Mutta puvusta itsestään! Suurimmat dilemmat Fenrisin puvussa olivat värivalinnat sekä torsopanssari. Värien suhteen Fenrisistä näkee yleensä kahta versiota - ruskeaa ja mustaa - joista itse päädyin jälkimmäiseen siksi, että halusin tehdä torsopanssarin oikeasti panssariksi, tarpeeksi mustanruskean sävyn löytäminen useina eri materiaalina (tekonahka, legginsikangas, spraymaalit, jne.) olisi mennyt älyttömän vaikeaksi ja kalliiksi, ja siksi että Fenrisin puvun väri heittää pelissä sellaista värivaihtelua, että siitä ei ota selvää. Tästä valinnasta olen saanut jo oman kritiikkini internetin ihmemaailmassa. :D
Pääsin pelaamaan ensimmäistä kertaa Worblan kanssa ja sitä tulikin käytettyä ihan urakalla - kaikki panssarit on väännetty siitä. Käsi- ja rintapanssareiden tekeminen oli sinällään helppoa puuhaa että samantapaisia on tullut tehtyä aiemminkin, mutta puvun suurimmaksi murheenkryyniksi osoittautui epämääräinen torsopanssari, missä ei jälleen kerran ole mitään järkeä. Itkin jo ennen puvun aloittamista ettei ko. panssarin tekemisestä tule yhtään mitään, ja eihän siitä meinannut tulla. Oma tulkintani referenssikuvien mukaan oli se, että torsopanssari on nimenomaan kovaa panssaria, kun vertasin materiaalia puvun muihin osiin. Monesti näkee Fenrisin.. yläkroppaongelman hoidettavan siten, että olkapäät tehdään nahkasta ja/tai kiinni tunikaan, mutta itse päädyin tähän ratkaisuun. Toisaalta näkemykseni on myös se, että Fenrisin olkapäissä olevat "sulat" ovat myös panssaria eivätkä oikeita sulkia. Kiitos tulkinnanvaraisuus ja hahmosuunnittelu mikä ei toimi käytännössä koska fantasia!
Panssareiden mallaamisen avuksi (koska en omista mallinukkea) Ina ystävällisesti väänsi yläkropastani päälleni kipsimuotin, jota käytin sekä kaavojen mallaamisen että panssareiden muotoiluun. Ilman torsoa kyseinen panssariviritelmä olisi istunut vielä huonommin kuin mitä se nyt istuu. Toinen itkun aihe torsossa oli se, että siinä ei referenssikuvien mukaan ole saumoja juuri missään loogisessa kohtaa, mutta väännäpä tuollainen asia ilman saumoja.
Piirsin kipsimuottiin panssareiden rajat ja niiden pohjalta kaavat. Ilman torsoa mallailisin varmaan kaavoja vieläkin, siitä oli ihan älyttömän iso apu mittasuhteiden ja sovittamisen kanssa. Niin hyvältä kuin tämä kuulostikin, tuli sitten worblan muotoiluvaiheessa huomattua että ihan ei asiat menneet kuten Strömsössä, ja piti tehdä muutamia riskiratkaisuja, jotka ihan puhtaalla tuurilla onnistuivat ja saivat koko härpäkkeen istumaan paremmin (ko. vaiheesta ei ole kuvia koska mieli olisi tehnyt läninnä itkeä kuvien ottamisen sijaan. :D). Vaikka Worbla suhteellisen ohutta onkin, halusin panssareista torsoon mahdollisimman ohuet mutta kestävät (..ja säästää samalla materiaalia), joten en vetänyt Worbla-softis-Worbla -viritelmää, vaan jätin toisen Worblakerroksen pois ja leikkasin palasta se verran ison, että sain käännettyä reunat softiksen alle, kuten ao. kuvasta näkyy.
Kuvassa näkyy myös tuo hemmetin olka-asia-kohouma, mikä meinasi saada heittämään kuumailmapuhallinta seinään, mutta sain sen kuitenkin lopulta edes suhteellisen oikeannäköiseksi, vaikka referenssien mukainenhan se ei vieläkään ole. Selkäpuolesta jopa pidän, vaikka senkin istumisessa on hirveästi toivomisen varaa.
Kuvasta ehkä huomaa miten hirveästi torso auttoi - en halua edes kuvitella minkälaista noiden tekeminen olisi ollut, jos olisi yrittänyt räpeltää niitä yksin suoraan kropan päälle. Rintapanssari oli helppo tehdä saman tyyliin, tosin se oli paljon kivuttomampaa koska siinä oli sentään jotain logiikkaa. Panssarissa oli niin monta kappaletta etten halunnut lisätä paksuutta softiksella, joten tein rintapanssarin paloista joissa oli kaksi kerrosta pelkkää worblaa päällekkäin.
Worblassa ihanaa on sen nurjalla puolella oleva liimapuoli, joka minimoi muun liiman käyttöä aika kivasti. Päälle liimatut kuviot kestävät pääosin hyvin, mutta jos ovat teräväreunaisia ja osuvat jatkuvasti johonkin, napsahtavat ne helpostikin irti, kuten sormien kohokuvioiden kanssa kävi. Rintapanssarissa kuitenkin pysyivät nätisti.
Rintapanssarin kiinnitysysteemi oli toinen asia, jonka kanssa painin aika pitkään, mutta keksin lopulta suhteellisen toimivan ratkaisun. Panssariin kiinnittyy molemmilta puolilta musta nahkaremmi, joka ilmeisesti (tai ainakin minun puvussani) kiertää selän kautta ja pitää panssarin siten paikoillaan. Halusin, että rintapanssari pysyisi mahdollisimmat napakasti kiinni, ja lopulta päädyin rakentamaan korkeammat "pultit" rintapanssariin, joihin nahkaremmin saa kiinnitettyä napinläpimeiningillä. Oli muuten hyvä ja toimiva ratkaisu.
Kyseessä on haaraniitti, jonka ympärille on isketty kerros worblaa. Worbla on mukana siksi, etten luottanut pelkän haaraniitin kestoon, ja samalla sain pultin hieman vakaammin kiinni panssariin lämmittämällä Worblaa ja siten liimaamalla pulttia kiinni.
Haaraniitti on arvatenkin käännetty auki nurjalla puolella, päälle heitetty varuiksi liimaa ja vielä kerros worblaa estämään pultin irtoaminen. Hyvin kesti! Puku on tullut vedettyä päälle.. kolmena päivänä, eivätkä pultit ole irronneet vaikka noihin aika isoa vetoa kohdistuukin. Kokonaisuudessaan panssari näytti ennen maalausta tältä:
Muut panssarit tein periaatteessa samalla taktiikalla, käsivarsipanssareissa erona on se että niissä ei ole mitään tukirakennetta vaan ovat pelkkää Worblaa, ihan säästösyistä ja siksi, että rintapanssari on referensseissä käsipanssareita paksumpi. Sormipanssareiden tekeminen oli ihanan terapeuttista, mitä nyt vähän numerointijärjestelmä katosi jossain vaiheessa ja osat menivät hieman sekaisin, mutta hyvin istuivat.
Panssareiden lisäksi Worblasta on tehtyä vielä Amell crest, joka roikkuu Fenrisin vyöllä. Versio jonka Fenrisistä tein on tosissaan romanssiversio, joka eroaa tavallisesta versiosta ao. crestin ja ranteessa olevan punaisen nauhan suhteen.
..ja vielä näiden lisäksi ihmeelliset olkasulka-asiat, jotka ovat yksi asia, johon olen kauhean tyytyväinen puvussa. Alunperin tein sulista kaavat, leikkasin ja kokosin, olin hirveässä kiireessä puvun kanssa mutta rupesin miettimään, josko sulkien kuvioiden pelkän maalaamiseen sisään tekisin kuvioista kohokuviot. Tähän ratkaisuun päädyin, ja crestin kuvion maalaamisen lisäksi sulkien kohokuvioiden tekeminen oli suosikkiosani puvun tekemisessä. Niin terapeuttista näpertämistä. Kaikki worblaa käyttäneet voivat tosin kuvitella mielessään, miten mukavaa ja helppoa on käsitellä 1 mm levyistä worblasuikaletta, lämmittää se pehmeäksi ja liimata se siististi ja suoraan sulkiin kiinni. :D
Maalaaminen hoitui mustalla spraypohjamaalilla ja miniatyyrimaaleilla. Olen monesti harrastanut spraymaaleja, mutta panssarit ovat tähän mennessä olleet paljon siistimpiä (esim. Okuninushilla), ja Fenrisillä kuitenkin on panssareissa hieman patinaa, joten päädyin maalaamaan panssarit käsin. Iso homma, mutta tulipahan tehtyä ja opittua. Käytin kolmea eri hopean sävyä, ja patinaa tuli lisättyä hiomalla kevyesti maalauksen jälkeen mustaa pohjamaalia esille sieltä täältä.
Kun hahmosta tykkää aivan älyttömästi, on sinällään sääli katsoa pukua jossa on kamalasti asioita joihin ei ole tyytyväinen, mutta ainakin se on nyt tehty, ja Fenrisin pukua oli kamalan kivaa pitää päällä. Hyvä huomata että muutkin arvostavat Fenrisiä hahmona aika kovasti. :D Kävin myös kisaamassa Fenrisillä Fanfestissa lokakuun alussa ja sijoituin toiseksi, kisaaminen kävelykisassa pitkästä aikaa oli hirveän kivaa, enkä valita rahapalkinnoista ollenkaan. Täytyy erikseen vielä kiittää tuntematonta henkilöä Fanfestin pukuhuoneessa - en ole varmaan koskaan saanut niin isoja ja vuolaita kohteliaisuuksia puvuistani. Kiitos niistä, piristävät vieläkin. <3 Seuraavaa projektia olen jo aloitellut ja sitä saatoin Facebookissa jo mainostaa. Yllättäen löysin itseni tilanteesta, jossa olen menettänyt sydämeni hahmolle niin totaalisesti, että olen mennyt pyörtämään kaikki sanani siitä etten tee tänä vuonna / talvena enää yhtään uutta pukua. Vaan toisin kävi, ja koska sarja josta hahmo on on niin älyttömän suosittu, on olo kuin olisi taas vuosi 2004 ja olisin tekemässä pukua Narutosta kuten kaikki muutkin. :D
..että joo. En ole tehnyt pukua näin älyttömän suositusta sarjasta aikoihin, joten on hieman hupaisat tunnelmat. Hahmovalinta jääkööt ainakin hieman arvoitukseksi, ei tosin liene kamalan vaikea arvata. :D On tässä vielä se toivottavasti ensi keväälle sijoittuva isompi projekti kesken, mutta taidan ensin leikkiä titaanintappajaa tässä talvella koska innostus on aika suuri. On hirveän virkistävää olla niin innostunut jostain hahmosta, että on hirveä hinku tehdä puku huolimatta siitä, minkälainen puku itsessään on. Ihan samanlainen olo kuin silloin kun tätä harrastusta aloitteli kun on niin innoissaan!
Lopuksi vielä palatakseni alkuperäiseen aiheeseen: älyttömän hieno Fenris-kuva, jonka on ottanut ja muokannut AG.
WOW, toi jo taidetta :D
VastaaPoista