If you're gonna bring it, then bring it!

Pitkälliseen hiljaisuuteeni on syy! Olen vääntänyt kandin tutkintoani niska limassa muiden koulukiireiden ohella. Palautus on nyt kuitenkin takana, korjailin vielä pieleen mennyttä sisällysluetteloa ja työstä puuttunutta vuosilukua palautuspäivää edeltävänä yönä kahdentoista aikaan. Jännä miten kuulostaa ihan samalta kuin pukujen kanssa conia edeltävänä iltana.

Pakko tosin myöntää, aina kun olen raaskinut olla tekemättä kandia tai tuhatta muuta kouluhommaa, olen istunut polyuretaanimeressä veistämässä Painen panssareita ja sarvia. Koska minulla ei taaskaan ole mitään hirveän syvällistä sanottavaa, ajattelin, että voisin näyttää missä vaiheessa hommat täällä ovat kun olen puvusta vieläkin niin täpinöissäni. En ole tehnyt uutta pukua sitten kevään 2009 (..herraisä), joten ehkä intoilu sallitaan.

Sanoin viime merkinnässäni pohtivani värjäämistä ja siihen päädyin. Kokeilin ensiksi toiveikkaasti, josko olisin saanut luonnonkuiduille tarkoitettua väriä tarttumaan kuituun. Kukaan tuskin yllättyy, että eihän se tarttunut - en edes tiedä, miksi missään ulottuvuudessa kuvittelin että niin voisi käydä, olen käynyt n. tuhat kankaanpainanta- ja värjäyskurssia ja niissä on tullut aika selväksi että ei muuten tuo yhdistelmä pelaa. Toivossa on aina ilmeisesti hyvä elää.


Siellä lilluu. Huomatkaa sanomalehden moniselitteinen otsikko.

Tämän jälkeen palattiin alkuperäiseen suunnitelmaan - copicvärillä värjäämiseen. Testasin etukäteen Spitfiren peruukin värjäyksestä jäänyttä ylijäämäväriä, ja kyllä muuten tarttui. Ostettuani oikeansävyisen täyttöpullon testasin, kuinka paljon itse värinestettä liuos vaatii. Tuntuu, että kulutan yleensä aikaa varmaan paljon enemmän kaiken uuden testailuun kuin itse tekemiseen. (Älkääkä vain kysykö paljonko sitä väriä liuokseen tuli - muistiinpanoni ovat hakoteillä.)


Alla värjäämätön, ylin pala testipala väärällä värillä, keskimmäinen testipala oikealla värillä liian vähäisen värimäärän kanssa, alin oikealla värillä jo suhteellisen hyvän värimäärän kera.

Aluksi kokeilin värjäämistä uittamalla kankaita väriliemessä kokonaan - toimi muuten hyvin ja oli nopea tapa, mutta väri ei tarttunut yhtä hyvin kiinni kuituun, vaan jäi haaleammaksi kuin mitä oli tarkoitus. Siirryin sitten suihkepullovärjäykseen, joka oli n. tuhannesti hitaampaa, mutta väristä tuli sellainen kuin halusinkin. Pesua nuo eivät koskaan tule näkemään, joten värinkestosta en uskalla sanoa mitään. En kyllä luottaisi kamalasti, copicceja kun ei ole kuitenkaan tarkoitettu värjäämiseen.





Etualalla väriliemessä uitettu kangas, takana uitetut + suihkepullolla värjätyt.


Värjäämätön kangas vs. värjätty kangas.

Samalla tavalla tuli värjättyä rumaa, vaaleanviolettia karvakagasta. Pohjana oli valkoinen karvakangas, jota värjättäessä copicväri päätti heittää yllärin - valkoiseen kuituun tarttui ainoastaan violetin punainen pigmentti. Hetken aikaa omistin kaunista vaaleanpunaista, hieman violettiin vivahtavaa tekoturkista, mutta parin uuden suihkepullovärjäyksen jälkeen väri alkoi näyttää jo suhteellisen hyvältä. Näiden värjäysten perusteella luulen, että ensi kerralla copiceilla värjätessäni tulen valitsemaan tavoiteltua väriä hieman tummemman sävyn - väri ei tartu kaikessa tummuudessaan kuituun kiinni, vaan jää hieman vaaleammaksi.


1. uuden värjäyskierroksen jälkeen, toinen kierros on jo tehty mutta siitä ei ole vielä kuvaa.

Kuivatin kaikki kankaat värjäyksen jälkeen hiustenkuivaimella. Valitsemani sävy ei jäänyt kuituun kiinni yhtä tummana kuin tussineste itsessään oli, joten hiustenkuivaimella kuivaamalla estin ainakin vähän värin valumista veden mukana pois. Jos hiustenkuivaimella tekoturkiksia kuivailee, kannattaa säätää joko lämpötila viileälle ja/tai kuivattaa turkista hyvältä etäisyydeltä - kuitu kärähtää helposti ja menee tukkoisen ja kuluneen näköiseksi. Copiceilla värjäyskin kun jo itsessään karkeuttaa kuitua jonkin verran.

--

Valitan joka ikinen kesä softiksesta ja siitä, miten rakastan kyseistä ainetta palavasti mutta vihaan silti koko sydämestäni. No, olen löytänyt uuden softiksen - polyuretaanivaahdon. Kokeilin polyuretaania tämän vuoden tammikuussa toiseen projektiini, tykästyin ja päädyin käyttämään sitä Painen panssareihin ja päähärpäkkeeseen. Aine itsessään on aivan taivaallista, helppo työstää, sinällään kestävää ja ihanan kevyttä, mutta voi herranjumala sitä muokkausjätettä. Kovettunut vaahto sähköistyy ja siten tarttuu kiinni joka paikkaan - isot palat on helppo korjata roskiin, mutta annas olla kun pientä, parin millin polyuretaanisilppujätettä on huone ja sänky ja silmät ja korvat täynnä. Otan kaikki pahat sanani softiksesta takaisin: et ole mitään verrattuna polyuretaaniveistojätteeseen. :D


Tämä on sitä helposti korjattavaa, isompaa versiota silpusta.

Polyuretaani, y so pretty


Panssareissa on pohjalla pahvirunko, päällä polyuretaani, uretaanin päällä sanomalehti-liisterikerros ja päällimmäisenä Paperclay. Paperclay on Suomessa aivan törkeän kiskurihintaista, mutta syön loppukevään nuudeleita, koska aineena Paperclay on ehkä uusin suosikkimassani ikinä lähinnä jälkityöstömahdollisuutensa vuoksi. Panssaria on tullut hiottua sekä käsin hiomapaperilla että dremelillä, ja massa käyttäytyy molempien kanssa kuin unelma. Ei ehkä pitäisi tulla yllätyksenä, kun massa on kuitenkin puupohjaista, joten hiomisen ehkä kuuluukin sujua. Paperclay pölyyntyy hiottaessa aivan silmittömästi, eli hiominen kannattaa tehdä ulkona ja ehdottomasti hengityssuojain naamalla, mikäli yhtään välittää omasta terveydestään.


Hiomaton Paperclay -pinta.

Kaikki tuska on onneksi ollut vaivan arvoista. Olen tällä hetkellä aika tyytyväinen siihen, miltä panssarit tällä hetkellä näyttävät. Olen kuvaamisessa hieman jäljessä, eikä minulla ole kokonaan päällystetyn ja hiotun panssarin kuvaa, mutta keskeneräinenkin ehkä antaa jotain suuntaviittaa.

Lähtökohta oli tosissaan tämä:




..josta on päästy tänne:


Keskeneräinen olkapanssari - kuviot softista, vielä päällystämättä tässä kuvassa.


Pähkäilin panssareiden tekotavan suhteen aivan uskomattoman pitkään, ja olen ehkä tyytyväisin siitä että ainakin tässä vaiheessa ne näyttävät juuri siltä miltä toivoin. Sallinette, että tuuletan. \: D/

Tilasin myös vihdoin kengät. Tytöt hengaavat pelissä Berserker-puvuissa koko ajan päkiöillään/tassuillaan, jolloin näyttää siltä, että jalat olisivat elukoiden takajalkoja muistuttavat, eli jaloissa on elukoiden kintereen muotoa. Mietin pitkään, haluanko tasapinotella koko conin päkiöilläni vai keksinkö jotain muuta. Päädyin ratkaisuun, joka varmasti jakaa mielipiteet mutta on minun silmiini kaikista näkemistäni versioista näyttänyt parhaalta - ostin kengät, joissa on korkea, läpinäkyvä korko. Kengät tulevat peittymään kokonaan bootcovereihin korkoa lukuunottamatta, jolloin ainakin muiden Berserker-pukuja selanneena olen huomannut että näyttää siltä, jalan muoto muuttuu kinnermäisemmäksi, kun läpinäkyvä korko ei pistä silmään. Eihän siinä mitään, homma varmasti toimii visuaalisesti, mutta en oikein ole ekspertti koroilla kävelemisessä. Peruskorot menevät kyllä, mutta noiden korko on 11 senttiä.


Pituutta Desussa 185 cm + sarvet päälle.


Olen viimeisen kuukauden hämmentänyt kämppiksiäni ja kokkaillut ruokaa nuo jalassa ja tepastellut muutenkin popoissa niin usein kuin mahdollista oppiakseni kävelemään noilla. Kengät ovat myös hyvin epäloogisesti uskomattoman mukavat jalassa, vaikka tiedän että jalkani tulevat kuolemaan Desuviikonlopun aikana, koska en ole tottunut noin korkeisiin korkoihin pidemmässä käytössä, ja Paine on ainoa pukuni Desussa.

Piilareista ei ole vielä todistusaineistoa, otan ne käyttöön vasta juuri ennen Desua jotta voin käyttää niitä mahd. pitkään, vaikka vuosilinssit ovatkin. Sen sijaan voin loppukevennykseksi iskeä tämän:

Tunnen itseni lievästi Twilight-faniksi. Mitä en siis ole, ettei vain tule väärinkäsityksiä. :D

Kulmahampaat ovat joku noloin asia ikinä, mutta pidän noista aivan valtavasti ja pysyvät hampaissani kiinni kuin unelmat. Joudun tosin opettelemaan puhumaan uudestaan noiden takia - sössötys ei ehkä ihan lisää vakuuttavuuttani. En myöskään voi purra hampaitani yhteen, joten elän ilmeisesti nestemäisellä ravinnolla ajan, jonka puvussa vietän. Mukava con tiedossa! :D

Ja pakko vielä mainostaa, että Desucon EuroCosplay-karsinnan ja näytöksen ilmoittautuminen on avattu! Käykäähän ilmoittautumassa.

Tahdon myös lyhyesti esittää toiveeni muiden conien järjestäjille, mikäli tänne joku sattuu eksymään - EuroCosplayfinaaliin on Suomella, kuten muillakin mailla, mahdollisuus kahteen edustajaan. Olisi hienoa saada toinen karsinta mukaan johonkin tapahtumaan niin saataisiin Suomi edustetuksi Lontooseen tulevaisuudessa koko arsenaalilla. Kyse on luultavasti jaksavan cosplayvastaavan/muuten halukkaan porukan puutteesta, mutta onpahan nyt sanottu ääneen.

Makkarankuori ja tuulahduksia Euroopasta

Tajusin pari viikkoa sitten sitten unetonta yötä viettäessäni, että sen sijaan, että väännän pukua ensi syksylle, minun ehkä kannattaisi aloittaa tämän kesän ensimmäisen puvun tekeminen. Jos vaikka puku olisi kerrankin ajoissa valmis. Nyt kun ei ole tarvinnut hajottaa päätään esityksen rakentamisen ja taustamusiikkien leikkaamisen kanssa, saattaa olla mahdollista saada puku mielellään paria viikkoa ennen Desua valmiiksi. Ihannetila kuulostaa hyvin auvoisalta, saa nähdä miten tässä taas käy. Olen siitä huono aloittamaan pukujen tekemistä, etten osaa alkaa työstämään pukua kasaan ennen kuin kaikki materiaalit ovat kasassa. Tällä hetkellä metsästän vielä kangasta kauniisiin "alus"vaatteisiin sekä sopivia kenkiä.

Desuconin puku: Berserker!Paine - Final FANTASY X-2


Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja piirsin makkarankuoren (=kuvan sininen bodysuit) kaavat valmiiksi. Painen Berserker-puvusta on tasan yksi lähdekuva (+ ne havainnot mitä on itse onnistunut pelatessa puvusta tiiraamaan), eikä siinä yllättäen näy tasan yhtään saumaa yhtään missään. Olen pitkin syksyä ja talvea googlettanut raivoisasti makkarankuorten ohjeita netistä, koska en ole aiemmin pelannut lycran enkä varsinkaan bodysuittien kanssa. Bodysuittien tekemiseen löytyy yllättävän paljon ohjeita - ja varsin yksityiskohtaisia sellaisia - mutta suurimmassa osassa niistä, joihin törmäsin oli joko a.) keskietusauma b.) sivusaumat. Yleensä molemmat. Halusin alusta alkaen tehdä puvun varmasti ilman keskietusaumaa, mutta oletin sen vaativan automaattisesti sivusaumoja, joten oletin, että molempia ei voi saada.
Olin väärässä! Löysin vihdoin ohjeen, jossa koko puku valmistetaan tasan yhdestä kappaleesta ja ainoat pukuun tulevat saumat ovat lahkeiden sisäsaumat sekä keskitakasauma, jonne saan vetoketjun kätevästi upotettua.

Köyhä opiskelija ja on köyhä ja kaavapaperiton.


Kuvittelin, ettei kaavaa voisi sanoa rumaksi, mutta.

Olettaen tietysti että kaava toimii / mittani ja laskuni täsmäävät / kykenen lycran ompeluun edes joten kuten. Mutta olen toiveikas!

Suomesta oikean sävyisen lycran löytäminen osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. EBay onneksi pelasti ja löysin briteistä putiikin, joka myy lycraa ja sen vastikkeita ties missä värissä ja missä muodossa. Ensimmäinen tilaus meni poskelleen siinä mielessä, että tilaamani kangas osoittautui väärän väriseksi - ruudulla preussinsiniseltä näyttänyt olikin sähkönsinistä. (Mikäli kukaan kaipaa sähkönsinistä lycran tapaista kangasta, täältä löytyy!) Toisella tilauskerralla kävi parempi tuuri, kangas oli täydellisen väristä ja kestävämmän ja joustavamman oloista kuin aikaisempi. Tilasin sitä onneksi n. 5 metriä, joten jos ensimmäinen versio menee poskelleen, on kangasta vielä tarpeeksi toiseen mokomaan.

Oikeanvärinen lycra, vääränvärinen lycra, karvakangas.

Rumaa leopardikuvioista karvakangasta ei tahtonut löytyä mistään. Eurokangas petti joka kaupungissa, pienissä kangasliikkeissä kuvio oli väärän elukan tai karva oli liian lyhyttä. Vaan eBayta jälleen selaillessani keksin, että miksi turhaan etsin kangasta pakkana kun sitä ei sopivana löydy, kun voin etsiä vaatetta vastaavasta kankaasta. EBaysta löytyikin reilulla 20 eurolla postikuluineen kaunis karvatakki, joka oli ehdottomasti paras vaihtoehto silloisista. On muuten ehkä rumin takki mitä olen eläessäni käsissäni pidellyt. :D

Voiko joku ihan aikuisten oikeasti ostaa tällaisen käytettäväksi? :D

Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että sävy on ehkä asteen hieman väärä, joten voi olla, että silvottu takki pääsee väriliemeen uimaan kunhan saan testattua, mitä karvakangas tykkää värjäyksestä, ja jos, niin minkälaisesta.

Eilen kotiin tullessani keittiön pöydällä ilahdutti peruukkipaketti. Tajusin myös, että olen viimeksi tilannut peruukin.. keväällä 2009, joten voin ainakin puhtaalla omatunnolla todeta ettei ole peruukkeihin kamalasti tullut tuhlailtua. :D Peruukin tilaamisessa jännitystä aiheutti se, että eBaysta löytyneen peruukin myyjä ilmoitti shippaavansa tavaraa maailmanlaajuisesti, mutta rajasi kuitenkin Suomen sekä n. tuhat muuta maata pois laskuista. Toiveikkaana laitoin kuitenkin myyjälle utelun siitä, eivätkö tosissaan shippaa Suomeen, päivän sisällä tuli vastaus että kyllähän me Suomeen shipataan + tarkat määrät hinnasta postikuluineen. Ainoa ongelma oli se, ettei kauppaa pystynyt käymään eBayn kautta koska Suomi oli rajattu pois kaupasta, joten rahat piti siirtää Paypalin kautta ilman mitään sen suurempia todisteita kaupankäynnistä. Otin kuitenkin riskin, vaihdoin parit mailit myyjän kanssa, siirsin rahat ja paketti ilmestyi laatikkoon alle kahden viikon sisällä tilauksesta.

Eipä ole onneksi luonnossa ihan noin tumma kuin kuvassa.

Itken sydänverta, sillä peruukki on ehkä kaunein peruukkini ikinä - kuitu on aivan taivaallista ja sitä on kerrankin tarpeeksi. Väri yllättäen oli hieman kuvasta poikkeava, mutta luulen, että kelpuutan peruukin silti vaikka sävy on ehkä hieman toivomaani tummempi. Painen tukka on taas tapauksia, joissa sävy muuttuu noin joka puvun ja cutscenen mukana, joten ehkä annan itselleni anteeksi ja käytän peruukkia ihan sellaisenaan, saa nähdä.

Tämän viikon missioni oli ommella makkarankuori valmiiksi jotta olisin saanut sen edistymisestä todisteita tähän merkintään, mutta sairastuin nuhakuumeflunssatautiin ja viikko on tähän asti mennyt lähinnä vällyjen alla koristessa.


Aiheesta toiseen, olen myös yrittänyt pitää itseäni mukana ensi vuoden EuroCosplayfinalisteista! En ole varma, onko enempää finalisteja julkistettu, mutta tässä esimakua siitä, minkälaisia karsintavoittajia on tähän mennessä tiedossa.

Ranskan 1. edustaja princess_sophie: Alicia - Napple Tale





Ranskan 2. edustaja Kirae: Dextra - Opera Eternita






Puolan 1. edustaja Shappi: Valkyrie Randgris - Ragnarok Online
(edusti myös viime vuonna Lontoossa)






Italian 1. edustaja Gianluca: Iron Man War Machine - Iron Man 2 (n. kohdasta 5:20 eteenpäin)






Ja aiheesta kolmanteen, tulipa tuossa viime kuun alussa vuosi blogin ensimmäisestä tekstistä. Kiinnostukseni tänne kirjoitamiseen on jaksanut kestää ylättävän hyvin, vaikka päivitystiheys onkin ollut melkoisen harva viime aikoina ja en varsinaisesti oikein pidä kirjoittamisesta. Käyttäjätilastoja on ollut mukava selailla ja todeta, että kyllä blogissa oikeasti porukkaa vierailee, sekä erityisesti kommenttien myötä huomata, että kyllä tätä oikeasti joku lukee ja jaksaa välillä tekstejä ja/tai kuvia kommentoidakin. Kiitos kun jaksatte lukea höpinöitäni ja kommentoida!

WIP

En varmaan koskaan jaksa kyllästyä work in progress -kuvista intoilemiseen. Pidän proppien ja muiden rakentelua vaativien asioiden wip-kuvista ompelun etenemisprosessiakin enemmän - kuvalliset raportoinnit ompelusta ovat toki mielenkiintoisia, mutta eivät vedä vertoja intoilulleni kun pääsen selaamaan proppien valmistuskuvia. Yksi suosikkialueeni tässä harrastuksessa on se, että propeista (ja puvuistakin) löytyy aivan käsittämättömiä materiaaleja, rakenteita ja tapoja saada puvun osia kasaan. Olen aivan fiiliksissä jos joskus pääsee näkemään, miten joku on saanut mahdottomalta näyttävän haarniskan jo pelkästään pysymään päällään siten, että se näyttää vaivattomalta, millä tukirakenteilla painovoimaa uhmaava peruukki on saatu pysymään kuosissaan ja mistä joku on rakentanut itselleen törkeän hienon ja aidonnäköisen monimetrisen miekan.

Ani.mua stalkatessani ja blogeihinne eksyessäni tuuletan aina raivoisasti, kun joku on laittanut kasaan jonkin sorttisen wip-blogipäivityksen. Olen sydämeltäni ikuinen näpertelijä ja on älyttömän inspiroivaa nähdä, miten eri ihmiset keksivät eri keinoja periaatteessa samanlaisten asioiden rakentemiseen - conissa kun ei propeista näe mistä proppi oikeastaan koostuu ja mitä kaikkea sen sisällä on. Moni kakku päältä kaunis, olisittepa nähneet ystäväni ilmeen kun puin Gwendolynia päälleni viime kesän Animeconiin. Se on päällepuettaessaan ehkä esteettisesti kyseenalaisin pukuni ikinä, mutta pääasia on, että sitä ei näy kun koko puku on päällä. :D

Olen ottanut kuvia pukujen eri valmistusvaihteista suurinpiirtein vuodesta 2006 lähtien. Aina kun saan jotain proppia hiemankin eteenpäin, kaivan kameran esiin ja taltioin. Kuvaan puvuntekoprosessia aivan omaksi ilokseni, en ole tehnyt kuvilla tähän mennessä yhtään mitään (..jos ei lasketa sitä valinnaiskurssia koulussa, jonne olisi tarkoitus raportoida yhden puvun tekoprosessi, joka oikeastaan piti tehdä jo kaksi vuotta sitten..). Selailen uutta pukua aloitellessani valokuviani läpi ja katselen, josko vanhoista kuvista löytyisi jotain vinkkejä uusiin proppeihin ja voisiko asian x vuoden takaa tehdä nyt eri tavalla. Wip-kuvien selaaminen on myös aivan uskomattoman viihdyttävää, kun päälle ei ole vielä heitetty tuhatta gessokerrosta ja maaleja peittämään sitä, mitä propin tekemiseen on käytetty.

Siispä! Koska halusin päivittää blogiani enkä jaksanut pohdiskella syvällisiä, päätin kaivaa kansioni läpi ja nappailla sieltä joitain WIP-kuvia viihdykkeeksenne. Aivan hirveästi näitä ei ole, koska olen suhteessa tehnyt aika vähän pukuja, jotka vaatisivat hervottomia / vaikeatekoisia proppeja, mutta löysin muutaman joista ehkä irtoaa jotain viihdykettä ja täytettä blogille. Seassa on myös pari ompelukuvaa, ei nyt ihan vain täytteenä mutta melkein.

Bleachin waraji-sandaaliproto..

..ja valmiina.


















Spitfiren takin värjäystä - Ei Enää Ikinä


Kun värjää peruukkia, kannattaa leikata ne kynnet lyhyeksi jotta kumihanskat eivät hajoa seurauksena oranssi peukalo seuraavaksi pariksi kuukaudeksi.




Nykyään huoneeni on proppeja tehdessä täynnä jotain veistojätettä. Tässä kohtaa mikrokovetettavaa massaaa.




Ja sitä massaa tosissaan olisi hyvä vahtia ettei se kärvene siellä mikrossa.


Yksi tämän hetken projekteista.


Cheese, cheese everywhere


Tällä hetkellä pukurintamalla värkkäilen pääosin Painen Berserkeriä. Olen tilaillut Briteistä monta erää rumaa, sinistä makkarankuorilycraa ja taisin vihdoin ja viimein saada kasan oikean sävyistä kangasta. Värkkäsin myös itselleni Painen korun, jonka tekemisestä olisi tarkoitus saada aikaiseksi videomateriaaia heti, kun saan käsiini koneen joka ei sammu ensimmäisen renderöintiyrityksen jälkeen. Toivottavasti joskus tässä piakkoin.

Eurocosplay - osa 4/?

Näin aluksi haluan kiittää viihdyttävistä kommenteistanne nimeltämainitsemattomassa EuroCosplay-dokumentaatiovideossa. Toiseksi haluan osoittaa luottamukseni ja toiveeni, että kommenttinne olivat esitetty yhtä kieli poskella kuin itse dokumentaatiokin - en ehkä ole ihan oikeasti itkenyt vessassa vesihanojen edessä vesitarjoilun puuttumista, elänyt suuressa eksistentiaalisessa cosplayahdistuksessa tai kokenut kisanjälkeistä muistimenetystä ja masennusta. :D Olen aloittanut ensi kesän pukujen värkkäilemisen jo aivan fiiliksissä, mutta ennen siitä keuhkoamista avaudun (tällä kertaa ihan vakavissani) Eurocosplaysta noin kisana ja konseptina ja jaan hieman kuvamateriaalia.
Tekstiä jaoteltu osa-alueisiin jotta pysyn itsekin edes jotenkin kärryillä.

Alkujärjestelyt: Kuten jo sanottua, infopuolta hoitanut pääjärjestäjä James veti kaikki pisteet kotiin alkujärjestelyjen puolesta. Hotellit varattiin Expoviikonlopuksi, lentojen ajankohdan sai itse päättää, mailitse lähetettiin tiedot ja mitat lavasta, tuomarointiajat (joihin itse sai vaikuttaa jos oma puku oli isokokoinen/muuten hankala päällä) ilmoitettiin hyvissä ajoin etukäteen. James mailasi osallistujille yksityiskohtaiset ohjeet siirtymisestä kaikilta lentokentiltä (Heathrow, Stansted, London City Airport) Expoon ja hotellille karttoineen. Mailissa saatiin myös kopiot omista Expopasseista, joille tosin luvattiin kopiot paikan päälle mikäli pääsisivät häviämään matkalla (kadotin omani n. tuhat kertaa viikonlopun aikana, onneksi otin varakopion mukaan). Mikäli puku/proppi olivat liian suuria yhden ihmisen kuljetettavaksi, Expo tarjoutui maksamaan pukujen ja proppien lähettämisen Brittilään etukäteen. (Funfact: Sainpa muuten tässä jokin aika sitten Jamesilta sähköpostia, jossa ilmoitti EuroCosplayn haluavan maksaa vielä jälkikäteen Expolle kulkemiseen liittyvät matkakulut. EuroCosplayhin oli näemmä ainakin tänä vuonna varattu budjettia. :D)

Majoitus & sijainti: Kaikki kisaajat oli majoitettu samaan hotelliin, London City Airport Travelodgeen. Hotelli itsessään ansaitsee vain kehuja, sympaattinen perushotelli, mutta sen sijainti oli toisaalta lähellä Expoa, toisaalta ei. Ilman pukua hotellilta Expolle käveli vaivattomasti, puvussa en olisi lähtenyt yrittämäänkään. Taksi maksoi hotellilta Expolle n. 10 punnan pintaan, halvemmalla pääsi jos jaksoi kävellä London City Airportin DLR-asemalle, hypätä junaan, matkustaa pari pysäkkiä ja vaihtaa.. maanalaiseen? yhden pysäkin ajaksi. Joka tapauksessa hotelli oli hyvien kulkuyhteyksien päässä tapahtumapaikasta, ja pari taksimatkaa viikonlopun aikana ei hajottanut opiskelijabudjettia täysin. Yllätyksekseni Expo lahjoitti auliisti jokaiselle kisaajalle rahat hotelliaamiaiseen, joka oli varsin maukas, rasvainen, suolainen ja sokeripitoinen. Keskustasta Expoon liikkuminen oli kuulemma pienen työ takana - tapahtumapaikan lähelle (Canning Town) kulkeva Jubilee line oli kätevästi poissa käytöstä, bussit ja DLR jumittelivat ruuhkissa tuon tuostakin. ExCel sijaitsi tosissaan Zone 3:lla.


Kylmä Lontoo on kylmä


Expo tapahtumana & tilana: Expo on tapahtumana nimenomaan messutapahtuma, ei niinkään con. Expon tapahtumapaikka on ExCel London, joka on ainakin suomalaisella mittapuulle hervottoman kokoinen messukeskus, ja ainakin perjantain aikana ExCelissä pyöri Expon lisäksi toinenkin messutapahtuma. Tilaa siis on riittävästi - siitä kertonee myös se, että messualueelle jonottamiselle oli varattu oma, melkein itse messualueen kokoinen jonotussali.


Expon messuhallin aluekarttaa



EuroCosplay -artikkeli Expolehdestä/ohjelmavihkosta.





Expon messutila täyttyi lähinnä nimenomaan myyntipöydistä. Tarjonnaltaan tavarapaljous on hyvin samaa sorttia kuin Suomessa, joskin monipuolisempaa. Mikäli Expoon lähtee aitoa tavaraa ostamaan, kannattaa kuitenkin olla silmää aidon ja piraattitavaran tunnistamiseen - piraattitavaraa nimittäin on joka kulmassa ja paljon enemmän kuin sitä aitoa.


Piilolinssilafka, joka oli elämääkin kalliimpi.

















Aitoakin ostettavaa Exposta löytyi vaikka kuinka jos vain rahaa olisi kasvanut puussa - itkin tuskan kyyneleitä kun jouduin jättämään ihanan pelimusiikkilafkan pöydän rauhaan kun huomasin löytäväni sieltä ostettavaa koko kuukausituloillani.


Mukaan lähti Final Fantasy X:n 4 cd-levyn soundtrack, Ergo Proxy kokonaisuudessaan sekä vanha Star Wars -trilogia.


Myyntipöytien lisäksi Exposalista löytyi useampi lava (Totally Cosplay, Games Expo, Comic Village jne.), jotka hieman hävisivät Expohälinään - lavoilla pidettiin paneeleja, haastatteluja ja muita esityksiä, mutta seuraaminen oli hälyssä jokseenkin hankalaa. Kuriositeettina salista löytyi myös showpainilava, jossa minulle tuntemattoman showpainijat esittelivät taitojaan, myös Eurocosplay-kisan väliaikaohjelma koostui hyvin ..jännittävästä showpainieesityksestä. Allaolevassa kartassa harmaana näkyvät alueet olivat pienempien putiikkien myyntipöytiä. Suurta iloa aiheuttivat myös lukemattomat peliständit, joissa uusimpia pelejä ja masiinoita pääsi testaamaan. Tai no, olisi päässyt jos olisin ehtinyt ja saanut aikaiseksi. :<


Comic Villagen vieraat





Baralai ja Gippal, FF X-2; Papercutperfect ja henkilö x.



Ruotsin toisen edustajan puku perjantailta.


Pukuhuoneet: EuroCosplay-osallistujille oli varattu omat tilat Expon kokoustiloista, jotka hieman epäkätevästi sijaitsivat yläkerrassa hyvin, hyvin pitkän käytävän varrella. Hissi yläkertaan kuitenkin onneksi löytyi. Pukuhuoneina koukoustilat eivät yllättäen ole kaikkein parhaimmat - peilejä taisi koko huoneessa olla yksi tai kaksi, saman käytävän varrelta kuitenkin onneksi löytyi saniteettitilat, joihin pääsi iskemään piilolinssejä silmiinsä. Messuhalliin CosplayDeskin lähistöön oli sijoitettu Cosplay Repair Desk, yläkertaan ei sellaista ollut löytynyt, mutta onneksi tuli kannettua omia korjausvälineitä mukana. Pukuhuone toimi lauantaina myös tuomarointihuoneena, jolloin kisaajat ohjattiin viereiseen huoneeseen säätämään pukujaan ja panikoimaan.




EuroCosplay-lava & puitteet: Kun sain lavasta ensimmäisen kuvan mittoinen, pahin pelkoni toteutui - myös edellisvuosina Expossa käytetty catwalk-mallinen lava
oli otettu myös Eurocosplayn lavaksi. Catwalk-lava on mielestäni omiaan enemmänkin esittäytymistyyliseen cosplaynäytökseen, ei niinkään useamman minuutin mittaiseen esitykseen. Suomessa on tottunut pääsemään esiintymään isoilla, esiintymiseen tarkoitetuilla lavoilla, joten Expon lavalla liikkumisen suunnittelu oli haaste sinänsä.




Onnekseni tuomaristo istua catwalkin päädyssä. Vaikka lavan muoto oli haasteellinen, toisaalta se rajoitti esitystä sinällään hyvin, kun lavalla ei pystynyt tekemään ihan mitä tahansa. Lavan muoto itsessään rajasi jo monia asioita esityksestä pois. Tiedot lavasta ja taustamusiikeista lähetettiin etukäteen, mutta valaistuksesta ei etukäteen tullut mitään tietoa. Olisin halunnut nähdä hölmistyneen ilmeeni, kun James finaalipäivänä kysyi, onko minulla jotain erityistoiveita valojen suhteen. Eipä ollut, kun olin olettanut ettei niihin ole juuri mahdollisuus vaikuttaa. Lavalla oli kuitenkin käytettävissä vain luonnonvaloisia spottivaloja. Lisäksi lavalta löytyi myös savukone, jonka olemassaolosta ei myöskään tiedotettu, huomasin myöhemmin että savua heitettin lavalle ilmeisesti jokaisen esityksen aikana, eipä sillä että se olisi esitystäni haitannut. Mukava lisä, josta olisi kuitenkin ehkä halunnu tietää etukäteen - kuten myös valojenkäyttömahdollisuuksista. Mitä tästä opin? Kannattaa aina varalta kysyä jos mietityttää, vaikka asioista ei olisi virallisesti tiedotettu. :D


Tuomarointi: Tuomareita olen linkittänyt jo n. tuhannesti, joten lyhyesti: Yuki Brasiliasta, Jia Amerikasta ja Goldy Japanista. EuroCosplay saa kaikki pisteet potenssiin tuhat siitä, että tuomarit oikeasti julkistettiin etukäteen hyvissä ajoin ennen Expoa, että tuomaristoon oli oikeasti panostettu, että tuomaristossa ei istunut vain satunnaisia sponsoreita. En jaksa ikinä painottaa tarpeeksi, miten onnessani olen aina silloin, kun tuomaristo koostuu kokonaan ja vain ja ainoastaan cosplayn harrastajista. Avaudunpa tästäkin joskus. :D
Joka tapauksessa, odotukset tuomarointia kohtaan olivat korkealla, sillä jokainen tuomareista kuitenkin on omalla sarallaan julmetun taitavaa ja kokenutta porukkaa. Tuomaristo oli Expon mukaan tarkoituksella hankittu myös kokonaan Euroopan ulkopuolelta, jotta sanomista puolueellisuudesta ei tulisi.
Tuomarointitilaisuus itsessään oli paras tuomarointi, jossa olen ikinä ollut. Tuomarointi koostui melkeinpä kokonaan siitä, että kilpailijaa pyydettiin kertomaan omasta puvustaan ja siitä, miten se on tehty, jonka aikana tuomarit esittivät lisäkysymyksiä. Suurin onnellisuudenaiheeni: tuomarit tulivat oikeasti katsomaan pukua läheltä, eivätkä kuikuilleet metrien päästä pöytiensä takaa. Pukua katsottiin Aikuisten Oikeasti aivan joka suunnasta ja niin läheltä, että henkilökohtainen tila-käsite oli melkoisen tuntematon, vaan ei ehtinyt ahdistua kun sitä oli odottanutkin. Propit otettiin käteen ja syynättiin läheltä, jouduin/pääsin esittelemään korvakorujeni toimintamekanismit ja ties mitä. Tuomarointitilaisuudessa englannintaito tuli tarpeeseen kun koko puvun valmistusprosessi piti tiivistää muutamaan minuuttiin. Kaikki tuomarit olivat asiallista, osaavaa ja varsin mukavaa porukkaa, ja tuomaroinnista jäi todella hyvä fiilis.



--

Yleisesti ottaen EuroCosplay on konseptina minusta hyvin toimiva. En tainnut muistaa aiemmissa teksteissä mainita, että EuroCosplayssa on paikka jokaisesta edustajamaasta kahdelle edustajalle - niissä maissa, joista kisassa oli kaksi osallistujaa mukana, on siis järjetetty 2 eri karsintatapahtumaa, joista molempien voittajat ovat lähteneet kisaan mukaan. Suomessa karsintatapahtumia oli vain yksi mistä johtuen edustajia lähti kisaan vain yksi. Saa nähdä, innostuuko Desuconin lisäksi ensi vuonna jokin toinen tapahtuma (jolla olisi toivottavasti sopivat puitteet kunnon kisaan) ottamaan toisen karsinnan ohjelmistoonsa. Siitä, saako samalla puvulla käydä kokeilemassa onneaan molemmissa karsinnoissa ei minulla ole tietoa muiden maiden käytännöistä, mutta loogisesti kuvittelisin että mahdollisuus olisi osallistua vai toiseen karsintaan yhdellä puvulla, varmasti en tosin tiedä. Olisi kyllä melkoisen siistiä saada ensi vuodeksi Suomelta kaksi edustajaa kisaan mukaan, suurimmalta osalta kisaajamaista kun oli kaksi edustajaa mukana. Malli, jossa on kaksi finalistia jokaisesta maasta, on minusta varsin virkistävä perinteiseen kisamalliin verrattuna - ja ainakin sillä saadaan lisää vaihtelua ja porukkaa kisaan mukaan.

Kisatulokset ovat yllättäen, kuten kisatulokset aina, aheuttaneet draamaa ainakin internetin ihmeellisessä maailmassa ja varmaan sen ulkopuolellakin. On aina paha lähteä kritisoimaan, jos ei ole istunut tuomarinpenkissä syynäämässä pukuja läheltä, mutta kisatulokset ovat ainakin osittain herättäneet keskustelua. Omista suosikeistani yksikään ei sijoittunut, mutta jokainen oli kuitenkin top10 sisällä. Kärkikolmikosta kakkossija on oikeastaan ainoa, jonka täysin allekirjoitan - puku oli läheltäkin aivan uskomattoman hieno ja propit olivat aivan uskomattoman tarkkaa jälkeä. Ykkös- ja kolmossija taas ovat herättivät ihmetystä jo lavan takana kun tuloksia julkistettiin. Kolmossijan puku oli todella hienosti tehty, ja vaikka esitys hauska olikin, ei hahmouskollisuutta siinä juuri näkynyt. Ykkössija on taas saanut kritiikkiä siitä, että puku ei ole ollut referenssien mukainen (itse en tästä 100 % varmuudella tiedä, koska en ole Trinity Bloodiin juuri tutustunut), mutta asia joka minuakin hämmästytti oli se, että voittajan hahmolla on virallisissa referensseissä selässään 6 siipeä, kun taas voittajan puvussa niitä on kymmenen. Tuomareiden kriteerejä ei koskaan voi täysin tietää, mutta itse olen pitänyt aina itsestäänselvyytenä että puku tehdään juuri sen näköiseksi kuin se referenssikuvissa on ilman omaehtoisia muunnelmia. Voittajan propissa näkyy myös aimot määrät pakkausteippiä, jota en ihan ensimmäisenä ajattelisi Trinity Blood -designeista löytyvän. Kisatulokset tosin aina nostattavat hirveät määrät spekuloimista suunnalta ja toiselta - omat suosikkini eivät palkintosijoille päässeet, mutta tuomaristo tekee aina omannäköisen päätöksensä ja totuus on, että kaikkia miellyttävää ja absoluuttisen oikeaa päätöstä ei näissä kisoissa ikinä pysty tekemään. Eikä tässä millään sotapolulla ollakaan - kisat on käyty ja palkinnot jaettu ja sillä selvä. :D
Kisasijoituksia lukiessa tuli huomattua, että ainakin tämän tuomariston mielestä vaa'assa painaa enemmän puku, joka en tehty hyvin, kuin puku, jonka laatua on korvattu tilpehöörin määrällä ja paljettikankailla.

Ai niin, pienimuotoista photshoottiakin pidettiin hyytävän sää ohella, kiitokset Elinalle kuvaamisesta.







Jos en ole tähän mennessä onnistunut karkottamaan kaikkien potetiaalista mielenkiintoa EuroCosplay-karsintoihin osallistumisesta, haluan vielä toitottaa: kannattaa ihan ehdottomasti lähteä karsintoihin mukaan. Kaikesta stressistä ja työnmäärästä huolimatta EuroCosplay on aivan huikea kisakokemus. Kisahenkeä kannattaa mukaan lähtiessä olla, koska ainakin tänä vuonna Lontoon päässä näkyi hienoimpia pukuja mikä olen ikinä koskaan milloinkaan missään livenä nähnyt. Mikäli mahdollisuus tulisi, lähtisin hommaan mukaan uudestaan ehdottomasti. Tällä kertaa ainakin tietäisin, että stressata kannattaa ihan Aikuisten Oikeasti mahdollisimman vähän.