WIP

En varmaan koskaan jaksa kyllästyä work in progress -kuvista intoilemiseen. Pidän proppien ja muiden rakentelua vaativien asioiden wip-kuvista ompelun etenemisprosessiakin enemmän - kuvalliset raportoinnit ompelusta ovat toki mielenkiintoisia, mutta eivät vedä vertoja intoilulleni kun pääsen selaamaan proppien valmistuskuvia. Yksi suosikkialueeni tässä harrastuksessa on se, että propeista (ja puvuistakin) löytyy aivan käsittämättömiä materiaaleja, rakenteita ja tapoja saada puvun osia kasaan. Olen aivan fiiliksissä jos joskus pääsee näkemään, miten joku on saanut mahdottomalta näyttävän haarniskan jo pelkästään pysymään päällään siten, että se näyttää vaivattomalta, millä tukirakenteilla painovoimaa uhmaava peruukki on saatu pysymään kuosissaan ja mistä joku on rakentanut itselleen törkeän hienon ja aidonnäköisen monimetrisen miekan.

Ani.mua stalkatessani ja blogeihinne eksyessäni tuuletan aina raivoisasti, kun joku on laittanut kasaan jonkin sorttisen wip-blogipäivityksen. Olen sydämeltäni ikuinen näpertelijä ja on älyttömän inspiroivaa nähdä, miten eri ihmiset keksivät eri keinoja periaatteessa samanlaisten asioiden rakentemiseen - conissa kun ei propeista näe mistä proppi oikeastaan koostuu ja mitä kaikkea sen sisällä on. Moni kakku päältä kaunis, olisittepa nähneet ystäväni ilmeen kun puin Gwendolynia päälleni viime kesän Animeconiin. Se on päällepuettaessaan ehkä esteettisesti kyseenalaisin pukuni ikinä, mutta pääasia on, että sitä ei näy kun koko puku on päällä. :D

Olen ottanut kuvia pukujen eri valmistusvaihteista suurinpiirtein vuodesta 2006 lähtien. Aina kun saan jotain proppia hiemankin eteenpäin, kaivan kameran esiin ja taltioin. Kuvaan puvuntekoprosessia aivan omaksi ilokseni, en ole tehnyt kuvilla tähän mennessä yhtään mitään (..jos ei lasketa sitä valinnaiskurssia koulussa, jonne olisi tarkoitus raportoida yhden puvun tekoprosessi, joka oikeastaan piti tehdä jo kaksi vuotta sitten..). Selailen uutta pukua aloitellessani valokuviani läpi ja katselen, josko vanhoista kuvista löytyisi jotain vinkkejä uusiin proppeihin ja voisiko asian x vuoden takaa tehdä nyt eri tavalla. Wip-kuvien selaaminen on myös aivan uskomattoman viihdyttävää, kun päälle ei ole vielä heitetty tuhatta gessokerrosta ja maaleja peittämään sitä, mitä propin tekemiseen on käytetty.

Siispä! Koska halusin päivittää blogiani enkä jaksanut pohdiskella syvällisiä, päätin kaivaa kansioni läpi ja nappailla sieltä joitain WIP-kuvia viihdykkeeksenne. Aivan hirveästi näitä ei ole, koska olen suhteessa tehnyt aika vähän pukuja, jotka vaatisivat hervottomia / vaikeatekoisia proppeja, mutta löysin muutaman joista ehkä irtoaa jotain viihdykettä ja täytettä blogille. Seassa on myös pari ompelukuvaa, ei nyt ihan vain täytteenä mutta melkein.

Bleachin waraji-sandaaliproto..

..ja valmiina.


















Spitfiren takin värjäystä - Ei Enää Ikinä


Kun värjää peruukkia, kannattaa leikata ne kynnet lyhyeksi jotta kumihanskat eivät hajoa seurauksena oranssi peukalo seuraavaksi pariksi kuukaudeksi.




Nykyään huoneeni on proppeja tehdessä täynnä jotain veistojätettä. Tässä kohtaa mikrokovetettavaa massaaa.




Ja sitä massaa tosissaan olisi hyvä vahtia ettei se kärvene siellä mikrossa.


Yksi tämän hetken projekteista.


Cheese, cheese everywhere


Tällä hetkellä pukurintamalla värkkäilen pääosin Painen Berserkeriä. Olen tilaillut Briteistä monta erää rumaa, sinistä makkarankuorilycraa ja taisin vihdoin ja viimein saada kasan oikean sävyistä kangasta. Värkkäsin myös itselleni Painen korun, jonka tekemisestä olisi tarkoitus saada aikaiseksi videomateriaaia heti, kun saan käsiini koneen joka ei sammu ensimmäisen renderöintiyrityksen jälkeen. Toivottavasti joskus tässä piakkoin.

Eurocosplay - osa 4/?

Näin aluksi haluan kiittää viihdyttävistä kommenteistanne nimeltämainitsemattomassa EuroCosplay-dokumentaatiovideossa. Toiseksi haluan osoittaa luottamukseni ja toiveeni, että kommenttinne olivat esitetty yhtä kieli poskella kuin itse dokumentaatiokin - en ehkä ole ihan oikeasti itkenyt vessassa vesihanojen edessä vesitarjoilun puuttumista, elänyt suuressa eksistentiaalisessa cosplayahdistuksessa tai kokenut kisanjälkeistä muistimenetystä ja masennusta. :D Olen aloittanut ensi kesän pukujen värkkäilemisen jo aivan fiiliksissä, mutta ennen siitä keuhkoamista avaudun (tällä kertaa ihan vakavissani) Eurocosplaysta noin kisana ja konseptina ja jaan hieman kuvamateriaalia.
Tekstiä jaoteltu osa-alueisiin jotta pysyn itsekin edes jotenkin kärryillä.

Alkujärjestelyt: Kuten jo sanottua, infopuolta hoitanut pääjärjestäjä James veti kaikki pisteet kotiin alkujärjestelyjen puolesta. Hotellit varattiin Expoviikonlopuksi, lentojen ajankohdan sai itse päättää, mailitse lähetettiin tiedot ja mitat lavasta, tuomarointiajat (joihin itse sai vaikuttaa jos oma puku oli isokokoinen/muuten hankala päällä) ilmoitettiin hyvissä ajoin etukäteen. James mailasi osallistujille yksityiskohtaiset ohjeet siirtymisestä kaikilta lentokentiltä (Heathrow, Stansted, London City Airport) Expoon ja hotellille karttoineen. Mailissa saatiin myös kopiot omista Expopasseista, joille tosin luvattiin kopiot paikan päälle mikäli pääsisivät häviämään matkalla (kadotin omani n. tuhat kertaa viikonlopun aikana, onneksi otin varakopion mukaan). Mikäli puku/proppi olivat liian suuria yhden ihmisen kuljetettavaksi, Expo tarjoutui maksamaan pukujen ja proppien lähettämisen Brittilään etukäteen. (Funfact: Sainpa muuten tässä jokin aika sitten Jamesilta sähköpostia, jossa ilmoitti EuroCosplayn haluavan maksaa vielä jälkikäteen Expolle kulkemiseen liittyvät matkakulut. EuroCosplayhin oli näemmä ainakin tänä vuonna varattu budjettia. :D)

Majoitus & sijainti: Kaikki kisaajat oli majoitettu samaan hotelliin, London City Airport Travelodgeen. Hotelli itsessään ansaitsee vain kehuja, sympaattinen perushotelli, mutta sen sijainti oli toisaalta lähellä Expoa, toisaalta ei. Ilman pukua hotellilta Expolle käveli vaivattomasti, puvussa en olisi lähtenyt yrittämäänkään. Taksi maksoi hotellilta Expolle n. 10 punnan pintaan, halvemmalla pääsi jos jaksoi kävellä London City Airportin DLR-asemalle, hypätä junaan, matkustaa pari pysäkkiä ja vaihtaa.. maanalaiseen? yhden pysäkin ajaksi. Joka tapauksessa hotelli oli hyvien kulkuyhteyksien päässä tapahtumapaikasta, ja pari taksimatkaa viikonlopun aikana ei hajottanut opiskelijabudjettia täysin. Yllätyksekseni Expo lahjoitti auliisti jokaiselle kisaajalle rahat hotelliaamiaiseen, joka oli varsin maukas, rasvainen, suolainen ja sokeripitoinen. Keskustasta Expoon liikkuminen oli kuulemma pienen työ takana - tapahtumapaikan lähelle (Canning Town) kulkeva Jubilee line oli kätevästi poissa käytöstä, bussit ja DLR jumittelivat ruuhkissa tuon tuostakin. ExCel sijaitsi tosissaan Zone 3:lla.


Kylmä Lontoo on kylmä


Expo tapahtumana & tilana: Expo on tapahtumana nimenomaan messutapahtuma, ei niinkään con. Expon tapahtumapaikka on ExCel London, joka on ainakin suomalaisella mittapuulle hervottoman kokoinen messukeskus, ja ainakin perjantain aikana ExCelissä pyöri Expon lisäksi toinenkin messutapahtuma. Tilaa siis on riittävästi - siitä kertonee myös se, että messualueelle jonottamiselle oli varattu oma, melkein itse messualueen kokoinen jonotussali.


Expon messuhallin aluekarttaa



EuroCosplay -artikkeli Expolehdestä/ohjelmavihkosta.





Expon messutila täyttyi lähinnä nimenomaan myyntipöydistä. Tarjonnaltaan tavarapaljous on hyvin samaa sorttia kuin Suomessa, joskin monipuolisempaa. Mikäli Expoon lähtee aitoa tavaraa ostamaan, kannattaa kuitenkin olla silmää aidon ja piraattitavaran tunnistamiseen - piraattitavaraa nimittäin on joka kulmassa ja paljon enemmän kuin sitä aitoa.


Piilolinssilafka, joka oli elämääkin kalliimpi.

















Aitoakin ostettavaa Exposta löytyi vaikka kuinka jos vain rahaa olisi kasvanut puussa - itkin tuskan kyyneleitä kun jouduin jättämään ihanan pelimusiikkilafkan pöydän rauhaan kun huomasin löytäväni sieltä ostettavaa koko kuukausituloillani.


Mukaan lähti Final Fantasy X:n 4 cd-levyn soundtrack, Ergo Proxy kokonaisuudessaan sekä vanha Star Wars -trilogia.


Myyntipöytien lisäksi Exposalista löytyi useampi lava (Totally Cosplay, Games Expo, Comic Village jne.), jotka hieman hävisivät Expohälinään - lavoilla pidettiin paneeleja, haastatteluja ja muita esityksiä, mutta seuraaminen oli hälyssä jokseenkin hankalaa. Kuriositeettina salista löytyi myös showpainilava, jossa minulle tuntemattoman showpainijat esittelivät taitojaan, myös Eurocosplay-kisan väliaikaohjelma koostui hyvin ..jännittävästä showpainieesityksestä. Allaolevassa kartassa harmaana näkyvät alueet olivat pienempien putiikkien myyntipöytiä. Suurta iloa aiheuttivat myös lukemattomat peliständit, joissa uusimpia pelejä ja masiinoita pääsi testaamaan. Tai no, olisi päässyt jos olisin ehtinyt ja saanut aikaiseksi. :<


Comic Villagen vieraat





Baralai ja Gippal, FF X-2; Papercutperfect ja henkilö x.



Ruotsin toisen edustajan puku perjantailta.


Pukuhuoneet: EuroCosplay-osallistujille oli varattu omat tilat Expon kokoustiloista, jotka hieman epäkätevästi sijaitsivat yläkerrassa hyvin, hyvin pitkän käytävän varrella. Hissi yläkertaan kuitenkin onneksi löytyi. Pukuhuoneina koukoustilat eivät yllättäen ole kaikkein parhaimmat - peilejä taisi koko huoneessa olla yksi tai kaksi, saman käytävän varrelta kuitenkin onneksi löytyi saniteettitilat, joihin pääsi iskemään piilolinssejä silmiinsä. Messuhalliin CosplayDeskin lähistöön oli sijoitettu Cosplay Repair Desk, yläkertaan ei sellaista ollut löytynyt, mutta onneksi tuli kannettua omia korjausvälineitä mukana. Pukuhuone toimi lauantaina myös tuomarointihuoneena, jolloin kisaajat ohjattiin viereiseen huoneeseen säätämään pukujaan ja panikoimaan.




EuroCosplay-lava & puitteet: Kun sain lavasta ensimmäisen kuvan mittoinen, pahin pelkoni toteutui - myös edellisvuosina Expossa käytetty catwalk-mallinen lava
oli otettu myös Eurocosplayn lavaksi. Catwalk-lava on mielestäni omiaan enemmänkin esittäytymistyyliseen cosplaynäytökseen, ei niinkään useamman minuutin mittaiseen esitykseen. Suomessa on tottunut pääsemään esiintymään isoilla, esiintymiseen tarkoitetuilla lavoilla, joten Expon lavalla liikkumisen suunnittelu oli haaste sinänsä.




Onnekseni tuomaristo istua catwalkin päädyssä. Vaikka lavan muoto oli haasteellinen, toisaalta se rajoitti esitystä sinällään hyvin, kun lavalla ei pystynyt tekemään ihan mitä tahansa. Lavan muoto itsessään rajasi jo monia asioita esityksestä pois. Tiedot lavasta ja taustamusiikeista lähetettiin etukäteen, mutta valaistuksesta ei etukäteen tullut mitään tietoa. Olisin halunnut nähdä hölmistyneen ilmeeni, kun James finaalipäivänä kysyi, onko minulla jotain erityistoiveita valojen suhteen. Eipä ollut, kun olin olettanut ettei niihin ole juuri mahdollisuus vaikuttaa. Lavalla oli kuitenkin käytettävissä vain luonnonvaloisia spottivaloja. Lisäksi lavalta löytyi myös savukone, jonka olemassaolosta ei myöskään tiedotettu, huomasin myöhemmin että savua heitettin lavalle ilmeisesti jokaisen esityksen aikana, eipä sillä että se olisi esitystäni haitannut. Mukava lisä, josta olisi kuitenkin ehkä halunnu tietää etukäteen - kuten myös valojenkäyttömahdollisuuksista. Mitä tästä opin? Kannattaa aina varalta kysyä jos mietityttää, vaikka asioista ei olisi virallisesti tiedotettu. :D


Tuomarointi: Tuomareita olen linkittänyt jo n. tuhannesti, joten lyhyesti: Yuki Brasiliasta, Jia Amerikasta ja Goldy Japanista. EuroCosplay saa kaikki pisteet potenssiin tuhat siitä, että tuomarit oikeasti julkistettiin etukäteen hyvissä ajoin ennen Expoa, että tuomaristoon oli oikeasti panostettu, että tuomaristossa ei istunut vain satunnaisia sponsoreita. En jaksa ikinä painottaa tarpeeksi, miten onnessani olen aina silloin, kun tuomaristo koostuu kokonaan ja vain ja ainoastaan cosplayn harrastajista. Avaudunpa tästäkin joskus. :D
Joka tapauksessa, odotukset tuomarointia kohtaan olivat korkealla, sillä jokainen tuomareista kuitenkin on omalla sarallaan julmetun taitavaa ja kokenutta porukkaa. Tuomaristo oli Expon mukaan tarkoituksella hankittu myös kokonaan Euroopan ulkopuolelta, jotta sanomista puolueellisuudesta ei tulisi.
Tuomarointitilaisuus itsessään oli paras tuomarointi, jossa olen ikinä ollut. Tuomarointi koostui melkeinpä kokonaan siitä, että kilpailijaa pyydettiin kertomaan omasta puvustaan ja siitä, miten se on tehty, jonka aikana tuomarit esittivät lisäkysymyksiä. Suurin onnellisuudenaiheeni: tuomarit tulivat oikeasti katsomaan pukua läheltä, eivätkä kuikuilleet metrien päästä pöytiensä takaa. Pukua katsottiin Aikuisten Oikeasti aivan joka suunnasta ja niin läheltä, että henkilökohtainen tila-käsite oli melkoisen tuntematon, vaan ei ehtinyt ahdistua kun sitä oli odottanutkin. Propit otettiin käteen ja syynättiin läheltä, jouduin/pääsin esittelemään korvakorujeni toimintamekanismit ja ties mitä. Tuomarointitilaisuudessa englannintaito tuli tarpeeseen kun koko puvun valmistusprosessi piti tiivistää muutamaan minuuttiin. Kaikki tuomarit olivat asiallista, osaavaa ja varsin mukavaa porukkaa, ja tuomaroinnista jäi todella hyvä fiilis.



--

Yleisesti ottaen EuroCosplay on konseptina minusta hyvin toimiva. En tainnut muistaa aiemmissa teksteissä mainita, että EuroCosplayssa on paikka jokaisesta edustajamaasta kahdelle edustajalle - niissä maissa, joista kisassa oli kaksi osallistujaa mukana, on siis järjetetty 2 eri karsintatapahtumaa, joista molempien voittajat ovat lähteneet kisaan mukaan. Suomessa karsintatapahtumia oli vain yksi mistä johtuen edustajia lähti kisaan vain yksi. Saa nähdä, innostuuko Desuconin lisäksi ensi vuonna jokin toinen tapahtuma (jolla olisi toivottavasti sopivat puitteet kunnon kisaan) ottamaan toisen karsinnan ohjelmistoonsa. Siitä, saako samalla puvulla käydä kokeilemassa onneaan molemmissa karsinnoissa ei minulla ole tietoa muiden maiden käytännöistä, mutta loogisesti kuvittelisin että mahdollisuus olisi osallistua vai toiseen karsintaan yhdellä puvulla, varmasti en tosin tiedä. Olisi kyllä melkoisen siistiä saada ensi vuodeksi Suomelta kaksi edustajaa kisaan mukaan, suurimmalta osalta kisaajamaista kun oli kaksi edustajaa mukana. Malli, jossa on kaksi finalistia jokaisesta maasta, on minusta varsin virkistävä perinteiseen kisamalliin verrattuna - ja ainakin sillä saadaan lisää vaihtelua ja porukkaa kisaan mukaan.

Kisatulokset ovat yllättäen, kuten kisatulokset aina, aheuttaneet draamaa ainakin internetin ihmeellisessä maailmassa ja varmaan sen ulkopuolellakin. On aina paha lähteä kritisoimaan, jos ei ole istunut tuomarinpenkissä syynäämässä pukuja läheltä, mutta kisatulokset ovat ainakin osittain herättäneet keskustelua. Omista suosikeistani yksikään ei sijoittunut, mutta jokainen oli kuitenkin top10 sisällä. Kärkikolmikosta kakkossija on oikeastaan ainoa, jonka täysin allekirjoitan - puku oli läheltäkin aivan uskomattoman hieno ja propit olivat aivan uskomattoman tarkkaa jälkeä. Ykkös- ja kolmossija taas ovat herättivät ihmetystä jo lavan takana kun tuloksia julkistettiin. Kolmossijan puku oli todella hienosti tehty, ja vaikka esitys hauska olikin, ei hahmouskollisuutta siinä juuri näkynyt. Ykkössija on taas saanut kritiikkiä siitä, että puku ei ole ollut referenssien mukainen (itse en tästä 100 % varmuudella tiedä, koska en ole Trinity Bloodiin juuri tutustunut), mutta asia joka minuakin hämmästytti oli se, että voittajan hahmolla on virallisissa referensseissä selässään 6 siipeä, kun taas voittajan puvussa niitä on kymmenen. Tuomareiden kriteerejä ei koskaan voi täysin tietää, mutta itse olen pitänyt aina itsestäänselvyytenä että puku tehdään juuri sen näköiseksi kuin se referenssikuvissa on ilman omaehtoisia muunnelmia. Voittajan propissa näkyy myös aimot määrät pakkausteippiä, jota en ihan ensimmäisenä ajattelisi Trinity Blood -designeista löytyvän. Kisatulokset tosin aina nostattavat hirveät määrät spekuloimista suunnalta ja toiselta - omat suosikkini eivät palkintosijoille päässeet, mutta tuomaristo tekee aina omannäköisen päätöksensä ja totuus on, että kaikkia miellyttävää ja absoluuttisen oikeaa päätöstä ei näissä kisoissa ikinä pysty tekemään. Eikä tässä millään sotapolulla ollakaan - kisat on käyty ja palkinnot jaettu ja sillä selvä. :D
Kisasijoituksia lukiessa tuli huomattua, että ainakin tämän tuomariston mielestä vaa'assa painaa enemmän puku, joka en tehty hyvin, kuin puku, jonka laatua on korvattu tilpehöörin määrällä ja paljettikankailla.

Ai niin, pienimuotoista photshoottiakin pidettiin hyytävän sää ohella, kiitokset Elinalle kuvaamisesta.







Jos en ole tähän mennessä onnistunut karkottamaan kaikkien potetiaalista mielenkiintoa EuroCosplay-karsintoihin osallistumisesta, haluan vielä toitottaa: kannattaa ihan ehdottomasti lähteä karsintoihin mukaan. Kaikesta stressistä ja työnmäärästä huolimatta EuroCosplay on aivan huikea kisakokemus. Kisahenkeä kannattaa mukaan lähtiessä olla, koska ainakin tänä vuonna Lontoon päässä näkyi hienoimpia pukuja mikä olen ikinä koskaan milloinkaan missään livenä nähnyt. Mikäli mahdollisuus tulisi, lähtisin hommaan mukaan uudestaan ehdottomasti. Tällä kertaa ainakin tietäisin, että stressata kannattaa ihan Aikuisten Oikeasti mahdollisimman vähän.

Eurocosplay - osa 3/? - Raportin paikka

Baltsu skrätsää tunteella

..eli moi, palasin. :D Olen kovasti yrittänyt parin viikon verran toipua EuroCosplay-reissusta. Toipuminen on osoittautunut lievästi oletettua vaikeammaksi, ja tuntuu siltä kuin Lontoosta olisi kotiutunut vasta eilen. Olin Lontoossa tosissaan 29.10.-4.11., joten olen missannut kaiken EC:hen liittyvän /cgl/ -draaman/keskustelun/langat, joten olen autuaan tietämätön monista asioista. Itse kisasta ja konseptista minulla on aivan julmetusti sanottavaa, kirjoitan niistä erikseen myöhemmin, tämän tekstin taidan pyhittää pelkästään raportoimiselle.

Kesäisen Desuconin jälkeen sain mailia Jamesilta, joka pääjärjestäjänä hoiti myös lentolippujen ja majoitusten järjestämisen. Lentojen päivämäärät sain päättää itse, eli pienen loman yhdistäminen kisan yhteyteen onnistui mukavasti. Järkeilin fiksummaksi pitää loman vasta kisan jälkeen, sillä lomailuun tuskin olisi voinut keskittyä yhtä täysin rinnoin, jos olisi samaan aikaan pitänyt panikoida puvusta ja esityksestä. Jälkeenpäin voin todeta: Hyvin järkeilty.
Eurocosplay kustansi lentojen lisäksi majoituksen viikonlopulle kahdeksi yöksi suhteellisen läheltä London ExCeliä, joka oli Expon tapahtumapaikka. (Taksilla matka maksoi 8-12 puntaa, mutta julkisillakin pääsi jos jaksoi kävellä lyhyehkön ylimääräisen matkan, vaihtaa välinettä kertaalleen ja kantaa pukutavaroita mukanaan. Ilman pukuja ExCelille olisi varmaan tullut käveltyä joka päivä.)

Perille saavuttiin perjantaina jonkun Elinan kanssa joskus puoli kahden aikoihin paikallista aikaa Suomesta 12.05 lähteneellä Blue1:n koneella. Heathrowlta matka London City Airport Travelodgeen vei kaikkine suunnistamisineen pari tuntia, joten hotellilta lähdettiin melkein saman tien Expoon järjestäjiä tapaamaan.

Paikan päällä saatiin lämpimän vastaanoton lisäksi tervetuliaspaketit ja aikaa kierrellä ympäri Expoa ennen illanistujaisia. Tervetuliaispaketti hämmentävyydessää piti sisällään EuroCosplaykassin, EuroCosplay t-paidan, pinssejä, mainoslehtisiä, sponsorikamana Gundam Seed-dvdt 3-6 sekä huvittuneisuutta ja hämmennystä herättäneitä käyntikortteja joissa luki mahtipontisesti "Eurocosplay finalist 2010" EC-logojen kera - "We have made you these business cards, you can pass them around to everyone so they know you're a finalist!" - joille on tullut naurettua lievästi. Voitte arvata, kuinka monta tuli jaettua. :D



Illanistujaisissa päästiin pienimuotoisen tarjoilun äären sosialisoimaan järjestäjien ja muiden kisaajien kanssa. Alkuillasta oli huvittava huomata, miten itäeurooppalaiset muodostivat oman tiiviin porukkansa, osa porukasta sosialisoi välillä kenenkin kanssa, ja jokainen skandinaaviporukka istui omassa nurkassaan ilmeellä :C. Ainakin melkein.
Alkujäykkyyden hälvettyä tuli kuitenkin vaihdettua fiiliksiä ainakin Slovakian, Ruotsin ja toisen Englannin edustajan kanssa, sekä kummasti klikkiydyttyä Tanskan toisen edustajaporukan kanssa, joiden seurassa tuli vietettyä aikaa kumman paljon Expossa ja sen ulkopuolella.


Tarjoilua ja EC:n pääjärjestäjä James mustavioletissa t-paidassa.

Hotellille palattiin hyvissä ajoin hyvien yöunien toivossa, jotka tosin hieman hälvenivät kun tuli huomattua liivin ottaneen hieman osumaa matkalaukussa (tässä kohtaa huomiona - ennen Expoa järjestäjät infosivat, että isot propit ja puvut on mahdollista lähettää heidän kustannuksellaan Lontooseen etukäteen, mikäli kulut ovat inhimilliset).
Liiviä korjailtiin puoleen yöhön, jonka jälkeen yritettiin nukkumista - päätin kuunnella esitysbiisini muutamaan kertaan korvanapeilla läpi, mutta kun viimein päätin käydä nukkumaan, huomasin tahkonneeni taustanauhaa putkeen yli puoli tuntia sängyssä maatessani. Cosplayesitysten huono puoli on siinä, että kun esityksen saa pois alta, esityksen biisiä ei tahdo kuulla enää esimerkiksi ikinä. Desuconissa käyttämäni FFXII:n Phon Coast-cutscene aiheuttaa vieläkin lieviä.. tuskastumisen tunteita.


Sony Vegasia tuskin tulee myöskään avattua vähään aikaan.

Aamulla herätyskello soi 05.30 tukan- ja pulisonkienasettelun merkeissä. Expossa esiintymislava oli auki kilpailijoiden harjoittelulle lauantaiaamuna klo. 07.00-10.00 ellen väärin muista. Tarkoitus oli olla paikalla hyvin paljon aiemmin, mutta kun puku saatiin Expolla viimein päälle, taisin olla lavalla harjoittelemassa n. 09.40. Jokainen osallistuja sai vetää oman esityksensä läpi taustanauhan kanssa propit yms. lavalla, mikä oli äärimmäisen positiivista.


Jonoa lauantaiaamulta. Eipä muuten käynyt kateeksi.

Tuomaroinnille oli varattu omat aikansa, jotka julkistettiin jo hyvissä ajoin ennen Expoa. Kukin tuomarointisessio kesti n. 5 minuuttia, ja vaikka kilpailijoille oli jaettu tarkat tuomarointiajat, aikataulussa ei ihan pysytty - mitään paniikkia se tosin ei aiheuttanut, sillä tuomarointi oli järjestetty tunnin sloteissa hyvissä ajoin ennen kisaa. Oma tuomarointiaikani oli joskus kahden pintaan, tuomareina olivat tosissaan Jia, Yuki ja Goldy. Itse tilaisudessa tuomarit pyysivät kaikessa yksinkertaisuudessaan kertomaan, kuinka puku on tehty, mistä ja miten. Hyvä (?) englannintaito tuli tarpeeseen, kun puvun valmistusprosessia pyrki mahdollisimman yksityiskohtaisesti selittämään. Tuomarointitilaisuudesta minulla ei ole oikeastaan mitään huonoa sanottavaa. Jokainen tuomari tuli oikeasti lähelle pukua eivätkä istuneet pöydän takana kuikuilemassa. Pukua katsottiin yläkulmasta ja alakulmasta, pyöriä piti lähes joka suuntaan ja jokainen tuomari tutki pukua aivan joka puolelta. Goldy tarkasteli aseeni läpi niin tarkkaan kuin olla ja voi, tuomarit uskalsivat koskea pukuun (kysyivät toki lupaa ensin) ja pitivät lähdekuvia koko ajan esillä. Omassa puvussani ei juuri sisäsaumoja pääse katsomaan kaiken ollessa yhtä makkarankuorta, mutta yksi finalisti - en kuollakseni muista kuka - sanoi tuomaroinnista kysyttyäni, että olivat kääntäneet helmojen ja hihojen reunoja ympäri ja katsoneet ompelujäljen siisteyttä. Kaiken kaikkiaan tuomarointi oli äärettömän ammattimaisesti toteutettu, tuomarit kyselivät yksityiskohdista siinä missä puvusta yleensä ja kaikki kolme katsoivat puvuista ainakin minun silmiini oleellisia asioita.


Goldy tutkii. Mistä en edes ollut tietoinen - selkäni oli ilmeisesti tunnoton, kuvatodiste löytyi vasta reissun jälkeen.

Kisan oli määrä alkaa 17.00, joten muutaman tunnin sisällä kerkesi vetää varsin hyvät paniikit ja itsensä piiskaamiset oikein useampaan otteeseen - yhä suuret pahoitteluni kanssaihmisilleni, en ollut varmasti mukavinta seuraa. Kun seisoo käytävällä odottamassa kisan alkamista ja ohi kulkee vähän väliä yhteensä n. 29 Euroopan taitavimpia pukuilijoita, sitä kummasti fiilis oman puvun hienoudesti hieman laskee. Kisa oli, tuskin ketään yllätteän, kovatasoisin jossa olen koskaan ollut, joten voisin mainita ehkä muutamia, joilloin itseluottamus ei ollut aivan katossa. Kun viettää puoli päivää uskomattoman hienojen pukujen ympäröimänä juuri ennen kisaa, sitä huomaa helposti unohtavansa kokonaan olevansa itsekin ihan oikeasti hienossa puvussa ja keskittyvänsä vain siihen, miten hienoja pukuja muilla on. Jälkiviisas on helppo olla, mutta tietääpä ainakin jälkiviisaana, että kannattaa yrittää keskittyä vain itseensä ja esitykseensä. Muiden pukuja syynäämällä nimittäin kaivaa itselleen sellaista itseluottamuspulan kuoppaa, että sieltä on kiva yrittää kiipeillä ylös.
Iltapäivällä udeltiin järjestäjiltä kilpailijoiden lavallemenojärjestystä, jota ei ihan saatu valmiiksi kuin n. puolta tuntia ennen kisaa - miksi, sitä tarina ei kerro. Kattava vastaus oli "If things go anything like the past years, we'll know the order of contestans about five minutes before you on stage". Helpottavaa, eikö? :D Kullakin osallistujalla oli tosin ollut ennen Expoa mahdollisuus esittää toive päästä lavalla porukan alkupäässä, jos puku sattui olemaan hankalasti liikuteltavissa/muuten hankala päällä. Omani ei tätä sakkia ollut, joten kun vihdoin lavalistat saatiin, huomasin olevani 29 kilpailijasta 25. Kisa alkoi syistä x ja y varmaan vasta joskus kuuden pintaan, joten odotteluaikaa lavan takana oli tappiin saakka, seurana oli onneksi Tanskan edustaja Stine. Muiden esitykset näkyivät onneksi screeniltä myös backstagelle, joten niitä pystyi seuraamaan ylimääräisen panikoimisen sijaan.
Esitysten taso, pukujen eeppisestä tasosta huolimatta, vaihteli paljonkin. Osalla esiintyminen koostui lähinnä hyvältä näyttämisestä ja lavalla kuljeskelusta, osa taas veti juonellista ja tarinallista showta. Lavalla näkyi ledivalaistuja aseita, ledivalaistuja mekkoja, puvunvaihtoja, räjähteleviä asioita, glitteriä, tulikipinää, konfetteja ja ties mitä. Muutaman esitykset kohdalla kylmiä väreitä meni pitkin selkää, tällä hetkellä esityksistä on mielessä Belgian Lineage 2 -esitys sekä Ranskan Mirror Queen, jonka esityksessä vaihdettiin sekä peruukkia että naamaa. Backstagella kävi kolina kun leukoja tipahteli lattiaan, henkilökohtaisesti meinasin kuolla. Muutama puku vaati lavalle avustajia, joiden läsnäolo vei kenties hieman huomiota itse esityksestä, kun avustajat hengasivat lavalla perusvänkärivaatetuksessa. Eniten finaalissa kuitenkin ihmetytti Irlannin esitys, jossa finalistin lisäksi esityksessä oli mukana aktiivisesti osallistuva cosplaypuvussa oleva henkilö. Backstagella oltiin jälleen leuat lattiassa, tosin hieman eri syystä, kun lavalla heilui koko esityksen ajan 2 henkilöä säännöissä lukevan yhden henkilön sijasta.
Lisäyllätyksenä minulle tuli myös kesken showta välinumerona esitetty hyvin mielenkiintoinen showpainiesitys.

En muista, kuinka nopeasti voittajat julkistettiin kisan jälkeen, mutta se tapahtui kuitenkin, no, heti kisan jälkeen salia tyhjentämättä. Lavan takana tuomarointiin käytetty aika tuntui kovin lyhyeltä, todellisuudesta en osaa sanoa, sillä kelloa ei näkyvillä ollut. Jaa niistä voittajista?


1. sija: Leandro, Portugali - Cain Kightroad, Trinity Blood
(esitys)


2. sija: Katarzyna "Kairi" Siedlecka, Puola - Ashura, Tsubasa Reservoir Chronicle
(esitys)



3. sija: Karen Dawson, Iso-Britannia - Rigaldo, Claymore
(esitys)

Höpöttelen omia ajatuksiani sijoista ymv. julki seuraavassa päivityksessä, johon mennessä ole toivottavasti saanut aikaiseksi katsoa finaalin uudestaan läpi. Kolmos- ja kakkossijan palkinnoista minulla ei valitettavasti ole tietoa, mutta ykkössijalle lohkesi kahden viikon japaninmatka, ajankohta omavalintainen, ei siis ollenkaan pässimpi palkinto. Mukavana yllätyksenä jokaiselle osallistujalle jaettiin oman esityksen jälkeen pienet lahjakortit.
..josta minun piti ottaa kuva, mutta lahjakortti on näemmä jossain paremmassa tallessa. Kuitenkin: Cosplay.com Shoppingin 100 dollarin lahjakortti. Eli mikäli samanlaista "osallistujapalkintoa" on luvassa ensi vuonna, kannattaa juosta jo ihan tuonkin perässä, ainakin jos on köyhä opiskelija. :D

EuroCosplaypoppoolla oli ilmeisesti lauantaina sovittu yhteinen iltabilepaikka, jonne kyllä eksyttiinkin, mutta päädyimme jälleen viettämään iltaamme Tanskan poppoon kanssa. On ehkä pakko mainita, että söin myös elämäni parhaimmat ranskalaiset majoneesilla. ;_;

Sanoin matkan alussa, että satavarmasti tulee tapahtumaan perinteinen - kaikki tuntuu tapahtumisen hetkellä aivan uskomattomalta kuralta, joka paikkaan koskee, mikään ei pelaa, puku on huono, esitys ahdistaa ja en kyllä enää ikinä, mutta fiilikset jo pari päivää kisan jälkeen? Paras homma ikinä! Aika kultaa muistot hyvin nopeasti eikä viikonlopun hermoromahduksen partaalla olemisesta ole enää juuri mitään muistoja. Ihan aikuisten oikeasti EuroCosplay oli kokemuksena aivan eeppisen hieno, kyllä, lähtisin uudestaan milloin tahansa. Ehkä puolen vuoden levon jälkeen. Viikonlopun aikana pääsi näkemään livenä niin hienoja pukuja etten olisi osannut kuvitella ikinä näkeväni, esityksistä nyt puhumattakaan, sekä olemaan sen tason tyyppien tuomaroitavana että tuomarointitilaisuutta itsessään muistelee varsin suurella lämmöllä.
Kannattaako EuroCosplayhin sitten lähteä yleensä mukaan? Kyllä. Kaikki se eeppisyys ja hienous ja yleensä cosplayn laajuuden ja kansainvälisyyden tajuaminen kumoaa loppupeileissä kaiken sen stressin, minkä pystyy itselleen kasaamaan jos on yhtä stressialtis ihminen kuin minä. Selvisin kuitenkin loppupeleissä hengissä - en kaatunut lavalle, en hajottanut yhtäkään proppiani (tarkoituksetta) eivätkä nahkahousuni revenneet.



Ai mitä tuloksia? Palkintosijaahan ei tosissaan tullut.

Sen sijaan olin seitsemäs! Euroopan maiden 29 edustajasta tuomaristo rankkasi minut seitsemänneksi, enkä ihan suoraan sanottuna tiedä miten päin intoilultani olisin. :D Hiljaiseksi nimittäin vetää - vaikka toki harmittaa, ettei palkintosijaa tullut, ei loppupeleissä tunnu missään kun on tuon tasoisessa kisassa top10:ssä. Ja vaikka 7. sija ei palkintosijoja hivokaan, täytyy myöntää että olen ainakin tämän kisan ja tuomariston puitteissa onnistunut todistamaan sen, ettei sen puvun tarvitse olla aivan hervoton sirkusteltta ollakseen vaikka siellä top10 sisällä - niistä kuuluisista Trinity Bloodin Esthereistä (joita oli kisassa yhteensä 3) ainoastaan yksi oli kymmenen parhaan joukossa.
Epävirallista tietoa tuloksista löytyy täältä.

Jos ja toivottavasti kun videomateriaali kinnostaa, sitä löytyy kahdesta eri kuvakulmasta, MCM Buzz:sta sekä TonyoTimesilta hakusanalla Eurocosplay. Mikäli pukujen syynääminen isoresoluutioisina kuvina kiinnostaa, mahdollisuuden siihen antaa Bento Dan, kuvia esityksistä löytyy esim. Pouncylta.

Lisää tekstiä itse Exposta tapahtumana, kisasta, kisapuvuista, oman puvun ja esityksen väkertämisestä myöhemmin, nyt toivon edellisestä pois kaikki kirjoitus- ja ajatusvirheet ja painun nukkumaan näkemään toivottavasti ei-cosplayunia. Viime yönä olin Tanskassa katsomassa cosplaykisaa, jossa kaksi Trinity Blood -cosplayaajaa laskeutui kisassa taivaalta jonkinlaisella näkymättömällä lentomekanismilla. Tarvitsen ehkä taukoa puvuista hetkeksi. :D

Eurocosplay - osa 2/?

Otsikko voisi olla myös "Kuukausi, jolloin halusin vain antaa olla".

..noin vähän kärjistettynä. :D En ole tosissani ollut heittämässä hanskoja tiskiin missään vaiheessa, mutta täytyy myöntää, viimeisen kuukauden sisällä em. ajatus on pariin otteeseen tuntunut lievästi sanottuna vapauttavalta. Eipä sillä, taustamusiikit, lavasuunnitelmat ja referenssikuvat lähtivät järjestäjille kohta pari viikkoa sitten, puku on kunnossa ja muutenkin on pääosin ihan hyvä fiilis. Vaan eipä niiltä pakollisilta kompastuskiviltä onnistuttu välttymään taaskaan.

Ensimmäinen kompastuskivi oli se, kun housujen joustavuutta testatessani opin n. 15. kertaa, että ei, en pysty housuissa ollessani kumartumaan tai poimimaan maasta yhtään mitään (muuten kuin limboamalla ja sekin hyvin vaivalloisen näköisesti) vaikka kuinka tahtoisin. Totesin myös, että limboaminen ei ehkä näyttäisi lavalla hyvältä, niin paljon kuin Balthier pelissä em. aktiviteettia harrastaakin. Ei se mitään, siinähän ruvettiin sitten rakentelemaan ständiä, jolta toivottavasti pystyn proppini noukkiamaan.

Toinen kompastuskivi oli se, että sain viisaana lapsena ideaoita, jotka olisivat vaatineet ties minkälaisia insinöörinkykyjä ja laitteita. Aina ei ihan onnistu muistamaan, että on oikeastaan täysipäiväinen opiskelija, eikä kaikkea aikaansa voi käyttää siihen, että yrittää keksiä mekanismin em. tarkoitukseen. Miten niin minun pitäisi vääntää kandia?

Kolmas, varsin jännittävä asia liittyy aseeseen. Pyssy on viettänyt kesän kaappini päällä pölyttymässä, ja ehkä kuukausi takaperin päätin nostaa sen sieltä esiin kirjatakseni ylös mitä korjailua pitää muistaa tehdä. Kaapin päältä ei löytynytkään hienosti patinoituneen metallinväristä asetta, vaan vihreä pyssy.

..ja tarkoitan VIHREÄ.


Jännittäviä asioita.


Alunperin pyssy näytti tältä.


Patinamaalini on äärimmäisen autenttinen patinamaali! Oletan, että on maalin metalliainesosissa on tapahtunut jokin hyvin jännittävä hapettumisreaktio, joka on saanut maalin muuttumaan vihreäksi, sillä toisilla maaleilla maalatut kohdat ovat pysyneet hyvin ennallaan. Massalla, josta pyssy on tehty, tosin voi olla jotain tekemistä asian kanssa, ei voi tietää. En myöskään tiedä, kuinka nopeasti ase on väriään muuttanut, joten en viitsinyt maalata asetta uudestaan juuri paria päivää Expoa siltä varalta, että ase päättääkin vihertyä uudestaan parin päivän sisällä.

Suureksi ilokseni maanantaina alkanut lentomekaanikkojen lakko on luojan kiitos päättynyt, eikä panikointia tarvitse harrastaa siitä, pääsenkö edes Lontooseen asti. Varasuunnitelmia tehtiin olosutheiden pakosta, tutkittiin mahdollisuudet matkata Helsingistä Tallinnaan ja lentää sieltä Lontooseen ja ties mitä, mutta no, koputan puuta ja toivon, että mitään yllätyslakkoja ei tule. Stressiä kun keksii rakentaa paljon pienemmistäkin asioista.

Eurocosplay on yllättänyt positiivisesti (ainakin näin etukäteen) tuomaristollaan, ja yleensä sillä, että tuomaristo julkistettiin hyvissä ajoin etukäteen. Arvioimassa istuu Amerikasta Jia Jem, Braliliasta Yuki ja Japanista Goldy. Yleisesti ottaen jo se, että koko tuomaristo (elleivät yllättäen lisää poppooseen jotain sponsoria/Expon edustajaa) koostuu ihmisistä, joista jokainen rakentaa pukuja itse ja harrastaa cosplayta aktiivisesti. En voi tarpeeksi painottaa, miten minusta cosplaytuomaristossa tulisi istua vain ja ainoastaan alan harrastajia, ei median edustajia, ei sponsoreita eikä minkään muun alan erikoisosaajia. Sponsorit ymv. ovat mielestäni tervetulleita jakamaan kunniapalkintoja/-mainintoja, mutta nimenomaan itsenäisinä ja muusta tuomaristosta täysin irrallaan. Toki jos joku sponsori sattuu olemaan alan harrastaja, tervemenoa tuomaristoon, mutta nimenomaan yleisenä tuomarina, ei jonkun puulaakin edustajana.
..voisin rantata ajatuksiani tuomaroinnista joskus toiste pidemmällä kaavalla.

Noin muuten olen korjaillut pukua monilta osin, alla muutamia esimerkkejä.


Liivin vanha väri (2008) vs. uusi väri.



Liivin ..sivulärpäkkeet, yllä vanha, alla uusi.



Keskeneräinen proppi.





Järjestelypuolelta Expo on hoitanut hommaansa oikein hyvin - hotellit, lentoliput sun muut on varattu jo hyvän aikaa sitten. Lähtö tulee olemaan huomenna 29.10., itse finaali seuraavana päivänä 30.10. jolloin taidetaan käydä myös World Cosplay Summitin esikarsinnat kotimaan kamaralla. Pikkulinnut ovat kertoneet että siellä saattaa olla tänä vuonna aika muikeaa menoa, yritän Lontoosta käsin Expon jälkeen ottaa selvää, ketkä lähtevät edustamaan Suomea ensi vuonna. Aion nimittäin Expon jälkeen harrastaa 4 päivän lyhyttä lomaa ihastuttavan matkaseurueeni kanssa, ja palata Lontoosta vasta 4.11.


Lieviä pakkaamisongelmia havaittavissa. Hemmetin maalit, miksi painatte niin paljon.

Tämän hetken fiiliksistä - tulin eilen kotoa Lappeenrannasta Helsinkiin ja olen aivan satavarma, että olen unohtanut jotain kotiin. Hyvin todennäköisesti huomaan asioiden puuttuvan n. klo. 20.15, kun viimeinen juna Lappeenrantaan on mennyt. Kesän ja erityisesti viimeisen kuukauden aikana fiilikset ovat ehtineet vaihdella laidasta laitaan. Välillä olen ollut vahvasti sitä mieltä, että mistään ei tule mitään, olen huono edustaja, puku on hirveän ruma ynnä muuta positiivista. Psyykkaamisen jälkeen kuitenkin onneksi päädyn aina siihen tulokseen, että jos pukuni olisi surkea ja olisin huono edustaja, en tuskin olisi hommassa mukana, ja kyllä kaikki oikeasti tulee menemään ihan nappiin kun vain jaksan uskoa, Eurocosplay on sinällään kisa siinä missä muutkin. On kuitenkin ihan älyttömän siistiä päästä tällaiseen hommaan mukaan, ja innostelen hirvittävästi muiden finalistien tapaamisesta. Ensimmäinen con (..no, con ja con, messutapahtuma) ulkomailla, ihan törkeän hyviä puvuntekijöitä ympäri Eurooppaa, illanistujaisia finalistien kera yms. yms. Jännittää!

Lopuksi voisin ilahduttaa (?) hienoilla pulisongeillani. Jättäkää väärä väri ja tukan kynimättömyys huomioimatta. :D