Desuconin kuvamateriaalia eli Kaine-photoshoot

Olen hirvittävän cosplayinnostuksen vallassa! On älyttömän ihanaa olla hirvittävän cosplayinnostuksen vallassa kun melkein vuoteen pukujen tekeminen ei ole kiinnostunut yhtään! Olen ihan tyytyväinen siihen että osaan käyttää vnhoja pukuja ja olla tekemättä uusia silloin kun ei oikeasti siltä tunnu. Innostuksissani muokkasinkin Desuconissa otetut photoshoot-kuvat kuntoon, ja isken ne nyt tänne! Kaikki kuvat on ottanut Ina.

Tein Kainen puvun aika pitkälti hetken mielijohteesta - puvun piti olla helppo, yksinkertainen ja nopeasti valmis, mutta yllättäen kirjoin viimeistä paidan kuviota (ai oliko siinä joku kuvio - joo, oli siinä :D) yöllä kun muut jo nukkuivat. Ei tosin ollut kiinni ajan kesken loppumisesta vaan sen väärinkäytöstä ihan omasta puolesta. Pukua oli siinä mielessä hauska tehdä, että se oli kaavoitukseltaan varsin yksinkertainen, proppi tuli nopeasti valmiiksi ja sain pikkunäpertää taas ihanan silmälapun. En ole kamalasti harrastanut bootcovereita, joten tuli kokeiltua sitäkin isommassa mittakaavassa ja tykkäsin lopputuloksesta yllättävän paljon. Hameeseen olisin paremmalla jaksamisella laittaa muutaman luun, mutta en jaksanut koska en vain jaksanut. :D

Oli piristävää tehdä pukua tällä mentaliteetilla, mutta samassa rytäkässä onnistuin tekemään hienoimman hattuni ikinä. Jos jotain cosplayhommaa vihaan, se on hattujen tekeminen. Niistä ei koskaan tule hyvän näköisiä, mutta viimein onnistui ja tykkäsin Kainen hatusta ihan älyttömästi. Eikä ole tullut koskaan aiemmin pidettyä yhtä lyhyttä hametta, mutta hameessa hengaaminen ahdisti huomattavasti vähemmän kuin mitä odotin. Kuulostan ehkä hieman yltiöpositiiviselta puvun suhteen, mutta kun on pitkästä aikaa ollut hirveän kivaa jossain puvussa, on se ehkä ihan sallittavaa!

Viikonlopun kohokohta oli kyllä ihan ehdottomasti se, kun yksi ihminen tunnisti pukuni. Minusta otettiin yhteensä kaksi kuvaa (mikä oli kaksi kuvaa enemmän kuin mitä odotin), joten olin ehkä maailman onnellisin että joku tunnisti tuntemattoman Murata-figuurin. :D

Kainen puku oli ulkomuodoltaan aika erilainen puku kuin mitä normaalisti olen tehnyt - yksinkertaismpien, ei-proppitäytteisten pukujen tekeminen on jäänyt vähän vähemmälle, minihameista puhumattakaan. Hameen mitta ahdisti aluksi aika paljon, mutta onneksi siitä pääsi yli, mitä nyt taidekujalle kipuaminen oli hieman mielenkiintoista. Mutta kerranko sitä! Ei Gwendolynillakaan kyllä taannoin kamalan pitkä hame-asia ollut. Kaine kuitenkin nostatti pintaan hirveän Murata-innostuksen, ja kaivoin conin jälkeen hirveän kasan Muratan hahmodesigneja, jotka tahdon joskus hamassa tulevaisuudessa tehdä.

Noin muuten Desucon kului lähinnä tuomaroidessa EuroCosplay-karsintaa, ja koska parempi myöhään kuin ei milloinkaan, onnea älyttömästi sijoittuneille! Samoin myös Suomen ensimmäiselle Nordic Cosplay Championship -porukalle. :> Sotkin tänään hieman Paperclayn kanssa ja pääsen ensi viikonloppuna jatkamaan, katsotaan josko jossain välissä saisi niin paljon aikaiseksi että voisi tehdä WIP-postauksen. Silloin kun yksittäisiä WIP-kuvia on yksi tai muuten liian vähän blogimerkinnän tekemiseksi, päivittelen kuvia yleensä Facebook-sivulle. :>

Blogiakin voisin joskus päivittää + Desucon WIP

Kas, on näemmä ollut vuoden tauko blogipäivityksissä. Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta huhusta että WCS:n jälkeen saattaa tuo pukuinnostus hieman laantua? Näin kävi! Japanissa tuli heiluttua puvuissa sen verran tiheään tahtiin että kesän jälkeen pukukiintiö oli täynnä aika pitkäksikin aikaa. CosplayGaalassa heitin päälle Luscinian ja Frostbitessa Spitfiren, eli olen kierrätellyt vanhoja pukuja kun intoa puvun tekemiseen ei ole kamalasti ollut. Oikeastaan ongelma on ollut ehkä enemmän jaksamisessa ja viitsimisessä, vaikka innostusta olisikin saattanut olla. Mutta aina ei viitsi eikä jaksa!

Japanissa WCS:n jälkeen tuli seikkailtua Mandarakessa, jossa taisin ostaa Murata-hyllyn tyhjäksi. Tässä keväällä taannoin kipeänä sängyssä maatessani selailin kirjoja uudelleen läpi ja intouduin aika monestakin puvusta. Desuconiin oli kuitenkin melko vähän aikaa ja koska olen maailman hitain puvuntekijä, en viitsinyt ottaa liian isotöistä pukua kontolleni, vaan tarpeeksi simppelin puvun mitä voi ja ehtii rauhassa tehdä.

Kirjoja selaillessa löysinkin vanhan tutun Pinky Street -figuurisarjan Kaine-nimisen figuurin!

Yhtään ei ole mitään yhtäläisyyttä hahmojen ulkonäössä joita valitsen, mutta: jälleen kerran päädyin siihen vaaleatukkaiseen, silmälappupäiseen heppuun. :D Puku itsessään menee suhteellisen simppeleillä kaavoilla, proppi on ihana yksinkertainen, pääsen taas tekemään silmälapun mutta itken hatun vuoksi ihan antaumuksella. En ole tähän mennessä onnistunut tekemään siistiä hattua ja kyseinen malli on se minkä kanssa aina taistelen, mutta ehkä jos tällä kertaa. Referenssikuvana käytön nimenomaan Muratan piirosta, vaikka ei noissa hirveän suurin eroja keskenään ole.

Muut sarjan Muratafigut (C)

Pukua olen tehnyt hissukseen omalla tahdilla, ja on muuten älyttömän rentouttavaa tehdä yksinkertaista pukua aikataululla, jonka ei edes tarvitse oikeastaan pitää. Puku on sen verran simppeli, että olen saanut näpertää proppiasioita rauhassa ilman kamalaa kiirettä. Muutenkin ompeleminen ja proppien tekeminen ilman mitään paineita tai odotuksia on ollut jopa kivaa - tuntuu että ehkä näitä pukuja jaksaa taas pitkästi aikaa tehdä. Ainakin vähän. :D

Harjanvarsiproppeja! Kepin käyttötarkoituksesta ei ole mitään tietoa, mutta pohjana harjanvarsi, johon nuppi + muut koristeet tehty jälleen Paperclaysta ja kaiverrettu mattoveitsellä. Päälle heitetty muutama kerros gessoa, hiottu ja lopuksi hopeamaalit.

Ja lopputulos näyttää tältä. Muuta aikaansaatua ovat mm. hanskat, joita en ollenkaan jaksanut lähteä edes harkitsemaan ompelevani, vaan ostin valmiit kaupasta ja upotin vetoketjut hanskoihin. Tuli muuten ihan yllättävän siistit! Räpeltelen silmälapun osia myös hiljalleen kuntoon.

Valmiit hanskat!

Gessoamaton silmälappuhärpäke..

...ja gessottu silmälappuhärpäke.

Hame on valkosia tikkauksia vaille valmis ja hemmetin lyhyt. :D Tanssisukkahousujen metsästys alkaa kunhan siirryn pääkaupunkiseudulle töihin ensi viikolla. Desuconiin on enää pari viikkoa enkä ole varmaan tehnyt ikinä pukua näin lyhyessä ajassa, mutta olo on harvinaisen seesteinen. Pitäisi vaan ymmärtää tehdä vähän yksinkertaisia pukuja vähän useammin. ..pitäisi myös yrittää päivittää blogia tästä eteenpäin hieman useammin, mutta ehkä tämä tästä hiljalleen lähtee.

Lopuksi vielä maailman rumimmat kengät.

Ps. Blogiteksteissäni on luonnos, johon olen jo iskenyt kaikki WCS-reissun kuvat. Lupaan ihan oikeasti saada sen joskus kirjoitettua valmiiksi. :D

Luscinia WIP

Iih iih, hirveä pukuinnostus! Koska istun väärässä kaupungissa kuin missä keskeneräinen pukuni on, viskaanpa tänne muutaman WIP-kuvan. Luscinia on valmistumassa tällä hetkellä suhteellisen hyvällä mallilla - hame (kyllä, hame - toiveajatteluni housuhameesta meni harakoille) on helman kääntämistä ja vetoketjua vaille valmis, samoin takki. Pitkästä aikaa puvun tekeminen on ollut pääosin vain kivaa ja ihanaa ja kukkasia, odottelen Desuconia melkoisen innoissani. Ainoa kompastuskivi on tähän mennessä ollut peruukki, joka oli tuplasti räjähtäneempi versio kuin piti, mutta odottelen postista korviketta ensimmäiselle versiolle. Kokeilin Luscinian pikkurensseleiden kanssa ensimmäistä kertaa silikonimuotin tekemistä ja polyuretaaniresiinivalua, tutoriaalia en vielä tässä vaiheessa saa väännettyä koska hommat ovat kesken, mutta sellainen tulee luultavasti Desuconin jälkeen. Lyhyesti kuitenkin: olen ko. tekniikasta aivan haltioissani ja jos homma ei olisi niin kallista, tekisin silikonimuoteilla tästä eteenpäin aivan kaiken. Mutta niitä kuvia! Aluksi miekkaa ja sen huotraa.

Luscinian miekka on sen verran ohut, että halusin tehdä sen puusta ihan jo kestävyytensä takia. Koska en omista puuverstasta enkä juurikaan välineitä, piti vuoleminen hoitaa partiopuukolla, mutta ihan hyvin sujui vaikka aikaa vievää olikin. Hiominen tapahtui myöskin käsipelillä, ja vuolemisvirheet sun muut naarmut ja kuopat paklasin Paperclaylla ja hioin lopulta hiomapaerilla sileäksi.

Miekan väistin valmistuu Paperclaysta. Väistin oli sen verran kapea, etten laittanut sisälle mitään tukirakennetta. Kokonaan Paperclaysta koostuva väistin tokin lisää miekan painoa hieman, mutta en viitsinyt alkaa pelaamaan polyuretaanilla noin pienen kohdan vuoksi.

Miekka hiomisen ja vuolemisen ja kohokuvioiden lisäämisen jälkeen valmiina gessottavaksi.

Ja gessottu versio.

Ja valmis miekka, hopeat osat maalattu Mastonin hopeaspraylla, kahvan ruskeat osat saplunoitu piiloon maalarinteipillä ja jälkeenpäin maalattu pensselillä akryyliväreillä.

Miekan huotra vaiheessa, päällystynyt sittemmin Paperclaylla sekin. Huotran kanssa kävi pieni epätoivon hetki, kun huotrasta tuli liian napakka ja miekka ei tahtonut mahtua tuppeensa ottamatta osumaa, joten valmis miekka pääsi hiomakoneen alle ja odottelee uutta gessoamis-/maalausurakkaa kotona.

Korvakorun kaksiosaisuuden ratkaisin upottamalla metalliketjua pidemmälle korun sisään ihan jo kestävyyden vuoksi. Korvakoru jälleen Paperclayta, johon on vuoltu ura ketjulle ja myöhemmin liimattu paikalleen.

Koruosa on vanhasta korvakorusta modattu ja upotettu Paperclaynappulaan. Nappulaan on porattu reikä halpisdremelillä ja korun piikkiosa liimattu paikalleen. Korun piikkiosaan on tämän jälkeen kiinnitetty korun toisen osan metalliketju ja liimattu uudestaan paikalleen. Tämän jälkeen ketjut ja liimat on peitetty Paperclaylla umpeen, hiottu, gessottu ja maalattu.

Olen naureskellut pitkin kevättä ommellessani armeijan pääjehulle hametta sekä univormutakkia jossa on prinsessaleikkaukset. On ole ko. leikkauksia ennen ommellut ja oli kiva päästä kokeilemaan jotain uutta. Kanttianauhan kanssa pelaaminen sujui paremmin kuin mitä pelkäsin, joskin hihojen kuvioiden kohdentaminen ei ole ihan niin napissa kuin toivoin. Kuvioiden vääntäminen itsessään oli hirveän mukavaa pikkunäpertämistä sen jälkeen, kun on vain ommellut pitkää suoraa saumaa ja vekittänyt muutaman metrin kangasta hameeseen.

Tällä hetkellä takissa on jo kaulus, mutta siitä ei ole valitettavasti kuvaa. Päädyin jostain hetken mielenhäiriöstä aplikoimaan mustassa kauluksessa olevat punaiset kuviot käsin, mistä tosin sain sopivasti tekemistä jokaviikottaisille junamatkoille. Kauluksen myötä innostuin vääntämään piilopistoja ihan joka puolelle pukua jotta päällitikkauksia näkyisi mahdollisimman vähän (ja koska ihanaa aikaavievää näpertämistä :D).

Rinikat ja napit on valettu silikolimuottiin polyuretaaniresiinillä. Polyuretaaniresiini on uusi rakkauteni, kovetuttuaan kestävää, hiottavaa ja vuoltavaa. Kuvassa maalaamattomat versiot, mutta alkydispraymaalit tarttuivat siinä missä muihinkin kokeilemiini pintoihin. Nappien tekemisessä valaminen on älyttömän kätevä systeemi silloin, kun tarvitsee monta idettistä kappaletta. Ellei monistettavia asioita ole useampi, menee homma aika kalliiksi. Nappeihin on kuivumisvaiheessa upotettu rautalankalenkki kiinnitykseen, eli perinteiseen kantanappimalliin.

Jos muuten joku tuntee tarvetta yo. kuvassa olevien härpäkkeiden hankkimiseen tilaustyönä, tänne saa heitellä viestiä niin sovitaan hinnoista! Nappien muotti on jo mennyttä tavaraa, mutta toki sellaisen uusiksi tekee jos maksavaa asiakaskuntaa sattuisikin löytymään.

Lopuksi vielä onnellisen (ex-)partiolaisen onnellista solmuväkertämistä. :D Pääsen verestämään solmutaitojani ja solmimaan apinannyrkkiä, apilanlehtisolmua ja ties mitä.

Tällaista tässä vaiheessa, yritän toiveikkaana saada puvun kasaan toivottavasti jo ennen töideni alkamista parin viikon sisällä, mutta viimeistään ennen kesäkuun alkua. Viimeisen viikon ennen Desuconia voinkin käyttää Desuohjelman järkkäämiseen, jota tässä mainostan siltä varalta, että blogia sattuu lukemaan joku, jota Range Muratan kädenjälki, visuaalinen ilmaisu ja hahmosuunnitteluanti kiinnostaa!

Kriittinen katsaus: Last Exile FAM vanhan Last Exile -fanin silmin

Oho, animejuttua cosplayblogissa! Poikkeanpa välillä cosplaynäkökulmasta ja kirjoitan vaihteen vuoksi siitä, mitä otsikko lupaa.

Katsoin jonkin aikaa sitten Last Exile - Fam the Silver Wing -animen loppuun, ja irkissä vaahtoamisen sijaan päätin avautua sarjasta lisää täällä. Seuraava teksti sisältää reippaasti juonipaljastuksia sekä tekstinä että kuvina, eli jos kumpi tahansa sarjoista on kesken/aikoo joskus katsoa toisen tai molemmat, kannattaa hakata backspacea nyt.

FAMin puikoissa jatkaa perinteiseen malliin GONZO, joka tunnetaan ainakin jumalattoman oudoista sarjoista, vaihtelevasta animaatiolaadusta ja siitä, että kun sarja on juuri päässyt parhaasen nosteeseen ja katsoja odottaa Eeppisimpiä Juonenkäänteitä Ikinä, GONZO tekee GONZOt ja kaikki floppaa täydellisesti. FAM ei ehkä floppaa täydellisesti, mutta se ei myöskään selviä GONZOn perusongelmilta.
Ohjaajana toimii alkuperäisen LE:n tyyliin Koichi Chigira, ja musiikkipuikoissa on mukana edeltäjästä tutut Hitomi Kuroishi sekä Maaya Sakamoto. FAM käyttää hyväkseen (ja edukseen) ykköskauden musiikkeja jumalattoman upealta Dolce Triaden OST:ilta, joka saa ratkaisuna kaikki pisteeni kahdesta syystä. Ensimmäiseksi em. on loistava keino linkittää ykköskausi uuteen kauteen, mistä on tosin iloa vain, jos on katsonut ensimmäisen kauden ja tykkää Dolce Triaden musiikeista. Toiseksi, musiikin suhteen FAMin oma soundtrack ei ole yhtä mieleenpainuva kuten edeltäjänsä. Sarjan luonteen ollessa kuitenkin hieman toisenlainen ei musiikki särähdä korvaan huonona vaan toimii, vaikkei OST äärettömän loistava olekaan. Helmiäkin tosin löytyy, kuten esim. Sky to Recovery.






FAMin opening (alempi) on animoitu varsin nätisti ja jälki on muutenkin nannaa. Ongelmaksi kohtasin omat odotukseni - odotin jonkin sortin jatkumoa sekä musiikillisesti että taiteellisen ilmeen suhteen. Over the Sky:n ollessa yksi suosikkiopeningini sekä musiikillisesti että visuaalisesti on paha lähteä vertailemaan, mutta FAMin versio on silti pieni pettymys sen ollessa varsin keskiverto ja geneerinen animerenkutus, eikä siten erityisen mieleenpainuva. Vaikka kauniisti animoitu ja piirretty onkin.

Hahmosuunnittelijana toimii jälleen Range Murata. Näin cosplayharrastajan silmin Muratan hahmosuunnittelu on etenkin realistista, ainakin jos pääsee tihrustamaan artbookin yksityiskohtaisia piirroksia. Hahmo- ja pukusuunnittelussa on selkeää ja perinteistä muratamaisuutta, ja visuaalinen suunnittelu onkin yksi FAMin parhaimpia puolia. Murata on omiaan steampunk-sävytteisten maailmojen hahmoja suunniteltaessa ja vaatteet (ja propit) on suunniteltu toimiviksi. Mitä nyt siitä että kaikki armeijan upseerit käyttävät hameita ja Lilianalla on alushousut ehkä koko sarjan aikana n. yhdessä puvussa!



Se, missä FAM onnistuu, on selkeä linkki ensimmäisen ja toisen kauden välillä. Sarjasta löytyy iso liuta sekä visuaalisia että tekstuaalisia viittauksia, jotka tuovat ensimmäisen kauden katsoneille hahmojen suhteen sitä syvyyttä, jota pelkän kakkoskauden nähnyt saattaa jäädä kaipaamaan. Viittauksia ja hahmoja ykköskaudesta tulee pitkin sarjaa sillä syötöllä, että vanha fani hihkuu innosta, mutta ykköskautta tuntematon katsoja tuskin saa kamalasti irti viittauksista ja hahmoista, jotka eivät liity millään lailla mihinkään, ja joita ei juuri selitetä auki kokonaan. Toinen flashback-jakso selvittää ensimmäisen kauden tapahtumat lyhyesti ja vastaa kysymyksiin, joihin ykköskaudesta jäi kaipaamaan vastauksia. FAM toimii nimenomaan jatkumona ykköskaudelle, itsenäisenä sarjana ei juurikaan. Yhden jakson mittainen kertaus tuskin onnistuu kuitenkaan selvittämään kaikkea, mitä ykköskaudesta jäi käteen.
Toisaalta ei voi kysymättä tietää, miltä sarja näyttää ykköskaudesta mitään tietämättömälle.

Vaikka ykköskauteen viitataankin usein, jää päällimmäiseksi tunne, että viittauksia ei kuitenkaan käytetä hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla. FAM kestää kokonaisuudessaan 21 jaksoa, ja valitettavasti vasta viimeisten jaksojen aikoihin alkaa ruudun toisella puolella tuntua, että nyt siihen asiaan vihdoin päästään. Potentiaalia olisi löytynyt vielä aika moneen muuhun jaksoon syventymällä hahmoihin, hahmojen välisiin suhteisiin, poliittiseen peliin sekä LE-maailmaan ja sen toimintaan noin yleensä. FAM jää edeltäjäänsä verrattuna hirvittävän pintaraapaisuksi, hahmojen välillä tapahtuu paljon mutta mihinkään ei syvennytä. Kuvat saattavat liittyä.



EN OLISIKAAN HALUNNUT TIETÄÄ

Samalla tavalla käy Famin ja Gisellen suhteen. 8. jaksossa käsitellään Famin ja Gisellen suhdetta Gisellen näkökulmasta tavalla, jossa on potentiaalia vaikka mihin. Valitettavasti kyseisen draaman merkitys jää melko vähäiseksi, kun siitä ei mitään seuraa juuri seuraavaa jaksoa pidemmälle, eikä Famin ja Giselle suhdetta käsitellä hahmoista itsestään lähtöisin enää juuri lainkaan. Ehkä tästä johtuen Fam jäi päähahmona pinnalliseksi ja ajoittain tylsäksikin, ja Gisey (jonka hahmokehityksessä oli Suurta Potentiaalia em. jaksossa) jää Famin varjoon.
Siinä missä Claus ja Lavie olivat oikeasti kiinnostava ja kehittyvä päähahmoparivaljakko, Fam ja Gisey eivät vain jaksaneet kiinnostaa sarjan loppupuolella juuri lainkaan. Varsinkaan Fam, vaikka olisin halunnut tykätä. :(

Draamapotentiaali yli 9000

FAM toimittaa valitettavasti myös kaksi aivan uskomattoman antiklimaattista kuolemaa. Ensimmäinen on Alauda sarjan puolivälin tienoilla, toinen on Luscinia viimeisessä jaksossa. Luscinian kohtalo oli arvattavissa heti sarjan alusta lähtien, ja sitä suuremmalla syyllä sen olisi odottanut tapahtuvan jostain loogisemmasta syystä ja/tai dramaattisemmin. Fam päättää sarjan lopussa vedota Lusciniaan, Luscinia hautaa kaikki periaatteensa ja samalla vapaaehtoisesti itsensä kivikasan alle. Great success! Kyseisessä kohtauksessa on kuitenkin yksi Famin parhaista hetkistä tämän vedotessa Lusciniaan ottamaan vastuu kaikista tämän aiheuttamista kuolemista.

Hahmokuolemiin liittyen - toisaalta yksi sarjan parhaimmista kohtauksista on ehdottomasti tämä.


En myönnä lainkaan tunteneeni Suuri Tunteita

Sarjan ehdottomasti parhainta antia on Lilianan ja Luscinian suhde. Harmillista on se, että erityisesti sarjan puolivälissä kyseinen suhde oli ajoittain se ainoa asia, jota uudelta jaksolta odotti - muutaman jakson olisi voinut käyttää paljon paremmin, toistoa löytyi paljon ja tarina polki paikoillaan harmittavan pitkään. Asiasta kertoo ehkä se, että huomasin jaksoja uudestaan ystäväni seurassa katsoessani, että olin jättänyt ensimmäisellä katselukerralla epähuomiossa yhden jakson kokonaan katsomatta, ja silti pysynyt kelkassa koko ajan.

Famin hahmon kiinnostavuus olisi moninkertaistunut, jos Famin perhesiteitä Sadriin ja sitä kautta Rahaan (Lahaan?) olisi puitu edes hieman enemmän. Toisaalta kuolemat ovat tosielämässä antiklimaattisia ja kaikki eivät elä elämäänsä onnellisena loppuun saakka, joten ehkä FAMissa on jotain elämänmakuista! Elämänmakua tosin löytää ihan ruudun toiselta puolelta, FAMia katsoessani hain ehkä jotain muuta.

Lopuksi on pakko nillittää kahden kuvaparin verran yhdestä asiasta, josta en tiedä syyttääkö Murataa vai muita hahmosuunnittelijoita/animoijia.



ai mikä jatkuvuus

Sainko kaiken kuulostamaan siltä, että olen FAMiin uskomattoman pettynyt? Varmaan sain, mutta en sitä kuitenkaan ole. Vanha fani on vain vanha ja toiveet korkealla. FAM nimittäin ylitti odotukseni siinä, mitä pelkäsin sen olevan. Hihkuin innosta kun Vincent ilmestyi ruutuun ja odotin Sophiaa koko sarjan kuin kuuta nousevaa, ja pakko myöntää, että aika hienon (joskin lyhyen) esiintymisen Sophia vetikin. Itkin kuin pieni lapsi Dion puhuessa Luciolasta, Guild-viittaukset ja Luscinian mainitsema Twins -rakennelma jäivät vaivaamaan, ja flashback-jaksot alkuperäisestä Last Exilesta selvensivät aika paljon niitä asioita, joita on pohdittu aika pitkään, etenkin koko Exile-termistön suhteen.



Ylläolevat kolme kuvaa: Viimeisen jakson paras anti ja ;_;

Last Exile on suosikkianimelistani kärjessä, ja FAM ei valitettavasti antanut aivan sitä, mitä siltä olisin parhaimmillaan toivonut. Uusintakierrokselle FAM kuitenkin lähtee kunhan saan tarpeeksi aikaa katsoa koko paketin putkeen. Ja kyllä FAMista kehtaa pukuja vääntää! Hahmosuunnittelun suhteen FAM jätti jälkeensä useita mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja hahmoja, joten pukukansio sai taas uutta materiaalia. Cosplayblogin merkeissä, WIP-kuvia Luscinian miekasta voi käydä vilkaisemassa täällä.

Cosplayhommien lisäksi jatkan Last Exilestä nauttimista kesken olevan virallisen mangan kautta, joka on ainakin tähän mennessä on ollut aika mielenkiintoista tavaraa, ja jatkanut siitä, mitä jäin ykkös ja kakkoskauden välistä kaipamaan. Ihanimmat vanship -pilootit ovat ihanimpia. <3