tuntuu häpeävän vanhoja pukujaan, mutta minusta vanhoja pukuja on ihana katsoa kun näkee, mistä on lähdetty ja mihin on tultu, puhumattakaan siitä miten pieni on joskus ollut. Minusta jokainen puku, jonka tekemiseen on nähnyt vaivaa ja jonka on hyvällä fiiliksellä päälleen joskus vetänyt, on ollut hemmetin hieno puku silloin sen hetken taitojen ja osaamisen puitteissa! Aika kultaa muistot, mutta onneksi koneen syövereissä ja internetin ihmemaailmassa on vielä pikselöityneitä coniakuvia muistuttamasta ajasta silloin kun minä olin vielä nuori! Tervetuloa lukemaan siis omaa conhistoriaani, tai vaihtoehtoisesti kokemuksiani eri coneista vuodesta 2003 eteenpäin.
Ensimmäinen conini ikinä oli Animecon II, olin 15-vuotias. Olin matkassa isoseni ja tämän ystävän mukana, matkasimme Lappeenrannasta Turkuun, yövyimme lattiamajoituksessa naisten kylpyhuoneen lattialla ilman patjoja/peittoja, sillä meille varatut lattiapaikat + patjat + peitot juhlasalista olivat loppuneet - näin meille ainakin sanottiin. Ensimmäiset conikokemukset ftw!
Olin ennen conia täysin tietämätön cosplaysta, olin kuullut siitä vain ystävältäni mutten nähnyt livenä. Ompelin coniin "kimonon", tarkoituksena olla Gravitationin Ayaka, kangas oli vääränlainen ja omalla tukalla mentiin. Paikan päällä taisin pitää pukua päällä kenties muutaman tunnin, kunnes en enää viitsinyt tuntea itseäni huonoksi kaikkien muiden maailman siisteimpien pukuilijoiden keskellä. Kaikki oli uskomattoman siistiä ja hienoa ja halusin itsekin päästä hommaan paremmin mukaan - olo kun oli ensikertalaisena melkoisen ulkopuolinen.
Conkansasta uupui nykypäivän suurin conmassa, eli 13-17 vuotiaat nuoret. Porukkaa oli vähemmän, se oli aikuisempaa, vähemmän meluisaa ja tilaa oli paljon enemmän koska populaa oli vähän. Kaikki oli uutta ja hienoa, kunniavieraiden ohjelmaan sekä muihin paneeleihin tuli osallistuttua, ja badgeostokset ja Arctic Triben AMV-näytös olivat siistein asia ikinä. Cosplayta oli nykyiseen verrattuna vähän, taso oli keskinkertaista harrastuksen ollessa uusi, mutta helmiäkin joukosta löytyi. Cosplaykilpailu pidettiin luentosalissa, osallistujia oli kuitenkin 30 ja sali tupaten täynnä. Voittaja valittiin yleisöäänestyksellä, kuvassa ylärivin oikealta kolmas.
Puku: Ayaka Usami - Gravitation / ei mitään
Cosplaykilpailu: yleisöäänestys
Toinen conini löytyi Jyväskylästä seuraavana kesänä. Siinä missä Turussa edellisenä vuotena cosplayn määrä oli vähäinen ja pukuilijoita ei tullut koko ajan vastaan, oli 2004 ns. käännekohta Suomen cosplayskenessä, sillä tänä vuonna cosplayn määrä oli kasvanut moninkertaiseksi. Valtasarja taisi olla Naruto, itse heiluin paikalla Kakashina, jonka lasken ensimmäiseksi kunnon puvukseni.
Kunniavieraana oli tuolloin minulle tuntematon suuruus Yoshitoshi ABe, joka kasasi mittavia nimmarijonoja pitkin conin käytäviä. Ohjelmalehdessä kaikki oli mielenkiintoista ja juoksin katsomassa ainakin 4 luentoa/paneelia mm. Eeppiset pahikset animessa sekä Japani, nuorisomme tuho. Osallistuin myös ensimmäistä kertaa cosplaykilpailuun, jossa tulin toiseksi koska yleisöäänestys ja Kakashi. Cosplaykisan suosio oli huima ja pukujen taso oli noussut edelliseen vuoteen verrattuna. Vaikka naruto jylläsi, sarjakirjoakin löytyi myös kisan ulkopuolelta. Kuinka moni muistaa Impromangan Jorma-cosplayn?
Puku: Hatake kakashi, Naruto
Cosplaykilpailu: Yleisöäänestys (2.sija)
Ropeconiin lähdettiin taas Narutoteemalla pienen ryhmän kanssa. Animepuolen conitarjonta oli melko vähäistä, joten Ropeconiinkin lähdettiin pukuilumielessä ja tarkastamaan Kaubamajan tarjontaa/Fantasiapelien mangatiskiä. Cosplayporukkaa näkyi Dipolilla jonkin verran, ei kuitenkaan ilmeisesti riesaksi asti - en ainakaan muista valtavaa kuilua rope-/larp- ja animepuolen ihmisten välillä olleen vielä tuolloin. Kakashin kierrätin toiseen kertaan, olin hahmosta ja puvusta niin tohkeissani etten edes ollut miettinyt jonkun toisen puvun tekemistä. Täällä taidettiin järkätä em. narutoporukan kanssa varsinainen ensimmäinen kunnon photoshoottini, josta ei onneksi julkista kuvamateriaalia kamalasti ole. :D
Taisinpa osallistua täälläkin pukukilpailuun, ja muistaakseni tulin toiseksi, jälleen yllättäen yleisöäänestyksellä.
Puku: Hatake Kakashi, Naruto
Pukukisa: yleisöäänestys (2. sija)
Yksipäiväinen Kirsikankukkacon oli ensimmäinen ja (ainakin tähän mennessä) viimeinen vierailuni kyseisessä conissa. Con oli yksipäiväinen ja järjestettiin Nuorisokeskus Palatsilla. Tarkoituksena oli lähteä coniin ilman pukua, mutta viime hetken rykäisynä ompelin kasaan Prince of Tenniksen Kamion puvun, kun tukka sattui olemaan sopivassa kuosissa. Tenipurista ei sitten tämän jälkeen päässytkään irti kamalan nopeasti..
Cosplaykisassa katsomo oli tupaten täynnä, osanottajia oli 33, voittaja valittiin yleisöäänestyksellä ja ykköseksi sijoittui Meganeko. Cosplayn suosio alkoi olla jo todella suurta, muita pukuilijoita ei enää tarvinnut etsiä kissojen ja koirien kanssa vaan cosplayta näkyi joka paikassa.
Puku: Akira kamio, Prince of Tennis
Cosplaykisa: yleisöäänestys
Ropeconiin lähdettiin isolla Prince of Tennis -porukalla, jossa taisi olla jopa 7 henkeä, mikä oli aikamoinen saavutus taannoin. Taitaa se olla kyllä sitä nykyäänkin. Ropeconissa käytiin jälleen hyvin pitkälti vain cosplayaamassa - rannekkeet tuli osteltua ja Kaubamajat kierreltyä, mutta ohjelmaan ei tullut osallistuttua tänäkään vuonna. Pukuna oli tuolloin Tenipurin Eiji, omalla tukalla jälleen. Tässä kohtaa itse asiassa omistin vain ja ainoastaan Kakashin peruukin (jota mielelläni en muistele kuin pakon edessä), kaikki muut puvut oli väännetty omalla tukalla, ja Eijin tukka onnistui omalla pehkolla kohtalaisen hyvin. Tenipuri oli kova sana (ainakin meidän porukassamme :D) ja sitä tultiin näkemään vielä pitkään tämänkin jälkeen.
Puku: Kikumaru Eiji, Prince of Tennis
Mangapäivä, Helsingin sarjakuvafestarit 2005
Ensimmäisenä mangapäivänä kasaan oli haalittu Bleach-ryhmä, jossa olin mukana Renjinä. Pakko harjoittaa hieman itsekehua ja mainita, että pukuun ommeltu hakama on edelleen mielestäni aivan hemmetin hieno iästään huolimatta, ja itse asiassa käytin sitä yhtenä ennakkotehtävänä hakiessani käsityötieteen sivuaineopintoihin viime vuonna (sisällekin pääsin). Bleach ei ollut vielä cosplaykansan keskuudessa kovin tunnettu sarja, juuri muita hahmoja ei ryhmämme lisäksi näkynyt. Cosplaykilpailu pidettiin Tennispalatsin ykkösalissa, jonne jonottaminen oli pikkulintujen mukaan äärimmäisen tuskaisaa sekä erittäin palkitsevaa siinä vaiheessa, kun ovi iskettiin kiinni nenän edestä monen tunnin jonottamisen jälkeen. Tällä kertaa kisassa tuomaristo valitsi finaaliin 10 pukua, joista järjestettiin myöhemmin yleisöäänestys. Osallistuin jälleen kisaan, en sijoittunut. Hankin muuten ensimmäisen cosplayperuukkini tähän pukuun/tapahtumaan! Ah, muistoja.
Puku: Abarai Renji, Bleach
Cosplaykisa: tuomaristo + yleisöäänetys, en sijoittunut
Tracon taisi olla varsinaisesti Suomen ensimmäinen con, joka järjestettiin kesäsesongin ulkopuolella, ja joka sisällytti yhteen coniin animen, mangan, ropetuksen ja larppaamisen. (Finnconia ei tässä lasketa koska minä sanon, ja koska animepuoli on aina erotettu Finnconista erillisellä nimellä.) Con oli yksipäiväinen, paikalle itsensä löysi reilu tuhat vierasta. Uusin Traconissa mangapäivän Renjin, kuvia ei juuri tullut otettua. Cosplaykisaa ei ensimmäisessä Traconissa löytämieni tietojen ja muistini mukaan järjestetty.
Puku: Abarai Renji
AMV-näytös tuli sentään katsottua. Ainakin puoliksi.
Ensimmäinen Nekocon teki allekirjoittaneeseen taannoin lähtemättömän vaikutuksen, ja olen yhä sitä mieltä että Nekoconit ovat yhä järjestelyjen puolesta suosikkiconieni kärkikastissa. Ensimmäisessä en tainnut juuri ohjelmistoon tutustua - Kyyniset sedät olisivat kutsuneet, mutta kaikki aika kului pitkälti hengailuun ja kuvien ottamiseen. Pukuna tuolloin oli Last Exilen Luciola, joka edelleen on yksi suosikkipukuni - ei niinkään ompelujäljen suhteen, mutta ihan hahmon ja puvun ulkonäön puolesta. Guild-puvut ovat hyvin pitkälti loogisia teltan ja haalareiden fuusioita ja siksi niin ilahduttavia. Osallistuin cosplaykilpailuun, Olin lehdistön suosikki. Palkinnoksi sain, yllättävää kyllä, lahjakortin lisäksi käyttötavaraa - hienot kahvimukit lautasineen sekä Savon Sanomien olkalaukun, joka on käytössä vielä tänäkin päivänä. Kestävää tavaraa!
Nekoconista muistan ikuisesti ihanan savolaismurteen sekä hirvittävän hyvin järkätyn cosplaykisan alkubriiffauksineen, osaavine järjestäjineen ja vesitarjoiluineen. <3
Puku: Luciola, Last Exile
Cosplaykisa: tuomaristo, yleisöäänestys (Lehdistön suosikki)
Vuoden 2006 Ropecon on viimeisiä Ropeconeja, jossa olen käynyt cosplaymielessä. Tässä vaiheessa tapahtumia alkoi olla tarjolla enemmän kuin se kaksi vuodessa, joten alkoi hiljalleen tuntua siltä, että Ropecon sai jäädä taakse. Tällöin ryhmäiltiin Tales of Destiny 2 / Eternia -porukassa päähahmokaartilla. Hahmonani oli Reid, joka on ehkä sopivin luonnehahmoni ikinä mistään hahmosta, mutta jonka puvusta en suuresti nauttinut tappobindausten kanssa. Hirveimmät bindausmuistoni liittyvät yllättäen Reidiin. Itse conista minulla ei ole kuvia, mutta sen sijaan saman kesän photoshootista kyllä.
Vuoden tauon jälkeen Animeconia oli odotettu kovasti. Tällä kertaa suunnattiin Helsingin Paasitornille, jonka kaikki siellä em. ajankohtana käyneet muistavat huonoinpana contilana ikinä, ottaen huomioon sen, miten paljon porukkaa Animecon yleensä vetää, ja sen, miten paljon porukkaa Animecon vetää sen jälkeen kun, se on ollut tauolla vuoden. Paasitornissa oli kuuma, missään ei saanut pysähtyä ja ovet suljettiin hetkeksi paloturvallisuusmääräysten(?) vuoksi. Vuoden Animecontauko sai ainakin minut psyykkaamaan itseni isotöisemmän puvun kimppuun, ja ystäväni kanssa päädyttiin väkertämään Final Fantasy X-2:n Painea ja Baralaita, minä jälkimmäistä. Baralai oli omassa puvuntekohistoriassani se puku, joka nosti reippaasti omaa tekemisen tasoani ja uskaltamistani, puku oli yksityiskohtaisin mitä olin siihen mennessä tehnyt ja huomasin, että vaikeampien pukujen tekeminen ei ole mahdotonta, vain hillittömän työlästä.
Ohjelmasta tuli seurattua ainakin Anime roolipeleissä - roolipelit animessa -paneeli, kenties muutakin mitä en osaa muistini perukoilta kaivaa. Osallistuin jälleen cosplaykisaan, sijoituin toiseksi.
Puku: Baralai, Final Fantasy X-2
Cosplaykilpailu: yleisöjury, tuomaristo (tuomariston 2.sija)
Traconin uusi tuleminen kokosi tällä kertaa paikalle n. 1800 kävijää. Tänä vuonna ohjelmistosta löytyi cosplaykilpailu, jossa oli uutuutena yksilökisan lisäksi myös parikilpailu. Molemmat kisat saivat osallistujia hyvin kasaan ja cosplaypopulaa oli kisojen ulkopuolellakin kuin meren mutaa. Itse palasin Prince of Tennis-linjalle, sekä myös käyttämään jälleen omaa tukkaani. Kisaan en osallistunut enkä tainnut edes käydä sitä katsomassa nähtyäni epätoivoa aiheuttavat jonot kisasaleihin.
Kuva väärältä vuodelta ja vuodenajalta, mutta paremman puutteessa.
--
Asiavirheet ovat mahdollisia ja hyvin todennäköisiä, en ole satavarma, oliko parikisa ensimmäistä kertaa Traconissa vai jossain muualla, mutta ainakin se oli ensimmäinen tapahtuma jossa itse olin ja jossa parikisa järjestettiin.
Noin puolessa välissä mennään, en viitsinyt änkeä kaikkia coneja samaan merkintään sillä lista olisi ollut hieman liian pitkä. Mitään syväluotaavaa en valitettavasti jaksa jokaisesta conista kirjoittaa joten pintaraapaisuksi jää, mutta mikäli vanhojen muistelu jaksaa innostaa, on tästä tekstistä ehkä jotain hupia. Olisin voinut ystävällisenä sieluna osoittaa kuvista kaikki kanssabloggaajat ja muut cosplayharrastajat, mutten ehkä tee sitä ettei tule sanomista. :D Jos joku löytää kuvansa ja kokee sen uhkaavana/häpeällisenä/muuten vain huonona asiana, ottakaa yhteyttä niin nakkaan pois - vaikka julkisesta levityksestä on nämä kaikki joka tapauksessa otettu.
Kuvaajakrediitit: Jussi Sorjonen, Teemu Vestovuo, Jaana Litmanen, Miika Ojamo, Timo Mikkola
ja toivottavasti ei liian montaa muuta, jotka olen unohtanut laittaa ylös.
Olin viimein aikaansaava ja kasasin kokoon Traconin photoshoot-postauksen!
Kierrätin Traconissa Desuconin (2009) pukuni Gwendolynin, ja onnisuttiin Yumin ja Wempan kera järkkäämään aikaa ryhmäkuviin. Ei tässä kestänykään kuin pari kuukautta saada aikaiseksi pienentää kuvat, mutta tässä tulee. Ja paljon.
Valtavat kiitokset kuvaajille, jotka jaksoivat paahteesta huolimatta olla kameran varressa. ♥ Olen tottunut siihen, että olen useissa photoshooteissa yksikseni/ilman muita saman sarjan hahmoja, mutta oli taas varsin piristävää huomata, miten kivoja ryhmäkuvaukset ovatkaan. Näitä lisää!
Koen suunnatonta tarvetta irrottautua hetkeksti kaikesta Eurocosplay-juttuihin liittyvästä. En tosin onnistu siinä täysin, sillä höpisen kuitenkin pukuilusta, mutta irrottaudun avautumalla puvuista, jotka tällä hetkellä näyttävät olevan työstämisen kohteita hamassa tulevaisuudessa. Ajankohdasta ja esiintymisjärjestyksestä ei ole mitään käsitystä, mutta kun uusia hahmoja ja pukuja alkaa kasaantumaan, lienee ihan fiksua laittaa niitä jonkinlaiseen järjestykseen.
Otsikko oli Funny Joke siihen asti, kun kuvittelin tekeväni eeppisen postauksen siitä, miten ensi vuoden cosplayt ovat vain ja ainoastaan naisia, kunnes huomasin että ei tiikeri niin vain raidoistaan pääse. Yllättäen niitä miehiä tupsahteli mukaan ensin yksi, sitten huomasin niitä löytyvän ainakin kolme. Hups. Joka tapauksessa naisten määrä näyttää lisääntyvän - Gwendolynin jälkeen on kummasti alkanut haikailemaan naishahmojen perään yksinkertaisesti jo asujen mukavuudenkin takia. Vihaan bindaamista yli kaiken (entisen urheilija keuhkot + rintakehän sitominen = ei hyvä), joten ilo on korkealla kun huomaan, että ensi vuonna ei kenties tarvitse bindata joka hemmetin conissa.
Joten! Näppejä polttelevia pukuja:
Paine - Berserker dressphere - Final Fantasy X-2
Final Fantasy X-2:lla on erityinen paikka sydämessäni ja se on yksi niistä peleistä joita jaksan tahkota aivan koko ajan ja jatkuvasti, monta kertaa putkeen (Hey thar, 5. läpipeluukerta - 100 %, I'll get you someday). Rakastan dresspheresysteemiä sekä visuaalisella että peliteknisellä tasolla, ja cosplaylistallani on varmaan ainakin 4 dressphereä, jotka haluan palavasti tehdä. Joista ykkösenä on ehdottomasti Berserker. Puvut ovat väriskaalaltaan (erityisesti Painen versio) aivan uskomattoman hirveitä ja nimenomaan siksi niin hienoja. :D Muutenkin puku on mauttomuus tiivistettynä yhteen asuun - sininen trikoopuku, jonka päälle on isketty kontrasti-ja vastavärejä, leopardikuviota, karvakangasta ja alusvaatteet trikoopuvun päälle? I'M SO IN. 8D Berserker!Paine on ollut suunnitelmissa jo niin pitkään, että ensi vuonna aion sen satavarmasti toteuttaa, tahtoisin melkein väittää laittavani puvun ykköseksi toteutettavien listalle. Sormeni syyhyävät päästä työstämään noita sarvia ja pääsen leikkimään kulmahampaiden kanssa. Paine on hahmona myös äärettömän siisti ja hieno - jos väitätte muuta, ette ole pelanneet sidequesteja ettekä hankkineet tarpeeksi Crimson Spherejä. >:C Voin myös lopettaa syömisen ja alkaa käymään salilla!
Luca Trulyworth - Ar Tonelico 2
Kun olen tehnyt Painen, voin jatkaa syömättömyys- ja salilinjaani ja tehdä Lucan. :D Ar Tonelico II:n pelaaminen lähti siitä, kun halusin pelata jotain geneeristä, tarpeettoman aivotonta spriteropea ja ATII kolahti postiluukusta sisään. Iloiseksi yllätykseksi peli ei ollut ihan niin geneerinen em. peliksi kuin mitä olin tottunut (Atelier Iris 2 Eternal Mana = AAAARGH). En odottanut peli ihkusöpötytön kolahtavan hahmona, mutta toisin kävi. Läpi en ole peliä vielä pelannut, mutta Lucan hahmokehitys on jo tässä vaiheessa muikea asia, ehkä juuri siksi että Luca on niin, no, tavallinen.
Puvun tekeminen itsessään kutsuu aivan silmittömästi - saan kaavoittaa kivoja asioita, pääsen painamaan paljon kuvioita ja tekemään maailman siisteimmät kengät, joista en niin tiedä, miten ne toimivat. Vaan ei se mitään, parasta pukujen tekemisessä on yhä mielestäni ongelmanratkaisu. Lucalla on myös ihastuttavan lyhyt hame, jonka toimivuudesta saatan olla montaa mieltä, sekä hihat, joiden toimivuudesta olen vielä vakuuttuneempi kuin hameen! Näyttävät piirrettynä varsin hyvältä, 3D-maailmassa tuskin, mutta ei se mitään, olen puvusta ehkä hieman liian innoissani verrattuna siihen, kuinka innoissani tulen olemaan se päälläni, kun joka paikka näkyy. Hieno harrastus!
Dakini - Persona 3/4
Olen myös hillitön Personafag, Kazuma Kanekon desingit ovat hienoinpia ja älyttömimpiä pelimaailmassa ikinä. Dakini on melko normaali ja edes jotenkin toteutettavissa oleva design verrattuna muihin eeppisiin mörreihin. Hahmosyvyyttä ei Personan mörreistä juuri löydy, koska ne ovat, no, mörrejä, ja niiden tarkoitus on lähinnä listiä toisia mörrejä ja näyttää siisteiltä. Päähine aiheuttaa suurta epätoivoa ja halua päästä veistämään sitä, samoin muut propit ja korut vyötäisillä nostattavat hyvänolontunteita pintaan. Olen pukua tehdessäni seitsemännessä taivaassa aina kun pääsen veistemään jotain. ♥ Oikeaa epätoivoa nostattaakin erityisesti puvun helmipitoisuus. Helmiä on paljon ja joka paikassa ja ne ovat sopivasti juuri sen verran punaoranssin värisiä, etten varmasti löydä mielestäni juuri oikean värisiä mistään kaupasta, vaan maalaisin kaikki oikean sävyisiksi. Miten niin rakastan tätä harrastusta. Ai niin, ihoni pitäisi olla myös keltainen, varpaankynsieni terävät ja silmissä punaiset sclera-linssit.
Mayumi Kino - Blue Submarine no. 6
Yksi nimi: Range Murata. Blue Submarine no.6 on 4 OVA-jason mittainen sci-fi/post-apocalypse -anime, jossa Murata on toiminut hahmosuunnittelijana. OVAt ovat peräisin vuodelta 1998, ja niiden metsästämiseen meni ikä ja terveys. Vaan onneksi metsästin, lyhykäisyydessäänkin BS6 on aika muikea paketti 90-luvun animea. OVAt löytyivät vain englantidubeilla, jotka olivat muuten ihan yllättävän hyvät. On ihana verrata BS&:ea esim. Last Exileen (2003), jonka hahmosuunnittelun on Murata myös hoitanut, ja ihastella 15 vuoden piirto-/animaatiojäljen eroa kun hahmosuunnittelija on sama. ..niin, itse pukuun, köh. Toinen bodysuit tälle vuodelle, en ehkä arvosta, mutta Mayumi on hahmona ihana ja siisti, ja vaikka kuinka valitan, päädyn tekemään puvun kuitenkin. Ompelullisesti puku on varsin simppeli ja helppo, mutta hohhoi nippeleitä ja yksityiskohtia, saan taas väkertää. Puku kutsuu hyvin paljon siksi, että sen tekeminen olisi melko erilaista aikaisempiin verrattuna, puvussa kiinni olevien kolmiulotteisten ..asioiden saaminen oikeasti hyvännäköisiksi = haasteita.
Myös Mayumin univormuversio on uuh, senkin teen jossain vaiheessa.
Sitten siirryn miesosastoon!
Ylhäältä alas Nooj, Baralai, Gippal.
Gippal - Final Fantasy X-2
Gippal, voi Gippal. Olen helppo ja lankean aina naistenmieshahmoihin, mutta en voi sille mitään, koska Gippal. :D Baralaita joskus taannoin tehdessäni olisin toivonut palavasti seurakseni Gippalia, mutta koska kukaan muu ei tykkää X-2:sta, (paitsi Vorona! ♥) päätin joskus viime vuonna tehdä sen itse. Logiikkani voittaa. Gippalin puku on lähes tulkoon yhtä looginen kuin Noojilla (Nooj = kuvassa punainen, raidallinen makkarankuori) ja vähintään yhtä kaunis. Vaaleanviolettia, tummanviolettia ja viininpunaista yhdessä, sisäinen esteetikkoni iloitsee! Olkapääarmorit aiheuttavan lähinnä huvittuneisuutta, myös pakollinen siisti silmälappu. Mietin aina, miksi huomaan tekeväni näitä HAHAHA lulz-pukuja, mutta siltikin haluan päästä väkertämään niitä. Gippalista tulisi nimenomaan Crimson Squad-versio pienillä aseilla, sillä Gippalin oma proppi itse pelin ajalta?
HAHA en ollut tekemässä. :D
Kanji Tatsumi - Persona 4
..joo. Kanji on aivan uskomattoman ilahduttava hahmo ja hahmodesign osuu ja uppoaa ihan kympillä. Olin P4:ää pelatessani tosin aika varma, etten ole Kanjia ikinä tekemässä, ihan vaan koska naamani ei niin käy, Kanjilla on tihrusilmät ja terävä leuka ja nenä joita minulla taas ei ole. Joku on tässä kuitenkin ylipuhunut minua herraan päin, joten voi olla, että sorrun. Oletuksella, että saan maskeerattua/meikattua itseni siihen kuntoon, etten koe hirveää "yhyy en näytä yhtään hahmolta"- ahdistuksia. Omin kulmieni peittämistä on jo kokeiltu, jos saan sen toimimaan tarpeeksi hyvin, väännän siitä ehkä joskus tutoriaalinkin. Puvusta siitä ei itsessään mitään ihmeellistä, perusvaatteita, perusompelua, ei proppiahdistuksia.
Mullin Shetland - Last Exile
En aio kirjoittaa Last Exilestä mitään muuta kuin pukuanalysointia, sillä muuten tästä merkinnästä ei tulisi loppua. Lyhyesti: Mullin = ♥. Univormut ovat tunnetusti kuumia (sanan molemmissa merkityksissä) ja isotöisiä. Mullin vaatisi taas työstämistä ilman varsinaista deadlinea, vaikka puku on taas sinällään simppeli, yksityiskohtiin upppoaa taas hieman liikaa aikaa. Ajatuksena olisi nimenomaan artbookversio, jossa yksityiskohdat näkyvät paremmin, ja kiitos Muratan perinpohjaisten hahmoluonnosten, kuvia on joka puolelta. Kiitos Muratan, luonnoksissa näkyy myös kuinka univormuun kuuluva vesipullo aukeaa esim. tuhanteen eri osaan ja toimii viidelläsadalla eri tavalla. Ehkä lievästi liioiteltuna, mutta kuitenkin. Yksityiskohtaiset luonnokset ovat yksityiskohtaisia. Säärystimet olisinkin jo kaavoittanut kätevästi valmiiksi, ja hatun kanssa pääsisin menettämään jälleen kerran hermoni. Se on eeppisen hieno mutten niin halua tehdä sitä. :D
Olen tottunut siihen, että minulla on yleensä tiedossa tasan yksi puku, jonka haluan palavasti tehdä, ja jonka tehtyäni jään odottelemaan, milloin seuraava kiva hahmo tulee vastaan. Ajatukseni nyt: Mistä näitä hahmoja ja pukuja tulee? Hyvin todennäköisesti näistä suuri osa jää tekemättä, sillä olen uskomattoman hidas puvuntekijä, jaksan ja ehdin tehdä yleensä vain 2 hieman työteliäämpää pukua vuodessa (toinen syy hitaaseen tahtiini myös se, että ennaltaehkäisen stressiä ja mahdollista kyllästymistä puvuntekoon). Satavarmoja ovat ainakin Berserker!Paine ja Gippal, ja Mayumi, ja.. oikeastaan, tahtoisin luetella kaikki varmoiksi, joten en tee sitä. Lisäksi olen mennyt taas ottamaan niskoilleni Eeppisen Projektin, jota pitäisi myös alkaa hiljalleen vääntämään.
Desuconin jälkeen ajatukset ovat cosplayn suhteen olleet hyvin pitkälti lokakuun Eurocosplay-keikassa ja siinä, mitä moinen reissu minulta itseltäni vaatii - sekä omalla mittapuullani että se suhteen, että no, Suomea pitäisi parhaalla mahdollisella tavalla edustaa. Ei mitään paineita! Suurin kysymys on yllättäen ollut se, millä puvulla lähden Lontooseen kisaamaan. Olisi ollut helppoa sukeltaa "tekemättömät cosplayt" -kansioiden uumeniin ja bongata sieltä yksi niistä puvuista, joita ei ole vielä tehnyt mutta tahtoisi palavasti tehdä. Vaan kun asiaa lähti miettimään yhtään pidemmälle, meni puvun valinta aivan uskomattomaksi salapoliisityöksi ja taktikoimiseksi.
Sanoin Desuconin jälkeen kaverilleni että en lähde Lontooseen voittamaan mutta lähden Lontooseen voittamaan. Loogisuudessaan tarkoitin seuraavaa: Kisa tulee olemaan pukujen puolesta aivan Helvetin Kovatasoinen, joten ykkössijaa ei lähdetä hakemaan samalla tavalla kuin Suomen kisoista, mutta lähden Lontooseen vetämään homman kotiin apinan raivolla, pyrin sijoittumaan ja kokoamaan homman niin hyvin kasaan, jotta voin jälkeenpäin sanoa ettei paremmin olisi voinut tehdä. Ja joo, hyvä se on tässä vaiheessa sanoa. :D
Pukuvalintaa on pitänyt miettiä aivan uusilta suunnilta kuin normaalisti. Suomen cosplaykisoihin mentäessä pukujen tason (joka nousee joka vuosi, yläpeukkua siitä) tietää keskiarvoltaan suhteellisen hyvin, sillä skene on pieni ja naamat tuttuja. Tottakai lähes joka kisassa vastaan tulee puku, joka vetää maton jalkojen alta eeppisyydellään, mutta puvun kantaja on usein kisoista/skenestä hyvinkin tuttu naama. Eurocosplay kääntää homman ainakin osittain ylösalaisin - kanssakilpailijoista saatava tieto rajoittuu hyvin pitkälti vain kuvalliseen materiaaliin Expon toimittamasta karsintavoittajagalleriasta (joka iskee tällä hetkellä 404:ää silmille, uusivat nettisivuja ilmeisimmin) sekä cosplay.comista sen, mitä sieltä osaa ja onnistuu stalkkaamaan. Youtubesta löytyy muutamia videoita, mutta livenä pukuja ei pääse näkemään ennen kisaa eikä niiden tekijöistä ja tekijöiden taidoista tiedä juuri mitään.
Uuden puvun tekeminen oli minulle melkoinen itsestään selvyys siihen asti, kunnes rupesin taktikoimaan ja ottamaan selvää muiden finalistien finaalipuvuista. Pukujen taso vaihtelee finaalissakin suuresti, mutta hienoimmat ovat oikeasti Eeppisen Hienoja.
Kukaan ei varmaan arvaa, onko esim. Esther (vasemmalla) varma sijoittuja. Trinity Blood jyräilee muuallakin Euroopassa.
Edelliseen viitaten oli selvää, ettei ihan millä puvulla tahansa kisaan kannata lähteä jos aikoo pärjätä. Hyvässä kisapuvussa kannattaisi olla vähän kaikkea - haasteita ompelun, rakentamisen ja propin suhteen, yksityiskohtia, haastavaa materiaalia ja mitä nyt ikinä keksiikään. Minulla oli ja on pitkä lista hahmoista ja puvuista, joita mietin finaalipuvuksi, olin jo pääsemässä ratkaisuunkin, kunnes rupesin vielä kerran kelaamaan, minkälaisia pukuja finaalissa on vastassa. Esimerkiksi Unkarin Okkidon Esther on aivan julmeton hieno, näyttävä on myöskin Sveitsin nolannen Caterina, ja Italian Laylan Rosa. Myös Ranskan Mirror Queen-puku Grimmin Veljekset-leffasta on huikea, olin tosin kovasti kuvitellut, että pukujen piti olla animaatio-/piirrospohjaisista lähteistä, joten olen kuumeisesti mietiskellyt, olenko vain säännöt lukiessani ymmärtänyt väärin, tai sitten leffasta tehty peliversio. Jos joku tietää paremmin, otan tietoa vastaan mielelläni.
Joka tapauksessa, paljon härvellystä on luvassa.
Ilmeeni kun tietyt finalistit
Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että Lontooseen lähtee Balthier. Valinta ei perustu siihen, etten jaksaisi tehdä uutta pukua tai olisin laiska, uuden puvun tekeminen polttelee todella paljon, mutta jos yritän oikeasti taktikoida, Balthier on kisan kannalta paras vaihtoehto. Puku on paras tekemäni, yksityiskohtia löytyy ja se on näyttävä Suomen mittakaavassa, toivottavasti sen ulkopuolellakin. Hahmolla on hyvä tarinapohja, jolloin myös esityksen rakentamiseen on monia eri mahdollisuuksia, ja tällä hetkellä hahmo näyttäisi eroavan edes hieman edukseen muista finalisteista olemalla, no, miehinen mies. Allaolevan Sephirothin lisäksi joka on ihan aikuisten oikeastikin mies.
Portugalin voittaja. Ai miten niin Desuconilla oli lievästi paremmat puitteet?
Nyt alkaa vain hillitön pelivideoiden/-äänien läpikäyminen, muokkaaminen ja pähkäily siitä, minkälaista settiä laitetaan kasaan. Lontoon pään hifipuolesta tietoa ei (vielä?) ole, joten mitään hervotonta valoshowta tuskin pääsee rakentamaan. Tai no, en koputa puuta, ehkä pystyykin! Saa nähdä. Syynäyksen alle joutuu myös puku - siinä on n. tuhat asiaa, jotka ovat mielestäni enemmän tai vähemmän poskellaan jotka aion saada kuntoon pienimpiä yksityiskohtia myöten.
Ja niitä muuten löytyy.
Eurocosplayhin liittymättä, käykää katsomassa Wempan eeppinen postaus eeppisestä Odin Sphere -photoshootista Traconista! Kokoan omani kunhan saan loput kuvat käsiini kuvaajilta.
Lisää Eurocosplay-panikoimista on luvassa. Luultavasti paljon.
Tämä kesä menee pukurintamalla hyvin pitkälti vanhojen pukujen kierrättämiseen (Jos Eurocosplay-kysymysmerkkiä ei lasketa) ja korjailuun. Ajoissa ei tietenkään mitään voinut tehdä, vaan Traconia edeltävällä viikolla alkaa mieleen tipahdella "ai niin, en tykännyt tuosta osasta viime kerralla, voisinpa korjata" -ajatuksia joita nyt tässä värkkäillään vielä tämän illan ajan.
Traconissa kierrätykseen pääsee viime Desuconin Gwendolyn (Odin Sphere), joka on ollut kaapin päällä pölyttymässä tähän viikkoon asti. Säätiedotusten perusteella pukuvalinta osui nappiin, Gwendolynin releissä paikat eivät kovin pahasti pääse kuumenemaan, tuulenvire käy sen verran kivasti joka paikassa. Neiti oli aikoinaan paitsi ensimmäinen naishahmocosplayni, nykyään myös aika korkealla suosikkilistalla, joten olen lähdössä coniin melko innoissani. Ja ilman bindauksia (lisätkää tähän kohtaan enkelkuoroin laulua)!
Tipitii.
Ompelullisesti Gwendolyniin ei mitään muutoksia tule. Testasin vielä mahtuvani toppiin, irtohihat ovat hyvässä kuosissa ja no, siinä se kankaan osuus olikin. Vyötäröstä alaspäin puku on kokonaan pelkkää softista, ja suurin rassaus onkin kohdistunut nimenomaan panssareihin ja aseeseen. Jalkapanssarit maalattiin uudestaan yrityksenä saada hyvin pieni metallinhohto aikaan, hopeisia osia on patinoitu hieman ja kulumat korjattu pois. Siivet vaativat vielä hieman maalausta (kiitos viime vuonna Sibeliustalolla päälleni juosseiden lapsien, ootte ihania ♥), samoin tutu.
Jos yli 15 denierin stayuppeja ei löydy eikä iho saa näkyä läpi, ratkaisu: vedä kahdet päällekäin ja läkähdy.
Odin Sphereä pelanneet tietävät, että Gwendolynin keihäs/psypher loistaa pelissä nätisti kun keräät aniliininpunaisia tähtösiä/phozoneita jotta voit kasvattaa mulpereita, joista kaikki tykkää. Viime kesänä heh_heh_lulz -proppina oli viinirypälekimppu, josta irtosi paljon hupia ja laadukkaita kuvia.
Päätin kuitenkin mulperien sijaan pakertaa aseen kanssa ja saada kristalliin valon, joka ideana heräsi viime kesänä, kun photoshootissa otettiin kuvia siten, että auringonvalo kävi hienon näköisesti kristallin (..muovikansion) läpi. Käytännön fysiikantaitoni ovat olemattomat, en tiedä sähkö-/lamppu-/ledhommista juuri mitään, kokeilla piti vaikka aika suuret epäilykset koko homman onnistumisesta olikin. Mutta!
Voilà!
Kuvassa sisällä on yksi ledi, näkyy hyvin pimeässä, valoisassa huonommin, joten ledejä tulee vielä kaksi lisää. Oli muuten teoriassa maailman yksinkertaisin homma - onneksi tuli kokeiltua, niin osaa vääntää valon uudemmankin kerran jos vastaavia proppeja on tullakseen.
Vuosilinssit ovat iloinen asia, joten viime Desun linssit pääsevät uusiokäyttöön. Linssit on ostettu Cybershopista, josta positiivisena yllätyksenä löytyi juuri sellaiset joita etsinkin. Peittävät muuten vihreät silmät kuin unelma, jos joku tarvitsee allaolevan näköisiä linssejä, niin kyseessä on Cybershopin 2-tone Sweet Violet.
Vasemmalla ilman linssiä ja meikkiä, oikealla linssi + 15 sekuntin meikkirykäisy.
Tänään kaiken pitäisi olla kasassa ja tavaroiden pakattuna, huomenna kutsuu viikon viimeinen työpäivä ja illalla hyppään junaan Lahden ja Riihimäen kautta Tampereelle. Nähdään Traconissa!
Kirjoitin Desuconia edeltävänä tiistaina blogimerkinnän. Siinä luki näin:
"Koputan puuta ja möläytän, että puku itsessään on varsin hyvässä jamassa - olisi äärimmäisen huono jos ei olisi, sillä olen töissä koko viikon ennen viikonloppua perjantaita lukuunottamatta. Propit on viimeistelyä vaille väännetty (edellisen merkinnän tunnelit hyväksi havaittu ja käytetty), yksityiskohtia on viilailtu, piilolinssit odottavat korkkausta pöydällä ja muutenkin on ihan hyvä fiilis aikataulun suhteen. Päätin tosin ommella vielä paidan uusiksi, onneksi kyseessä on kuitenkin sen verran yksinkertainen vaatekappale ettei siitä tarvitse ottaa pulttia."
HA. HA.
Puun koputus osui pahaan paikkaan, hommat levisivät yllättäen käsiin ja tekstiä ei koskaan saatu julkaisukuntoon, kun kaikki aika menikin puvun (ja esityksen) viimeistelyyn. Surullista tässä on se, että puku oli tosissaan kerran käytetty päällä jo vuonna 2008, joten oli kaiken järjen mukaista, että kaikki olisi ajoissa valmiina. Ei ollut, viimeinen yksityiskohta tehtiin perjantaina keskiyön aikaan. Edellinen tosin on parannusta vuoden 2008 Animeconista, jolloin menin nukkumaan ensimmäisenä conyönä(..-aamuna) neljältä ja heräsin coniin seitsemältä. Miksi minä harrastan tätä?
Asiaan! Viime viikonloppuna sompailin Lahteen Desuconiin, kuten myös yli 3000 (!) muuta. Saavuin Lahteen junalla idästä, joten väistin conkansaryntäyksen aiheuttamat ruuhkaongelmat sekä coniin mennessä että sieltä palatessa. Yötä pääsin viettämään ystäväni luokse.
Kun keväällä Eurocosplay-karsinta julkistettiin pidettäväksi, olin n. kaksi päivää aiemmin käynyt kampaajalla värjäyttämässä itselleni tummalle hiuspohjalle valkoisen keesin. Fiiliksiä kuvasi:
..sillä ensimmäisenä ajatuksena oli lähteä kisaamaan Balthierilla. Toisena vaihtoehtona oli viime Desun pukuni Gwendolyn (Odin Sphere), ja kävin pitkään sisäistä taistelua siitä, kummalla lähden kisaamaan - ja päädyin toivomaan hiusteni kasvavan tarpeeksi nopeasti ja valitsemaan Balthierin. Tukka onneksi kasvoi.
Eurocosplaykarsinta ja sitä edeltäneet ja seuranneet hermoilut veivät lauantain mennessään. Aamupäivä kului panikoidessa ja esitystä harjoiteltaessa. Esiintymisnumerokseni oli napsahtanut karsinnan viimeinen, joten paniikilla oli hyvää aikaa nousta muiden esityksiä verhoista katsellessa. En tietenkään nähnyt esityksiä siitä suunnasta kuin olisi pitänyt, mutta verhoistakin meno näytti lavalla ihan hillittömän hyvältä. Kisan taso oli eeppisen korkea, esityksiä katsoi fiiliksillä "miksen keksinyt että noin voi tehdä" ja "auuugh kylmät väreet", myös jälkimmäinen positiivisessa mielessä. Ilonan kanssa todettiin näytöstä katsoessa, että tässä kohtaa häviö ei tuntuisi yhtään niin pahalta kuin ennen, kun kisan (ja näytöksenkin) taso oli niin älyttömän hyvä. (Kisasta, siihen valmistautumisesta ja puvusta tulee oma tekstinsä myöhemmin, tämä teksti paisuu liikaaa jos yritän ympätä kaiken tähän.)
Kisasta napsahti ykkössija, joka ihan aikuisten oikeasti tuli pienenä yllätyksenä. Loppupäivä menikin yrittäessä hahmottaa, että syksyllä on oikeasti Lontoon reissu edessä, ja että siellä pitäisi olla ihan Helvetin Edustava™. Sisäistäminen ei ihan onnistunut. Sibeliustalolta poistuttua ilta menikin seuraavan aamun paneeliin valmistautuessa.
Crossplay, concept cosplay ja saabisu - cosplayta kalvava kutka? -paneeli aloitti sunnuntaiaamun heti kymmeneltä. Pientä arvailua kuulijoiden heräämiskynnyksestä esiintyi, mutta paneelin alkaessa sali taisi olla melkein seisomapaikkoja myöten täynnä. Ensimmäinen paneelin pitäminen hieman tulenarasta aiheesta jännitti hieman, mutta alun jälkeen paneeli kulki eteenpäin vetäjän näkökulmasta mukavasti. Panelistit hoitivat osuutensa mainiosti, ja yleisö osallistui paneeliin yllättävän aktiivisesti - kysymyksiä tuli sen verran paljon ja tiheään tahtiin, että joitakin oli pakko jättää aikataulun vuoksi käsittelemättä. Eriävien yleisökommenttien myötä Ihan Oikeaa Keskustelua saatiin aikaan, aktiiviselle ja osallistuvalle yleisölle vielä kiitokset. Paneelista on tullut palautetta molemmilta suunnilta - toisten mielestä meno oli hieman toistavaa ja tuomitsevaa, toisten mielestä taas toimiva ja ajatuksia herättänyt paketti. Molemmissa on varmasti peränsä - kyseessä oli ensimmäinen paneelini, jota tehtiin pitkään ja hartaasti, ja jonka tekemisestä tuli opittua yhtä sun toista. Tulenaran aiheen käsitteleminen neutraalisti on aina hankalaa, sillä jotakuta onnistuu ärsyttämään aina - toisaalta voi taas miettiä, onko neutraali suhtautuminen se yleisöä mukaansa tempaavin tapa nostattaa keskustelua. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta henkilökohtaisia vihakirjeitä en ole vielä saanut. Virheitä sattuu - One Piece -sarjasta otetun naisversio!Luffyn en tiennyt olevan virallista materiaalia, tietääpä ensi kerralla perehtyä asiaan paremmin eikä tule suututettua verenhimoisia faneja. Ensi kerralla paremmin! Yhä kiitän tuhannesti panelistejani jotka vetivät homman kotiin.
Hoitsu-Axel ja gangurot karsiutuivat paneelimateriaaleista viime metreillä.
Seuraavana vuorossa piti olla Näin animefani saa naista-luento, joka oli kuin olikin aiheuttanut yleisöryntäyksen Puusepänverstaalle. Paikalle hieman myöhässä saavuttuamme tila oli niin täynnä, ettei screenille nähnyt, ja ilma oli tilassa niin uskomattoman huono, että katsoimme parhaaksi poistua pyörtymään muualle. Loppupäivä meni infotiskin raidaamisessa ja pienen photoshootin (jonka kuvia seuraavaan merkintään) pitämisessä. Sunnuntai meni paneelin jälkeen pitkälti hengaillessa, puvun epämukavuusaste alkoi saavuttaa huippunsa eikä jaksamisprosentti ollut enää kovin korkealla. Sain otettua n. 7 kuvaa koko viikonloppuna vaikka lupasin itselleni toista. Nämäkin kaksi taitavat ola lauantailta.
Persona 3:n Chidori (YumiKoyuki) ja Final Fantasy X-2:n Paine (Vorona).
Tämän vuoden Desucon erosi viime vuodesta eniten ehkä yhdellä tavalla: en käynyt katsomassa lainkaan puheohjelmaa. Viime vuonna katsottuja paneeleja oli 3 + cosplaynäytökseen osallistuminen, tänä vuonna luku oli 0 + Eurocosplay-karsinta (omaa paneelia en osaa laskea mukaan). Ohjelma oli monipuolista, mutta tänä vuonna se ei herättänyt minussa samoja "pakko nähdä!" -fiiliksiä kuten viime vuonna. Kunniavieraat eivät myöskään minua juuri kiinnostaneet, joten coni meni hengailuksi hyvässä seurassa - mikä ei todellakaan ollut huono asia. Suurin syy tähän on kenties se, että suurin osa energiasta kului esityksestä ja paneelista stressaamiseen, eikä aikaa tai energiaa vähemmän kiinnostaviin ohjelmiin lähtemiseen ei ollut. Saa nähdä, kuinka ensi vuonna käy!
Tilaa riitti. [(C)E-spy.deviantart.com]
Loppujen lopuksi Desuconista jäi hyvä fiilis. Eniten sydäntä lämmitti Eurocosplayn korkea taso, hyvin toimineet järjestelyt ja yleisesti hyvä confiilis. Pakolliset miinuksiksi mainitsen cosplaynäytöksen valotoiveiden lentämisen ulos ikkunasta, sekä sen etten päässyt työvoimana sunnuntaiaamuna ennen ovien avaamista sisään valmistelemaan paneeliani, vaikka tästä oli puhetta ollut. Informaatiokatkoksia kuitenkin tapahtuu lähes aina. Kokonaisuudessaan varsin onnistunut con, ensi vuonna uudestaan, toivottavasti mukavamman puvun ja useamman seuratun ohjelmanumeron kera. Yksityiskohtaisempi pukuentry Balthierista on työn alla, kuten myös Eurocosplaypähkäily.
