If you're gonna bring it, then bring it!

Pitkälliseen hiljaisuuteeni on syy! Olen vääntänyt kandin tutkintoani niska limassa muiden koulukiireiden ohella. Palautus on nyt kuitenkin takana, korjailin vielä pieleen mennyttä sisällysluetteloa ja työstä puuttunutta vuosilukua palautuspäivää edeltävänä yönä kahdentoista aikaan. Jännä miten kuulostaa ihan samalta kuin pukujen kanssa conia edeltävänä iltana.

Pakko tosin myöntää, aina kun olen raaskinut olla tekemättä kandia tai tuhatta muuta kouluhommaa, olen istunut polyuretaanimeressä veistämässä Painen panssareita ja sarvia. Koska minulla ei taaskaan ole mitään hirveän syvällistä sanottavaa, ajattelin, että voisin näyttää missä vaiheessa hommat täällä ovat kun olen puvusta vieläkin niin täpinöissäni. En ole tehnyt uutta pukua sitten kevään 2009 (..herraisä), joten ehkä intoilu sallitaan.

Sanoin viime merkinnässäni pohtivani värjäämistä ja siihen päädyin. Kokeilin ensiksi toiveikkaasti, josko olisin saanut luonnonkuiduille tarkoitettua väriä tarttumaan kuituun. Kukaan tuskin yllättyy, että eihän se tarttunut - en edes tiedä, miksi missään ulottuvuudessa kuvittelin että niin voisi käydä, olen käynyt n. tuhat kankaanpainanta- ja värjäyskurssia ja niissä on tullut aika selväksi että ei muuten tuo yhdistelmä pelaa. Toivossa on aina ilmeisesti hyvä elää.


Siellä lilluu. Huomatkaa sanomalehden moniselitteinen otsikko.

Tämän jälkeen palattiin alkuperäiseen suunnitelmaan - copicvärillä värjäämiseen. Testasin etukäteen Spitfiren peruukin värjäyksestä jäänyttä ylijäämäväriä, ja kyllä muuten tarttui. Ostettuani oikeansävyisen täyttöpullon testasin, kuinka paljon itse värinestettä liuos vaatii. Tuntuu, että kulutan yleensä aikaa varmaan paljon enemmän kaiken uuden testailuun kuin itse tekemiseen. (Älkääkä vain kysykö paljonko sitä väriä liuokseen tuli - muistiinpanoni ovat hakoteillä.)


Alla värjäämätön, ylin pala testipala väärällä värillä, keskimmäinen testipala oikealla värillä liian vähäisen värimäärän kanssa, alin oikealla värillä jo suhteellisen hyvän värimäärän kera.

Aluksi kokeilin värjäämistä uittamalla kankaita väriliemessä kokonaan - toimi muuten hyvin ja oli nopea tapa, mutta väri ei tarttunut yhtä hyvin kiinni kuituun, vaan jäi haaleammaksi kuin mitä oli tarkoitus. Siirryin sitten suihkepullovärjäykseen, joka oli n. tuhannesti hitaampaa, mutta väristä tuli sellainen kuin halusinkin. Pesua nuo eivät koskaan tule näkemään, joten värinkestosta en uskalla sanoa mitään. En kyllä luottaisi kamalasti, copicceja kun ei ole kuitenkaan tarkoitettu värjäämiseen.





Etualalla väriliemessä uitettu kangas, takana uitetut + suihkepullolla värjätyt.


Värjäämätön kangas vs. värjätty kangas.

Samalla tavalla tuli värjättyä rumaa, vaaleanviolettia karvakagasta. Pohjana oli valkoinen karvakangas, jota värjättäessä copicväri päätti heittää yllärin - valkoiseen kuituun tarttui ainoastaan violetin punainen pigmentti. Hetken aikaa omistin kaunista vaaleanpunaista, hieman violettiin vivahtavaa tekoturkista, mutta parin uuden suihkepullovärjäyksen jälkeen väri alkoi näyttää jo suhteellisen hyvältä. Näiden värjäysten perusteella luulen, että ensi kerralla copiceilla värjätessäni tulen valitsemaan tavoiteltua väriä hieman tummemman sävyn - väri ei tartu kaikessa tummuudessaan kuituun kiinni, vaan jää hieman vaaleammaksi.


1. uuden värjäyskierroksen jälkeen, toinen kierros on jo tehty mutta siitä ei ole vielä kuvaa.

Kuivatin kaikki kankaat värjäyksen jälkeen hiustenkuivaimella. Valitsemani sävy ei jäänyt kuituun kiinni yhtä tummana kuin tussineste itsessään oli, joten hiustenkuivaimella kuivaamalla estin ainakin vähän värin valumista veden mukana pois. Jos hiustenkuivaimella tekoturkiksia kuivailee, kannattaa säätää joko lämpötila viileälle ja/tai kuivattaa turkista hyvältä etäisyydeltä - kuitu kärähtää helposti ja menee tukkoisen ja kuluneen näköiseksi. Copiceilla värjäyskin kun jo itsessään karkeuttaa kuitua jonkin verran.

--

Valitan joka ikinen kesä softiksesta ja siitä, miten rakastan kyseistä ainetta palavasti mutta vihaan silti koko sydämestäni. No, olen löytänyt uuden softiksen - polyuretaanivaahdon. Kokeilin polyuretaania tämän vuoden tammikuussa toiseen projektiini, tykästyin ja päädyin käyttämään sitä Painen panssareihin ja päähärpäkkeeseen. Aine itsessään on aivan taivaallista, helppo työstää, sinällään kestävää ja ihanan kevyttä, mutta voi herranjumala sitä muokkausjätettä. Kovettunut vaahto sähköistyy ja siten tarttuu kiinni joka paikkaan - isot palat on helppo korjata roskiin, mutta annas olla kun pientä, parin millin polyuretaanisilppujätettä on huone ja sänky ja silmät ja korvat täynnä. Otan kaikki pahat sanani softiksesta takaisin: et ole mitään verrattuna polyuretaaniveistojätteeseen. :D


Tämä on sitä helposti korjattavaa, isompaa versiota silpusta.

Polyuretaani, y so pretty


Panssareissa on pohjalla pahvirunko, päällä polyuretaani, uretaanin päällä sanomalehti-liisterikerros ja päällimmäisenä Paperclay. Paperclay on Suomessa aivan törkeän kiskurihintaista, mutta syön loppukevään nuudeleita, koska aineena Paperclay on ehkä uusin suosikkimassani ikinä lähinnä jälkityöstömahdollisuutensa vuoksi. Panssaria on tullut hiottua sekä käsin hiomapaperilla että dremelillä, ja massa käyttäytyy molempien kanssa kuin unelma. Ei ehkä pitäisi tulla yllätyksenä, kun massa on kuitenkin puupohjaista, joten hiomisen ehkä kuuluukin sujua. Paperclay pölyyntyy hiottaessa aivan silmittömästi, eli hiominen kannattaa tehdä ulkona ja ehdottomasti hengityssuojain naamalla, mikäli yhtään välittää omasta terveydestään.


Hiomaton Paperclay -pinta.

Kaikki tuska on onneksi ollut vaivan arvoista. Olen tällä hetkellä aika tyytyväinen siihen, miltä panssarit tällä hetkellä näyttävät. Olen kuvaamisessa hieman jäljessä, eikä minulla ole kokonaan päällystetyn ja hiotun panssarin kuvaa, mutta keskeneräinenkin ehkä antaa jotain suuntaviittaa.

Lähtökohta oli tosissaan tämä:




..josta on päästy tänne:


Keskeneräinen olkapanssari - kuviot softista, vielä päällystämättä tässä kuvassa.


Pähkäilin panssareiden tekotavan suhteen aivan uskomattoman pitkään, ja olen ehkä tyytyväisin siitä että ainakin tässä vaiheessa ne näyttävät juuri siltä miltä toivoin. Sallinette, että tuuletan. \: D/

Tilasin myös vihdoin kengät. Tytöt hengaavat pelissä Berserker-puvuissa koko ajan päkiöillään/tassuillaan, jolloin näyttää siltä, että jalat olisivat elukoiden takajalkoja muistuttavat, eli jaloissa on elukoiden kintereen muotoa. Mietin pitkään, haluanko tasapinotella koko conin päkiöilläni vai keksinkö jotain muuta. Päädyin ratkaisuun, joka varmasti jakaa mielipiteet mutta on minun silmiini kaikista näkemistäni versioista näyttänyt parhaalta - ostin kengät, joissa on korkea, läpinäkyvä korko. Kengät tulevat peittymään kokonaan bootcovereihin korkoa lukuunottamatta, jolloin ainakin muiden Berserker-pukuja selanneena olen huomannut että näyttää siltä, jalan muoto muuttuu kinnermäisemmäksi, kun läpinäkyvä korko ei pistä silmään. Eihän siinä mitään, homma varmasti toimii visuaalisesti, mutta en oikein ole ekspertti koroilla kävelemisessä. Peruskorot menevät kyllä, mutta noiden korko on 11 senttiä.


Pituutta Desussa 185 cm + sarvet päälle.


Olen viimeisen kuukauden hämmentänyt kämppiksiäni ja kokkaillut ruokaa nuo jalassa ja tepastellut muutenkin popoissa niin usein kuin mahdollista oppiakseni kävelemään noilla. Kengät ovat myös hyvin epäloogisesti uskomattoman mukavat jalassa, vaikka tiedän että jalkani tulevat kuolemaan Desuviikonlopun aikana, koska en ole tottunut noin korkeisiin korkoihin pidemmässä käytössä, ja Paine on ainoa pukuni Desussa.

Piilareista ei ole vielä todistusaineistoa, otan ne käyttöön vasta juuri ennen Desua jotta voin käyttää niitä mahd. pitkään, vaikka vuosilinssit ovatkin. Sen sijaan voin loppukevennykseksi iskeä tämän:

Tunnen itseni lievästi Twilight-faniksi. Mitä en siis ole, ettei vain tule väärinkäsityksiä. :D

Kulmahampaat ovat joku noloin asia ikinä, mutta pidän noista aivan valtavasti ja pysyvät hampaissani kiinni kuin unelmat. Joudun tosin opettelemaan puhumaan uudestaan noiden takia - sössötys ei ehkä ihan lisää vakuuttavuuttani. En myöskään voi purra hampaitani yhteen, joten elän ilmeisesti nestemäisellä ravinnolla ajan, jonka puvussa vietän. Mukava con tiedossa! :D

Ja pakko vielä mainostaa, että Desucon EuroCosplay-karsinnan ja näytöksen ilmoittautuminen on avattu! Käykäähän ilmoittautumassa.

Tahdon myös lyhyesti esittää toiveeni muiden conien järjestäjille, mikäli tänne joku sattuu eksymään - EuroCosplayfinaaliin on Suomella, kuten muillakin mailla, mahdollisuus kahteen edustajaan. Olisi hienoa saada toinen karsinta mukaan johonkin tapahtumaan niin saataisiin Suomi edustetuksi Lontooseen tulevaisuudessa koko arsenaalilla. Kyse on luultavasti jaksavan cosplayvastaavan/muuten halukkaan porukan puutteesta, mutta onpahan nyt sanottu ääneen.