Eurocosplay - osa 3/? - Raportin paikka

Baltsu skrätsää tunteella

..eli moi, palasin. :D Olen kovasti yrittänyt parin viikon verran toipua EuroCosplay-reissusta. Toipuminen on osoittautunut lievästi oletettua vaikeammaksi, ja tuntuu siltä kuin Lontoosta olisi kotiutunut vasta eilen. Olin Lontoossa tosissaan 29.10.-4.11., joten olen missannut kaiken EC:hen liittyvän /cgl/ -draaman/keskustelun/langat, joten olen autuaan tietämätön monista asioista. Itse kisasta ja konseptista minulla on aivan julmetusti sanottavaa, kirjoitan niistä erikseen myöhemmin, tämän tekstin taidan pyhittää pelkästään raportoimiselle.

Kesäisen Desuconin jälkeen sain mailia Jamesilta, joka pääjärjestäjänä hoiti myös lentolippujen ja majoitusten järjestämisen. Lentojen päivämäärät sain päättää itse, eli pienen loman yhdistäminen kisan yhteyteen onnistui mukavasti. Järkeilin fiksummaksi pitää loman vasta kisan jälkeen, sillä lomailuun tuskin olisi voinut keskittyä yhtä täysin rinnoin, jos olisi samaan aikaan pitänyt panikoida puvusta ja esityksestä. Jälkeenpäin voin todeta: Hyvin järkeilty.
Eurocosplay kustansi lentojen lisäksi majoituksen viikonlopulle kahdeksi yöksi suhteellisen läheltä London ExCeliä, joka oli Expon tapahtumapaikka. (Taksilla matka maksoi 8-12 puntaa, mutta julkisillakin pääsi jos jaksoi kävellä lyhyehkön ylimääräisen matkan, vaihtaa välinettä kertaalleen ja kantaa pukutavaroita mukanaan. Ilman pukuja ExCelille olisi varmaan tullut käveltyä joka päivä.)

Perille saavuttiin perjantaina jonkun Elinan kanssa joskus puoli kahden aikoihin paikallista aikaa Suomesta 12.05 lähteneellä Blue1:n koneella. Heathrowlta matka London City Airport Travelodgeen vei kaikkine suunnistamisineen pari tuntia, joten hotellilta lähdettiin melkein saman tien Expoon järjestäjiä tapaamaan.

Paikan päällä saatiin lämpimän vastaanoton lisäksi tervetuliaspaketit ja aikaa kierrellä ympäri Expoa ennen illanistujaisia. Tervetuliaispaketti hämmentävyydessää piti sisällään EuroCosplaykassin, EuroCosplay t-paidan, pinssejä, mainoslehtisiä, sponsorikamana Gundam Seed-dvdt 3-6 sekä huvittuneisuutta ja hämmennystä herättäneitä käyntikortteja joissa luki mahtipontisesti "Eurocosplay finalist 2010" EC-logojen kera - "We have made you these business cards, you can pass them around to everyone so they know you're a finalist!" - joille on tullut naurettua lievästi. Voitte arvata, kuinka monta tuli jaettua. :D



Illanistujaisissa päästiin pienimuotoisen tarjoilun äären sosialisoimaan järjestäjien ja muiden kisaajien kanssa. Alkuillasta oli huvittava huomata, miten itäeurooppalaiset muodostivat oman tiiviin porukkansa, osa porukasta sosialisoi välillä kenenkin kanssa, ja jokainen skandinaaviporukka istui omassa nurkassaan ilmeellä :C. Ainakin melkein.
Alkujäykkyyden hälvettyä tuli kuitenkin vaihdettua fiiliksiä ainakin Slovakian, Ruotsin ja toisen Englannin edustajan kanssa, sekä kummasti klikkiydyttyä Tanskan toisen edustajaporukan kanssa, joiden seurassa tuli vietettyä aikaa kumman paljon Expossa ja sen ulkopuolella.


Tarjoilua ja EC:n pääjärjestäjä James mustavioletissa t-paidassa.

Hotellille palattiin hyvissä ajoin hyvien yöunien toivossa, jotka tosin hieman hälvenivät kun tuli huomattua liivin ottaneen hieman osumaa matkalaukussa (tässä kohtaa huomiona - ennen Expoa järjestäjät infosivat, että isot propit ja puvut on mahdollista lähettää heidän kustannuksellaan Lontooseen etukäteen, mikäli kulut ovat inhimilliset).
Liiviä korjailtiin puoleen yöhön, jonka jälkeen yritettiin nukkumista - päätin kuunnella esitysbiisini muutamaan kertaan korvanapeilla läpi, mutta kun viimein päätin käydä nukkumaan, huomasin tahkonneeni taustanauhaa putkeen yli puoli tuntia sängyssä maatessani. Cosplayesitysten huono puoli on siinä, että kun esityksen saa pois alta, esityksen biisiä ei tahdo kuulla enää esimerkiksi ikinä. Desuconissa käyttämäni FFXII:n Phon Coast-cutscene aiheuttaa vieläkin lieviä.. tuskastumisen tunteita.


Sony Vegasia tuskin tulee myöskään avattua vähään aikaan.

Aamulla herätyskello soi 05.30 tukan- ja pulisonkienasettelun merkeissä. Expossa esiintymislava oli auki kilpailijoiden harjoittelulle lauantaiaamuna klo. 07.00-10.00 ellen väärin muista. Tarkoitus oli olla paikalla hyvin paljon aiemmin, mutta kun puku saatiin Expolla viimein päälle, taisin olla lavalla harjoittelemassa n. 09.40. Jokainen osallistuja sai vetää oman esityksensä läpi taustanauhan kanssa propit yms. lavalla, mikä oli äärimmäisen positiivista.


Jonoa lauantaiaamulta. Eipä muuten käynyt kateeksi.

Tuomaroinnille oli varattu omat aikansa, jotka julkistettiin jo hyvissä ajoin ennen Expoa. Kukin tuomarointisessio kesti n. 5 minuuttia, ja vaikka kilpailijoille oli jaettu tarkat tuomarointiajat, aikataulussa ei ihan pysytty - mitään paniikkia se tosin ei aiheuttanut, sillä tuomarointi oli järjestetty tunnin sloteissa hyvissä ajoin ennen kisaa. Oma tuomarointiaikani oli joskus kahden pintaan, tuomareina olivat tosissaan Jia, Yuki ja Goldy. Itse tilaisudessa tuomarit pyysivät kaikessa yksinkertaisuudessaan kertomaan, kuinka puku on tehty, mistä ja miten. Hyvä (?) englannintaito tuli tarpeeseen, kun puvun valmistusprosessia pyrki mahdollisimman yksityiskohtaisesti selittämään. Tuomarointitilaisuudesta minulla ei ole oikeastaan mitään huonoa sanottavaa. Jokainen tuomari tuli oikeasti lähelle pukua eivätkä istuneet pöydän takana kuikuilemassa. Pukua katsottiin yläkulmasta ja alakulmasta, pyöriä piti lähes joka suuntaan ja jokainen tuomari tutki pukua aivan joka puolelta. Goldy tarkasteli aseeni läpi niin tarkkaan kuin olla ja voi, tuomarit uskalsivat koskea pukuun (kysyivät toki lupaa ensin) ja pitivät lähdekuvia koko ajan esillä. Omassa puvussani ei juuri sisäsaumoja pääse katsomaan kaiken ollessa yhtä makkarankuorta, mutta yksi finalisti - en kuollakseni muista kuka - sanoi tuomaroinnista kysyttyäni, että olivat kääntäneet helmojen ja hihojen reunoja ympäri ja katsoneet ompelujäljen siisteyttä. Kaiken kaikkiaan tuomarointi oli äärettömän ammattimaisesti toteutettu, tuomarit kyselivät yksityiskohdista siinä missä puvusta yleensä ja kaikki kolme katsoivat puvuista ainakin minun silmiini oleellisia asioita.


Goldy tutkii. Mistä en edes ollut tietoinen - selkäni oli ilmeisesti tunnoton, kuvatodiste löytyi vasta reissun jälkeen.

Kisan oli määrä alkaa 17.00, joten muutaman tunnin sisällä kerkesi vetää varsin hyvät paniikit ja itsensä piiskaamiset oikein useampaan otteeseen - yhä suuret pahoitteluni kanssaihmisilleni, en ollut varmasti mukavinta seuraa. Kun seisoo käytävällä odottamassa kisan alkamista ja ohi kulkee vähän väliä yhteensä n. 29 Euroopan taitavimpia pukuilijoita, sitä kummasti fiilis oman puvun hienoudesti hieman laskee. Kisa oli, tuskin ketään yllätteän, kovatasoisin jossa olen koskaan ollut, joten voisin mainita ehkä muutamia, joilloin itseluottamus ei ollut aivan katossa. Kun viettää puoli päivää uskomattoman hienojen pukujen ympäröimänä juuri ennen kisaa, sitä huomaa helposti unohtavansa kokonaan olevansa itsekin ihan oikeasti hienossa puvussa ja keskittyvänsä vain siihen, miten hienoja pukuja muilla on. Jälkiviisas on helppo olla, mutta tietääpä ainakin jälkiviisaana, että kannattaa yrittää keskittyä vain itseensä ja esitykseensä. Muiden pukuja syynäämällä nimittäin kaivaa itselleen sellaista itseluottamuspulan kuoppaa, että sieltä on kiva yrittää kiipeillä ylös.
Iltapäivällä udeltiin järjestäjiltä kilpailijoiden lavallemenojärjestystä, jota ei ihan saatu valmiiksi kuin n. puolta tuntia ennen kisaa - miksi, sitä tarina ei kerro. Kattava vastaus oli "If things go anything like the past years, we'll know the order of contestans about five minutes before you on stage". Helpottavaa, eikö? :D Kullakin osallistujalla oli tosin ollut ennen Expoa mahdollisuus esittää toive päästä lavalla porukan alkupäässä, jos puku sattui olemaan hankalasti liikuteltavissa/muuten hankala päällä. Omani ei tätä sakkia ollut, joten kun vihdoin lavalistat saatiin, huomasin olevani 29 kilpailijasta 25. Kisa alkoi syistä x ja y varmaan vasta joskus kuuden pintaan, joten odotteluaikaa lavan takana oli tappiin saakka, seurana oli onneksi Tanskan edustaja Stine. Muiden esitykset näkyivät onneksi screeniltä myös backstagelle, joten niitä pystyi seuraamaan ylimääräisen panikoimisen sijaan.
Esitysten taso, pukujen eeppisestä tasosta huolimatta, vaihteli paljonkin. Osalla esiintyminen koostui lähinnä hyvältä näyttämisestä ja lavalla kuljeskelusta, osa taas veti juonellista ja tarinallista showta. Lavalla näkyi ledivalaistuja aseita, ledivalaistuja mekkoja, puvunvaihtoja, räjähteleviä asioita, glitteriä, tulikipinää, konfetteja ja ties mitä. Muutaman esitykset kohdalla kylmiä väreitä meni pitkin selkää, tällä hetkellä esityksistä on mielessä Belgian Lineage 2 -esitys sekä Ranskan Mirror Queen, jonka esityksessä vaihdettiin sekä peruukkia että naamaa. Backstagella kävi kolina kun leukoja tipahteli lattiaan, henkilökohtaisesti meinasin kuolla. Muutama puku vaati lavalle avustajia, joiden läsnäolo vei kenties hieman huomiota itse esityksestä, kun avustajat hengasivat lavalla perusvänkärivaatetuksessa. Eniten finaalissa kuitenkin ihmetytti Irlannin esitys, jossa finalistin lisäksi esityksessä oli mukana aktiivisesti osallistuva cosplaypuvussa oleva henkilö. Backstagella oltiin jälleen leuat lattiassa, tosin hieman eri syystä, kun lavalla heilui koko esityksen ajan 2 henkilöä säännöissä lukevan yhden henkilön sijasta.
Lisäyllätyksenä minulle tuli myös kesken showta välinumerona esitetty hyvin mielenkiintoinen showpainiesitys.

En muista, kuinka nopeasti voittajat julkistettiin kisan jälkeen, mutta se tapahtui kuitenkin, no, heti kisan jälkeen salia tyhjentämättä. Lavan takana tuomarointiin käytetty aika tuntui kovin lyhyeltä, todellisuudesta en osaa sanoa, sillä kelloa ei näkyvillä ollut. Jaa niistä voittajista?


1. sija: Leandro, Portugali - Cain Kightroad, Trinity Blood
(esitys)


2. sija: Katarzyna "Kairi" Siedlecka, Puola - Ashura, Tsubasa Reservoir Chronicle
(esitys)



3. sija: Karen Dawson, Iso-Britannia - Rigaldo, Claymore
(esitys)

Höpöttelen omia ajatuksiani sijoista ymv. julki seuraavassa päivityksessä, johon mennessä ole toivottavasti saanut aikaiseksi katsoa finaalin uudestaan läpi. Kolmos- ja kakkossijan palkinnoista minulla ei valitettavasti ole tietoa, mutta ykkössijalle lohkesi kahden viikon japaninmatka, ajankohta omavalintainen, ei siis ollenkaan pässimpi palkinto. Mukavana yllätyksenä jokaiselle osallistujalle jaettiin oman esityksen jälkeen pienet lahjakortit.
..josta minun piti ottaa kuva, mutta lahjakortti on näemmä jossain paremmassa tallessa. Kuitenkin: Cosplay.com Shoppingin 100 dollarin lahjakortti. Eli mikäli samanlaista "osallistujapalkintoa" on luvassa ensi vuonna, kannattaa juosta jo ihan tuonkin perässä, ainakin jos on köyhä opiskelija. :D

EuroCosplaypoppoolla oli ilmeisesti lauantaina sovittu yhteinen iltabilepaikka, jonne kyllä eksyttiinkin, mutta päädyimme jälleen viettämään iltaamme Tanskan poppoon kanssa. On ehkä pakko mainita, että söin myös elämäni parhaimmat ranskalaiset majoneesilla. ;_;

Sanoin matkan alussa, että satavarmasti tulee tapahtumaan perinteinen - kaikki tuntuu tapahtumisen hetkellä aivan uskomattomalta kuralta, joka paikkaan koskee, mikään ei pelaa, puku on huono, esitys ahdistaa ja en kyllä enää ikinä, mutta fiilikset jo pari päivää kisan jälkeen? Paras homma ikinä! Aika kultaa muistot hyvin nopeasti eikä viikonlopun hermoromahduksen partaalla olemisesta ole enää juuri mitään muistoja. Ihan aikuisten oikeasti EuroCosplay oli kokemuksena aivan eeppisen hieno, kyllä, lähtisin uudestaan milloin tahansa. Ehkä puolen vuoden levon jälkeen. Viikonlopun aikana pääsi näkemään livenä niin hienoja pukuja etten olisi osannut kuvitella ikinä näkeväni, esityksistä nyt puhumattakaan, sekä olemaan sen tason tyyppien tuomaroitavana että tuomarointitilaisuutta itsessään muistelee varsin suurella lämmöllä.
Kannattaako EuroCosplayhin sitten lähteä yleensä mukaan? Kyllä. Kaikki se eeppisyys ja hienous ja yleensä cosplayn laajuuden ja kansainvälisyyden tajuaminen kumoaa loppupeileissä kaiken sen stressin, minkä pystyy itselleen kasaamaan jos on yhtä stressialtis ihminen kuin minä. Selvisin kuitenkin loppupeleissä hengissä - en kaatunut lavalle, en hajottanut yhtäkään proppiani (tarkoituksetta) eivätkä nahkahousuni revenneet.



Ai mitä tuloksia? Palkintosijaahan ei tosissaan tullut.

Sen sijaan olin seitsemäs! Euroopan maiden 29 edustajasta tuomaristo rankkasi minut seitsemänneksi, enkä ihan suoraan sanottuna tiedä miten päin intoilultani olisin. :D Hiljaiseksi nimittäin vetää - vaikka toki harmittaa, ettei palkintosijaa tullut, ei loppupeleissä tunnu missään kun on tuon tasoisessa kisassa top10:ssä. Ja vaikka 7. sija ei palkintosijoja hivokaan, täytyy myöntää että olen ainakin tämän kisan ja tuomariston puitteissa onnistunut todistamaan sen, ettei sen puvun tarvitse olla aivan hervoton sirkusteltta ollakseen vaikka siellä top10 sisällä - niistä kuuluisista Trinity Bloodin Esthereistä (joita oli kisassa yhteensä 3) ainoastaan yksi oli kymmenen parhaan joukossa.
Epävirallista tietoa tuloksista löytyy täältä.

Jos ja toivottavasti kun videomateriaali kinnostaa, sitä löytyy kahdesta eri kuvakulmasta, MCM Buzz:sta sekä TonyoTimesilta hakusanalla Eurocosplay. Mikäli pukujen syynääminen isoresoluutioisina kuvina kiinnostaa, mahdollisuuden siihen antaa Bento Dan, kuvia esityksistä löytyy esim. Pouncylta.

Lisää tekstiä itse Exposta tapahtumana, kisasta, kisapuvuista, oman puvun ja esityksen väkertämisestä myöhemmin, nyt toivon edellisestä pois kaikki kirjoitus- ja ajatusvirheet ja painun nukkumaan näkemään toivottavasti ei-cosplayunia. Viime yönä olin Tanskassa katsomassa cosplaykisaa, jossa kaksi Trinity Blood -cosplayaajaa laskeutui kisassa taivaalta jonkinlaisella näkymättömällä lentomekanismilla. Tarvitsen ehkä taukoa puvuista hetkeksi. :D