Fenris WIP ja suunnitelmia

Pitkästä aikaa WIP-merkintä! Näin aluksi voisin kertoa, etten ole ikinä tehnyt näin isotöistä pukua näin nopeasti. Materiaaleja olin hankkinut hiljalleen vuoden mittaan, mutta varsinaisen puvun tekemisen aloitin vasta kesällä ja räävin Fenrisin kasaan parissa kuukaudessa. Opin tästä seuraavaa: tarvitsen puvun tekemiseen aivan hirvittävän paljon aikaa ajatustyölle ja tekemisestä irrottautumiselle. Huomasin myös sen, että pystyn tekemään vaikeammankin puvun nopeasti, mutta siinä samalla en tietenkään pysty panostamaan niin paljon kuin haluaisin, joudun oikomaan mutkia ja siitä seuraten en saa jäljestä niin hyvää, kuin mihin tiedän pystyväni. Olen halunnut tehdä Fenrisin jo aika pitkään, mutta puvun tekeminen siirtyi niin monesti, että jossain vaiheessa sen tekeminen alkoi tuntua osittain pakolta, ja senkin takia sen tekeminen jäi varsin viime tinkaan. Olen liian tottunut tekemään vuosittain vain sen 1-2, maksimissaan 3 pukua, niin en osaa työstää pukuja kiireellä. Tykkään tehdä pelkästään yhtä pukua oikeasti vuoden verran - Fenris olisi sen vaatinut mutta ei sitä saanut. Puvussa on niin paljon asioita joihin en ole tyytyväinen, joita korjailisin tai tekisin kokonaan uudestaan, etten muista milloin olisin ollut näin.. tyytymätön pukuuni viimeksi. Olen älyttömän ylpeä siitä, mitä sain parissa kuukaudessa aikaan, mutta tuli huomattua, että tämä työtapa ei vain sovi. :D

Mutta puvusta itsestään! Suurimmat dilemmat Fenrisin puvussa olivat värivalinnat sekä torsopanssari. Värien suhteen Fenrisistä näkee yleensä kahta versiota - ruskeaa ja mustaa - joista itse päädyin jälkimmäiseen siksi, että halusin tehdä torsopanssarin oikeasti panssariksi, tarpeeksi mustanruskean sävyn löytäminen useina eri materiaalina (tekonahka, legginsikangas, spraymaalit, jne.) olisi mennyt älyttömän vaikeaksi ja kalliiksi, ja siksi että Fenrisin puvun väri heittää pelissä sellaista värivaihtelua, että siitä ei ota selvää. Tästä valinnasta olen saanut jo oman kritiikkini internetin ihmemaailmassa. :D

Pääsin pelaamaan ensimmäistä kertaa Worblan kanssa ja sitä tulikin käytettyä ihan urakalla - kaikki panssarit on väännetty siitä. Käsi- ja rintapanssareiden tekeminen oli sinällään helppoa puuhaa että samantapaisia on tullut tehtyä aiemminkin, mutta puvun suurimmaksi murheenkryyniksi osoittautui epämääräinen torsopanssari, missä ei jälleen kerran ole mitään järkeä. Itkin jo ennen puvun aloittamista ettei ko. panssarin tekemisestä tule yhtään mitään, ja eihän siitä meinannut tulla. Oma tulkintani referenssikuvien mukaan oli se, että torsopanssari on nimenomaan kovaa panssaria, kun vertasin materiaalia puvun muihin osiin. Monesti näkee Fenrisin.. yläkroppaongelman hoidettavan siten, että olkapäät tehdään nahkasta ja/tai kiinni tunikaan, mutta itse päädyin tähän ratkaisuun. Toisaalta näkemykseni on myös se, että Fenrisin olkapäissä olevat "sulat" ovat myös panssaria eivätkä oikeita sulkia. Kiitos tulkinnanvaraisuus ja hahmosuunnittelu mikä ei toimi käytännössä koska fantasia!

Panssareiden mallaamisen avuksi (koska en omista mallinukkea) Ina ystävällisesti väänsi yläkropastani päälleni kipsimuotin, jota käytin sekä kaavojen mallaamisen että panssareiden muotoiluun. Ilman torsoa kyseinen panssariviritelmä olisi istunut vielä huonommin kuin mitä se nyt istuu. Toinen itkun aihe torsossa oli se, että siinä ei referenssikuvien mukaan ole saumoja juuri missään loogisessa kohtaa, mutta väännäpä tuollainen asia ilman saumoja.

Miten yleensä aina aloitan monimutkaisemmat puvut: piirrän osat hahmottamisen vuoksi esille.

Ensimmäisiä torsoluonnoksia.

Selkäpanssareiden piirtelyä kipsimuottiin.

Piirsin kipsimuottiin panssareiden rajat ja niiden pohjalta kaavat. Ilman torsoa mallailisin varmaan kaavoja vieläkin, siitä oli ihan älyttömän iso apu mittasuhteiden ja sovittamisen kanssa. Niin hyvältä kuin tämä kuulostikin, tuli sitten worblan muotoiluvaiheessa huomattua että ihan ei asiat menneet kuten Strömsössä, ja piti tehdä muutamia riskiratkaisuja, jotka ihan puhtaalla tuurilla onnistuivat ja saivat koko härpäkkeen istumaan paremmin (ko. vaiheesta ei ole kuvia koska mieli olisi tehnyt läninnä itkeä kuvien ottamisen sijaan. :D). Vaikka Worbla suhteellisen ohutta onkin, halusin panssareista torsoon mahdollisimman ohuet mutta kestävät (..ja säästää samalla materiaalia), joten en vetänyt Worbla-softis-Worbla -viritelmää, vaan jätin toisen Worblakerroksen pois ja leikkasin palasta se verran ison, että sain käännettyä reunat softiksen alle, kuten ao. kuvasta näkyy.

Kuvassa näkyy myös tuo hemmetin olka-asia-kohouma, mikä meinasi saada heittämään kuumailmapuhallinta seinään, mutta sain sen kuitenkin lopulta edes suhteellisen oikeannäköiseksi, vaikka referenssien mukainenhan se ei vieläkään ole. Selkäpuolesta jopa pidän, vaikka senkin istumisessa on hirveästi toivomisen varaa.

Kuvasta ehkä huomaa miten hirveästi torso auttoi - en halua edes kuvitella minkälaista noiden tekeminen olisi ollut, jos olisi yrittänyt räpeltää niitä yksin suoraan kropan päälle. Rintapanssari oli helppo tehdä saman tyyliin, tosin se oli paljon kivuttomampaa koska siinä oli sentään jotain logiikkaa. Panssarissa oli niin monta kappaletta etten halunnut lisätä paksuutta softiksella, joten tein rintapanssarin paloista joissa oli kaksi kerrosta pelkkää worblaa päällekkäin.

Panssarin osat ennen kiinnitystä.

Ja kiinnityksen jälkeen.

Worblassa ihanaa on sen nurjalla puolella oleva liimapuoli, joka minimoi muun liiman käyttöä aika kivasti. Päälle liimatut kuviot kestävät pääosin hyvin, mutta jos ovat teräväreunaisia ja osuvat jatkuvasti johonkin, napsahtavat ne helpostikin irti, kuten sormien kohokuvioiden kanssa kävi. Rintapanssarissa kuitenkin pysyivät nätisti.

Rintapanssarin kiinnitysysteemi oli toinen asia, jonka kanssa painin aika pitkään, mutta keksin lopulta suhteellisen toimivan ratkaisun. Panssariin kiinnittyy molemmilta puolilta musta nahkaremmi, joka ilmeisesti (tai ainakin minun puvussani) kiertää selän kautta ja pitää panssarin siten paikoillaan. Halusin, että rintapanssari pysyisi mahdollisimmat napakasti kiinni, ja lopulta päädyin rakentamaan korkeammat "pultit" rintapanssariin, joihin nahkaremmin saa kiinnitettyä napinläpimeiningillä. Oli muuten hyvä ja toimiva ratkaisu.

Kyseessä on haaraniitti, jonka ympärille on isketty kerros worblaa. Worbla on mukana siksi, etten luottanut pelkän haaraniitin kestoon, ja samalla sain pultin hieman vakaammin kiinni panssariin lämmittämällä Worblaa ja siten liimaamalla pulttia kiinni.

Rintapanssariin porattu reikä, johon pultti tulee kiinni..

..ja pultti kiinni panssarissa.

Haaraniitti on arvatenkin käännetty auki nurjalla puolella, päälle heitetty varuiksi liimaa ja vielä kerros worblaa estämään pultin irtoaminen. Hyvin kesti! Puku on tullut vedettyä päälle.. kolmena päivänä, eivätkä pultit ole irronneet vaikka noihin aika isoa vetoa kohdistuukin. Kokonaisuudessaan panssari näytti ennen maalausta tältä:

Muut panssarit tein periaatteessa samalla taktiikalla, käsivarsipanssareissa erona on se että niissä ei ole mitään tukirakennetta vaan ovat pelkkää Worblaa, ihan säästösyistä ja siksi, että rintapanssari on referensseissä käsipanssareita paksumpi. Sormipanssareiden tekeminen oli ihanan terapeuttista, mitä nyt vähän numerointijärjestelmä katosi jossain vaiheessa ja osat menivät hieman sekaisin, mutta hyvin istuivat.

Ensimmäinen kerros Worblaa.

Ja osat sormien kappaleista valmiina maalattavaksi.

Panssareiden lisäksi Worblasta on tehtyä vielä Amell crest, joka roikkuu Fenrisin vyöllä. Versio jonka Fenrisistä tein on tosissaan romanssiversio, joka eroaa tavallisesta versiosta ao. crestin ja ranteessa olevan punaisen nauhan suhteen.

..ja vielä näiden lisäksi ihmeelliset olkasulka-asiat, jotka ovat yksi asia, johon olen kauhean tyytyväinen puvussa. Alunperin tein sulista kaavat, leikkasin ja kokosin, olin hirveässä kiireessä puvun kanssa mutta rupesin miettimään, josko sulkien kuvioiden pelkän maalaamiseen sisään tekisin kuvioista kohokuviot. Tähän ratkaisuun päädyin, ja crestin kuvion maalaamisen lisäksi sulkien kohokuvioiden tekeminen oli suosikkiosani puvun tekemisessä. Niin terapeuttista näpertämistä. Kaikki worblaa käyttäneet voivat tosin kuvitella mielessään, miten mukavaa ja helppoa on käsitellä 1 mm levyistä worblasuikaletta, lämmittää se pehmeäksi ja liimata se siististi ja suoraan sulkiin kiinni. :D

Näytti tässä vaiheessa tylsältä ja litteältä..

..ja tässä kohtaa jo huomattavasti paremmalta.

Maalaaminen hoitui mustalla spraypohjamaalilla ja miniatyyrimaaleilla. Olen monesti harrastanut spraymaaleja, mutta panssarit ovat tähän mennessä olleet paljon siistimpiä (esim. Okuninushilla), ja Fenrisillä kuitenkin on panssareissa hieman patinaa, joten päädyin maalaamaan panssarit käsin. Iso homma, mutta tulipahan tehtyä ja opittua. Käytin kolmea eri hopean sävyä, ja patinaa tuli lisättyä hiomalla kevyesti maalauksen jälkeen mustaa pohjamaalia esille sieltä täältä.

Maalaushommat alkamassa.

Pohjamaali vedetty käsipanssareihin.

Ja hopeamaalia päällä. Koska tein pukua niin kiireessä, en ehtinyt ottaa enempää WIP-kuvia. Vaikka koko puvusta jäi hieman sellainen olo että olen tehnyt todella puolivillaista työtä, tykkäsin monista puvun yksityiskohdista. Kaikkein ihaninta puvussa oli maalata crestin punainen haukkakuvio maailman pienimmällä siveltimellä, ja tykkäsin myös vyöstä laukkuineen. Hyvälaatuisia kuvia ei valitettavasti ole koska puku on tällä hetkellä väärässä kaupungissa, mutta ylemmästä ehkä näkee hieman myös vyön reunoissa kulkevaa koristeommelta josta olin maailman ylpein. Vaikka senkin olisi voinut tehdä siistimmin.

Jos voisin vaan maalailla tällaisia aina.

Vyölaukut on rakennettu niin jännittävällä tavalla, mutta ainakin niistä tuli kivat!
Kun hahmosta tykkää aivan älyttömästi, on sinällään sääli katsoa pukua jossa on kamalasti asioita joihin ei ole tyytyväinen, mutta ainakin se on nyt tehty, ja Fenrisin pukua oli kamalan kivaa pitää päällä. Hyvä huomata että muutkin arvostavat Fenrisiä hahmona aika kovasti. :D Kävin myös kisaamassa Fenrisillä Fanfestissa lokakuun alussa ja sijoituin toiseksi, kisaaminen kävelykisassa pitkästä aikaa oli hirveän kivaa, enkä valita rahapalkinnoista ollenkaan. Täytyy erikseen vielä kiittää tuntematonta henkilöä Fanfestin pukuhuoneessa - en ole varmaan koskaan saanut niin isoja ja vuolaita kohteliaisuuksia puvuistani. Kiitos niistä, piristävät vieläkin. <3 Seuraavaa projektia olen jo aloitellut ja sitä saatoin Facebookissa jo mainostaa. Yllättäen löysin itseni tilanteesta, jossa olen menettänyt sydämeni hahmolle niin totaalisesti, että olen mennyt pyörtämään kaikki sanani siitä etten tee tänä vuonna / talvena enää yhtään uutta pukua. Vaan toisin kävi, ja koska sarja josta hahmo on on niin älyttömän suosittu, on olo kuin olisi taas vuosi 2004 ja olisin tekemässä pukua Narutosta kuten kaikki muutkin. :D

Hups.
..että joo. En ole tehnyt pukua näin älyttömän suositusta sarjasta aikoihin, joten on hieman hupaisat tunnelmat. Hahmovalinta jääkööt ainakin hieman arvoitukseksi, ei tosin liene kamalan vaikea arvata. :D On tässä vielä se toivottavasti ensi keväälle sijoittuva isompi projekti kesken, mutta taidan ensin leikkiä titaanintappajaa tässä talvella koska innostus on aika suuri. On hirveän virkistävää olla niin innostunut jostain hahmosta, että on hirveä hinku tehdä puku huolimatta siitä, minkälainen puku itsessään on. Ihan samanlainen olo kuin silloin kun tätä harrastusta aloitteli kun on niin innoissaan!

Lopuksi vielä palatakseni alkuperäiseen aiheeseen: älyttömän hieno Fenris-kuva, jonka on ottanut ja muokannut AG.

Vielä yksi: Ihana Tracon 8 + Fenris

Koska olen pakollisessa coninjälkeisessä kuumeessa, ajattelin juuri muuhun pystymättömänä kirjoittaa kerrankin jotain! En halua päästää blogia kuolemaan vieläkään, viime aikoina muu elämä on vain vienyt mennessään ja kaikki cosplayaiheinen toiminta on ollut lähinnä sitä puvuntekoa. Viime viikonloppuinen Tracon oli kuitenkin sen verran iloinen yllätys että innostuin ihan kirjoittamaan. Merkinnän kuvat on ottanut Kifia, isot kiitokset vielä! Muokkaukset omaa käsialaa.

Tämän vuoden Traconia odotin siinä mielessä paljon, että tavoitteena olin pitkästä aikaa saada kasaan hieman isotöisempi puku, jota oli tullut suunniteltua blogimerkintöjen mukaan jo ainakin tammikuusta 2012, ja varmaan pidempäänkin. Tuntuu etten WCS:n jälkeen ole tehnyt oikeasti yhtään mitään - enkä oikeastaan olekaan, sillä ainoa uusi puku jonka olen tehnyt sitten.. Desuconin 2012 on tämän vuoden Desuconin Kaine. Kaine oli pukuna kiva ja simppeli, mutta suurin intoni syntyy aina pikkuräpeltämisestä ja nysväämisestä eikä Kainen puvun kanssa kamalan intensiivisen näpertämiseen asti päässyt, joten olin älyttömän innoissani että sain uuden puvun tehtyä valmiiksi.

Traconin pukunani oli tosissaan Dragon Age 2:n Fenris! Muistan jälleen kerran Fenrisin ensimmäisen kerran nähdessäni ajatelleeni kuuluisat viimeiset sanat TUO PUKU EI NIIN TOIMI EI MITÄÄN JÄRKEÄ EN TEE mutta no, näin kävi. Fenrisiä tuli suunniteltua varsin pitkään, mutta koska puvuntekoinnostus on ollut jo jonkin aikaa hieman maassa, jäi aloitus hieman viime tinkaan, jos materiaalien hankkimista ei lasketa. Avaudun puvusta ja sen tekemisen tuskasuudesta toisessa merkinnässä, mutta Fenris oli mielestäni passeli valinta nimenomaan Traconiin, koska tapahtuma ainakin nimellisesti pyrkii sekoittamaan sekä anime-, rope- ja länsimaalaisen median fanit iloisesti sekaisin. Taannoin Fenrisiä ajateltiin Desuconiin, mutta onneksi tuli käytettyä puku mieluummin Traconissa.

Perinteiseen malliin Traconin lauantai meni suurimmalti osalti cosplaybäkkärillä, tällä kertaa jälleen tuomaroidessa WCS-karsintaa. En tiedä johtuiko aikataulutuksesta vai jostain muusta mystisestä asiasta, mutta tuomaroinnin ja kisan välillä oli tällä kertaa AIKAA. Bäkkäriltä ehti poistua hyvin, kerkesi katsoa taidekujat ja myyntipöytäsalit ja ties mitä. Edellisvuosina lauantaisin conia ei ole juuri tullut nähtyäkään, joten coni on tuntunut lähinnä yksipäiväiselt'. Reissussa oltiin tosissaan Elinan, Inan (jonka kanssa Dragon Age -hommista alunperin sovittiin) sekä ihanien Hannan ja Sallan kanssa, jotka olivat ihanimmat Mikasa ja Eren.

WCS-karsintojen esityksistä voisin sanoa sen verran, että olen aivan älttömän iloinen siitä että Suomen (pari)cosplayesitykset kehittyvät - hiljalleen, mutta kehittyvät! Tänä vuonna esityksissä oli paljon vaihtelua, mikä teki sekä esitysten katsomisesta että tuomaroinnista mielekkäämpää ja haastavampaa. Vielä kerran omasta puolestani paljon onnea kaikille sijoittuneille sekä Suomen uudelle WCS-tiimille! Showta oli ilo katsoa. Tänä vuonna taidettiin tehdä myös ennätys osallistujamäärästä, kiitos kaikille ihanille pareille jotka pääsitte lavalle asti. :> Erikseen on aivan pakko mainita ihanat Witch Academy (?) -kisaajat, joiden esitys oli aivan uskomattoman valloittava. En ole pitkään aikaan ollut niin iloinen cosplayesitystä katsoessani kuin ko. esityksen aikana.

Cosplayesityskilpailu ja NCC-karsinnat olivat ainoa ohjelma, jotka tuli katsottua salin puolelta - tarkoituksena oli Cosplay Bootcamp -ihmisten kanssa pitää lauantaina tuomarointipaneeli, mutta se jouduttiin perumaan lyhyellä varoitusajalla. Kävin itse hoitamassa peruuttamisen infossa, josta kuvittelin tiedon kulkevan pidemmälle kuin infotauluihin, mutta tätä ei ilmeisesti tapahtunut. Pahoittelen ja pyydän siis anteeksi sekä salivänkäriltä että yleisöltä, joka salissa odotti paneeliamme turhaan - tiedonkulussa oli ilmeisesti tapahtunu jonkin sortin katkos. Koitamme ehdottomasti pitää paneelin lähitulevaisuudessa jossain conissa!

Pukusaldoltaan Traconissa näkyi varsin hienoa pukumassaa - yhtään kuvaa en itse taaskaan ottanut, mutta näytti siltä että Shingeki no Kyoujin on tämän syksyn kovin sana, ilahduttamassa oli myös hirveä määrä Dragon Age -porukkaa josta en ennalta tiennyt yhtään mitään. Paljon Bioware-pukuja = <3.

Fenrisin puvussa on yksi maailman paras asia: ei kenkiä. Sain tassutella ympäriinsä paljain varpain koko viikonlopun, mitä nyt tautihan siitä seurasi, vaikka en kylmää ihan kamalasti huomannut saaneeni. Olen sen verran maalainen että nautin ilman kenkiä kulkemisesta enkä ahdistu siitä mitä maasta saattaa löytyä, mistä suuri osa ihmisistä oli melkoisen järkyttyneitä. Myönnetään, että Sorsapuistossa käyskennellessä oli välillä kyllä hieman "Hawke stepped in the poopy" -fiilis, mutta koskaan conin jälkeen jalkani eivät ole olleet niin hyvinvointiset kuin nyt. :D Mihinkään ei koske eikä rakkuloista ole tietoakaan!

On ihan pakko erikseen kiittää kaikkia teitä jotka tulitte juttelemaan joko puvusta tai hahmosta tai Dragon Agesta yleensä - sitä on ollut tässä harrastuksessa kamalan ikävä, ja olen iloinen että ko. ihmisiä vielä löytyy ja jaksatte ja haluatte jutella fandom-asioista tai puvuista. ;_; Olen itse niin huono harrastamaan moista että iloitsen aina älyttömästi kun joku muu rohkenee.
Ja: En tiedä kuka se ilahduttava henkilö lauantaina oli hihitys- ja Fenris-fanituskohtauksineen, mutta pakko sanoa: en voi sanoin kuvata miten paljon piristit. :D

Valokuvia tuli otettua jonkin verran ja osa odottaa editoimista kansioiden uumenissa. Iso kiitos Kifialle kuvien ottamisesta ja Lilylle korvaamattomasta avusta valokuvien kanssa! Inhoan hankalassa puvussa liikkumista epämukavuuden lisäksi lähinnä siksi, että koko ajan pitää olla pyytämässä apua milloin missäkin - onneksi on myös Elina joka jaksaa ja on muutenkin huono ihminen jne!

Mitäs Traconin jälkeen? Ajattelin käydä katsomassa mnkälainen tapahtuma Fanfest on, pukuhommien ulkopuolella suurin osa ajastani taitaa mennä graduun ja toivottavasti valmistumiseen, mutta seuraava puku on jo työn alla! Siitä voin sanoa sen verran, että tavaroita on ikkunashoppailtu ja hamstrailtu, ja aloittelin jopa kesällä tällaisia.

Katsellaan miten hommat tästä etenee! Positiivista on se, että ajatus pukujen tekemisestä ei Traconin jälkeen tunnu ahdistavan enää yhtään niin paljon ja odotan että pääsen taas nypeltämään pikkuyksityiskohtia - rauhassa ja ajan kanssa. :D

Desuconin kuvamateriaalia eli Kaine-photoshoot

Olen hirvittävän cosplayinnostuksen vallassa! On älyttömän ihanaa olla hirvittävän cosplayinnostuksen vallassa kun melkein vuoteen pukujen tekeminen ei ole kiinnostunut yhtään! Olen ihan tyytyväinen siihen että osaan käyttää vnhoja pukuja ja olla tekemättä uusia silloin kun ei oikeasti siltä tunnu. Innostuksissani muokkasinkin Desuconissa otetut photoshoot-kuvat kuntoon, ja isken ne nyt tänne! Kaikki kuvat on ottanut Ina.

Tein Kainen puvun aika pitkälti hetken mielijohteesta - puvun piti olla helppo, yksinkertainen ja nopeasti valmis, mutta yllättäen kirjoin viimeistä paidan kuviota (ai oliko siinä joku kuvio - joo, oli siinä :D) yöllä kun muut jo nukkuivat. Ei tosin ollut kiinni ajan kesken loppumisesta vaan sen väärinkäytöstä ihan omasta puolesta. Pukua oli siinä mielessä hauska tehdä, että se oli kaavoitukseltaan varsin yksinkertainen, proppi tuli nopeasti valmiiksi ja sain pikkunäpertää taas ihanan silmälapun. En ole kamalasti harrastanut bootcovereita, joten tuli kokeiltua sitäkin isommassa mittakaavassa ja tykkäsin lopputuloksesta yllättävän paljon. Hameeseen olisin paremmalla jaksamisella laittaa muutaman luun, mutta en jaksanut koska en vain jaksanut. :D

Oli piristävää tehdä pukua tällä mentaliteetilla, mutta samassa rytäkässä onnistuin tekemään hienoimman hattuni ikinä. Jos jotain cosplayhommaa vihaan, se on hattujen tekeminen. Niistä ei koskaan tule hyvän näköisiä, mutta viimein onnistui ja tykkäsin Kainen hatusta ihan älyttömästi. Eikä ole tullut koskaan aiemmin pidettyä yhtä lyhyttä hametta, mutta hameessa hengaaminen ahdisti huomattavasti vähemmän kuin mitä odotin. Kuulostan ehkä hieman yltiöpositiiviselta puvun suhteen, mutta kun on pitkästä aikaa ollut hirveän kivaa jossain puvussa, on se ehkä ihan sallittavaa!

Viikonlopun kohokohta oli kyllä ihan ehdottomasti se, kun yksi ihminen tunnisti pukuni. Minusta otettiin yhteensä kaksi kuvaa (mikä oli kaksi kuvaa enemmän kuin mitä odotin), joten olin ehkä maailman onnellisin että joku tunnisti tuntemattoman Murata-figuurin. :D

Kainen puku oli ulkomuodoltaan aika erilainen puku kuin mitä normaalisti olen tehnyt - yksinkertaismpien, ei-proppitäytteisten pukujen tekeminen on jäänyt vähän vähemmälle, minihameista puhumattakaan. Hameen mitta ahdisti aluksi aika paljon, mutta onneksi siitä pääsi yli, mitä nyt taidekujalle kipuaminen oli hieman mielenkiintoista. Mutta kerranko sitä! Ei Gwendolynillakaan kyllä taannoin kamalan pitkä hame-asia ollut. Kaine kuitenkin nostatti pintaan hirveän Murata-innostuksen, ja kaivoin conin jälkeen hirveän kasan Muratan hahmodesigneja, jotka tahdon joskus hamassa tulevaisuudessa tehdä.

Noin muuten Desucon kului lähinnä tuomaroidessa EuroCosplay-karsintaa, ja koska parempi myöhään kuin ei milloinkaan, onnea älyttömästi sijoittuneille! Samoin myös Suomen ensimmäiselle Nordic Cosplay Championship -porukalle. :> Sotkin tänään hieman Paperclayn kanssa ja pääsen ensi viikonloppuna jatkamaan, katsotaan josko jossain välissä saisi niin paljon aikaiseksi että voisi tehdä WIP-postauksen. Silloin kun yksittäisiä WIP-kuvia on yksi tai muuten liian vähän blogimerkinnän tekemiseksi, päivittelen kuvia yleensä Facebook-sivulle. :>

Blogiakin voisin joskus päivittää + Desucon WIP

Kas, on näemmä ollut vuoden tauko blogipäivityksissä. Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta huhusta että WCS:n jälkeen saattaa tuo pukuinnostus hieman laantua? Näin kävi! Japanissa tuli heiluttua puvuissa sen verran tiheään tahtiin että kesän jälkeen pukukiintiö oli täynnä aika pitkäksikin aikaa. CosplayGaalassa heitin päälle Luscinian ja Frostbitessa Spitfiren, eli olen kierrätellyt vanhoja pukuja kun intoa puvun tekemiseen ei ole kamalasti ollut. Oikeastaan ongelma on ollut ehkä enemmän jaksamisessa ja viitsimisessä, vaikka innostusta olisikin saattanut olla. Mutta aina ei viitsi eikä jaksa!

Japanissa WCS:n jälkeen tuli seikkailtua Mandarakessa, jossa taisin ostaa Murata-hyllyn tyhjäksi. Tässä keväällä taannoin kipeänä sängyssä maatessani selailin kirjoja uudelleen läpi ja intouduin aika monestakin puvusta. Desuconiin oli kuitenkin melko vähän aikaa ja koska olen maailman hitain puvuntekijä, en viitsinyt ottaa liian isotöistä pukua kontolleni, vaan tarpeeksi simppelin puvun mitä voi ja ehtii rauhassa tehdä.

Kirjoja selaillessa löysinkin vanhan tutun Pinky Street -figuurisarjan Kaine-nimisen figuurin!

Yhtään ei ole mitään yhtäläisyyttä hahmojen ulkonäössä joita valitsen, mutta: jälleen kerran päädyin siihen vaaleatukkaiseen, silmälappupäiseen heppuun. :D Puku itsessään menee suhteellisen simppeleillä kaavoilla, proppi on ihana yksinkertainen, pääsen taas tekemään silmälapun mutta itken hatun vuoksi ihan antaumuksella. En ole tähän mennessä onnistunut tekemään siistiä hattua ja kyseinen malli on se minkä kanssa aina taistelen, mutta ehkä jos tällä kertaa. Referenssikuvana käytön nimenomaan Muratan piirosta, vaikka ei noissa hirveän suurin eroja keskenään ole.

Muut sarjan Muratafigut (C)

Pukua olen tehnyt hissukseen omalla tahdilla, ja on muuten älyttömän rentouttavaa tehdä yksinkertaista pukua aikataululla, jonka ei edes tarvitse oikeastaan pitää. Puku on sen verran simppeli, että olen saanut näpertää proppiasioita rauhassa ilman kamalaa kiirettä. Muutenkin ompeleminen ja proppien tekeminen ilman mitään paineita tai odotuksia on ollut jopa kivaa - tuntuu että ehkä näitä pukuja jaksaa taas pitkästi aikaa tehdä. Ainakin vähän. :D

Harjanvarsiproppeja! Kepin käyttötarkoituksesta ei ole mitään tietoa, mutta pohjana harjanvarsi, johon nuppi + muut koristeet tehty jälleen Paperclaysta ja kaiverrettu mattoveitsellä. Päälle heitetty muutama kerros gessoa, hiottu ja lopuksi hopeamaalit.

Ja lopputulos näyttää tältä. Muuta aikaansaatua ovat mm. hanskat, joita en ollenkaan jaksanut lähteä edes harkitsemaan ompelevani, vaan ostin valmiit kaupasta ja upotin vetoketjut hanskoihin. Tuli muuten ihan yllättävän siistit! Räpeltelen silmälapun osia myös hiljalleen kuntoon.

Valmiit hanskat!

Gessoamaton silmälappuhärpäke..

...ja gessottu silmälappuhärpäke.

Hame on valkosia tikkauksia vaille valmis ja hemmetin lyhyt. :D Tanssisukkahousujen metsästys alkaa kunhan siirryn pääkaupunkiseudulle töihin ensi viikolla. Desuconiin on enää pari viikkoa enkä ole varmaan tehnyt ikinä pukua näin lyhyessä ajassa, mutta olo on harvinaisen seesteinen. Pitäisi vaan ymmärtää tehdä vähän yksinkertaisia pukuja vähän useammin. ..pitäisi myös yrittää päivittää blogia tästä eteenpäin hieman useammin, mutta ehkä tämä tästä hiljalleen lähtee.

Lopuksi vielä maailman rumimmat kengät.

Ps. Blogiteksteissäni on luonnos, johon olen jo iskenyt kaikki WCS-reissun kuvat. Lupaan ihan oikeasti saada sen joskus kirjoitettua valmiiksi. :D