Lupasin tehdä päivityksen Painen peruukista, joten nyt teen sen! Päivitän toisen kerran saman kuukauden aikana! Olen aikaansaava ja aktiivinen bloggaaja ainakin hetken!
Aluksi on pakko valittaa, että peruukkien muokkaaminen on aina omalla kohdallani se pakollinen murheenkryynini. Omistan tasan 8 peruukkia, mikä ehkä kertoo siitä etten omista kamalasti kokemusta niiden stailaamisesta. Olen valinnut niin monta ja niin monta kertaa lyhyttukkaisia hahmoja, että olen elänyt omalla tukallani. Rakastan hiusten laittamista, mutta peruukkien muokkaaminen aiheuttaa aivan hervotonta epätoivoa ja "onko pakko jos ei haluu :'C" -fiiliksiä. Olen opetellut tekemään propit ajoissa pois alta ennen itse pukua, seuraava etappi voisikin olla opetella vääntämään se peruukki valmiiksi samassa syssyssä. Huomaan aina leikkaavani ja lakkaavani peruukkia paniikissa paria päivää ennen conia, eikä se ole koskaan kamalan nautinnollista.
Painen peruukin muokkausta aloittaessani tuuletin raivoisasti peruukin päälle tulevista sarvista, joten verkon peittymistä ei tarvinnut aivan vainoharhaisesti pelätä, kun kriittisimmät kohdat jäisivät sarvien alle. Otsan hiusraja sekin jäi sarvin otsakappaleen alle, joten tärkeintä oli lähinnä saada peruukki pystyyn mahdollisimman hyvän näköisesti.
..no, se jälki olikin sitten vähän mitä oli. :D Desuconiin Paine valmistui aivan viime tingassa, peruukki yllättäen melkein viimeisenä. Peruukin ensimmäisestä muokkaamisesta en yksinkertaisesti ehtinyt ottaa kuvia, mutta otin Painen Nekoconiin mukaan ja tuunasin peruukinsinne uusiksi, joten kuvat ovat, onneksi, nyt siitä jälkimmäisestä taistelusta.
Lähtökohta oli tosissaan tämä:
Peruukki on tilattu ebaysta, skintoppia siinä ei ole. En muista mistä sen taannoin tilasin, muistaakseni joltain hämymyyjältä, mutta kuitu on aivan taivaallista, parempaan en ole vielä törmännyt. Luulen, että tässä kohta kyse oli tosin vain tuurista. Muokkaamiseen käytin sitä tuttua Schwarzkopfin got2be glued -lakkaa, apuvälineinä tiheä kampa, harja ja hiustenkuivain.
Aloitin muokkaamisen jakamalla peruukin pystyyn nostettavaan osaan ja sivuilta taakse sliipattavaan. Työstin ensin alasjäävän osan siksi, että ensinnäkin se oli helpompi vaihe, toiseksi pystyyn nostettava osuus olisi varmasti kärsinyt minun käsissäni aika paljon, jos olisin nostanut sen ensin ylös ja sitten vielä muokannut peruukin loppuun. Painen tukka on sliipattu sivuilta taakse, sliippauksen hoidin kallistamalla peruukkipäätä taaksepäin jotta saisin kuidut mahdollisimman helposti päänmyötäisiksi, kampasin kuidut oikeaan kohtaan, lakkasin ja kiinnitin hiustenkuivaimella. Aina (silloin harvoin) kun joudun muokkaamaan peruukkia, käytän hiustenkuivaajaa lähes aina kiinnitykseen, helpottaa ja nopeuttaa hommaa aivan jumalattomasti.
Niska on viimeisimmän kuvan jälkeen sliipattu päänmyötäiseksi (mistä en tietenkään tajunnut ottaa kuvaa tässä vaiheessa). Tämän jälkeen heitin peruukkipään kaulan ympärille narun, narun kattolamppuun kiinni ja peruukin roikkumaan alassuin.
En tiedä harrastaako tätä kukaan muu, mutta tein vastaavan myös taannoin kun muokkasin Spitfiren peruukkia ja kuituihin piti saada aika paljon lisää nostetta. Peruukin ollessa alassuin suihkuttelin lakkaa peruukin alapuolelta ja kovetin silloin tällöin hiustenkuivaimen avulla. Taisinpa jättää peruukin yön yli roikkumaan alassuin jotta kuidut hieman taipuisivat toiseen suuntaan ja ne olisi mahdollisimman helppo nostaa seuraavana päivänä ylös. Jälleen olin fiksu enkä ottanut juuri tästä vaiheesta kuvaa, mutta homma toimi joten kuten seuraavasti: Keräsin peruukin "pyörteen" molemmilta puolilta leveät suortuvat kuitua, suihkutin lakkaa, painoin suortuvat toisiinsa kiinni, ja kovetin hiustenkuivaimella. Muutamaan suortuvaparin kiinnittämisen jälkeen peruukki näytti tältä:
Tuota ..sipulia lakkasin ja föönasin aika paljon ja pitkään, sillä se toimi periaatteessa loppujen pystyyn nostettavien kuitujen tukena. Kun pohja tuntui tarpeeksi tukevalta, aloin nostamaan eri puolilta peruukkia lisää suortuvia samalla taktiikalla ylös. Missään vaiheessa en siis ole peruukkia tupeerannut.
Kaitaleet on sormin kasattu, tiheällä kammalla sileäksi kammattu, lakattu, ja kovetettu/kiinnitetty föönaamalla.
Ylläolevassa kuvassa kaikki pystyyn nostettavat kuidut ovat ylhäällä otsatukkaa lukuunottamatta. Sivuilla roikkuvat pitkät huitulat kuuluvat sivuille sliipattavaan osuuteen. Ne on jätetty alas tähän vaiheeseen saakka siksi, että saisin niillä peitettyä ylös nostettujen kuiteujen jättämät mahdolliset aukot, josta verkkoa näkyisi pahasti läpi. Ja tulivat hyvin tarpeeseen.
Valmis peruukki:
Takaa
Sivulta
Edestä
Kuten kuvista näkyy, verkkoa näkyy kuitujen pystyyn nostamisen takia aika monestakin paikkaa, mutta Painen sarvet ovat onneksi niin peittävät, ettei peruukista oikeastaan näy juuri muuta kuin pystyyn nostettu osuus. Peruukin päähän saaminen oli myöskin oma haasteensa ja tarvitsi toisen käsiparin - itse jouduin pitämään peruukin pystyyn nostettujen kuitujen päistä kiinni ja toisella kädellä peruukkia paikallaan samalla, kun avulias ystäväni laskee sarviani kaksin käsin päähäni. :D Hyvin se sitten loppupeleissä onnistui, sarvet olivat juuri sopivan kokoiset ja peruukki mahtui alle. Sarvien ja peruukin aiheuttama vanne pään ympärillä oli aika napakka, mutta ei aiheuttanut aivan hirvittävää jomotusta,mitä nyt toinen ohimo oli hieman kipeänä. Napakasta istuvuudestaan johtuen ei tarvinnut pelätä peruukin eikä sarvien heilumista suuntaan eikä toiseen.
Nekoconiin peruukkia muokattaessa oli tullut huomattua että lakan määrää kannatti lisätä, Desuconin lopussa Painen peruukki oli jo aika räjähtänyttä mallia. :D
Räjähdys, sipuli ei enää ihan kestänyt kasassa conin viimeisillä tunneilla. Kuva (C) YumiKoyuki
Nekoconissa peruukki oli n. tuhannesti siistimpi ja pysyikin paljon paremmin kasassa.
Kuva (C) Laggy
Näin on Painen peruukki väännetty! Olen aika varma, että kaiken pystyisi varmaan tekemään jollain helpommalla tavalla, mutta onneksi tekemällä oppii. En ole kamalasti kirjoitellut mitään peruukkeihin liittyvää, joten toivon, että tästä tekstistä kuvineen ottaa edes jonkin sortin tolkkua. Jos ei ota, niin kysyä saa, yritän selventää parhaani mukaan. :D
En ehkä lähde selittelemään miksi blogini on ollut Desuconin jälkeen totaalisen kuollut enkä ole osoittanut elonmerkkejä juuri missään muualla kuin ircin puolella. Jos vähän kuitenkin, olen vääntänyt Traconin pukua niska limassa, ja kun en ole sitä tehnyt, ei ole mielenkiinto riittänyt cosplaysta kirjoittelemiseen vaan kiinnostavampia ajanviettotapoja ovat olleet mm. nukkuminen, syöminen ja Phoenix Wright!
Ennen mitään WCS-/pukuhöpinöitä tahdon osoittaa anteeksipyyntöni kaikille, jotka joutuivat kuuntelemaan kiroamistani backstagella ja pukuhuoneessa lauantaina. Aikuinen ihminen ei stressin alla osaa olla aina niin aikuinen ihminen, ja olen siitä erittäin pahoillani.
Puvun kanssa pakertaminen ja esityksen vääntäminen kuitenkin näemmä kannatti, WCS-karsinnoista irtosi edustuspaikka (ajatus, johon toivottavasti alkaa kohta tottua). Tuomareissa istunut Rora kiteyttikin jo varmaan kaikkien ajatukset siitä ihmetyksestä, mitä Suomen cosplayskenen tason yllättävä nousu on aiheuttanut. Kaikilla WCS-kisaajilla oli aivan hillittömän hienot puvut, ja on ihan erikseen pakko mainita Casualty Cosplayn tytöt, joiden pukujen kädenjälki oli jotain ihan älytöntä. Yleensäkin minun silmiini WCS-karsinnan taso näytti kovimmalta mitä olen tähän mennessä nähnyt. Backstagella muiden pukujen hienous ei onneksi nykyään osaa enää ahdistaa, nykyään on vain iloinen siitä että Suomessa niin paljon älyttömän taitavia puvuntekijöitä. Kiitos kaikille hyvästä kisa- ja backstageseurasta!
En edes muista milloin lähdettiin Elinan kanssa WCS-karsintajuttuja suunnittelemaan, mutta löysin kansioistani vihiä siitä, että olin miettinyt EuroCosplay-finaaliin osallistumista Okuninushilla jo silloin syksyllä 2010. Puku tuntui silloin aivan liian hankalalta (lähinnä koska peruukki = ASDFG), joten joidenkin mutkien kautta se päätyi karsintapuvuksi. Shin Megami Tensei -mörrien hyvä ja huono puoli on siinä, että niilä ei ole peleissä juuri mitään juonellista roolia (paitsi ehkä Raidoussa, jossa ainakin Okuninushi on ilmeisesti jonkin sortin välibossi), vaan niillä lähinnä taistellaan / niitä hakataan. En ole itse katsonut vielä karsintaesityksiä, mutta mitä olen kuullut, taisi taistelukoreografia olla tämän vuoden Juttu, johon kannettiin myös oma kortemme kekoon. Omaa esitystä en oikein osaa lähteä sen tarkemmin avaamaan, koska en ole vielä katsonut sitäkään, mutta kuten yleensä, esityksessä on muutama kohta joihin olen aivan älyttömän tyytyväinen ja vähän enemmän niitä, joita olisi voinut hioa ihan älyttömästi parempaan kuntoon, jos olisi jälleen aloittanut esityksen tekemistä aiemmassa vaiheessa. Itsepuolustuslajeja harrastaneena taistelukoreografiaa oli hirveän kiva väsätä, vaikka miekkailusta / aseiden kanssa heilumisesta en omista minkäänlaista kokemusta noin cosplayn lisäksi. Ja kerrankin esitys, jossa taustanauhalle ei tarvinnut tehdä mitään editointia! Ei pelaamista Sony Vegasin kanssa eikä ääniraitojen putsaamista taustamölystä. En nyt jälkikäteen vihaa esitysbiisiämme läheskään yhtä paljon kuin esim. Eurocosplayn taustamusiikkia, jota en osaa enää kuunnella muistelematta hervontonta paniikkia. :D
Puvun tekemisen aloitin tämän vuoden tammikuussa, kerrankin olin fiksu ja tein heti ensimmäisenä isotöisimmät propit pois alta. Okuninushin miekka oli ensimmäinen kokeiluni polyuretaanivaahdon kanssa, ja siitä johtuen se ei ole laadultansa yhtä paljon mieleeni kuin Painen olkapanssarit ja sarvet. Miekan ja tikarin tein valmiiksi jo alkukeväästä, mutta no, kaikki muu sitten jäikin hieman viime tinkaan. Päätin tosin jo aiemmin keväällä, että conia edeltävänä iltana en väännä pukua paniikissa, vaan kisaa edeltävän yön aion nukkua kuin tukki. Ja onnistuin siinä! Seuraavan päivän paniikkia lievensi aivan julmetusti se, että puku oli jo oikeastaan muutamaa päivää ennen conia valmis ja viimeiset illat sai viettää rauhassa panikoimassa lavalle menemistä.
Arvata ehkä saattaa, että olen uinut taas softismeressä. Puvun kaikki panssarit ovat softista, jotka on käsitelty kahdella kerroksella 80 kiiltoprosentin Maston-maalilla, jonka päälle on heitetty Mastonin hopeamaalia. Alkuperäinen suunnitelma oli gessota kaikkia panssarit ja sprayata gesson päältä hopealla, mutta gesson halkailemistaipumukset olivat pahemmat kuin mitä oletin, ja maalaustapaa piti vaihtaa kesken matkan. Ehdin gessota ja hioa ja gessota kaikki käsipanssarit n. kymmeneen kertaan, joka sitten loppujen lopuksi jäikin turhaksi työksi. Harrastuksen iloja!
Panssareiden kaavoja
Rintapanssari on ommeltu Balthierin liivin kaavan pohjalta, ommeltu samasta huonekalunahkasta kuin Balthierin, ja päällystetty 1-3 softiskerroksella. Liivissä olevat napit ovat haaraniittejä, ja liivi menee päälle sivusaumassa olevan vetoketjun avulla. Panssareiden nyörittäminen on tehty ihan oman mututuntuman mukaisesti, oikeita japanilaisten panssareiden nyöritystapoja kävin läpi, mutten löytänyt sellaista, joka ei täysin olisi rullaillut softista ihan mihin suuntaan sattuu. Nyöritykseen nyöriä meni muistaakseni suurin piirtein 17 metriä.
Korun helmet ovat puisia 18 mm helmiä Hobby Pointista, muut pallurat on tehty Paperclaysta. Musta olkalärpäkeasia, mikä ikänä se onkaan, on pöytätablettia ja softista päällystettynä mustalla tekonahkalla ja mustat remmit ovat harmaata huonekalunahkaa sprayattuna mustaksi Mastonin mattamustalla. Kiitos Lappeenranta, kun myyt tekonahkaa kaikissa sateenkaaren väreissä, mutta musta huonekalunahka = EI OLE. :D
Peruukin tekemisestä minulla ei ole yhden ainoaa kuvaa, koska olin ennen sen stailaamista unohtanut kamerani Helsinkiin. Muutenkin WIP-kuvien vähyys johtuu siitä, että kameraa ei ollut käsillä. :c Murheenkryynini on Katie Bairin Stubbing-tutoriaalin avulla muokattu. Alunperin oli tarkoitus tehdä peruukkiin kunnon keskijakaus, mutta tässä kohtaa sekä aika, taidot ja kärsivällisyys vain eivät enää riittäneet, ja jätin kylmästi päälaelta kaitaleen hiuksia vapaaksi jotka jätin suoraksi peittämään poninhännille jakamisesta paljastuneen verkon. Inhoan peruukkien stailaamista yli kaiken lihännä siksi että koen vaikeampien peruukkien stailaamisen olevan vain peruukin pyörittelyä ympäriinsä ja käsien levittelyä hädissään. Peruukin pompulat ovat irralliset kappaleet, joiden pohja on jonkin sortin mustaa tiivistevaahtomuovia (jota en ole siis ostanut mistään vaan sosialisoinut nimettömästä lähteestä, siksi en osaa kertoa mitä se on), jonka päälle on kieputettu, jesaroitu, liimattu ja lakattu kuitua peittämään pohja. Vaahtomuovissa on sivussa aukko, josta pompula on kiinnitetty peruukin saparotöpöön ja ommeltu vielä muutamalla langanpätkällä peruukkiin kiinni. Conissa tuli huomattua, että pari ommelta ei ihan rittänyt pompuloiden paikalla pysymiseen, pinneihin piti turvautua aika moneen otteeseen. Otsanauha & peruukin nauhat ovat punaista puuvillakanttia, jotka on värjätty Dekan batiikkiväreillä hieman viininpunaisempaan suuntaan.
Piilarit on tilattu Youknowit.comista, ja niillä näkee oikeasti yllättävän hyvin, kaikki on vain sumeaa ja vaaleankeltaista. Tekstin lukeminen on siristelyn takana, mutta selvisin conista ilman päänsärkyä jota pelkäsin sumeiden linssien aiheuttavan.
Pukuhölinät sikseen, itse Traconista - yllättäen lähdin Traconiin pääosin WCS mielessä, ohjelmatarjonta ei juuri tarjonnut mitään MUST SEE -tavaraa. Olin mukana myös lauantai-illan Inside the Cosplayer's Studio- paneelissa Ilonan, Wepin, Biitin, Rullarinkelin ja Malician kanssa. Pidin paneelin ideaa mukavan virkistävänä ja piristävän huumoripitoisena tavalliseen cosplaypuheohjelmaan verrattuna. Tunti kuuden panelistin höpinöille tuntui tosin hyvin lyhyeltä ajalta, jutuissa ei juuri päästy pintaa syvemmälle kun kaikki panelistit pitivät kommenttinsa ajan puitteissa aika lyhykäisinä. Panelisteista tuntemani ovat myös sen verran tasaisia viilipyttyjä, ettei juuri mitään provosoitumista ei (ilmeisesti?) päässyt käymään. Tai jos pääsi, en sitä ainakaan panelistipöydän taakse ainakaan huomannut. Hauskaa oli ainakin puhujilla, ja hyvä jos hallitsemattomat ilmeeni ovat ilahduttaneet kuulemassa olevia. :D
Kaiken kaikkiaan traconista jäi hyvä fiilis - backstagella homma pelasi, pukuhuoneiden varustelu oli hyvää, kaikkea oli tarpeeksi ja mammat pitivät kaikista hienosti huolen. ♥ Tuomarointi oli, luojan kiitos, viimein Traconissakin asianmukaista ja asiantuntevaa, ja oli hienoa että tuomarointiin oli saatu himan kansainvälistä verta. Yksilökisassa taso oli jälleen huimaa, skittikisaa en päässytkään näkemään kun eksyin mukaan Persona 3 -ryhmän photoshoottiin tyrkylle muutamaan kuvaan. Niitä kuvia en ole vielä saanut käsiini, mutta ängen niitä tänne kun siihen on mahdollisuus.
Seuraavaksi lupaan toteuttaa kaikki lupaamani ja tällä hetkellä kirjoittamani blogimerkinnät joita ovat ainakin oma merkintä Berserker!Painelle sekä Painen peruukille ja luultavasti oma kunnon kuvapläjäys Okuninushille.
Tampere-talo on muikeaa kuvaustaustaa! Kuva (C) YumiKoyuki
Mutta sitä ennen, kun epätoivo edellisen puvun päälläpitämisestä on jo laskeutunut, taidan valottaa pikaisesti tulevaisuudensuunnitelmiani. Totesin Traconissa Okuninushin liiviin kuollessani, että seuraavat pukuni tulevat olemaan mahdollisimman mukavia, jotta conissa oleminen ei olisi pelkkää kuolemista. Seuraavaksi väännän näitä:
Luscinia Hafez - Last Exile - Fam, The Silver Wing
Lokakuussa tuleva Last exilen "jatko-osa" uusina juonineen ja hahmoineen on aika kovan odotuksen alla. Olen kyylännyt hahmosuunnitteluja silmä kovana heti ensimmäisten tiedonhippujen vuodettua, ja yllättäen sieltä löytyi taas se pakollinen tietynnäköinen hahmo, joihin aina kapsahdan. Silver Wing ilmestyy vasta ensi kuussa, mutta mikäli itseäni yhtään tunnen ja mitä Gonzo- ja Muratatietämykseni enteilee, pidän Lusciniasta ihan satavarmasti koska olen juuri niin helppo. Törkeän siisti armeijaunivormu! Valkoinen, lyhyt tukka! Paljon kivoja rensseleitä! SILMÄLAPPU! ♥ Mihin olen tätä pukua vääntämässä, sitä en tiedä.
--
Utena Tenjou - Adolescence of Utena
Tietämyksessäni oli Utenan suhteen suuri aukko kunnes viimein katsoin sekä sarjan että leffan n. puoli vuotta sitten. Kukaan ei taaskaan ylläty että ihastuin sarjaan aika kovin, mutta Utenan puvut eivät olleet kamalasti mieleeni. ..kunnes katsoin leffan ja eteeni iskettiin lyhythiuksinen Utena rumassa ihanassa mustavalkoisessa koulupuvussa, ja no, siitä se ajatus sitten lähti. Utena on ihana ja puvussa on tasan takki, housut ja hattu, joten kerrankin elän toivossa, että puku on oikeasti mukava. Yksinkertainen puku, ei panssareita, hankalaa peruukkia tai ylimääräisiä proppeja. Utenan yritän kovasti vääntää CosplayGaalaan mikäli vain saan ompeluinnostukseni äkkiä kasaan.
--
Näin loppuun voisin perinteiseen malliin kiittää kaikkia hienosta Traconista - erityisesti teitä kyynel silmässä onnittelemaan tulleita jotka saitte minutkin itkemään kuin vesiputous vaikka tippaa ei muuten linssissä ollut ollenkaan. ♥ Eurocosplayssa tavattuja Stinea ja Casperia oli hillittömän muikea nähdä pitkästä aikaa, pitänee joskus lähteä vastavierailulle Tanskan puolelle. WCS-pohdintoja tulossa kunhan saadaan palaveerattua kunnolla pukusuunnitelmista jotain, ja jonkin sortin Team Finland -blogikin pitäisi ilmeisesti laittaa kasaan. Jään odottelemaan jännityksellä lavakuvia karsinnoista ja sitä, löytyykö sieltä yhtä kauniita ilmeitä kuin yleensä. :D
Nyt kun on viimein saanut suurimman osan Desuconia edeltäneestä ja siellä syntyneestä univajeesta kuitattua, voisin kantaa korteni desuraporttikekoon. Valitettavasti en mitään hirvittävän syvällistä palautetekstiä pysty kirjoittamaan, sillä osallistuin ohjelmaan hyvin mitättömissä määrin tänä vuonna. Raporttiosuus on valitettavasti myös hyvin kuvaton, koska omassa kamerassani ei ole yhtään kuvatodistetta Desusta.
Tämän vuoden Desuconiin valmistautuminen oli kahta ensimmäistä kertaa vähemmän stressaava, kun ei tarvinnut panikoida lavalle nousemisesta kisa- tai näytösmielessä, ei valotoiveita eikä muutakaan normaaliin conpaniikkiini kuuluvaa. Mitä nyt puvun piti olla hyvissä ajoin valmis, mutta kummasti kahtena edellisenä yönä tuli nukuttua 4 + 2½ tuntia tassuja viimeistellessä, joten tavoitteeseen saada puku reilusti ennen conia valmiiksi en taaskaan päässyt. Ehkä vielä joskus!
Tänä vuonna en Desussa kisalavalla pyörinyt (koska kisakaranteeni, enkä kyllä oikeasti olisi jaksanut tänä keväänä vääntää yhtään esitystä kasaan). Kisan kanssa olin kuitenkin tekemisissä melkein koko lauantain kisan loppumiseen saakka, kun aika kului tuomarihuoneessa syynäämässä pukuja. Tuomaritovereina toimivat rora, Vorona, ja Elffi, joita tahdon vielä kertaalleen kiittää mainiosta ja asiantuntevasta tuomarointiseurasta. Kisa oli tänäkin vuonna ihan älyttömän kovatasoinen, erityisesti iloitsin kisaajien tarkkuudesta yksityiskohtien kanssa. Niihin oli oikeasti kiinnitetty huomiota - ja nimenomaan siten, että ne olivat laadukkaasti tehtyjä eivätkä vain yksityiskohtia yksityiskohtien vuoksi. Tuomarointiin olisi helposti pystynyt käyttää enemmänkin aikaa per kisaaja - tuomarointiajan mahdollisen pidentämisen ongelmaksi tosin muodostuisi ajankäyttö, tuskin kukaan tuomari tahtoisi viettää koko coniaan tuomarihuoneessa.
Sanomattakin lienee selvää, että tuomarointi ei ollut aivan simppeli tehtävä, kun kisassa oli niin paljon hyvin toteutettuja pukuja näyttävine esityksineen. Onnea vielä Akille edustajuudesta ja Miralle ja Ilonalle sijoittumisesta!
Kisan lisäksi vietin aikaa lauantaina panelistina Cosplaykisat meillä ja muualla -paneelissa. Pahoittelen heti alkuun omaa reikäpäisyyttäni paneelissa - edellisten öiden univaje näkyi ja kuului, toivottavasti höpötyksestäni sai edes jotain oleellista irti. Joka tapauksessa paneelissa mukana oleminen oli hirveän mielenkiintoinen kokemus itsellenikin - WCS-kisaajien kanssa ei ole ulkomaankokemuksia tullut juuri vaihdettua, joten oli älyttömän mielenkiintoista kuunnella kokemuksia myös muualta. Ehkäpä ongelmani oli nimenomaan siinä, että jäin liian keskittyneesti kuuntelemaan muiden panelistien tarinoita. :D
Paneelivetäjä Hoothoot, ja panelistit Irtsa, Arttu, Riina ja Sami. Kuva (C) Veera Kontiokari.
Syväluotaavaa analysointia ja peruukin ruodusta poistunut etujeejee. Kuva (C) Veera Kontiokari.
Muuta ohjelmaa en sitten ehtinyt/onnistunut näkemään. Tarkoituksena oli käydä katsomassa Animeharrastus silloin ja nyt, Fanityttö <3 GONZO sekä Todellisuusopas komeroille, mutta kaikki jäivät väliin tuomaroinnin ja EC-karsinnan, photoshootin tai totaalisen väsähtämisen takia. Ihan niin ehdottoman kutsuvia ohjelmia tämän vuoden ohjelmakartassa ei ollut, että johonkin olisi ollut aivan ehdottoman pakko päästä.
Noin panelistin ja tuomaroinnin näkökulmasta järjestelyt toimivat - tuomarointitilaan olisin tosin toivonut hieman lisää valoa. Paljon kritiikkiä saanut jäävesi oli minusta paras asia ikinä - kerrankin oikeasti kylmää vettä - kokovartalolycramakkara ja tekturkisasusteet lämmittivät kivasti. Rajoitettu kävijämäärä antoi mukavasti lisää tilaa Metsähalliin, ainoa ryysis, johon törmäsin, oli avajaisten jälkeen narikassa.
Huomasin myös ensimmäisen kerran 8 vuoden harrastamisen jälkeen onnistuneen tekemään Kestävät Panssarit (TM). Kuljin n. tuhannesti seinää tai ovenkarmeja päin ja yhtä moni käveli panssareitani päin, eikä missään näy jälkeä juuri lainkaan. Pahoittelen silti kovasti leveän kuljetukseni aiheuttamia haittoja.
Yleisesti ottaen desusta jäi aivan älyttömän hyvä fiilis, kun ajan sai kuluttaa tuomaroinnin ja paneelin lisäksi ihan miten lystäsi ja nimenomaan ilman kisastressiä. Minun näkökulmastani järjestelyt toimivat kuin kello konsanaan ja tilaa riitti. Cosplaypukuhuoneiden varustelu saa minulta isoa kiitosta, isoja peilejä oli tarpeeksi ja ensiapupakkaus pelasi.
Kiitos järjestäjille, vänkäreille, työvoimalle ja conseuralleni huikeasta conista! Jään jännityksellä seuraamaan Desuconin tulevaisuutta, ja etenkin Frostbitea/Desucon Winteriä/mikäikinää. Mitenköhän Eurocosplayn Suomen 2. karsinta sattuisi em. tapahtumaan?
--
Sitten jotain ihan muuta, eli se haaste. Ryhmäpaine kävi liian suureksi kun haasteita tuli jo kahdeltasuunnalta.
You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!
Huijaan heti aluksi julkaisemalla pari kuvaa, jotka joku tutuistani on nähnyt, eivätkä kaikki ole omasta kamerastani, mutta ajatushan on tunnetusti tärkein.
Ensimmäinen Desucon, 2009. Yhtään en tiedä kuka tuo Igor lienee, mutta kuva on Hieno (tm) seuraavista syistä: Näytän 2,5 metriseltä amatsonilta, vasen käteni luulee olevansa Spiderman ja Igor näyttää olevan aika innoissaan ..erinäisistä asioista. :D
Epätoivoista pakkaamista viime lokakuussa Lontoossa paluumatkaa varten. Kuljetin muuten kaikki proppini ja varusteeni tuossa matkalaukussa (+ käsimatkatavarat), enkä tiedä miten siinä onnistuin. Lavapropit oli rakennettu osiin pistettäviksi ja asekin säilyi vahingoitta ruumassa koko matkan. Lavapropin heitin suosilla Lontoon päässä menemään jotta sain kaiken maailman ostokset ja tuliaiset kuljetettua takaisin Suomeen.
Minä ja Halla kesällä 2007. Haaste käski laittamaan kuvia omasta elämästään, ja no, jos olette joutuneet minuun yhtään tutustumaan, tiedätte, että tuo koira on minulle hyvin pitkälti elämäni. :D Kuvassa Halla (suomenlapinkoira, näin tarpeellisena sivuhuomautuksena) on vasta puolisen vuotta (huomattava ehkä siitä, että se imeskelee peukaloani), nykyään se on iso 4-vuotias kölkki.
Ilahduttavan satunnaisesta ja spontaanista photoshootista käteen jäänyt kuva. Ei-cosplayphotoshootteja tuli joskus nuorempana pidettyä paljon enemmän, nykyään ei juuri koskaan. Lasit omistaa YumiKoyuki joka toimi myös kuvaajana.
Olen liikuntaan koukussa luultavasti niin kauan kuin kroppani vain pysyy kasassa. :D Kilpauinnin ja itsepuolustuslajien jälkeen siirryin (tai no, palasin) tanssiin, lajina hiphop. Kuva on tämän vuoden kevätnäytöksen ryhmästämme - jos lienee epäselvää, missä olen, hengaan alarivissä vasemmalla.
--
Berserker!Painesta on tulossa oma kuvapostauksensa kunhan saan virallisia photoshootkuvia käsiini. Muutaman kuvan olen tosin jo toisaalta saanut, joten tässä vähän ensimakua. :>
Heitän luultavasti kasaan vielä yhden wip-merkinnän Painesta, sen verran hirveitä asioita puvussa on että haluan jakaa ne. :D
Ja niin, mikäli joku EC-karsintaan osallistunut jäi kaipaamaan palautetta puvustaan/esityksestään, tätä kautta saa pyytää, tai vaihtoehtoisesti mailitse daermon_n_a_shezbaernon@hotmail.com. :>
Pitkälliseen hiljaisuuteeni on syy! Olen vääntänyt kandin tutkintoani niska limassa muiden koulukiireiden ohella. Palautus on nyt kuitenkin takana, korjailin vielä pieleen mennyttä sisällysluetteloa ja työstä puuttunutta vuosilukua palautuspäivää edeltävänä yönä kahdentoista aikaan. Jännä miten kuulostaa ihan samalta kuin pukujen kanssa conia edeltävänä iltana.
Pakko tosin myöntää, aina kun olen raaskinut olla tekemättä kandia tai tuhatta muuta kouluhommaa, olen istunut polyuretaanimeressä veistämässä Painen panssareita ja sarvia. Koska minulla ei taaskaan ole mitään hirveän syvällistä sanottavaa, ajattelin, että voisin näyttää missä vaiheessa hommat täällä ovat kun olen puvusta vieläkin niin täpinöissäni. En ole tehnyt uutta pukua sitten kevään 2009 (..herraisä), joten ehkä intoilu sallitaan.
Sanoin viime merkinnässäni pohtivani värjäämistä ja siihen päädyin. Kokeilin ensiksi toiveikkaasti, josko olisin saanut luonnonkuiduille tarkoitettua väriä tarttumaan kuituun. Kukaan tuskin yllättyy, että eihän se tarttunut - en edes tiedä, miksi missään ulottuvuudessa kuvittelin että niin voisi käydä, olen käynyt n. tuhat kankaanpainanta- ja värjäyskurssia ja niissä on tullut aika selväksi että ei muuten tuo yhdistelmä pelaa. Toivossa on aina ilmeisesti hyvä elää.
Siellä lilluu. Huomatkaa sanomalehden moniselitteinen otsikko.
Tämän jälkeen palattiin alkuperäiseen suunnitelmaan - copicvärillä värjäämiseen. Testasin etukäteen Spitfiren peruukin värjäyksestä jäänyttä ylijäämäväriä, ja kyllä muuten tarttui. Ostettuani oikeansävyisen täyttöpullon testasin, kuinka paljon itse värinestettä liuos vaatii. Tuntuu, että kulutan yleensä aikaa varmaan paljon enemmän kaiken uuden testailuun kuin itse tekemiseen. (Älkääkä vain kysykö paljonko sitä väriä liuokseen tuli - muistiinpanoni ovat hakoteillä.)
Alla värjäämätön, ylin pala testipala väärällä värillä, keskimmäinen testipala oikealla värillä liian vähäisen värimäärän kanssa, alin oikealla värillä jo suhteellisen hyvän värimäärän kera.
Aluksi kokeilin värjäämistä uittamalla kankaita väriliemessä kokonaan - toimi muuten hyvin ja oli nopea tapa, mutta väri ei tarttunut yhtä hyvin kiinni kuituun, vaan jäi haaleammaksi kuin mitä oli tarkoitus. Siirryin sitten suihkepullovärjäykseen, joka oli n. tuhannesti hitaampaa, mutta väristä tuli sellainen kuin halusinkin. Pesua nuo eivät koskaan tule näkemään, joten värinkestosta en uskalla sanoa mitään. En kyllä luottaisi kamalasti, copicceja kun ei ole kuitenkaan tarkoitettu värjäämiseen.
Etualalla väriliemessä uitettu kangas, takana uitetut + suihkepullolla värjätyt.
Värjäämätön kangas vs. värjätty kangas.
Samalla tavalla tuli värjättyä rumaa, vaaleanviolettia karvakagasta. Pohjana oli valkoinen karvakangas, jota värjättäessä copicväri päätti heittää yllärin - valkoiseen kuituun tarttui ainoastaan violetin punainen pigmentti. Hetken aikaa omistin kaunista vaaleanpunaista, hieman violettiin vivahtavaa tekoturkista, mutta parin uuden suihkepullovärjäyksen jälkeen väri alkoi näyttää jo suhteellisen hyvältä. Näiden värjäysten perusteella luulen, että ensi kerralla copiceilla värjätessäni tulen valitsemaan tavoiteltua väriä hieman tummemman sävyn - väri ei tartu kaikessa tummuudessaan kuituun kiinni, vaan jää hieman vaaleammaksi.
1. uuden värjäyskierroksen jälkeen, toinen kierros on jo tehty mutta siitä ei ole vielä kuvaa.
Kuivatin kaikki kankaat värjäyksen jälkeen hiustenkuivaimella. Valitsemani sävy ei jäänyt kuituun kiinni yhtä tummana kuin tussineste itsessään oli, joten hiustenkuivaimella kuivaamalla estin ainakin vähän värin valumista veden mukana pois. Jos hiustenkuivaimella tekoturkiksia kuivailee, kannattaa säätää joko lämpötila viileälle ja/tai kuivattaa turkista hyvältä etäisyydeltä - kuitu kärähtää helposti ja menee tukkoisen ja kuluneen näköiseksi. Copiceilla värjäyskin kun jo itsessään karkeuttaa kuitua jonkin verran.
--
Valitan joka ikinen kesä softiksesta ja siitä, miten rakastan kyseistä ainetta palavasti mutta vihaan silti koko sydämestäni. No, olen löytänyt uuden softiksen - polyuretaanivaahdon. Kokeilin polyuretaania tämän vuoden tammikuussa toiseen projektiini, tykästyin ja päädyin käyttämään sitä Painen panssareihin ja päähärpäkkeeseen. Aine itsessään on aivan taivaallista, helppo työstää, sinällään kestävää ja ihanan kevyttä, mutta voi herranjumala sitä muokkausjätettä. Kovettunut vaahto sähköistyy ja siten tarttuu kiinni joka paikkaan - isot palat on helppo korjata roskiin, mutta annas olla kun pientä, parin millin polyuretaanisilppujätettä on huone ja sänky ja silmät ja korvat täynnä. Otan kaikki pahat sanani softiksesta takaisin: et ole mitään verrattuna polyuretaaniveistojätteeseen. :D
Tämä on sitä helposti korjattavaa, isompaa versiota silpusta.
Polyuretaani, y so pretty
Panssareissa on pohjalla pahvirunko, päällä polyuretaani, uretaanin päällä sanomalehti-liisterikerros ja päällimmäisenä Paperclay. Paperclay on Suomessa aivan törkeän kiskurihintaista, mutta syön loppukevään nuudeleita, koska aineena Paperclay on ehkä uusin suosikkimassani ikinä lähinnä jälkityöstömahdollisuutensa vuoksi. Panssaria on tullut hiottua sekä käsin hiomapaperilla että dremelillä, ja massa käyttäytyy molempien kanssa kuin unelma. Ei ehkä pitäisi tulla yllätyksenä, kun massa on kuitenkin puupohjaista, joten hiomisen ehkä kuuluukin sujua. Paperclay pölyyntyy hiottaessa aivan silmittömästi, eli hiominen kannattaa tehdä ulkona ja ehdottomasti hengityssuojain naamalla, mikäli yhtään välittää omasta terveydestään.
Hiomaton Paperclay -pinta.
Kaikki tuska on onneksi ollut vaivan arvoista. Olen tällä hetkellä aika tyytyväinen siihen, miltä panssarit tällä hetkellä näyttävät. Olen kuvaamisessa hieman jäljessä, eikä minulla ole kokonaan päällystetyn ja hiotun panssarin kuvaa, mutta keskeneräinenkin ehkä antaa jotain suuntaviittaa.
Lähtökohta oli tosissaan tämä:
..josta on päästy tänne:
Keskeneräinen olkapanssari - kuviot softista, vielä päällystämättä tässä kuvassa.
Pähkäilin panssareiden tekotavan suhteen aivan uskomattoman pitkään, ja olen ehkä tyytyväisin siitä että ainakin tässä vaiheessa ne näyttävät juuri siltä miltä toivoin. Sallinette, että tuuletan. \: D/
Tilasin myös vihdoin kengät. Tytöt hengaavat pelissä Berserker-puvuissa koko ajan päkiöillään/tassuillaan, jolloin näyttää siltä, että jalat olisivat elukoiden takajalkoja muistuttavat, eli jaloissa on elukoiden kintereen muotoa. Mietin pitkään, haluanko tasapinotella koko conin päkiöilläni vai keksinkö jotain muuta. Päädyin ratkaisuun, joka varmasti jakaa mielipiteet mutta on minun silmiini kaikista näkemistäni versioista näyttänyt parhaalta - ostin kengät, joissa on korkea, läpinäkyvä korko. Kengät tulevat peittymään kokonaan bootcovereihin korkoa lukuunottamatta, jolloin ainakin muiden Berserker-pukuja selanneena olen huomannut että näyttää siltä, jalan muoto muuttuu kinnermäisemmäksi, kun läpinäkyvä korko ei pistä silmään. Eihän siinä mitään, homma varmasti toimii visuaalisesti, mutta en oikein ole ekspertti koroilla kävelemisessä. Peruskorot menevät kyllä, mutta noiden korko on 11 senttiä.
Pituutta Desussa 185 cm + sarvet päälle.
Olen viimeisen kuukauden hämmentänyt kämppiksiäni ja kokkaillut ruokaa nuo jalassa ja tepastellut muutenkin popoissa niin usein kuin mahdollista oppiakseni kävelemään noilla. Kengät ovat myös hyvin epäloogisesti uskomattoman mukavat jalassa, vaikka tiedän että jalkani tulevat kuolemaan Desuviikonlopun aikana, koska en ole tottunut noin korkeisiin korkoihin pidemmässä käytössä, ja Paine on ainoa pukuni Desussa.
Piilareista ei ole vielä todistusaineistoa, otan ne käyttöön vasta juuri ennen Desua jotta voin käyttää niitä mahd. pitkään, vaikka vuosilinssit ovatkin. Sen sijaan voin loppukevennykseksi iskeä tämän:
Tunnen itseni lievästi Twilight-faniksi. Mitä en siis ole, ettei vain tule väärinkäsityksiä. :D
Kulmahampaat ovat joku noloin asia ikinä, mutta pidän noista aivan valtavasti ja pysyvät hampaissani kiinni kuin unelmat. Joudun tosin opettelemaan puhumaan uudestaan noiden takia - sössötys ei ehkä ihan lisää vakuuttavuuttani. En myöskään voi purra hampaitani yhteen, joten elän ilmeisesti nestemäisellä ravinnolla ajan, jonka puvussa vietän. Mukava con tiedossa! :D
Tahdon myös lyhyesti esittää toiveeni muiden conien järjestäjille, mikäli tänne joku sattuu eksymään - EuroCosplayfinaaliin on Suomella, kuten muillakin mailla, mahdollisuus kahteen edustajaan. Olisi hienoa saada toinen karsinta mukaan johonkin tapahtumaan niin saataisiin Suomi edustetuksi Lontooseen tulevaisuudessa koko arsenaalilla. Kyse on luultavasti jaksavan cosplayvastaavan/muuten halukkaan porukan puutteesta, mutta onpahan nyt sanottu ääneen.
Tajusin pari viikkoa sitten sitten unetonta yötä viettäessäni, että sen sijaan, että väännän pukua ensi syksylle, minun ehkä kannattaisi aloittaa tämän kesän ensimmäisen puvun tekeminen. Jos vaikka puku olisi kerrankin ajoissa valmis. Nyt kun ei ole tarvinnut hajottaa päätään esityksen rakentamisen ja taustamusiikkien leikkaamisen kanssa, saattaa olla mahdollista saada puku mielellään paria viikkoa ennen Desua valmiiksi. Ihannetila kuulostaa hyvin auvoisalta, saa nähdä miten tässä taas käy. Olen siitä huono aloittamaan pukujen tekemistä, etten osaa alkaa työstämään pukua kasaan ennen kuin kaikki materiaalit ovat kasassa. Tällä hetkellä metsästän vielä kangasta kauniisiin "alus"vaatteisiin sekä sopivia kenkiä.
Desuconin puku: Berserker!Paine - Final FANTASY X-2
Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja piirsin makkarankuoren (=kuvan sininen bodysuit) kaavat valmiiksi. Painen Berserker-puvusta on tasan yksi lähdekuva (+ ne havainnot mitä on itse onnistunut pelatessa puvusta tiiraamaan), eikä siinä yllättäen näy tasan yhtään saumaa yhtään missään. Olen pitkin syksyä ja talvea googlettanut raivoisasti makkarankuorten ohjeita netistä, koska en ole aiemmin pelannut lycran enkä varsinkaan bodysuittien kanssa. Bodysuittien tekemiseen löytyy yllättävän paljon ohjeita - ja varsin yksityiskohtaisia sellaisia - mutta suurimmassa osassa niistä, joihin törmäsin oli joko a.) keskietusauma b.) sivusaumat. Yleensä molemmat. Halusin alusta alkaen tehdä puvun varmasti ilman keskietusaumaa, mutta oletin sen vaativan automaattisesti sivusaumoja, joten oletin, että molempia ei voi saada. Olin väärässä! Löysin vihdoin ohjeen, jossa koko puku valmistetaan tasan yhdestä kappaleesta ja ainoat pukuun tulevat saumat ovat lahkeiden sisäsaumat sekä keskitakasauma, jonne saan vetoketjun kätevästi upotettua.
Köyhä opiskelija ja on köyhä ja kaavapaperiton.
Kuvittelin, ettei kaavaa voisi sanoa rumaksi, mutta.
Olettaen tietysti että kaava toimii / mittani ja laskuni täsmäävät / kykenen lycran ompeluun edes joten kuten. Mutta olen toiveikas!
Suomesta oikean sävyisen lycran löytäminen osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. EBay onneksi pelasti ja löysin briteistä putiikin, joka myy lycraa ja sen vastikkeita ties missä värissä ja missä muodossa. Ensimmäinen tilaus meni poskelleen siinä mielessä, että tilaamani kangas osoittautui väärän väriseksi - ruudulla preussinsiniseltä näyttänyt olikin sähkönsinistä. (Mikäli kukaan kaipaa sähkönsinistä lycran tapaista kangasta, täältä löytyy!) Toisella tilauskerralla kävi parempi tuuri, kangas oli täydellisen väristä ja kestävämmän ja joustavamman oloista kuin aikaisempi. Tilasin sitä onneksi n. 5 metriä, joten jos ensimmäinen versio menee poskelleen, on kangasta vielä tarpeeksi toiseen mokomaan.
Rumaa leopardikuvioista karvakangasta ei tahtonut löytyä mistään. Eurokangas petti joka kaupungissa, pienissä kangasliikkeissä kuvio oli väärän elukan tai karva oli liian lyhyttä. Vaan eBayta jälleen selaillessani keksin, että miksi turhaan etsin kangasta pakkana kun sitä ei sopivana löydy, kun voin etsiä vaatetta vastaavasta kankaasta. EBaysta löytyikin reilulla 20 eurolla postikuluineen kaunis karvatakki, joka oli ehdottomasti paras vaihtoehto silloisista. On muuten ehkä rumin takki mitä olen eläessäni käsissäni pidellyt. :D
Voiko joku ihan aikuisten oikeasti ostaa tällaisen käytettäväksi? :D
Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että sävy on ehkä asteen hieman väärä, joten voi olla, että silvottu takki pääsee väriliemeen uimaan kunhan saan testattua, mitä karvakangas tykkää värjäyksestä, ja jos, niin minkälaisesta.
Eilen kotiin tullessani keittiön pöydällä ilahdutti peruukkipaketti. Tajusin myös, että olen viimeksi tilannut peruukin.. keväällä 2009, joten voin ainakin puhtaalla omatunnolla todeta ettei ole peruukkeihin kamalasti tullut tuhlailtua. :D Peruukin tilaamisessa jännitystä aiheutti se, että eBaysta löytyneen peruukin myyjä ilmoitti shippaavansa tavaraa maailmanlaajuisesti, mutta rajasi kuitenkin Suomen sekä n. tuhat muuta maata pois laskuista. Toiveikkaana laitoin kuitenkin myyjälle utelun siitä, eivätkö tosissaan shippaa Suomeen, päivän sisällä tuli vastaus että kyllähän me Suomeen shipataan + tarkat määrät hinnasta postikuluineen. Ainoa ongelma oli se, ettei kauppaa pystynyt käymään eBayn kautta koska Suomi oli rajattu pois kaupasta, joten rahat piti siirtää Paypalin kautta ilman mitään sen suurempia todisteita kaupankäynnistä. Otin kuitenkin riskin, vaihdoin parit mailit myyjän kanssa, siirsin rahat ja paketti ilmestyi laatikkoon alle kahden viikon sisällä tilauksesta.
Eipä ole onneksi luonnossa ihan noin tumma kuin kuvassa.
Itken sydänverta, sillä peruukki on ehkä kaunein peruukkini ikinä - kuitu on aivan taivaallista ja sitä on kerrankin tarpeeksi. Väri yllättäen oli hieman kuvasta poikkeava, mutta luulen, että kelpuutan peruukin silti vaikka sävy on ehkä hieman toivomaani tummempi. Painen tukka on taas tapauksia, joissa sävy muuttuu noin joka puvun ja cutscenen mukana, joten ehkä annan itselleni anteeksi ja käytän peruukkia ihan sellaisenaan, saa nähdä.
Tämän viikon missioni oli ommella makkarankuori valmiiksi jotta olisin saanut sen edistymisestä todisteita tähän merkintään, mutta sairastuin nuhakuumeflunssatautiin ja viikko on tähän asti mennyt lähinnä vällyjen alla koristessa.
Aiheesta toiseen, olen myös yrittänyt pitää itseäni mukana ensi vuoden EuroCosplayfinalisteista! En ole varma, onko enempää finalisteja julkistettu, mutta tässä esimakua siitä, minkälaisia karsintavoittajia on tähän mennessä tiedossa.
Ranskan 1. edustaja princess_sophie: Alicia - Napple Tale
Ranskan 2. edustaja Kirae: Dextra - Opera Eternita
Puolan 1. edustaja Shappi: Valkyrie Randgris - Ragnarok Online (edusti myös viime vuonna Lontoossa)
Italian 1. edustaja Gianluca: Iron Man War Machine - Iron Man 2 (n. kohdasta 5:20 eteenpäin)
Ja aiheesta kolmanteen, tulipa tuossa viime kuun alussa vuosi blogin ensimmäisestä tekstistä. Kiinnostukseni tänne kirjoitamiseen on jaksanut kestää ylättävän hyvin, vaikka päivitystiheys onkin ollut melkoisen harva viime aikoina ja en varsinaisesti oikein pidä kirjoittamisesta. Käyttäjätilastoja on ollut mukava selailla ja todeta, että kyllä blogissa oikeasti porukkaa vierailee, sekä erityisesti kommenttien myötä huomata, että kyllä tätä oikeasti joku lukee ja jaksaa välillä tekstejä ja/tai kuvia kommentoidakin. Kiitos kun jaksatte lukea höpinöitäni ja kommentoida!
Takaa
Sivulta
Edestä
Kuva (C) Laggy
