Serious Business

2012 ja ehkä vähän 2013

2012-01-05T20:11:00.013+02:00

Hyvää uutta vuotta! Pahoittelen jälleen blogin hiljaiseloa - lomaa ennen kirjoittamista on taitavasti blokannut opetusharjoittelu, joka vie mukavasti aikaa ja energiaa vielä tammikuun ajan. Olen nauttinut joulukalentereiden runsaasta määrästä ja pohtinut, josko ehkä ensi vuonna saisin itsestäni niin paljon irti että voisin hypätä kelkkaan mukaan. Kiitos näin kollektiivisesti kaikille kalenterinpitäjille antoisasta joulukuusta!

Suuri osa seuraamistani blogeista on jo kirjoitellut omista pukusuunnitelmistaan vuodelle 2012, joten voisinpa höpötellä hieman omistani. Niitä ei ole tosin juuri nimeksikään (koska WCS) ja yksi menee vuoden 2013 puolelle, mutta mitäpä tuosta!

Hämmentävää lähteä coniin keskellä talvea, Frostbite on jo viikon päästä. Olen löytänyt vanhojen pukujen kierrättämisen ilon ja heitän niskaani leffa!Utenan, jota pidin myös CosplayGaalassa. En ole tänne blogin puolelle saanut aikaiseksi laittaa marraskuisen photoshootin kuvia, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niitä voi käydä katsomassa WCS-blogin puolella. Utena on bindauksistaan huolimatta yksi mukavimmista puvuistani kun ei tarvitse kärvistellä kaiken maailman panssareiden ja härpäkkeiden kanssa.

Loppukevät meneekin varsin hiljaisissa merkeissä. En osaa oikein käydä coneissa kevättalvisin, vuoden alku on aina niin hektistä kevään loppuun saakka lähinnä koulun ja ties minkä tanssiesitysten takia, enkä yleensä edes jaksa ottaa selvää alkuvuoden/-kevään contarjonnasta ellei joku raahaa coniin mukaan. Frostbiten jälkeen seuraava con on itselläni Desucon, johon on luvassa:

Luscinia Hafez - Last Exile FAM The Silver Wing

En muista, milloin viimeksi olisi seurannut jotain sarjaa sen ilmestymistahdin mukaan, mutta yllättäen hakkaan joka sunnuntai koneellani F5:sta odotteassani FAMin uutta jaksoa. Pelkään jatkuvasti että GONZO tekee GONZOt ja FAM floppaa totaalisesti, mutta sokea rakkauteni Last Exilea kohtaan jaksaa kantaa aika pitkälle. :D Muratan hahmosuunnitteluartbook FAMista pitäisi olla ilmestynyt juuri vuodenvaihteessa, tällä hetkellä odottelen tuskissani skannauksia jotta pääsen vauhtiin puvun kanssa. Luscinia saa toivottavasti ensimmäiset kankaansa ensi viikolla, kun etsitään sopivia univormukankaita lisäksi Solushille. Tällä hetkellä pähkäilen Luscinian.. hakama-asian kanssa, sillä siitä ei ota selvää, onko se oikeasti hakama vai joku satunnainen hameasia. :D Suippokorvia olen jo ikkunashoppaillut, rannekorun kilkuttimia on väännetty Paperclaysta ja tarvittaessa ne hakamankin kaavat löytyvät. Hinku on kova, mutten oikein uskalla tehdä mitään ilman Muratan ihanan tarkkoja hahmosuunnittelukuvia.
Vähän olen myös kuullut huhua että hyvällä tuurilla seurana saattaisi olla myös joku jalosukuinen prinsessa!

..noin muuten en sitten oikeastaan tiedä. En ole ajatellut pukujuttuja WCS:ää pidemmälle (..paitsi yhden sinne vuodelle 2013), vaikka kansioissa on ollut nyt aika pitkään 2 pukua, jotka haluaisin aika kovasti tehdä. Enemmänkin, mutta päällimmäisenä:

Vielä minä joskus-!

Persona 3:n ikuisuusprojektini Akihiko ja Ar Tonelico 2:n Luca. En niin tiedä milloin saisin aikaiseksi vääntää kumpaakaan näistä, vaikka palavasti tahtoisin.

Ongelmana on se, että ajatukseni ovat taas harhautuneet vielä palavammin vähän toiseen suuntaan. Jos en ole täällä vielä sitä paljastanut, olen aivan hervoton fantasianörtti (puhuttaessa erityisesti nimenomaan korkeasta fantasiasta). Olen kirmaillut haltiakorvissa ja -kuteissa ympäri talomme takaa löytyvää metsäpalstaa ja pakottanut pikkuveljeni ottamaan minusta kuvia ennen kuin tiesin cosplaysta tai animesta ja mangasta yhtään mitään (larppaamista en ole kuitenkaan koskaan harrastanut!). Fantasiakirjallisuus on siitä hankala genre cosplayn kannalta, että siitä harvemmin löytyy mitään virallista lähdematerialia kansikuvia enempää. Haluaisin tehdä paljon enemmän kuluneen ja käytetyn ja patinoituneen näköisiä pukuja, ja varmaan siksi päädyn - ainakin noin ulkonäön suhteen - aika usein pelihahmoihin anime/mangahahmojen sijaan. Pitänee joskus kirjoittaa se fantasia-aiheinen blogiteksti valmiiksi, mutta mainittakoon - mikäli lähdemateriaalia olisi, tekisin n. 10 hahmoa ainakin Terry Brooksin Shannara -maailmasta, Ursula Le Guinin Maameren tarinoista ja R. A. Salvatoren Forgotten Realmsista.

No, tähän liittyen: Minut mentiin taannoin viime vuoden puolella istuttamaan pleikkarin ja Dragon Age-pelien ääreen.

Fenris - Dragon Age 2 (Desucon 2013)

Ja niin huomasin olevan myyty ja lyöneeni lukkoon suunnitelmat Desuconiin 2013, olettaen toki että Desucon pysyy jokavuotisena ja jatkaa tuonne saakka.
Sain ainakin puvun jossa sitä kaipaamaani patinaa ja kulumaa ja panssaria! Tuskin ketään yllättämättä tykästyn aina näihin samoihin traagisessa menneisyydessä kieriskeleviin hahmoihin, kiitokset Biowarelle hienosta hahmon kirjoittamisesta.
Pääsen leikkimään ensimmäistä kertaa Wonderflexin kanssa, olen niin maan kyllästynyt softikseen että haluan kokeilla jotain muuta. Koputan puuta ja väitän yrittäväni ottaa Fenrisin hiljaa hyvä tulee -tyyliseksi projektiksi, jonka tekemisen aloitan jo tänä keväänä, en pidä kiirettä, rakentelen testikappaleita ja patinoin panssareita rauhassa siten, etten vedä itseäni piippuun keväällä 2013. Pitkällisiä suunnitelmia, mutta tavoitteena on valtavan innostuksen aiheuttaman puvun aloittaminen kerrankin ihan oikeasti ajoissa.

Ja joo, "nahka"housut/legginsit/hiihtarit, ehkä en enää edes yritä. :D

Sallinette minulle lopuksi hetken kuvaamaan intoani tämän projektin suhteen: Iih Fenris ♥.

--

Suunnitelmista ei tältä erää sen enempää. Käytän pikaisesti vielä blogiani hävyttömästi mainostaakseni Worldcosplayta, oma galleriani löytyy täältä.
Ja mikäli joku kaipaa lisää ajanhukkaa, menin hankkimaan myös oman Tumblrin.

Frostbitea odotellessa!

IKINÄ EN ENÄÄ PAINA YHTÄÄN KANGASTA

2011-11-08T18:38:00.022+02:00

..on suora sitaatti, jonka latelen useampaan otteeseen jokaisen kankaanpainantakurssin jälkeen kun yritän valehdella itselleni. :D

Käyn koulussa juuri (taas) uutta kankaanpainokurssia, ja siitä tohkeissani päätin, että voisinpa tehdä oman teksti-/kuvaseinän kankaanpainantaan liittyen. Koulutusohjelmassamme ei ole yhtään pakollista kankaanpainantakurssia, mutta jotenkin kummasti olen huomannut käyneeni niitä meneillään olevan kurssin jälkeen viisi. Menetän aina hermoni jokaisella kurssilla kun otan itselleni liikaa työtä kun on huonona tapana innostua ja antaa homman lähteä lapasesta, mutta jotenkin löydän itseni joka vuosi kankaanpainoluokasta uudestaan.

Cosplayn suhteen kankaanpainantaa (ja värjäystäkin) on tullut tehtyä aivan liikaa, muutamaan pukuun pienten yksityiskohtien painaminen on ihan jees, mutta kaapissa on nyt pari pukua, jotka ovat vaatineet niin helvetillisen painamisprojektin, että olen ehtinyt valittaa niistä varmaan kaikkialla muualla paitsi täällä. :D Esittelenpä siis mitä on vuosien mittään tullut tehtyä ja milläkin tekniikalla! Ihan kaikkea en nyt saanut tähään hätään esiin kaivettua, mutta jotain sentään.

Jos vaikka aloitan noilla mitä olen ei-cosplaymielessä tehnyt koulun kankaanpainokursseilla.

Kankaanpainanta 1-kurssilla harjoituksena väännettiin leimasinpainannalla vapaavalintaista kuviota. Kuviota painettiin kuultoväreillä, jotka kuivumisen jälkeen kiinnitetään kankaaseen silitysraudalla silittämällä. Kuultovärit kiinnittyvät kankaan pintaan, väri ei imeydy kuidun sisälle (ja eroaa siten esim. teollisuuden reaktiiviväreistä joista lisää vähän myöhemmin). Kuultovärit kestävät kyllä pesua ja kuultoväreillä saa aikaan kivaa jälkeä, valo kulkee kuultovärien läpi kivasti esim. ikkunaa vasten, jolloin kuultoväreillä saa aikaan mm. hyvännäköisiä verhokankaita.

Painokuvio leikattiin solumuovista/makuualustasta, kuvio liimattiin puupalikkaan, leimasin kastettiin painoväriin ja painettiin kankaalle. Itse kokeilin värin levittämistä leimasimeen siveltimellä, jolloin painettuun kuvioon sai paitsi useampaa väriä, elävämpää pintaa sekä halutessaan siveltimen jälkeä. Tällä tekniikalla painoin pikaisesti yhden tunnin aikana kokeiluluontoisesti suomenlapinkoirakangasta, josta tuli tosissaan omaan painamistyyliini verrattuna mukavan eloisa, kun tuppaan itse aina päätymään tarkkarajaisiin ja yksivärisiin kuvioihin.

Kyseisen kankaan päällä näkyvä kasa on tyynyliinakangasta, josta tein porukoilleni joululahjat muutama vuosi sitten. Kuosina oli jälleen lappalaiskoiramme Halla, josta otettujen valokuvien pohjalta piirsin kuviot vahakaaviopainantaa varten. Vahakaavio toimii periaatteella, jossa sulalla parafiinivahalla "piirretään" kankaanpainoseulaan kuvio.

Kankaanpainoseula + raakeli, jolla väri levitetään seulan läpi kankaalle.

Parafiinin täyttämät alueet jäävät painantavaiheessa pohjakankaan värisiksi, tyynyliinakankaideni kohdalla valkoiseksi. Sulaa parafiinia levitetään seulalle mm. eräänlaisellä pienellä kannulla, jonka nimeä en kuollakseni muista enkä siten löydä siitä kuvaa. :( Siveltimelläkin levittäminen onnistuu. Parafiinilla viivasta ei tule tasapaksua ja jälki on taas tavallista elävämpää. Tarkkaa jälkeä parafiinilla on hieman haastavaa saada, omista hauvoistakin tuli hieman onnellisen hölmönnäköisiä versioita. :D

Hurp durp!

Parafiinikaavio ei kestä raakelin vetoa aivan loputtomiin, mutta ainakin 4 tyynyliinaa sain aikaiseksi tuolla yrityksellä. Parafiinikaavion saa poistettua seulasta silitysraudalla silittämällä seulakangasta esim. sanomalehtisivujen välissä jolloin parafiini sulaa ja irtoaa seulakankaasta.

Yksi suosikkitapani painaa kangasta seulan kanssa on kuultomuovikaavio. Kuultomuoviarkista leikataan haluamansa kuvio (aukko arkissa = aukko värjäytyy painovärillä; kuultomuovista leikattu kuvio tyhjään seulaan = kuvio jää pohjakankaan väriseksi ja kangas sen ympäriltä värjäytyy), kuultomuovi teipataan seulaan kiinni kangasta vasten tulevalle puolelle ja väri levitetään raakelilla normaalin seulapainannan tyyliin. Kuultomuovia on helppo työstää, sitä voi käyttää uudestaan useampaan otteeseen ja painojälki on tarkkarajaista. Kuultomuovin kanssa olen painanut mm. Darth Vader-kangasta, josta tykkään niin paljon etten ole raaskinut ommella siitä vielä mitään. :D

Yksityiskohtaisinta jälkeä saanee valotuskaaviolla. Seulan valottamisesta kannattaa lukea minun selotustani selkeämpi Emo-tuotannon ohjekirja, jota pääsee vilkuilemaan täältä sivulta 8. Pääperiaatteena kuitenkin on, että valotusemulsion avulla seulasta tukitaan kaikki alueet, jotka halutaan jättää pohjakankaan värisiksi. Valotuskaaviolla saa aikaan tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa jälkeä kuin esim. kuultomuovikaaviolla. Valotuskaavion avulla voin painaa esim. rasteroituja versioita valokuvista, kun valitun valokuvan rasteroi ensin Photoshopilla. Parhaan jäljen valotuskaavioon saa kun haluttu kuvio on mustavalkoinen. Jos kiinnostaa, kannattaa lukaista tuo Emotuotannon vinkkikirja selkeyden vuoksi. Seuraavat kokeilut/kankaat on tehty valotuskaavion avulla:

Testailin Muratan kuvalla miten eri paksuinen viiva valottuu, hyvin toimi.

Ja seulan täytteeksi ängetty pleikkarikuvio. :D

Valutoskaavion saa seulasta poistettua siihen erikseen tarkoitetulla aineella, mutta jos kaavio on ollut seulassa kiinni vuoden päivät, ei seula välttämättä enää putsaannu kotikonstein.

Cosplayn suhteen edellisistä tekniikoista ei kamalan montaa ole tullut käytettyä, puvuissa kankaanpainantaa vaativat osat ovat usein sen verran pieniä että ne tulee tehtyä ehkä kaikille tutuimmalla kontaktimuovisapluunalla ja vaahtomuovitöpöttimellä painamalla. Kontaktimuovi on tosin siitä arvaamatonta että muoveja on erilaisia ja niitä pitää aina testailla, joidenkin liima pitää paremmin kuin toisten, joidenkin sapluunoiden reunojen alle väri humahtaa helposti, toiset pitävät värin siellä missä pitääkin. Kontaktimuovisapluunalla olen painanut mm:

Katekyo Hitman Reborn!in Hibarin olkavarsimerkin (Tiimarin kultainen kangasväri)

Reidin yläosan ja lantiohärpäkkeen kuviot (Tiimarin kangasvärit?)

Nuoren Spitfiren takin selkäkuvion (Emo-tuotannon peittovalkoinen ja jokin tuntematon musta)

Berserker!Painen makkarankuoren kuviot - kohdistamisen vuoksi kuviot painettu puku päällä, kontaktimuovit reisissä. Fun times! (Emo-tuotannon punainen peittoväri)

Kontaktimuovisapluunan avulla painaminen on halpaa ja helppoa, joskin työlästä jos painettavia kuvioita on enemmän kuin muutama. Oma kokemukseni on, että heti kun kuviosta on saanut painettua omaan makunsa mukaisen, kannattaa kontaktimuovi nyhtää irti mahdollisimman pian, niin välttyy mahdollisilta liimatahroilta kankaassa.

Tästä kivuliaana esimerkkinä voin siirtyä Baralaihin, jonka painantaurakkaa en lämmöllä muistele. :D Jokaiseen kuvioon piti tehdä oma sapluunansa kun pelkäsin värin leviämistä/liimatahroja. Valkoisiin kuvioihin käytin Tiimarin valkoista kangasväriä, ja hyvin on kestänyt paikoillaan tähän saakka vuodesta 2007, vaikka nykyään taitaisin päätyä Emon peittoväreihin, joita suosittelen lämpimästi kaikille.
Selän ja hihojen pyöreät kuviot on maalattu pienellä siveltimellä äidin varastoista löytyneillä 80-luvun kangasväreillä ilman sapluunoita.

Valkoiset kuviot painettu kontaktimuovitekniikalla.

Käsin maalatut hihamerkit.

Kaikki edelliset on painettu siis kuultoväreillä tai muilla vastaavilla, jotka kiinnitetään silittämällä. Toisia itselleni tutuimpia värejä ovat reaktiivivärit, joita käytetään mm. teollisuudessa vaatteiden värjäykseen ja painokuvioihin. Reaktiivivärit eivät kuultovärin tavoin jää kankaan pinnalle, vaan reaktiiviväri imeytyy kuituun sisälle ja on siten pesua ja kulutusta kestävämpää. Kiinnittyäkseen reaktiiviväri vaatii höyrytyksen, jonka voi tehdä kotikonstein esim. mehumaijan avulla. Reaktiiviväreillä on helppo värjätä isoja määriä kangasta (linkkivinkkiä esim. Emotuotannon sivuilla), ja se sopii myös esim. valotuskaaviolla ja kuultomuovikaaviolla painantaan, jolloin reaktiivivärille tulee tehdä erikseen oma painopasta, jotta siitä saadaan kiinteää ja siten seulalla käsiteltävää. Yritin löytyy reaktiiviväreillä painamisesta suomenkielisia ohjeita, mutten tähän hätään niitä netistä löytänyt. :C

Reaktiiviväreillä värjäyslopputulos on esim. kuultovärejä kirkkaampi ja raikkaampi, ja kuitu jää pehmeämmäksi ja siten miellyttävämmäksi esim. käyttövaatteissa.
Spitfiren takki on kokonaan reaktiiviväreillä värjätty, pohjana on valkoinen amerikancollege, johon kuultomuovikaaviolla on seulan läpi painettu ensin punainen, sitten oranssi osa, jonka jälkeen kappaleet on höyrytetty mehumaijassa.
EDIT/ Höyrytys tapahtuu tosissaan siten, että höyrytettävän kangas rullataan lomittain puhtaan suttukankaan kanssa (joka saa likaantua), jotta värjätyn kankaan eriväriset pinnat eivät värjää toisiaan. Mehumaijan kannen pohjaan meitä kehotettiin kiinnittämään villakangas, jotta kanteen höyrystyvä vesi imeytyisi kankaaseen eikä tippuisi värjätyn kankaan päälle.

Ensimmäiset testipalat.

Punainen osa painettu.

Lopputulos.

Spitfiren takin värjääminen piti sisällään niin paljon läheltä piti -tilanteita (väri ei tarttunut liian vähäisen höyrytyksen vuoksi, väritahroja ties missä, liian isot painettavat kappaleet) että kankaanpainannasta piti pitää vähän aikaa taukoa. Mehumaijalla höyryttäessä on aina vaara kun höyry tiivistyy pisaroiksi, että vettä tipahtaa kannesta höyrytettevän kankaan päälle, ja plöts, kankaassa on kaunis läntti jonka ei pitäisi olla siinä! Näin kävi, mutta läntti jäi onneksi juuri ja juuri saumanvaroihin. Takin isojen kappaleiden painaminen oli myös älyttömän työlästä, kun väri piti saada kerralla vedettyä raakelilla kankaalle tasaisesti jotta väristä tuli tasainen. Spitfiren takki on yksi niistä puvuistani, joka näyttää yksinkertaisimmalta mutta on vaatinut monta kertaa enemmän työtä kuin jokin härpäkkeisempi puku. :D

Ajattelin, että olisin voinut ympätä tähän vielä jotain kankaan värjäysjuttuja, mutta taidan jättää sen toiseen kertaan. Tämä on jo nyt niin kilometrimerkintä, että jos joku jaksoi loppuun saakka, onnittelen. Jos teksti on epäselvää/faktat poskellaan tai jokin asia kiinnostaa, huomauttaminen on sallittua, yritän osaamiseni rajoissa vastailla ja selventää!

Lopuksi vielä suosittelen kankaanpainannan ystäville tai siitä kiinnostuneille seuraavia opuksia:

Pellonpää-Forss, Maija: Kankaanpainanta - välineet, suunnittelu, painaminen. TAIK 2009
Forss, Maija: Värimenetelmät: värjäys, maalaus ja kankaanpainanta. TAIK 2002

Utenaa, CosplayGaalaa ja videoita

2011-10-25T16:11:00.034+03:00

Viikonlopun CosplayGaalasta hyvin selvinneenä jaksoin editoida muutamat kuvat julkaisukelpoisiksi! Kunnon photoshoottia ei saatu aikaiseksi, koko päivä meni lähinnä tuomarointihuoneessa ja mehut menivät pitkälti pukuja ja esityksiä tiiraillessa. Tein Gaalaan Utenan leffaversion josta mainitsin joskus aiemmin, ja luulen että Utena lähtee mukaan myös Frostbiteen, en ihan usko ehtiväni uutta pukua tammikuuksi väsäämään koska elämä.

Utenasta otettiin kuvia vasten sitä Glorian valkoista, värivalaistua seinää, jossa varmaan kaikki muutkin ottivat kuvansa. :D Kuvista tuli mukavan erilaisia kuin cosplaykuvat yleensä omissa kansioissani, spottien värit ovat melkoisen ääripäistä mutta tykkään että on välillä vähän jotain erinäköistä. Pidemmittä puheitta kuvaspam!

Kuvat otti YumiKoyuki. Puvusta korjailuun lähtee hattu sekä ainakin kaulus, joka ei tahtonut pysyä siten miten piti. Peruskaavojen piirtämisajoista ilmeisesti laihtuneena joudun myös irrottamaan housujen vyötärökaitaleen ja ottamaan muutamia senttejä vyötäröltä pois.

Tämän vuoden Gaala oli ensimmäinen Gaala jossa olin mukana, Gloria toimi tapahtumapaikkana ilmeisesti edellisvuosia paremmin kun porukkaa ei ollut aivan tungokseksi asti. Lieneekö syynä conien lisääntynyt määrä, kaikista mehut vienyt Tracon vai se, ettei tieto Gaalasta kulkenut kovin monelle, mutta tämän vuoden Gaala taisi kärsiä jonkin sortin kävijäkadosta - kisaajapuolella se ainakin näkyi. Yksilökisassa osallistujia oli alle kymmenen ja ryhmiä kisassa oli vain neljä. Saa nähdä, miten ensi vuonna käy, jos Gaala pysyy pystyssä.
--

Voisin myös poiketa perinteisestä päivitysmallistani ja iskeä tähän merkintään vielä pari videota! Toinen on ihan oikeasti cosplayaiheinen! Toinen on hiphop-tanssiesitys Footlightin kevätnäytöksestä viime keväältä jossa olin itse mukana, ja voin perustella videon laittamista blogiin vaikka.. lavaesiintymisellä. :D Oikeasti lupasin parille tutulle laittaa näytösvideon tänne, vaikka se onkin äärimmäisen pikselinen.

Cosplaypuolen video on Berserker!Painen kaulakorun tekemisestä. WIP-merkintöjä tulee tehtyä aina silloin tällöin ja teki mieli kokeilla, saisiko jonkin pienen jutun tekemistä alusta loppuun videoitua fiksuksi paketiksi. Fiksuudesta en tiedä, mutta kasassa se nyt joka tapauksessa on, joskin kuvalaadultaan hieman vaatimattomana.

Ja sitä tanssaamista. Ääni tulee jostain tuntemattomasta syystä hieman jäljessä. Laatu on hieman mitä on, mutta mikäli tuosta selvää saa, olen se sinilippiksinen ja -paitainen jammailija.

Ja niin, mikäli Elina ei ole spämmännyt vielä tarpeeksi, WCS-blogi löytyy allaolevasta linkistä. Stalkatkaa!

Team Finland 2012

Hairserker

2011-09-17T11:05:00.019+03:00

Puujalkaotsikot ftw. :D

Lupasin tehdä päivityksen Painen peruukista, joten nyt teen sen! Päivitän toisen kerran saman kuukauden aikana! Olen aikaansaava ja aktiivinen bloggaaja ainakin hetken!

Aluksi on pakko valittaa, että peruukkien muokkaaminen on aina omalla kohdallani se pakollinen murheenkryynini. Omistan tasan 8 peruukkia, mikä ehkä kertoo siitä etten omista kamalasti kokemusta niiden stailaamisesta. Olen valinnut niin monta ja niin monta kertaa lyhyttukkaisia hahmoja, että olen elänyt omalla tukallani. Rakastan hiusten laittamista, mutta peruukkien muokkaaminen aiheuttaa aivan hervotonta epätoivoa ja "onko pakko jos ei haluu :'C" -fiiliksiä. Olen opetellut tekemään propit ajoissa pois alta ennen itse pukua, seuraava etappi voisikin olla opetella vääntämään se peruukki valmiiksi samassa syssyssä. Huomaan aina leikkaavani ja lakkaavani peruukkia paniikissa paria päivää ennen conia, eikä se ole koskaan kamalan nautinnollista.

Painen peruukin muokkausta aloittaessani tuuletin raivoisasti peruukin päälle tulevista sarvista, joten verkon peittymistä ei tarvinnut aivan vainoharhaisesti pelätä, kun kriittisimmät kohdat jäisivät sarvien alle. Otsan hiusraja sekin jäi sarvin otsakappaleen alle, joten tärkeintä oli lähinnä saada peruukki pystyyn mahdollisimman hyvän näköisesti.

..no, se jälki olikin sitten vähän mitä oli. :D Desuconiin Paine valmistui aivan viime tingassa, peruukki yllättäen melkein viimeisenä. Peruukin ensimmäisestä muokkaamisesta en yksinkertaisesti ehtinyt ottaa kuvia, mutta otin Painen Nekoconiin mukaan ja tuunasin peruukinsinne uusiksi, joten kuvat ovat, onneksi, nyt siitä jälkimmäisestä taistelusta.

Lähtökohta oli tosissaan tämä:

Peruukki on tilattu ebaysta, skintoppia siinä ei ole. En muista mistä sen taannoin tilasin, muistaakseni joltain hämymyyjältä, mutta kuitu on aivan taivaallista, parempaan en ole vielä törmännyt. Luulen, että tässä kohta kyse oli tosin vain tuurista.
Muokkaamiseen käytin sitä tuttua Schwarzkopfin got2be glued -lakkaa, apuvälineinä tiheä kampa, harja ja hiustenkuivain.

Aloitin muokkaamisen jakamalla peruukin pystyyn nostettavaan osaan ja sivuilta taakse sliipattavaan. Työstin ensin alasjäävän osan siksi, että ensinnäkin se oli helpompi vaihe, toiseksi pystyyn nostettava osuus olisi varmasti kärsinyt minun käsissäni aika paljon, jos olisin nostanut sen ensin ylös ja sitten vielä muokannut peruukin loppuun.
Painen tukka on sliipattu sivuilta taakse, sliippauksen hoidin kallistamalla peruukkipäätä taaksepäin jotta saisin kuidut mahdollisimman helposti päänmyötäisiksi, kampasin kuidut oikeaan kohtaan, lakkasin ja kiinnitin hiustenkuivaimella. Aina (silloin harvoin) kun joudun muokkaamaan peruukkia, käytän hiustenkuivaajaa lähes aina kiinnitykseen, helpottaa ja nopeuttaa hommaa aivan jumalattomasti.

Niska on viimeisimmän kuvan jälkeen sliipattu päänmyötäiseksi (mistä en tietenkään tajunnut ottaa kuvaa tässä vaiheessa). Tämän jälkeen heitin peruukkipään kaulan ympärille narun, narun kattolamppuun kiinni ja peruukin roikkumaan alassuin.

En tiedä harrastaako tätä kukaan muu, mutta tein vastaavan myös taannoin kun muokkasin Spitfiren peruukkia ja kuituihin piti saada aika paljon lisää nostetta. Peruukin ollessa alassuin suihkuttelin lakkaa peruukin alapuolelta ja kovetin silloin tällöin hiustenkuivaimen avulla. Taisinpa jättää peruukin yön yli roikkumaan alassuin jotta kuidut hieman taipuisivat toiseen suuntaan ja ne olisi mahdollisimman helppo nostaa seuraavana päivänä ylös.
Jälleen olin fiksu enkä ottanut juuri tästä vaiheesta kuvaa, mutta homma toimi joten kuten seuraavasti: Keräsin peruukin "pyörteen" molemmilta puolilta leveät suortuvat kuitua, suihkutin lakkaa, painoin suortuvat toisiinsa kiinni, ja kovetin hiustenkuivaimella. Muutamaan suortuvaparin kiinnittämisen jälkeen peruukki näytti tältä:

Tuota ..sipulia lakkasin ja föönasin aika paljon ja pitkään, sillä se toimi periaatteessa loppujen pystyyn nostettavien kuitujen tukena. Kun pohja tuntui tarpeeksi tukevalta, aloin nostamaan eri puolilta peruukkia lisää suortuvia samalla taktiikalla ylös. Missään vaiheessa en siis ole peruukkia tupeerannut.

Kaitaleet on sormin kasattu, tiheällä kammalla sileäksi kammattu, lakattu, ja kovetettu/kiinnitetty föönaamalla.

Ylläolevassa kuvassa kaikki pystyyn nostettavat kuidut ovat ylhäällä otsatukkaa lukuunottamatta. Sivuilla roikkuvat pitkät huitulat kuuluvat sivuille sliipattavaan osuuteen. Ne on jätetty alas tähän vaiheeseen saakka siksi, että saisin niillä peitettyä ylös nostettujen kuiteujen jättämät mahdolliset aukot, josta verkkoa näkyisi pahasti läpi. Ja tulivat hyvin tarpeeseen.

Valmis peruukki:

Takaa

Sivulta

Edestä

Kuten kuvista näkyy, verkkoa näkyy kuitujen pystyyn nostamisen takia aika monestakin paikkaa, mutta Painen sarvet ovat onneksi niin peittävät, ettei peruukista oikeastaan näy juuri muuta kuin pystyyn nostettu osuus. Peruukin päähän saaminen oli myöskin oma haasteensa ja tarvitsi toisen käsiparin - itse jouduin pitämään peruukin pystyyn nostettujen kuitujen päistä kiinni ja toisella kädellä peruukkia paikallaan samalla, kun avulias ystäväni laskee sarviani kaksin käsin päähäni. :D Hyvin se sitten loppupeleissä onnistui, sarvet olivat juuri sopivan kokoiset ja peruukki mahtui alle. Sarvien ja peruukin aiheuttama vanne pään ympärillä oli aika napakka, mutta ei aiheuttanut aivan hirvittävää jomotusta,mitä nyt toinen ohimo oli hieman kipeänä. Napakasta istuvuudestaan johtuen ei tarvinnut pelätä peruukin eikä sarvien heilumista suuntaan eikä toiseen.

Nekoconiin peruukkia muokattaessa oli tullut huomattua että lakan määrää kannatti lisätä, Desuconin lopussa Painen peruukki oli jo aika räjähtänyttä mallia. :D

Räjähdys, sipuli ei enää ihan kestänyt kasassa conin viimeisillä tunneilla. Kuva (C) YumiKoyuki
Nekoconissa peruukki oli n. tuhannesti siistimpi ja pysyikin paljon paremmin kasassa.

Kuva (C) Laggy

Näin on Painen peruukki väännetty! Olen aika varma, että kaiken pystyisi varmaan tekemään jollain helpommalla tavalla, mutta onneksi tekemällä oppii. En ole kamalasti kirjoitellut mitään peruukkeihin liittyvää, joten toivon, että tästä tekstistä kuvineen ottaa edes jonkin sortin tolkkua. Jos ei ota, niin kysyä saa, yritän selventää parhaani mukaan. :D

Maailman Tylsimmät Otsikot ™ eli Tracon, WCS ja pukusuunnitelmia

2011-09-09T22:38:00.014+03:00

En ehkä lähde selittelemään miksi blogini on ollut Desuconin jälkeen totaalisen kuollut enkä ole osoittanut elonmerkkejä juuri missään muualla kuin ircin puolella. Jos vähän kuitenkin, olen vääntänyt Traconin pukua niska limassa, ja kun en ole sitä tehnyt, ei ole mielenkiinto riittänyt cosplaysta kirjoittelemiseen vaan kiinnostavampia ajanviettotapoja ovat olleet mm. nukkuminen, syöminen ja Phoenix Wright!

Ennen mitään WCS-/pukuhöpinöitä tahdon osoittaa anteeksipyyntöni kaikille, jotka joutuivat kuuntelemaan kiroamistani backstagella ja pukuhuoneessa lauantaina. Aikuinen ihminen ei stressin alla osaa olla aina niin aikuinen ihminen, ja olen siitä erittäin pahoillani.

Puvun kanssa pakertaminen ja esityksen vääntäminen kuitenkin näemmä kannatti, WCS-karsinnoista irtosi edustuspaikka (ajatus, johon toivottavasti alkaa kohta tottua). Tuomareissa istunut Rora kiteyttikin jo varmaan kaikkien ajatukset siitä ihmetyksestä, mitä Suomen cosplayskenen tason yllättävä nousu on aiheuttanut. Kaikilla WCS-kisaajilla oli aivan hillittömän hienot puvut, ja on ihan erikseen pakko mainita Casualty Cosplayn tytöt, joiden pukujen kädenjälki oli jotain ihan älytöntä.
Yleensäkin minun silmiini WCS-karsinnan taso näytti kovimmalta mitä olen tähän mennessä nähnyt. Backstagella muiden pukujen hienous ei onneksi nykyään osaa enää ahdistaa, nykyään on vain iloinen siitä että Suomessa niin paljon älyttömän taitavia puvuntekijöitä. Kiitos kaikille hyvästä kisa- ja backstageseurasta!

En edes muista milloin lähdettiin Elinan kanssa WCS-karsintajuttuja suunnittelemaan, mutta löysin kansioistani vihiä siitä, että olin miettinyt EuroCosplay-finaaliin osallistumista Okuninushilla jo silloin syksyllä 2010. Puku tuntui silloin aivan liian hankalalta (lähinnä koska peruukki = ASDFG), joten joidenkin mutkien kautta se päätyi karsintapuvuksi. Shin Megami Tensei -mörrien hyvä ja huono puoli on siinä, että niilä ei ole peleissä juuri mitään juonellista roolia (paitsi ehkä Raidoussa, jossa ainakin Okuninushi on ilmeisesti jonkin sortin välibossi), vaan niillä lähinnä taistellaan / niitä hakataan. En ole itse katsonut vielä karsintaesityksiä, mutta mitä olen kuullut, taisi taistelukoreografia olla tämän vuoden Juttu, johon kannettiin myös oma kortemme kekoon. Omaa esitystä en oikein osaa lähteä sen tarkemmin avaamaan, koska en ole vielä katsonut sitäkään, mutta kuten yleensä, esityksessä on muutama kohta joihin olen aivan älyttömän tyytyväinen ja vähän enemmän niitä, joita olisi voinut hioa ihan älyttömästi parempaan kuntoon, jos olisi jälleen aloittanut esityksen tekemistä aiemmassa vaiheessa. Itsepuolustuslajeja harrastaneena taistelukoreografiaa oli hirveän kiva väsätä, vaikka miekkailusta / aseiden kanssa heilumisesta en omista minkäänlaista kokemusta noin cosplayn lisäksi. Ja kerrankin esitys, jossa taustanauhalle ei tarvinnut tehdä mitään editointia! Ei pelaamista Sony Vegasin kanssa eikä ääniraitojen putsaamista taustamölystä. En nyt jälkikäteen vihaa esitysbiisiämme läheskään yhtä paljon kuin esim. Eurocosplayn taustamusiikkia, jota en osaa enää kuunnella muistelematta hervontonta paniikkia. :D

Puvun tekemisen aloitin tämän vuoden tammikuussa, kerrankin olin fiksu ja tein heti ensimmäisenä isotöisimmät propit pois alta. Okuninushin miekka oli ensimmäinen kokeiluni polyuretaanivaahdon kanssa, ja siitä johtuen se ei ole laadultansa yhtä paljon mieleeni kuin Painen olkapanssarit ja sarvet. Miekan ja tikarin tein valmiiksi jo alkukeväästä, mutta no, kaikki muu sitten jäikin hieman viime tinkaan. Päätin tosin jo aiemmin keväällä, että conia edeltävänä iltana en väännä pukua paniikissa, vaan kisaa edeltävän yön aion nukkua kuin tukki. Ja onnistuin siinä! Seuraavan päivän paniikkia lievensi aivan julmetusti se, että puku oli jo oikeastaan muutamaa päivää ennen conia valmis ja viimeiset illat sai viettää rauhassa panikoimassa lavalle menemistä.

Arvata ehkä saattaa, että olen uinut taas softismeressä. Puvun kaikki panssarit ovat softista, jotka on käsitelty kahdella kerroksella 80 kiiltoprosentin Maston-maalilla, jonka päälle on heitetty Mastonin hopeamaalia. Alkuperäinen suunnitelma oli gessota kaikkia panssarit ja sprayata gesson päältä hopealla, mutta gesson halkailemistaipumukset olivat pahemmat kuin mitä oletin, ja maalaustapaa piti vaihtaa kesken matkan. Ehdin gessota ja hioa ja gessota kaikki käsipanssarit n. kymmeneen kertaan, joka sitten loppujen lopuksi jäikin turhaksi työksi. Harrastuksen iloja!

Panssareiden kaavoja

Rintapanssari on ommeltu Balthierin liivin kaavan pohjalta, ommeltu samasta huonekalunahkasta kuin Balthierin, ja päällystetty 1-3 softiskerroksella. Liivissä olevat napit ovat haaraniittejä, ja liivi menee päälle sivusaumassa olevan vetoketjun avulla. Panssareiden nyörittäminen on tehty ihan oman mututuntuman mukaisesti, oikeita japanilaisten panssareiden nyöritystapoja kävin läpi, mutten löytänyt sellaista, joka ei täysin olisi rullaillut softista ihan mihin suuntaan sattuu. Nyöritykseen nyöriä meni muistaakseni suurin piirtein 17 metriä.

Korun helmet ovat puisia 18 mm helmiä Hobby Pointista, muut pallurat on tehty Paperclaysta. Musta olkalärpäkeasia, mikä ikänä se onkaan, on pöytätablettia ja softista päällystettynä mustalla tekonahkalla ja mustat remmit ovat harmaata huonekalunahkaa sprayattuna mustaksi Mastonin mattamustalla. Kiitos Lappeenranta, kun myyt tekonahkaa kaikissa sateenkaaren väreissä, mutta musta huonekalunahka = EI OLE. :D

Peruukin tekemisestä minulla ei ole yhden ainoaa kuvaa, koska olin ennen sen stailaamista unohtanut kamerani Helsinkiin. Muutenkin WIP-kuvien vähyys johtuu siitä, että kameraa ei ollut käsillä. :c
Murheenkryynini on Katie Bairin Stubbing-tutoriaalin avulla muokattu. Alunperin oli tarkoitus tehdä peruukkiin kunnon keskijakaus, mutta tässä kohtaa sekä aika, taidot ja kärsivällisyys vain eivät enää riittäneet, ja jätin kylmästi päälaelta kaitaleen hiuksia vapaaksi jotka jätin suoraksi peittämään poninhännille jakamisesta paljastuneen verkon. Inhoan peruukkien stailaamista yli kaiken lihännä siksi että koen vaikeampien peruukkien stailaamisen olevan vain peruukin pyörittelyä ympäriinsä ja käsien levittelyä hädissään.
Peruukin pompulat ovat irralliset kappaleet, joiden pohja on jonkin sortin mustaa tiivistevaahtomuovia (jota en ole siis ostanut mistään vaan sosialisoinut nimettömästä lähteestä, siksi en osaa kertoa mitä se on), jonka päälle on kieputettu, jesaroitu, liimattu ja lakattu kuitua peittämään pohja. Vaahtomuovissa on sivussa aukko, josta pompula on kiinnitetty peruukin saparotöpöön ja ommeltu vielä muutamalla langanpätkällä peruukkiin kiinni. Conissa tuli huomattua, että pari ommelta ei ihan rittänyt pompuloiden paikalla pysymiseen, pinneihin piti turvautua aika moneen otteeseen.
Otsanauha & peruukin nauhat ovat punaista puuvillakanttia, jotka on värjätty Dekan batiikkiväreillä hieman viininpunaisempaan suuntaan.

Piilarit on tilattu Youknowit.comista, ja niillä näkee oikeasti yllättävän hyvin, kaikki on vain sumeaa ja vaaleankeltaista. Tekstin lukeminen on siristelyn takana, mutta selvisin conista ilman päänsärkyä jota pelkäsin sumeiden linssien aiheuttavan.

Pukuhölinät sikseen, itse Traconista - yllättäen lähdin Traconiin pääosin WCS mielessä, ohjelmatarjonta ei juuri tarjonnut mitään MUST SEE -tavaraa. Olin mukana myös lauantai-illan Inside the Cosplayer's Studio- paneelissa Ilonan, Wepin, Biitin, Rullarinkelin ja Malician kanssa. Pidin paneelin ideaa mukavan virkistävänä ja piristävän huumoripitoisena tavalliseen cosplaypuheohjelmaan verrattuna. Tunti kuuden panelistin höpinöille tuntui tosin hyvin lyhyeltä ajalta, jutuissa ei juuri päästy pintaa syvemmälle kun kaikki panelistit pitivät kommenttinsa ajan puitteissa aika lyhykäisinä. Panelisteista tuntemani ovat myös sen verran tasaisia viilipyttyjä, ettei juuri mitään provosoitumista ei (ilmeisesti?) päässyt käymään. Tai jos pääsi, en sitä ainakaan panelistipöydän taakse ainakaan huomannut. Hauskaa oli ainakin puhujilla, ja hyvä jos hallitsemattomat ilmeeni ovat ilahduttaneet kuulemassa olevia. :D

Kaiken kaikkiaan traconista jäi hyvä fiilis - backstagella homma pelasi, pukuhuoneiden varustelu oli hyvää, kaikkea oli tarpeeksi ja mammat pitivät kaikista hienosti huolen. ♥ Tuomarointi oli, luojan kiitos, viimein Traconissakin asianmukaista ja asiantuntevaa, ja oli hienoa että tuomarointiin oli saatu himan kansainvälistä verta. Yksilökisassa taso oli jälleen huimaa, skittikisaa en päässytkään näkemään kun eksyin mukaan Persona 3 -ryhmän photoshoottiin tyrkylle muutamaan kuvaan. Niitä kuvia en ole vielä saanut käsiini, mutta ängen niitä tänne kun siihen on mahdollisuus.

Seuraavaksi lupaan toteuttaa kaikki lupaamani ja tällä hetkellä kirjoittamani blogimerkinnät joita ovat ainakin oma merkintä Berserker!Painelle sekä Painen peruukille ja luultavasti oma kunnon kuvapläjäys Okuninushille.

Tampere-talo on muikeaa kuvaustaustaa! Kuva (C) YumiKoyuki

Mutta sitä ennen, kun epätoivo edellisen puvun päälläpitämisestä on jo laskeutunut, taidan valottaa pikaisesti tulevaisuudensuunnitelmiani. Totesin Traconissa Okuninushin liiviin kuollessani, että seuraavat pukuni tulevat olemaan mahdollisimman mukavia, jotta conissa oleminen ei olisi pelkkää kuolemista. Seuraavaksi väännän näitä:

Luscinia Hafez - Last Exile - Fam, The Silver Wing

Lokakuussa tuleva Last exilen "jatko-osa" uusina juonineen ja hahmoineen on aika kovan odotuksen alla. Olen kyylännyt hahmosuunnitteluja silmä kovana heti ensimmäisten tiedonhippujen vuodettua, ja yllättäen sieltä löytyi taas se pakollinen tietynnäköinen hahmo, joihin aina kapsahdan. Silver Wing ilmestyy vasta ensi kuussa, mutta mikäli itseäni yhtään tunnen ja mitä Gonzo- ja Muratatietämykseni enteilee, pidän Lusciniasta ihan satavarmasti koska olen juuri niin helppo. Törkeän siisti armeijaunivormu! Valkoinen, lyhyt tukka! Paljon kivoja rensseleitä! SILMÄLAPPU! ♥ Mihin olen tätä pukua vääntämässä, sitä en tiedä.

--

Utena Tenjou - Adolescence of Utena

Tietämyksessäni oli Utenan suhteen suuri aukko kunnes viimein katsoin sekä sarjan että leffan n. puoli vuotta sitten. Kukaan ei taaskaan ylläty että ihastuin sarjaan aika kovin, mutta Utenan puvut eivät olleet kamalasti mieleeni.
..kunnes katsoin leffan ja eteeni iskettiin lyhythiuksinen Utena ~~rumassa~~ ihanassa mustavalkoisessa koulupuvussa, ja no, siitä se ajatus sitten lähti. Utena on ihana ja puvussa on tasan takki, housut ja hattu, joten kerrankin elän toivossa, että puku on oikeasti mukava. Yksinkertainen puku, ei panssareita, hankalaa peruukkia tai ylimääräisiä proppeja. Utenan yritän kovasti vääntää CosplayGaalaan mikäli vain saan ompeluinnostukseni äkkiä kasaan.

--

Näin loppuun voisin perinteiseen malliin kiittää kaikkia hienosta Traconista - erityisesti teitä kyynel silmässä onnittelemaan tulleita jotka saitte minutkin itkemään kuin vesiputous vaikka tippaa ei muuten linssissä ollut ollenkaan. ♥ Eurocosplayssa tavattuja Stinea ja Casperia oli hillittömän muikea nähdä pitkästä aikaa, pitänee joskus lähteä vastavierailulle Tanskan puolelle.
WCS-pohdintoja tulossa kunhan saadaan palaveerattua kunnolla pukusuunnitelmista jotain, ja jonkin sortin Team Finland -blogikin pitäisi ilmeisesti laittaa kasaan. Jään odottelemaan jännityksellä lavakuvia karsinnoista ja sitä, löytyykö sieltä yhtä kauniita ilmeitä kuin yleensä. :D

Myöhäinen Desuraportti + I feel pretty

2011-06-25T23:04:00.002+03:00

Nyt kun on viimein saanut suurimman osan Desuconia edeltäneestä ja siellä syntyneestä univajeesta kuitattua, voisin kantaa korteni desuraporttikekoon. Valitettavasti en mitään hirvittävän syvällistä palautetekstiä pysty kirjoittamaan, sillä osallistuin ohjelmaan hyvin mitättömissä määrin tänä vuonna. Raporttiosuus on valitettavasti myös hyvin kuvaton, koska omassa kamerassani ei ole yhtään kuvatodistetta Desusta.

Tämän vuoden Desuconiin valmistautuminen oli kahta ensimmäistä kertaa vähemmän stressaava, kun ei tarvinnut panikoida lavalle nousemisesta kisa- tai näytösmielessä, ei valotoiveita eikä muutakaan normaaliin conpaniikkiini kuuluvaa. Mitä nyt puvun piti olla hyvissä ajoin valmis, mutta kummasti kahtena edellisenä yönä tuli nukuttua 4 + 2½ tuntia tassuja viimeistellessä, joten tavoitteeseen saada puku reilusti ennen conia valmiiksi en taaskaan päässyt. Ehkä vielä joskus!

Tänä vuonna en Desussa kisalavalla pyörinyt (koska kisakaranteeni, enkä kyllä oikeasti olisi jaksanut tänä keväänä vääntää yhtään esitystä kasaan). Kisan kanssa olin kuitenkin tekemisissä melkein koko lauantain kisan loppumiseen saakka, kun aika kului tuomarihuoneessa syynäämässä pukuja. Tuomaritovereina toimivat rora, Vorona, ja Elffi, joita tahdon vielä kertaalleen kiittää mainiosta ja asiantuntevasta tuomarointiseurasta. Kisa oli tänäkin vuonna ihan älyttömän kovatasoinen, erityisesti iloitsin kisaajien tarkkuudesta yksityiskohtien kanssa. Niihin oli oikeasti kiinnitetty huomiota - ja nimenomaan siten, että ne olivat laadukkaasti tehtyjä eivätkä vain yksityiskohtia yksityiskohtien vuoksi. Tuomarointiin olisi helposti pystynyt käyttää enemmänkin aikaa per kisaaja - tuomarointiajan mahdollisen pidentämisen ongelmaksi tosin muodostuisi ajankäyttö, tuskin kukaan tuomari tahtoisi viettää koko coniaan tuomarihuoneessa.

Sanomattakin lienee selvää, että tuomarointi ei ollut aivan simppeli tehtävä, kun kisassa oli niin paljon hyvin toteutettuja pukuja näyttävine esityksineen. Onnea vielä Akille edustajuudesta ja Miralle ja Ilonalle sijoittumisesta!

Kisan lisäksi vietin aikaa lauantaina panelistina Cosplaykisat meillä ja muualla -paneelissa. Pahoittelen heti alkuun omaa reikäpäisyyttäni paneelissa - edellisten öiden univaje näkyi ja kuului, toivottavasti höpötyksestäni sai edes jotain oleellista irti. Joka tapauksessa paneelissa mukana oleminen oli hirveän mielenkiintoinen kokemus itsellenikin - WCS-kisaajien kanssa ei ole ulkomaankokemuksia tullut juuri vaihdettua, joten oli älyttömän mielenkiintoista kuunnella kokemuksia myös muualta. Ehkäpä ongelmani oli nimenomaan siinä, että jäin liian keskittyneesti kuuntelemaan muiden panelistien tarinoita. :D

Paneelivetäjä Hoothoot, ja panelistit Irtsa, Arttu, Riina ja Sami. Kuva (C) Veera Kontiokari.

Syväluotaavaa analysointia ja peruukin ruodusta poistunut etujeejee. Kuva (C) Veera Kontiokari.

Muuta ohjelmaa en sitten ehtinyt/onnistunut näkemään. Tarkoituksena oli käydä katsomassa Animeharrastus silloin ja nyt, Fanityttö <3 GONZO sekä Todellisuusopas komeroille, mutta kaikki jäivät väliin tuomaroinnin ja EC-karsinnan, photoshootin tai totaalisen väsähtämisen takia. Ihan niin ehdottoman kutsuvia ohjelmia tämän vuoden ohjelmakartassa ei ollut, että johonkin olisi ollut aivan ehdottoman pakko päästä.

Noin panelistin ja tuomaroinnin näkökulmasta järjestelyt toimivat - tuomarointitilaan olisin tosin toivonut hieman lisää valoa. Paljon kritiikkiä saanut jäävesi oli minusta paras asia ikinä - kerrankin oikeasti kylmää vettä - kokovartalolycramakkara ja tekturkisasusteet lämmittivät kivasti. Rajoitettu kävijämäärä antoi mukavasti lisää tilaa Metsähalliin, ainoa ryysis, johon törmäsin, oli avajaisten jälkeen narikassa.
Huomasin myös ensimmäisen kerran 8 vuoden harrastamisen jälkeen onnistuneen tekemään Kestävät Panssarit (TM). Kuljin n. tuhannesti seinää tai ovenkarmeja päin ja yhtä moni käveli panssareitani päin, eikä missään näy jälkeä juuri lainkaan. Pahoittelen silti kovasti leveän kuljetukseni aiheuttamia haittoja.

Yleisesti ottaen desusta jäi aivan älyttömän hyvä fiilis, kun ajan sai kuluttaa tuomaroinnin ja paneelin lisäksi ihan miten lystäsi ja nimenomaan ilman kisastressiä. Minun näkökulmastani järjestelyt toimivat kuin kello konsanaan ja tilaa riitti. Cosplaypukuhuoneiden varustelu saa minulta isoa kiitosta, isoja peilejä oli tarpeeksi ja ensiapupakkaus pelasi.

Kiitos järjestäjille, vänkäreille, työvoimalle ja conseuralleni huikeasta conista! Jään jännityksellä seuraamaan Desuconin tulevaisuutta, ja etenkin Frostbitea/Desucon Winteriä/mikäikinää. Mitenköhän Eurocosplayn Suomen 2. karsinta sattuisi em. tapahtumaan?

--

Sitten jotain ihan muuta, eli se haaste. Ryhmäpaine kävi liian suureksi kun haasteita tuli jo kahdelta suunnalta.

You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!

Huijaan heti aluksi julkaisemalla pari kuvaa, jotka joku tutuistani on nähnyt, eivätkä kaikki ole omasta kamerastani, mutta ajatushan on tunnetusti tärkein.

Ensimmäinen Desucon, 2009. Yhtään en tiedä kuka tuo Igor lienee, mutta kuva on Hieno (tm) seuraavista syistä: Näytän 2,5 metriseltä amatsonilta, vasen käteni luulee olevansa Spiderman ja Igor näyttää olevan aika innoissaan ..erinäisistä asioista. :D

Epätoivoista pakkaamista viime lokakuussa Lontoossa paluumatkaa varten. Kuljetin muuten kaikki proppini ja varusteeni tuossa matkalaukussa (+ käsimatkatavarat), enkä tiedä miten siinä onnistuin. Lavapropit oli rakennettu osiin pistettäviksi ja asekin säilyi vahingoitta ruumassa koko matkan. Lavapropin heitin suosilla Lontoon päässä menemään jotta sain kaiken maailman ostokset ja tuliaiset kuljetettua takaisin Suomeen.

Minä ja Halla kesällä 2007. Haaste käski laittamaan kuvia omasta elämästään, ja no, jos olette joutuneet minuun yhtään tutustumaan, tiedätte, että tuo koira on minulle hyvin pitkälti elämäni. :D Kuvassa Halla (suomenlapinkoira, näin tarpeellisena sivuhuomautuksena) on vasta puolisen vuotta (huomattava ehkä siitä, että se imeskelee peukaloani), nykyään se on iso 4-vuotias kölkki.

Ilahduttavan satunnaisesta ja spontaanista photoshootista käteen jäänyt kuva. Ei-cosplayphotoshootteja tuli joskus nuorempana pidettyä paljon enemmän, nykyään ei juuri koskaan. Lasit omistaa YumiKoyuki joka toimi myös kuvaajana.

Olen liikuntaan koukussa luultavasti niin kauan kuin kroppani vain pysyy kasassa. :D Kilpauinnin ja itsepuolustuslajien jälkeen siirryin (tai no, palasin) tanssiin, lajina hiphop. Kuva on tämän vuoden kevätnäytöksen ryhmästämme - jos lienee epäselvää, missä olen, hengaan alarivissä vasemmalla.
--

Berserker!Painesta on tulossa oma kuvapostauksensa kunhan saan virallisia photoshootkuvia käsiini. Muutaman kuvan olen tosin jo toisaalta saanut, joten tässä vähän ensimakua. :>

Kuva (C) YumiKoyuki
Heitän luultavasti kasaan vielä yhden wip-merkinnän Painesta, sen verran hirveitä asioita puvussa on että haluan jakaa ne. :D

Ja niin, mikäli joku EC-karsintaan osallistunut jäi kaipaamaan palautetta puvustaan/esityksestään, tätä kautta saa pyytää, tai vaihtoehtoisesti mailitse daermon_n_a_shezbaernon@hotmail.com. :>

Nekoconissa nähdään!

If you're gonna bring it, then bring it!

2011-05-01T20:38:00.020+03:00

Pitkälliseen hiljaisuuteeni on syy! Olen vääntänyt kandin tutkintoani niska limassa muiden koulukiireiden ohella. Palautus on nyt kuitenkin takana, korjailin vielä pieleen mennyttä sisällysluetteloa ja työstä puuttunutta vuosilukua palautuspäivää edeltävänä yönä kahdentoista aikaan. Jännä miten kuulostaa ihan samalta kuin pukujen kanssa conia edeltävänä iltana.

Pakko tosin myöntää, aina kun olen raaskinut olla tekemättä kandia tai tuhatta muuta kouluhommaa, olen istunut polyuretaanimeressä veistämässä Painen panssareita ja sarvia. Koska minulla ei taaskaan ole mitään hirveän syvällistä sanottavaa, ajattelin, että voisin näyttää missä vaiheessa hommat täällä ovat kun olen puvusta vieläkin niin täpinöissäni. En ole tehnyt uutta pukua sitten kevään 2009 (..herraisä), joten ehkä intoilu sallitaan.

Sanoin viime merkinnässäni pohtivani värjäämistä ja siihen päädyin. Kokeilin ensiksi toiveikkaasti, josko olisin saanut luonnonkuiduille tarkoitettua väriä tarttumaan kuituun. Kukaan tuskin yllättyy, että eihän se tarttunut - en edes tiedä, miksi missään ulottuvuudessa kuvittelin että niin voisi käydä, olen käynyt n. tuhat kankaanpainanta- ja värjäyskurssia ja niissä on tullut aika selväksi että ei muuten tuo yhdistelmä pelaa. Toivossa on aina ilmeisesti hyvä elää.

Siellä lilluu. Huomatkaa sanomalehden moniselitteinen otsikko.

Tämän jälkeen palattiin alkuperäiseen suunnitelmaan - copicvärillä värjäämiseen. Testasin etukäteen Spitfiren peruukin värjäyksestä jäänyttä ylijäämäväriä, ja kyllä muuten tarttui. Ostettuani oikeansävyisen täyttöpullon testasin, kuinka paljon itse värinestettä liuos vaatii. Tuntuu, että kulutan yleensä aikaa varmaan paljon enemmän kaiken uuden testailuun kuin itse tekemiseen. (Älkääkä vain kysykö paljonko sitä väriä liuokseen tuli - muistiinpanoni ovat hakoteillä.)

Alla värjäämätön, ylin pala testipala väärällä värillä, keskimmäinen testipala oikealla värillä liian vähäisen värimäärän kanssa, alin oikealla värillä jo suhteellisen hyvän värimäärän kera.

Aluksi kokeilin värjäämistä uittamalla kankaita väriliemessä kokonaan - toimi muuten hyvin ja oli nopea tapa, mutta väri ei tarttunut yhtä hyvin kiinni kuituun, vaan jäi haaleammaksi kuin mitä oli tarkoitus. Siirryin sitten suihkepullovärjäykseen, joka oli n. tuhannesti hitaampaa, mutta väristä tuli sellainen kuin halusinkin. Pesua nuo eivät koskaan tule näkemään, joten värinkestosta en uskalla sanoa mitään. En kyllä luottaisi kamalasti, copicceja kun ei ole kuitenkaan tarkoitettu värjäämiseen.

Etualalla väriliemessä uitettu kangas, takana uitetut + suihkepullolla värjätyt.

Värjäämätön kangas vs. värjätty kangas.

Samalla tavalla tuli värjättyä rumaa, vaaleanviolettia karvakagasta. Pohjana oli valkoinen karvakangas, jota värjättäessä copicväri päätti heittää yllärin - valkoiseen kuituun tarttui ainoastaan violetin punainen pigmentti. Hetken aikaa omistin kaunista vaaleanpunaista, hieman violettiin vivahtavaa tekoturkista, mutta parin uuden suihkepullovärjäyksen jälkeen väri alkoi näyttää jo suhteellisen hyvältä. Näiden värjäysten perusteella luulen, että ensi kerralla copiceilla värjätessäni tulen valitsemaan tavoiteltua väriä hieman tummemman sävyn - väri ei tartu kaikessa tummuudessaan kuituun kiinni, vaan jää hieman vaaleammaksi.

1. uuden värjäyskierroksen jälkeen, toinen kierros on jo tehty mutta siitä ei ole vielä kuvaa.

Kuivatin kaikki kankaat värjäyksen jälkeen hiustenkuivaimella. Valitsemani sävy ei jäänyt kuituun kiinni yhtä tummana kuin tussineste itsessään oli, joten hiustenkuivaimella kuivaamalla estin ainakin vähän värin valumista veden mukana pois. Jos hiustenkuivaimella tekoturkiksia kuivailee, kannattaa säätää joko lämpötila viileälle ja/tai kuivattaa turkista hyvältä etäisyydeltä - kuitu kärähtää helposti ja menee tukkoisen ja kuluneen näköiseksi. Copiceilla värjäyskin kun jo itsessään karkeuttaa kuitua jonkin verran.

--

Valitan joka ikinen kesä softiksesta ja siitä, miten rakastan kyseistä ainetta palavasti mutta vihaan silti koko sydämestäni. No, olen löytänyt uuden softiksen - polyuretaanivaahdon. Kokeilin polyuretaania tämän vuoden tammikuussa toiseen projektiini, tykästyin ja päädyin käyttämään sitä Painen panssareihin ja päähärpäkkeeseen. Aine itsessään on aivan taivaallista, helppo työstää, sinällään kestävää ja ihanan kevyttä, mutta voi herranjumala sitä muokkausjätettä. Kovettunut vaahto sähköistyy ja siten tarttuu kiinni joka paikkaan - isot palat on helppo korjata roskiin, mutta annas olla kun pientä, parin millin polyuretaanisilppujätettä on huone ja sänky ja silmät ja korvat täynnä. Otan kaikki pahat sanani softiksesta takaisin: et ole mitään verrattuna polyuretaaniveistojätteeseen. :D

Tämä on sitä helposti korjattavaa, isompaa versiota silpusta.

Polyuretaani, y so pretty

Panssareissa on pohjalla pahvirunko, päällä polyuretaani, uretaanin päällä sanomalehti-liisterikerros ja päällimmäisenä Paperclay. Paperclay on Suomessa aivan törkeän kiskurihintaista, mutta syön loppukevään nuudeleita, koska aineena Paperclay on ehkä uusin suosikkimassani ikinä lähinnä jälkityöstömahdollisuutensa vuoksi. Panssaria on tullut hiottua sekä käsin hiomapaperilla että dremelillä, ja massa käyttäytyy molempien kanssa kuin unelma. Ei ehkä pitäisi tulla yllätyksenä, kun massa on kuitenkin puupohjaista, joten hiomisen ehkä kuuluukin sujua. Paperclay pölyyntyy hiottaessa aivan silmittömästi, eli hiominen kannattaa tehdä ulkona ja ehdottomasti hengityssuojain naamalla, mikäli yhtään välittää omasta terveydestään.

Hiomaton Paperclay -pinta.

Kaikki tuska on onneksi ollut vaivan arvoista. Olen tällä hetkellä aika tyytyväinen siihen, miltä panssarit tällä hetkellä näyttävät. Olen kuvaamisessa hieman jäljessä, eikä minulla ole kokonaan päällystetyn ja hiotun panssarin kuvaa, mutta keskeneräinenkin ehkä antaa jotain suuntaviittaa.

Lähtökohta oli tosissaan tämä:

..josta on päästy tänne:

Keskeneräinen olkapanssari - kuviot softista, vielä päällystämättä tässä kuvassa.

Pähkäilin panssareiden tekotavan suhteen aivan uskomattoman pitkään, ja olen ehkä tyytyväisin siitä että ainakin tässä vaiheessa ne näyttävät juuri siltä miltä toivoin. Sallinette, että tuuletan. \: D/

Tilasin myös vihdoin kengät. Tytöt hengaavat pelissä Berserker-puvuissa koko ajan päkiöillään/tassuillaan, jolloin näyttää siltä, että jalat olisivat elukoiden takajalkoja muistuttavat, eli jaloissa on elukoiden kintereen muotoa. Mietin pitkään, haluanko tasapinotella koko conin päkiöilläni vai keksinkö jotain muuta. Päädyin ratkaisuun, joka varmasti jakaa mielipiteet mutta on minun silmiini kaikista näkemistäni versioista näyttänyt parhaalta - ostin kengät, joissa on korkea, läpinäkyvä korko. Kengät tulevat peittymään kokonaan bootcovereihin korkoa lukuunottamatta, jolloin ainakin muiden Berserker-pukuja selanneena olen huomannut että näyttää siltä, jalan muoto muuttuu kinnermäisemmäksi, kun läpinäkyvä korko ei pistä silmään. Eihän siinä mitään, homma varmasti toimii visuaalisesti, mutta en oikein ole ekspertti koroilla kävelemisessä. Peruskorot menevät kyllä, mutta noiden korko on 11 senttiä.

Pituutta Desussa 185 cm + sarvet päälle.

Olen viimeisen kuukauden hämmentänyt kämppiksiäni ja kokkaillut ruokaa nuo jalassa ja tepastellut muutenkin popoissa niin usein kuin mahdollista oppiakseni kävelemään noilla. Kengät ovat myös hyvin epäloogisesti uskomattoman mukavat jalassa, vaikka tiedän että jalkani tulevat kuolemaan Desuviikonlopun aikana, koska en ole tottunut noin korkeisiin korkoihin pidemmässä käytössä, ja Paine on ainoa pukuni Desussa.

Piilareista ei ole vielä todistusaineistoa, otan ne käyttöön vasta juuri ennen Desua jotta voin käyttää niitä mahd. pitkään, vaikka vuosilinssit ovatkin. Sen sijaan voin loppukevennykseksi iskeä tämän:

Tunnen itseni lievästi Twilight-faniksi. Mitä en siis ole, ettei vain tule väärinkäsityksiä. :D

Kulmahampaat ovat joku noloin asia ikinä, mutta pidän noista aivan valtavasti ja pysyvät hampaissani kiinni kuin unelmat. Joudun tosin opettelemaan puhumaan uudestaan noiden takia - sössötys ei ehkä ihan lisää vakuuttavuuttani. En myöskään voi purra hampaitani yhteen, joten elän ilmeisesti nestemäisellä ravinnolla ajan, jonka puvussa vietän. Mukava con tiedossa! :D

Ja pakko vielä mainostaa, että Desucon EuroCosplay-karsinnan ja näytöksen ilmoittautuminen on avattu! Käykäähän ilmoittautumassa.

Tahdon myös lyhyesti esittää toiveeni muiden conien järjestäjille, mikäli tänne joku sattuu eksymään - EuroCosplayfinaaliin on Suomella, kuten muillakin mailla, mahdollisuus kahteen edustajaan. Olisi hienoa saada toinen karsinta mukaan johonkin tapahtumaan niin saataisiin Suomi edustetuksi Lontooseen tulevaisuudessa koko arsenaalilla. Kyse on luultavasti jaksavan cosplayvastaavan/muuten halukkaan porukan puutteesta, mutta onpahan nyt sanottu ääneen.

Makkarankuori ja tuulahduksia Euroopasta

2011-03-03T13:10:00.016+02:00

Tajusin pari viikkoa sitten sitten unetonta yötä viettäessäni, että sen sijaan, että väännän pukua ensi syksylle, minun ehkä kannattaisi aloittaa tämän kesän ensimmäisen puvun tekeminen. Jos vaikka puku olisi kerrankin ajoissa valmis. Nyt kun ei ole tarvinnut hajottaa päätään esityksen rakentamisen ja taustamusiikkien leikkaamisen kanssa, saattaa olla mahdollista saada puku mielellään paria viikkoa ennen Desua valmiiksi. Ihannetila kuulostaa hyvin auvoisalta, saa nähdä miten tässä taas käy. Olen siitä huono aloittamaan pukujen tekemistä, etten osaa alkaa työstämään pukua kasaan ennen kuin kaikki materiaalit ovat kasassa. Tällä hetkellä metsästän vielä kangasta kauniisiin "alus"vaatteisiin sekä sopivia kenkiä.

Desuconin puku: Berserker!Paine - Final FANTASY X-2

Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja piirsin makkarankuoren (=kuvan sininen bodysuit) kaavat valmiiksi. Painen Berserker-puvusta on tasan yksi lähdekuva (+ ne havainnot mitä on itse onnistunut pelatessa puvusta tiiraamaan), eikä siinä yllättäen näy tasan yhtään saumaa yhtään missään. Olen pitkin syksyä ja talvea googlettanut raivoisasti makkarankuorten ohjeita netistä, koska en ole aiemmin pelannut lycran enkä varsinkaan bodysuittien kanssa. Bodysuittien tekemiseen löytyy yllättävän paljon ohjeita - ja varsin yksityiskohtaisia sellaisia - mutta suurimmassa osassa niistä, joihin törmäsin oli joko a.) keskietusauma b.) sivusaumat. Yleensä molemmat. Halusin alusta alkaen tehdä puvun varmasti ilman keskietusaumaa, mutta oletin sen vaativan automaattisesti sivusaumoja, joten oletin, että molempia ei voi saada.
Olin väärässä! Löysin vihdoin ohjeen, jossa koko puku valmistetaan tasan yhdestä kappaleesta ja ainoat pukuun tulevat saumat ovat lahkeiden sisäsaumat sekä keskitakasauma, jonne saan vetoketjun kätevästi upotettua.

Köyhä opiskelija ja on köyhä ja kaavapaperiton.

Kuvittelin, ettei kaavaa voisi sanoa rumaksi, mutta.

Olettaen tietysti että kaava toimii / mittani ja laskuni täsmäävät / kykenen lycran ompeluun edes joten kuten. Mutta olen toiveikas!

Suomesta oikean sävyisen lycran löytäminen osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. EBay onneksi pelasti ja löysin briteistä putiikin, joka myy lycraa ja sen vastikkeita ties missä värissä ja missä muodossa. Ensimmäinen tilaus meni poskelleen siinä mielessä, että tilaamani kangas osoittautui väärän väriseksi - ruudulla preussinsiniseltä näyttänyt olikin sähkönsinistä. (Mikäli kukaan kaipaa sähkönsinistä lycran tapaista kangasta, täältä löytyy!) Toisella tilauskerralla kävi parempi tuuri, kangas oli täydellisen väristä ja kestävämmän ja joustavamman oloista kuin aikaisempi. Tilasin sitä onneksi n. 5 metriä, joten jos ensimmäinen versio menee poskelleen, on kangasta vielä tarpeeksi toiseen mokomaan.

Oikeanvärinen lycra, vääränvärinen lycra, karvakangas.

Rumaa leopardikuvioista karvakangasta ei tahtonut löytyä mistään. Eurokangas petti joka kaupungissa, pienissä kangasliikkeissä kuvio oli väärän elukan tai karva oli liian lyhyttä. Vaan eBayta jälleen selaillessani keksin, että miksi turhaan etsin kangasta pakkana kun sitä ei sopivana löydy, kun voin etsiä vaatetta vastaavasta kankaasta. EBaysta löytyikin reilulla 20 eurolla postikuluineen kaunis karvatakki, joka oli ehdottomasti paras vaihtoehto silloisista. On muuten ehkä rumin takki mitä olen eläessäni käsissäni pidellyt. :D

Voiko joku ihan aikuisten oikeasti ostaa tällaisen käytettäväksi? :D

Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että sävy on ehkä asteen hieman väärä, joten voi olla, että silvottu takki pääsee väriliemeen uimaan kunhan saan testattua, mitä karvakangas tykkää värjäyksestä, ja jos, niin minkälaisesta.

Eilen kotiin tullessani keittiön pöydällä ilahdutti peruukkipaketti. Tajusin myös, että olen viimeksi tilannut peruukin.. keväällä 2009, joten voin ainakin puhtaalla omatunnolla todeta ettei ole peruukkeihin kamalasti tullut tuhlailtua. :D Peruukin tilaamisessa jännitystä aiheutti se, että eBaysta löytyneen peruukin myyjä ilmoitti shippaavansa tavaraa maailmanlaajuisesti, mutta rajasi kuitenkin Suomen sekä n. tuhat muuta maata pois laskuista. Toiveikkaana laitoin kuitenkin myyjälle utelun siitä, eivätkö tosissaan shippaa Suomeen, päivän sisällä tuli vastaus että kyllähän me Suomeen shipataan + tarkat määrät hinnasta postikuluineen. Ainoa ongelma oli se, ettei kauppaa pystynyt käymään eBayn kautta koska Suomi oli rajattu pois kaupasta, joten rahat piti siirtää Paypalin kautta ilman mitään sen suurempia todisteita kaupankäynnistä. Otin kuitenkin riskin, vaihdoin parit mailit myyjän kanssa, siirsin rahat ja paketti ilmestyi laatikkoon alle kahden viikon sisällä tilauksesta.

Eipä ole onneksi luonnossa ihan noin tumma kuin kuvassa.

Itken sydänverta, sillä peruukki on ehkä kaunein peruukkini ikinä - kuitu on aivan taivaallista ja sitä on kerrankin tarpeeksi. Väri yllättäen oli hieman kuvasta poikkeava, mutta luulen, että kelpuutan peruukin silti vaikka sävy on ehkä hieman toivomaani tummempi. Painen tukka on taas tapauksia, joissa sävy muuttuu noin joka puvun ja cutscenen mukana, joten ehkä annan itselleni anteeksi ja käytän peruukkia ihan sellaisenaan, saa nähdä.

Tämän viikon missioni oli ommella makkarankuori valmiiksi jotta olisin saanut sen edistymisestä todisteita tähän merkintään, mutta sairastuin nuhakuumeflunssatautiin ja viikko on tähän asti mennyt lähinnä vällyjen alla koristessa.

Aiheesta toiseen, olen myös yrittänyt pitää itseäni mukana ensi vuoden EuroCosplayfinalisteista! En ole varma, onko enempää finalisteja julkistettu, mutta tässä esimakua siitä, minkälaisia karsintavoittajia on tähän mennessä tiedossa.

Ranskan 1. edustaja princess_sophie: Alicia - Napple Tale

Ranskan 2. edustaja Kirae: Dextra - Opera Eternita

Puolan 1. edustaja Shappi: Valkyrie Randgris - Ragnarok Online
(edusti myös viime vuonna Lontoossa)

Italian 1. edustaja Gianluca: Iron Man War Machine - Iron Man 2 (n. kohdasta 5:20 eteenpäin)

Ja aiheesta kolmanteen, tulipa tuossa viime kuun alussa vuosi blogin ensimmäisestä tekstistä. Kiinnostukseni tänne kirjoitamiseen on jaksanut kestää ylättävän hyvin, vaikka päivitystiheys onkin ollut melkoisen harva viime aikoina ja en varsinaisesti oikein pidä kirjoittamisesta. Käyttäjätilastoja on ollut mukava selailla ja todeta, että kyllä blogissa oikeasti porukkaa vierailee, sekä erityisesti kommenttien myötä huomata, että kyllä tätä oikeasti joku lukee ja jaksaa välillä tekstejä ja/tai kuvia kommentoidakin. Kiitos kun jaksatte lukea höpinöitäni ja kommentoida!

WIP

2011-01-21T17:19:00.027+02:00

En varmaan koskaan jaksa kyllästyä work in progress -kuvista intoilemiseen. Pidän proppien ja muiden rakentelua vaativien asioiden wip-kuvista ompelun etenemisprosessiakin enemmän - kuvalliset raportoinnit ompelusta ovat toki mielenkiintoisia, mutta eivät vedä vertoja intoilulleni kun pääsen selaamaan proppien valmistuskuvia. Yksi suosikkialueeni tässä harrastuksessa on se, että propeista (ja puvuistakin) löytyy aivan käsittämättömiä materiaaleja, rakenteita ja tapoja saada puvun osia kasaan. Olen aivan fiiliksissä jos joskus pääsee näkemään, miten joku on saanut mahdottomalta näyttävän haarniskan jo pelkästään pysymään päällään siten, että se näyttää vaivattomalta, millä tukirakenteilla painovoimaa uhmaava peruukki on saatu pysymään kuosissaan ja mistä joku on rakentanut itselleen törkeän hienon ja aidonnäköisen monimetrisen miekan.

Ani.mua stalkatessani ja blogeihinne eksyessäni tuuletan aina raivoisasti, kun joku on laittanut kasaan jonkin sorttisen wip-blogipäivityksen. Olen sydämeltäni ikuinen näpertelijä ja on älyttömän inspiroivaa nähdä, miten eri ihmiset keksivät eri keinoja periaatteessa samanlaisten asioiden rakentemiseen - conissa kun ei propeista näe mistä proppi oikeastaan koostuu ja mitä kaikkea sen sisällä on. Moni kakku päältä kaunis, olisittepa nähneet ystäväni ilmeen kun puin Gwendolynia päälleni viime kesän Animeconiin. Se on päällepuettaessaan ehkä esteettisesti kyseenalaisin pukuni ikinä, mutta pääasia on, että sitä ei näy kun koko puku on päällä. :D

Olen ottanut kuvia pukujen eri valmistusvaihteista suurinpiirtein vuodesta 2006 lähtien. Aina kun saan jotain proppia hiemankin eteenpäin, kaivan kameran esiin ja taltioin. Kuvaan puvuntekoprosessia aivan omaksi ilokseni, en ole tehnyt kuvilla tähän mennessä yhtään mitään (..jos ei lasketa sitä valinnaiskurssia koulussa, jonne olisi tarkoitus raportoida yhden puvun tekoprosessi, joka oikeastaan piti tehdä jo kaksi vuotta sitten..). Selailen uutta pukua aloitellessani valokuviani läpi ja katselen, josko vanhoista kuvista löytyisi jotain vinkkejä uusiin proppeihin ja voisiko asian x vuoden takaa tehdä nyt eri tavalla. Wip-kuvien selaaminen on myös aivan uskomattoman viihdyttävää, kun päälle ei ole vielä heitetty tuhatta gessokerrosta ja maaleja peittämään sitä, mitä propin tekemiseen on käytetty.

Siispä! Koska halusin päivittää blogiani enkä jaksanut pohdiskella syvällisiä, päätin kaivaa kansioni läpi ja nappailla sieltä joitain WIP-kuvia viihdykkeeksenne. Aivan hirveästi näitä ei ole, koska olen suhteessa tehnyt aika vähän pukuja, jotka vaatisivat hervottomia / vaikeatekoisia proppeja, mutta löysin muutaman joista ehkä irtoaa jotain viihdykettä ja täytettä blogille. Seassa on myös pari ompelukuvaa, ei nyt ihan vain täytteenä mutta melkein.

Bleachin waraji-sandaaliproto..

..ja valmiina.

Spitfiren takin värjäystä - Ei Enää Ikinä

Kun värjää peruukkia, kannattaa leikata ne kynnet lyhyeksi jotta kumihanskat eivät hajoa seurauksena oranssi peukalo seuraavaksi pariksi kuukaudeksi.

Nykyään huoneeni on proppeja tehdessä täynnä jotain veistojätettä. Tässä kohtaa mikrokovetettavaa massaaa.

Ja sitä massaa tosissaan olisi hyvä vahtia ettei se kärvene siellä mikrossa.

Yksi tämän hetken projekteista.

Cheese, cheese everywhere

Tällä hetkellä pukurintamalla värkkäilen pääosin Painen Berserkeriä. Olen tilaillut Briteistä monta erää rumaa, sinistä makkarankuorilycraa ja taisin vihdoin ja viimein saada kasan oikean sävyistä kangasta. Värkkäsin myös itselleni Painen korun, jonka tekemisestä olisi tarkoitus saada aikaiseksi videomateriaaia heti, kun saan käsiini koneen joka ei sammu ensimmäisen renderöintiyrityksen jälkeen. Toivottavasti joskus tässä piakkoin.

Eurocosplay - osa 4/?

2010-12-18T20:24:00.031+02:00

Näin aluksi haluan kiittää viihdyttävistä kommenteistanne nimeltämainitsemattomassa EuroCosplay-dokumentaatiovideossa. Toiseksi haluan osoittaa luottamukseni ja toiveeni, että kommenttinne olivat esitetty yhtä kieli poskella kuin itse dokumentaatiokin - en ehkä ole ihan oikeasti itkenyt vessassa vesihanojen edessä vesitarjoilun puuttumista, elänyt suuressa eksistentiaalisessa cosplayahdistuksessa tai kokenut kisanjälkeistä muistimenetystä ja masennusta. :D Olen aloittanut ensi kesän pukujen värkkäilemisen jo aivan fiiliksissä, mutta ennen siitä keuhkoamista avaudun (tällä kertaa ihan vakavissani) Eurocosplaysta noin kisana ja konseptina ja jaan hieman kuvamateriaalia.
Tekstiä jaoteltu osa-alueisiin jotta pysyn itsekin edes jotenkin kärryillä.

Alkujärjestelyt: Kuten jo sanottua, infopuolta hoitanut pääjärjestäjä James veti kaikki pisteet kotiin alkujärjestelyjen puolesta. Hotellit varattiin Expoviikonlopuksi, lentojen ajankohdan sai itse päättää, mailitse lähetettiin tiedot ja mitat lavasta, tuomarointiajat (joihin itse sai vaikuttaa jos oma puku oli isokokoinen/muuten hankala päällä) ilmoitettiin hyvissä ajoin etukäteen. James mailasi osallistujille yksityiskohtaiset ohjeet siirtymisestä kaikilta lentokentiltä (Heathrow, Stansted, London City Airport) Expoon ja hotellille karttoineen. Mailissa saatiin myös kopiot omista Expopasseista, joille tosin luvattiin kopiot paikan päälle mikäli pääsisivät häviämään matkalla (kadotin omani n. tuhat kertaa viikonlopun aikana, onneksi otin varakopion mukaan). Mikäli puku/proppi olivat liian suuria yhden ihmisen kuljetettavaksi, Expo tarjoutui maksamaan pukujen ja proppien lähettämisen Brittilään etukäteen. (Funfact: Sainpa muuten tässä jokin aika sitten Jamesilta sähköpostia, jossa ilmoitti EuroCosplayn haluavan maksaa vielä jälkikäteen Expolle kulkemiseen liittyvät matkakulut. EuroCosplayhin oli näemmä ainakin tänä vuonna varattu budjettia. :D)

Majoitus & sijainti: Kaikki kisaajat oli majoitettu samaan hotelliin, London City Airport Travelodgeen. Hotelli itsessään ansaitsee vain kehuja, sympaattinen perushotelli, mutta sen sijainti oli toisaalta lähellä Expoa, toisaalta ei. Ilman pukua hotellilta Expolle käveli vaivattomasti, puvussa en olisi lähtenyt yrittämäänkään. Taksi maksoi hotellilta Expolle n. 10 punnan pintaan, halvemmalla pääsi jos jaksoi kävellä London City Airportin DLR-asemalle, hypätä junaan, matkustaa pari pysäkkiä ja vaihtaa.. maanalaiseen? yhden pysäkin ajaksi. Joka tapauksessa hotelli oli hyvien kulkuyhteyksien päässä tapahtumapaikasta, ja pari taksimatkaa viikonlopun aikana ei hajottanut opiskelijabudjettia täysin. Yllätyksekseni Expo lahjoitti auliisti jokaiselle kisaajalle rahat hotelliaamiaiseen, joka oli varsin maukas, rasvainen, suolainen ja sokeripitoinen. Keskustasta Expoon liikkuminen oli kuulemma pienen työ takana - tapahtumapaikan lähelle (Canning Town) kulkeva Jubilee line oli kätevästi poissa käytöstä, bussit ja DLR jumittelivat ruuhkissa tuon tuostakin. ExCel sijaitsi tosissaan Zone 3:lla.

Kylmä Lontoo on kylmä

Expo tapahtumana & tilana: Expo on tapahtumana nimenomaan messutapahtuma, ei niinkään con. Expon tapahtumapaikka on ExCel London, joka on ainakin suomalaisella mittapuulle hervottoman kokoinen messukeskus, ja ainakin perjantain aikana ExCelissä pyöri Expon lisäksi toinenkin messutapahtuma. Tilaa siis on riittävästi - siitä kertonee myös se, että messualueelle jonottamiselle oli varattu oma, melkein itse messualueen kokoinen jonotussali.

Expon messuhallin aluekarttaa

EuroCosplay -artikkeli Expolehdestä/ohjelmavihkosta.

Expon messutila täyttyi lähinnä nimenomaan myyntipöydistä. Tarjonnaltaan tavarapaljous on hyvin samaa sorttia kuin Suomessa, joskin monipuolisempaa. Mikäli Expoon lähtee aitoa tavaraa ostamaan, kannattaa kuitenkin olla silmää aidon ja piraattitavaran tunnistamiseen - piraattitavaraa nimittäin on joka kulmassa ja paljon enemmän kuin sitä aitoa.

Piilolinssilafka, joka oli elämääkin kalliimpi.

Aitoakin ostettavaa Exposta löytyi vaikka kuinka jos vain rahaa olisi kasvanut puussa - itkin tuskan kyyneleitä kun jouduin jättämään ihanan pelimusiikkilafkan pöydän rauhaan kun huomasin löytäväni sieltä ostettavaa koko kuukausituloillani.

Mukaan lähti Final Fantasy X:n 4 cd-levyn soundtrack, Ergo Proxy kokonaisuudessaan sekä vanha Star Wars -trilogia.

Myyntipöytien lisäksi Exposalista löytyi useampi lava (Totally Cosplay, Games Expo, Comic Village jne.), jotka hieman hävisivät Expohälinään - lavoilla pidettiin paneeleja, haastatteluja ja muita esityksiä, mutta seuraaminen oli hälyssä jokseenkin hankalaa. Kuriositeettina salista löytyi myös showpainilava, jossa minulle tuntemattoman showpainijat esittelivät taitojaan, myös Eurocosplay-kisan väliaikaohjelma koostui hyvin ..jännittävästä showpainieesityksestä. Allaolevassa kartassa harmaana näkyvät alueet olivat pienempien putiikkien myyntipöytiä. Suurta iloa aiheuttivat myös lukemattomat peliständit, joissa uusimpia pelejä ja masiinoita pääsi testaamaan. Tai no, olisi päässyt jos olisin ehtinyt ja saanut aikaiseksi. :<

Comic Villagen vieraat

Baralai ja Gippal, FF X-2; Papercutperfect ja henkilö x.

Ruotsin toisen edustajan puku perjantailta.

Pukuhuoneet: EuroCosplay-osallistujille oli varattu omat tilat Expon kokoustiloista, jotka hieman epäkätevästi sijaitsivat yläkerrassa hyvin, hyvin pitkän käytävän varrella. Hissi yläkertaan kuitenkin onneksi löytyi. Pukuhuoneina koukoustilat eivät yllättäen ole kaikkein parhaimmat - peilejä taisi koko huoneessa olla yksi tai kaksi, saman käytävän varrelta kuitenkin onneksi löytyi saniteettitilat, joihin pääsi iskemään piilolinssejä silmiinsä. Messuhalliin CosplayDeskin lähistöön oli sijoitettu Cosplay Repair Desk, yläkertaan ei sellaista ollut löytynyt, mutta onneksi tuli kannettua omia korjausvälineitä mukana. Pukuhuone toimi lauantaina myös tuomarointihuoneena, jolloin kisaajat ohjattiin viereiseen huoneeseen säätämään pukujaan ja panikoimaan.

EuroCosplay-lava & puitteet: Kun sain lavasta ensimmäisen kuvan mittoinen, pahin pelkoni toteutui - myös edellisvuosina Expossa käytetty catwalk-mallinen lava
oli otettu myös Eurocosplayn lavaksi. Catwalk-lava on mielestäni omiaan enemmänkin esittäytymistyyliseen cosplaynäytökseen, ei niinkään useamman minuutin mittaiseen esitykseen. Suomessa on tottunut pääsemään esiintymään isoilla, esiintymiseen tarkoitetuilla lavoilla, joten Expon lavalla liikkumisen suunnittelu oli haaste sinänsä.

Onnekseni tuomaristo istua catwalkin päädyssä. Vaikka lavan muoto oli haasteellinen, toisaalta se rajoitti esitystä sinällään hyvin, kun lavalla ei pystynyt tekemään ihan mitä tahansa. Lavan muoto itsessään rajasi jo monia asioita esityksestä pois. Tiedot lavasta ja taustamusiikeista lähetettiin etukäteen, mutta valaistuksesta ei etukäteen tullut mitään tietoa. Olisin halunnut nähdä hölmistyneen ilmeeni, kun James finaalipäivänä kysyi, onko minulla jotain erityistoiveita valojen suhteen. Eipä ollut, kun olin olettanut ettei niihin ole juuri mahdollisuus vaikuttaa. Lavalla oli kuitenkin käytettävissä vain luonnonvaloisia spottivaloja. Lisäksi lavalta löytyi myös savukone, jonka olemassaolosta ei myöskään tiedotettu, huomasin myöhemmin että savua heitettin lavalle ilmeisesti jokaisen esityksen aikana, eipä sillä että se olisi esitystäni haitannut. Mukava lisä, josta olisi kuitenkin ehkä halunnu tietää etukäteen - kuten myös valojenkäyttömahdollisuuksista. Mitä tästä opin? Kannattaa aina varalta kysyä jos mietityttää, vaikka asioista ei olisi virallisesti tiedotettu. :D

Tuomarointi: Tuomareita olen linkittänyt jo n. tuhannesti, joten lyhyesti: Yuki Brasiliasta, Jia Amerikasta ja Goldy Japanista. EuroCosplay saa kaikki pisteet potenssiin tuhat siitä, että tuomarit oikeasti julkistettiin etukäteen hyvissä ajoin ennen Expoa, että tuomaristoon oli oikeasti panostettu, että tuomaristossa ei istunut vain satunnaisia sponsoreita. En jaksa ikinä painottaa tarpeeksi, miten onnessani olen aina silloin, kun tuomaristo koostuu kokonaan ja vain ja ainoastaan cosplayn harrastajista. Avaudunpa tästäkin joskus. :D
Joka tapauksessa, odotukset tuomarointia kohtaan olivat korkealla, sillä jokainen tuomareista kuitenkin on omalla sarallaan julmetun taitavaa ja kokenutta porukkaa. Tuomaristo oli Expon mukaan tarkoituksella hankittu myös kokonaan Euroopan ulkopuolelta, jotta sanomista puolueellisuudesta ei tulisi.
Tuomarointitilaisuus itsessään oli paras tuomarointi, jossa olen ikinä ollut. Tuomarointi koostui melkeinpä kokonaan siitä, että kilpailijaa pyydettiin kertomaan omasta puvustaan ja siitä, miten se on tehty, jonka aikana tuomarit esittivät lisäkysymyksiä. Suurin onnellisuudenaiheeni: tuomarit tulivat oikeasti katsomaan pukua läheltä, eivätkä kuikuilleet metrien päästä pöytiensä takaa. Pukua katsottiin Aikuisten Oikeasti aivan joka suunnasta ja niin läheltä, että henkilökohtainen tila-käsite oli melkoisen tuntematon, vaan ei ehtinyt ahdistua kun sitä oli odottanutkin. Propit otettiin käteen ja syynättiin läheltä, jouduin/pääsin esittelemään korvakorujeni toimintamekanismit ja ties mitä. Tuomarointitilaisuudessa englannintaito tuli tarpeeseen kun koko puvun valmistusprosessi piti tiivistää muutamaan minuuttiin. Kaikki tuomarit olivat asiallista, osaavaa ja varsin mukavaa porukkaa, ja tuomaroinnista jäi todella hyvä fiilis.

--

Yleisesti ottaen EuroCosplay on konseptina minusta hyvin toimiva. En tainnut muistaa aiemmissa teksteissä mainita, että EuroCosplayssa on paikka jokaisesta edustajamaasta kahdelle edustajalle - niissä maissa, joista kisassa oli kaksi osallistujaa mukana, on siis järjetetty 2 eri karsintatapahtumaa, joista molempien voittajat ovat lähteneet kisaan mukaan. Suomessa karsintatapahtumia oli vain yksi mistä johtuen edustajia lähti kisaan vain yksi. Saa nähdä, innostuuko Desuconin lisäksi ensi vuonna jokin toinen tapahtuma (jolla olisi toivottavasti sopivat puitteet kunnon kisaan) ottamaan toisen karsinnan ohjelmistoonsa. Siitä, saako samalla puvulla käydä kokeilemassa onneaan molemmissa karsinnoissa ei minulla ole tietoa muiden maiden käytännöistä, mutta loogisesti kuvittelisin että mahdollisuus olisi osallistua vai toiseen karsintaan yhdellä puvulla, varmasti en tosin tiedä. Olisi kyllä melkoisen siistiä saada ensi vuodeksi Suomelta kaksi edustajaa kisaan mukaan, suurimmalta osalta kisaajamaista kun oli kaksi edustajaa mukana. Malli, jossa on kaksi finalistia jokaisesta maasta, on minusta varsin virkistävä perinteiseen kisamalliin verrattuna - ja ainakin sillä saadaan lisää vaihtelua ja porukkaa kisaan mukaan.

Kisatulokset ovat yllättäen, kuten kisatulokset aina, aheuttaneet draamaa ainakin internetin ihmeellisessä maailmassa ja varmaan sen ulkopuolellakin. On aina paha lähteä kritisoimaan, jos ei ole istunut tuomarinpenkissä syynäämässä pukuja läheltä, mutta kisatulokset ovat ainakin osittain herättäneet keskustelua. Omista suosikeistani yksikään ei sijoittunut, mutta jokainen oli kuitenkin top10 sisällä. Kärkikolmikosta kakkossija on oikeastaan ainoa, jonka täysin allekirjoitan - puku oli läheltäkin aivan uskomattoman hieno ja propit olivat aivan uskomattoman tarkkaa jälkeä. Ykkös- ja kolmossija taas ovat herättivät ihmetystä jo lavan takana kun tuloksia julkistettiin. Kolmossijan puku oli todella hienosti tehty, ja vaikka esitys hauska olikin, ei hahmouskollisuutta siinä juuri näkynyt. Ykkössija on taas saanut kritiikkiä siitä, että puku ei ole ollut referenssien mukainen (itse en tästä 100 % varmuudella tiedä, koska en ole Trinity Bloodiin juuri tutustunut), mutta asia joka minuakin hämmästytti oli se, että voittajan hahmolla on virallisissa referensseissä selässään 6 siipeä, kun taas voittajan puvussa niitä on kymmenen. Tuomareiden kriteerejä ei koskaan voi täysin tietää, mutta itse olen pitänyt aina itsestäänselvyytenä että puku tehdään juuri sen näköiseksi kuin se referenssikuvissa on ilman omaehtoisia muunnelmia. Voittajan propissa näkyy myös aimot määrät pakkausteippiä, jota en ihan ensimmäisenä ajattelisi Trinity Blood -designeista löytyvän. Kisatulokset tosin aina nostattavat hirveät määrät spekuloimista suunnalta ja toiselta - omat suosikkini eivät palkintosijoille päässeet, mutta tuomaristo tekee aina omannäköisen päätöksensä ja totuus on, että kaikkia miellyttävää ja absoluuttisen oikeaa päätöstä ei näissä kisoissa ikinä pysty tekemään. Eikä tässä millään sotapolulla ollakaan - kisat on käyty ja palkinnot jaettu ja sillä selvä. :D
Kisasijoituksia lukiessa tuli huomattua, että ainakin tämän tuomariston mielestä vaa'assa painaa enemmän puku, joka en tehty hyvin, kuin puku, jonka laatua on korvattu tilpehöörin määrällä ja paljettikankailla.

Ai niin, pienimuotoista photshoottiakin pidettiin hyytävän sää ohella, kiitokset Elinalle kuvaamisesta.

Jos en ole tähän mennessä onnistunut karkottamaan kaikkien potetiaalista mielenkiintoa EuroCosplay-karsintoihin osallistumisesta, haluan vielä toitottaa: kannattaa ihan ehdottomasti lähteä karsintoihin mukaan. Kaikesta stressistä ja työnmäärästä huolimatta EuroCosplay on aivan huikea kisakokemus. Kisahenkeä kannattaa mukaan lähtiessä olla, koska ainakin tänä vuonna Lontoon päässä näkyi hienoimpia pukuja mikä olen ikinä koskaan milloinkaan missään livenä nähnyt. Mikäli mahdollisuus tulisi, lähtisin hommaan mukaan uudestaan ehdottomasti. Tällä kertaa ainakin tietäisin, että stressata kannattaa ihan Aikuisten Oikeasti mahdollisimman vähän.

Eurocosplay - osa 3/? - Raportin paikka

2010-11-13T23:27:00.011+02:00

Baltsu skrätsää tunteella

..eli moi, palasin. :D Olen kovasti yrittänyt parin viikon verran toipua EuroCosplay-reissusta. Toipuminen on osoittautunut lievästi oletettua vaikeammaksi, ja tuntuu siltä kuin Lontoosta olisi kotiutunut vasta eilen. Olin Lontoossa tosissaan 29.10.-4.11., joten olen missannut kaiken EC:hen liittyvän /cgl/ -draaman/keskustelun/langat, joten olen autuaan tietämätön monista asioista. Itse kisasta ja konseptista minulla on aivan julmetusti sanottavaa, kirjoitan niistä erikseen myöhemmin, tämän tekstin taidan pyhittää pelkästään raportoimiselle.

Kesäisen Desuconin jälkeen sain mailia Jamesilta, joka pääjärjestäjänä hoiti myös lentolippujen ja majoitusten järjestämisen. Lentojen päivämäärät sain päättää itse, eli pienen loman yhdistäminen kisan yhteyteen onnistui mukavasti. Järkeilin fiksummaksi pitää loman vasta kisan jälkeen, sillä lomailuun tuskin olisi voinut keskittyä yhtä täysin rinnoin, jos olisi samaan aikaan pitänyt panikoida puvusta ja esityksestä. Jälkeenpäin voin todeta: Hyvin järkeilty.
Eurocosplay kustansi lentojen lisäksi majoituksen viikonlopulle kahdeksi yöksi suhteellisen läheltä London ExCeliä, joka oli Expon tapahtumapaikka. (Taksilla matka maksoi 8-12 puntaa, mutta julkisillakin pääsi jos jaksoi kävellä lyhyehkön ylimääräisen matkan, vaihtaa välinettä kertaalleen ja kantaa pukutavaroita mukanaan. Ilman pukuja ExCelille olisi varmaan tullut käveltyä joka päivä.)

Perille saavuttiin perjantaina jonkun Elinan kanssa joskus puoli kahden aikoihin paikallista aikaa Suomesta 12.05 lähteneellä Blue1:n koneella. Heathrowlta matka London City Airport Travelodgeen vei kaikkine suunnistamisineen pari tuntia, joten hotellilta lähdettiin melkein saman tien Expoon järjestäjiä tapaamaan.

Paikan päällä saatiin lämpimän vastaanoton lisäksi tervetuliaspaketit ja aikaa kierrellä ympäri Expoa ennen illanistujaisia. Tervetuliaispaketti hämmentävyydessää piti sisällään EuroCosplaykassin, EuroCosplay t-paidan, pinssejä, mainoslehtisiä, sponsorikamana Gundam Seed-dvdt 3-6 sekä huvittuneisuutta ja hämmennystä herättäneitä käyntikortteja joissa luki mahtipontisesti "Eurocosplay finalist 2010" EC-logojen kera - "We have made you these business cards, you can pass them around to everyone so they know you're a finalist!" - joille on tullut naurettua lievästi. Voitte arvata, kuinka monta tuli jaettua. :D

Illanistujaisissa päästiin pienimuotoisen tarjoilun äären sosialisoimaan järjestäjien ja muiden kisaajien kanssa. Alkuillasta oli huvittava huomata, miten itäeurooppalaiset muodostivat oman tiiviin porukkansa, osa porukasta sosialisoi välillä kenenkin kanssa, ja jokainen skandinaaviporukka istui omassa nurkassaan ilmeellä :C. Ainakin melkein.
Alkujäykkyyden hälvettyä tuli kuitenkin vaihdettua fiiliksiä ainakin Slovakian, Ruotsin ja toisen Englannin edustajan kanssa, sekä kummasti klikkiydyttyä Tanskan toisen edustajaporukan kanssa, joiden seurassa tuli vietettyä aikaa kumman paljon Expossa ja sen ulkopuolella.

Tarjoilua ja EC:n pääjärjestäjä James mustavioletissa t-paidassa.

Hotellille palattiin hyvissä ajoin hyvien yöunien toivossa, jotka tosin hieman hälvenivät kun tuli huomattua liivin ottaneen hieman osumaa matkalaukussa (tässä kohtaa huomiona - ennen Expoa järjestäjät infosivat, että isot propit ja puvut on mahdollista lähettää heidän kustannuksellaan Lontooseen etukäteen, mikäli kulut ovat inhimilliset).
Liiviä korjailtiin puoleen yöhön, jonka jälkeen yritettiin nukkumista - päätin kuunnella esitysbiisini muutamaan kertaan korvanapeilla läpi, mutta kun viimein päätin käydä nukkumaan, huomasin tahkonneeni taustanauhaa putkeen yli puoli tuntia sängyssä maatessani. Cosplayesitysten huono puoli on siinä, että kun esityksen saa pois alta, esityksen biisiä ei tahdo kuulla enää esimerkiksi ikinä. Desuconissa käyttämäni FFXII:n Phon Coast-cutscene aiheuttaa vieläkin lieviä.. tuskastumisen tunteita.

Sony Vegasia tuskin tulee myöskään avattua vähään aikaan.

Aamulla herätyskello soi 05.30 tukan- ja pulisonkienasettelun merkeissä. Expossa esiintymislava oli auki kilpailijoiden harjoittelulle lauantaiaamuna klo. 07.00-10.00 ellen väärin muista. Tarkoitus oli olla paikalla hyvin paljon aiemmin, mutta kun puku saatiin Expolla viimein päälle, taisin olla lavalla harjoittelemassa n. 09.40. Jokainen osallistuja sai vetää oman esityksensä läpi taustanauhan kanssa propit yms. lavalla, mikä oli äärimmäisen positiivista.

Jonoa lauantaiaamulta. Eipä muuten käynyt kateeksi.

Tuomaroinnille oli varattu omat aikansa, jotka julkistettiin jo hyvissä ajoin ennen Expoa. Kukin tuomarointisessio kesti n. 5 minuuttia, ja vaikka kilpailijoille oli jaettu tarkat tuomarointiajat, aikataulussa ei ihan pysytty - mitään paniikkia se tosin ei aiheuttanut, sillä tuomarointi oli järjestetty tunnin sloteissa hyvissä ajoin ennen kisaa. Oma tuomarointiaikani oli joskus kahden pintaan, tuomareina olivat tosissaan Jia, Yuki ja Goldy. Itse tilaisudessa tuomarit pyysivät kaikessa yksinkertaisuudessaan kertomaan, kuinka puku on tehty, mistä ja miten. Hyvä (?) englannintaito tuli tarpeeseen, kun puvun valmistusprosessia pyrki mahdollisimman yksityiskohtaisesti selittämään. Tuomarointitilaisuudesta minulla ei ole oikeastaan mitään huonoa sanottavaa. Jokainen tuomari tuli oikeasti lähelle pukua eivätkä istuneet pöydän takana kuikuilemassa. Pukua katsottiin yläkulmasta ja alakulmasta, pyöriä piti lähes joka suuntaan ja jokainen tuomari tutki pukua aivan joka puolelta. Goldy tarkasteli aseeni läpi niin tarkkaan kuin olla ja voi, tuomarit uskalsivat koskea pukuun (kysyivät toki lupaa ensin) ja pitivät lähdekuvia koko ajan esillä. Omassa puvussani ei juuri sisäsaumoja pääse katsomaan kaiken ollessa yhtä makkarankuorta, mutta yksi finalisti - en kuollakseni muista kuka - sanoi tuomaroinnista kysyttyäni, että olivat kääntäneet helmojen ja hihojen reunoja ympäri ja katsoneet ompelujäljen siisteyttä. Kaiken kaikkiaan tuomarointi oli äärettömän ammattimaisesti toteutettu, tuomarit kyselivät yksityiskohdista siinä missä puvusta yleensä ja kaikki kolme katsoivat puvuista ainakin minun silmiini oleellisia asioita.

Goldy tutkii. Mistä en edes ollut tietoinen - selkäni oli ilmeisesti tunnoton, kuvatodiste löytyi vasta reissun jälkeen.

Kisan oli määrä alkaa 17.00, joten muutaman tunnin sisällä kerkesi vetää varsin hyvät paniikit ja itsensä piiskaamiset oikein useampaan otteeseen - yhä suuret pahoitteluni kanssaihmisilleni, en ollut varmasti mukavinta seuraa. Kun seisoo käytävällä odottamassa kisan alkamista ja ohi kulkee vähän väliä yhteensä n. 29 Euroopan taitavimpia pukuilijoita, sitä kummasti fiilis oman puvun hienoudesti hieman laskee. Kisa oli, tuskin ketään yllätteän, kovatasoisin jossa olen koskaan ollut, joten voisin mainita ehkä muutamia, joilloin itseluottamus ei ollut aivan katossa. Kun viettää puoli päivää uskomattoman hienojen pukujen ympäröimänä juuri ennen kisaa, sitä huomaa helposti unohtavansa kokonaan olevansa itsekin ihan oikeasti hienossa puvussa ja keskittyvänsä vain siihen, miten hienoja pukuja muilla on. Jälkiviisas on helppo olla, mutta tietääpä ainakin jälkiviisaana, että kannattaa yrittää keskittyä vain itseensä ja esitykseensä. Muiden pukuja syynäämällä nimittäin kaivaa itselleen sellaista itseluottamuspulan kuoppaa, että sieltä on kiva yrittää kiipeillä ylös.
Iltapäivällä udeltiin järjestäjiltä kilpailijoiden lavallemenojärjestystä, jota ei ihan saatu valmiiksi kuin n. puolta tuntia ennen kisaa - miksi, sitä tarina ei kerro. Kattava vastaus oli "If things go anything like the past years, we'll know the order of contestans about five minutes before you on stage". Helpottavaa, eikö? :D Kullakin osallistujalla oli tosin ollut ennen Expoa mahdollisuus esittää toive päästä lavalla porukan alkupäässä, jos puku sattui olemaan hankalasti liikuteltavissa/muuten hankala päällä. Omani ei tätä sakkia ollut, joten kun vihdoin lavalistat saatiin, huomasin olevani 29 kilpailijasta 25. Kisa alkoi syistä x ja y varmaan vasta joskus kuuden pintaan, joten odotteluaikaa lavan takana oli tappiin saakka, seurana oli onneksi Tanskan edustaja Stine. Muiden esitykset näkyivät onneksi screeniltä myös backstagelle, joten niitä pystyi seuraamaan ylimääräisen panikoimisen sijaan.
Esitysten taso, pukujen eeppisestä tasosta huolimatta, vaihteli paljonkin. Osalla esiintyminen koostui lähinnä hyvältä näyttämisestä ja lavalla kuljeskelusta, osa taas veti juonellista ja tarinallista showta. Lavalla näkyi ledivalaistuja aseita, ledivalaistuja mekkoja, puvunvaihtoja, räjähteleviä asioita, glitteriä, tulikipinää, konfetteja ja ties mitä. Muutaman esitykset kohdalla kylmiä väreitä meni pitkin selkää, tällä hetkellä esityksistä on mielessä Belgian Lineage 2 -esitys sekä Ranskan Mirror Queen, jonka esityksessä vaihdettiin sekä peruukkia että naamaa. Backstagella kävi kolina kun leukoja tipahteli lattiaan, henkilökohtaisesti meinasin kuolla. Muutama puku vaati lavalle avustajia, joiden läsnäolo vei kenties hieman huomiota itse esityksestä, kun avustajat hengasivat lavalla perusvänkärivaatetuksessa. Eniten finaalissa kuitenkin ihmetytti Irlannin esitys, jossa finalistin lisäksi esityksessä oli mukana aktiivisesti osallistuva cosplaypuvussa oleva henkilö. Backstagella oltiin jälleen leuat lattiassa, tosin hieman eri syystä, kun lavalla heilui koko esityksen ajan 2 henkilöä säännöissä lukevan yhden henkilön sijasta.
Lisäyllätyksenä minulle tuli myös kesken showta välinumerona esitetty hyvin mielenkiintoinen showpainiesitys.

En muista, kuinka nopeasti voittajat julkistettiin kisan jälkeen, mutta se tapahtui kuitenkin, no, heti kisan jälkeen salia tyhjentämättä. Lavan takana tuomarointiin käytetty aika tuntui kovin lyhyeltä, todellisuudesta en osaa sanoa, sillä kelloa ei näkyvillä ollut. Jaa niistä voittajista?

1. sija: Leandro, Portugali - Cain Kightroad, Trinity Blood
(esitys)

2. sija: Katarzyna "Kairi" Siedlecka, Puola - Ashura, Tsubasa Reservoir Chronicle
(esitys)

3. sija: Karen Dawson, Iso-Britannia - Rigaldo, Claymore
(esitys)

Höpöttelen omia ajatuksiani sijoista ymv. julki seuraavassa päivityksessä, johon mennessä ole toivottavasti saanut aikaiseksi katsoa finaalin uudestaan läpi. Kolmos- ja kakkossijan palkinnoista minulla ei valitettavasti ole tietoa, mutta ykkössijalle lohkesi kahden viikon japaninmatka, ajankohta omavalintainen, ei siis ollenkaan pässimpi palkinto. Mukavana yllätyksenä jokaiselle osallistujalle jaettiin oman esityksen jälkeen pienet lahjakortit.
..josta minun piti ottaa kuva, mutta lahjakortti on näemmä jossain paremmassa tallessa. Kuitenkin: Cosplay.com Shoppingin 100 dollarin lahjakortti. Eli mikäli samanlaista "osallistujapalkintoa" on luvassa ensi vuonna, kannattaa juosta jo ihan tuonkin perässä, ainakin jos on köyhä opiskelija. :D

EuroCosplaypoppoolla oli ilmeisesti lauantaina sovittu yhteinen iltabilepaikka, jonne kyllä eksyttiinkin, mutta päädyimme jälleen viettämään iltaamme Tanskan poppoon kanssa. On ehkä pakko mainita, että söin myös elämäni parhaimmat ranskalaiset majoneesilla. ;_;

Sanoin matkan alussa, että satavarmasti tulee tapahtumaan perinteinen - kaikki tuntuu tapahtumisen hetkellä aivan uskomattomalta kuralta, joka paikkaan koskee, mikään ei pelaa, puku on huono, esitys ahdistaa ja en kyllä enää ikinä, mutta fiilikset jo pari päivää kisan jälkeen? Paras homma ikinä! Aika kultaa muistot hyvin nopeasti eikä viikonlopun hermoromahduksen partaalla olemisesta ole enää juuri mitään muistoja. Ihan aikuisten oikeasti EuroCosplay oli kokemuksena aivan eeppisen hieno, kyllä, lähtisin uudestaan milloin tahansa. Ehkä puolen vuoden levon jälkeen. Viikonlopun aikana pääsi näkemään livenä niin hienoja pukuja etten olisi osannut kuvitella ikinä näkeväni, esityksistä nyt puhumattakaan, sekä olemaan sen tason tyyppien tuomaroitavana että tuomarointitilaisuutta itsessään muistelee varsin suurella lämmöllä.
Kannattaako EuroCosplayhin sitten lähteä yleensä mukaan? Kyllä. Kaikki se eeppisyys ja hienous ja yleensä cosplayn laajuuden ja kansainvälisyyden tajuaminen kumoaa loppupeileissä kaiken sen stressin, minkä pystyy itselleen kasaamaan jos on yhtä stressialtis ihminen kuin minä. Selvisin kuitenkin loppupeleissä hengissä - en kaatunut lavalle, en hajottanut yhtäkään proppiani (tarkoituksetta) eivätkä nahkahousuni revenneet.

Ai mitä tuloksia? Palkintosijaahan ei tosissaan tullut.

Sen sijaan olin seitsemäs! Euroopan maiden 29 edustajasta tuomaristo rankkasi minut seitsemänneksi, enkä ihan suoraan sanottuna tiedä miten päin intoilultani olisin. :D Hiljaiseksi nimittäin vetää - vaikka toki harmittaa, ettei palkintosijaa tullut, ei loppupeleissä tunnu missään kun on tuon tasoisessa kisassa top10:ssä. Ja vaikka 7. sija ei palkintosijoja hivokaan, täytyy myöntää että olen ainakin tämän kisan ja tuomariston puitteissa onnistunut todistamaan sen, ettei sen puvun tarvitse olla aivan hervoton sirkusteltta ollakseen vaikka siellä top10 sisällä - niistä kuuluisista Trinity Bloodin Esthereistä (joita oli kisassa yhteensä 3) ainoastaan yksi oli kymmenen parhaan joukossa.
Epävirallista tietoa tuloksista löytyy täältä.

Jos ja toivottavasti kun videomateriaali kinnostaa, sitä löytyy kahdesta eri kuvakulmasta, MCM Buzz:sta sekä TonyoTimesilta hakusanalla Eurocosplay. Mikäli pukujen syynääminen isoresoluutioisina kuvina kiinnostaa, mahdollisuuden siihen antaa Bento Dan, kuvia esityksistä löytyy esim. Pouncylta.

Lisää tekstiä itse Exposta tapahtumana, kisasta, kisapuvuista, oman puvun ja esityksen väkertämisestä myöhemmin, nyt toivon edellisestä pois kaikki kirjoitus- ja ajatusvirheet ja painun nukkumaan näkemään toivottavasti ei-cosplayunia. Viime yönä olin Tanskassa katsomassa cosplaykisaa, jossa kaksi Trinity Blood -cosplayaajaa laskeutui kisassa taivaalta jonkinlaisella näkymättömällä lentomekanismilla. Tarvitsen ehkä taukoa puvuista hetkeksi. :D

Eurocosplay - osa 2/?

2010-10-28T11:20:00.018+03:00

Otsikko voisi olla myös "Kuukausi, jolloin halusin vain antaa olla".

..noin vähän kärjistettynä. :D En ole tosissani ollut heittämässä hanskoja tiskiin missään vaiheessa, mutta täytyy myöntää, viimeisen kuukauden sisällä em. ajatus on pariin otteeseen tuntunut lievästi sanottuna vapauttavalta. Eipä sillä, taustamusiikit, lavasuunnitelmat ja referenssikuvat lähtivät järjestäjille kohta pari viikkoa sitten, puku on kunnossa ja muutenkin on pääosin ihan hyvä fiilis. Vaan eipä niiltä pakollisilta kompastuskiviltä onnistuttu välttymään taaskaan.

Ensimmäinen kompastuskivi oli se, kun housujen joustavuutta testatessani opin n. 15. kertaa, että ei, en pysty housuissa ollessani kumartumaan tai poimimaan maasta yhtään mitään (muuten kuin limboamalla ja sekin hyvin vaivalloisen näköisesti) vaikka kuinka tahtoisin. Totesin myös, että limboaminen ei ehkä näyttäisi lavalla hyvältä, niin paljon kuin Balthier pelissä em. aktiviteettia harrastaakin. Ei se mitään, siinähän ruvettiin sitten rakentelemaan ständiä, jolta toivottavasti pystyn proppini noukkiamaan.

Toinen kompastuskivi oli se, että sain viisaana lapsena ideaoita, jotka olisivat vaatineet ties minkälaisia insinöörinkykyjä ja laitteita. Aina ei ihan onnistu muistamaan, että on oikeastaan täysipäiväinen opiskelija, eikä kaikkea aikaansa voi käyttää siihen, että yrittää keksiä mekanismin em. tarkoitukseen. Miten niin minun pitäisi vääntää kandia?

Kolmas, varsin jännittävä asia liittyy aseeseen. Pyssy on viettänyt kesän kaappini päällä pölyttymässä, ja ehkä kuukausi takaperin päätin nostaa sen sieltä esiin kirjatakseni ylös mitä korjailua pitää muistaa tehdä. Kaapin päältä ei löytynytkään hienosti patinoituneen metallinväristä asetta, vaan vihreä pyssy.

..ja tarkoitan VIHREÄ.

Jännittäviä asioita.

Alunperin pyssy näytti tältä.

Patinamaalini on äärimmäisen autenttinen patinamaali! Oletan, että on maalin metalliainesosissa on tapahtunut jokin hyvin jännittävä hapettumisreaktio, joka on saanut maalin muuttumaan vihreäksi, sillä toisilla maaleilla maalatut kohdat ovat pysyneet hyvin ennallaan. Massalla, josta pyssy on tehty, tosin voi olla jotain tekemistä asian kanssa, ei voi tietää. En myöskään tiedä, kuinka nopeasti ase on väriään muuttanut, joten en viitsinyt maalata asetta uudestaan juuri paria päivää Expoa siltä varalta, että ase päättääkin vihertyä uudestaan parin päivän sisällä.

Suureksi ilokseni maanantaina alkanut lentomekaanikkojen lakko on luojan kiitos päättynyt, eikä panikointia tarvitse harrastaa siitä, pääsenkö edes Lontooseen asti. Varasuunnitelmia tehtiin olosutheiden pakosta, tutkittiin mahdollisuudet matkata Helsingistä Tallinnaan ja lentää sieltä Lontooseen ja ties mitä, mutta no, koputan puuta ja toivon, että mitään yllätyslakkoja ei tule. Stressiä kun keksii rakentaa paljon pienemmistäkin asioista.

Eurocosplay on yllättänyt positiivisesti (ainakin näin etukäteen) tuomaristollaan, ja yleensä sillä, että tuomaristo julkistettiin hyvissä ajoin etukäteen. Arvioimassa istuu Amerikasta Jia Jem, Braliliasta Yuki ja Japanista Goldy. Yleisesti ottaen jo se, että koko tuomaristo (elleivät yllättäen lisää poppooseen jotain sponsoria/Expon edustajaa) koostuu ihmisistä, joista jokainen rakentaa pukuja itse ja harrastaa cosplayta aktiivisesti. En voi tarpeeksi painottaa, miten minusta cosplaytuomaristossa tulisi istua vain ja ainoastaan alan harrastajia, ei median edustajia, ei sponsoreita eikä minkään muun alan erikoisosaajia. Sponsorit ymv. ovat mielestäni tervetulleita jakamaan kunniapalkintoja/-mainintoja, mutta nimenomaan itsenäisinä ja muusta tuomaristosta täysin irrallaan. Toki jos joku sponsori sattuu olemaan alan harrastaja, tervemenoa tuomaristoon, mutta nimenomaan yleisenä tuomarina, ei jonkun puulaakin edustajana.
..voisin rantata ajatuksiani tuomaroinnista joskus toiste pidemmällä kaavalla.

Noin muuten olen korjaillut pukua monilta osin, alla muutamia esimerkkejä.

Liivin vanha väri (2008) vs. uusi väri.

Liivin ..sivulärpäkkeet, yllä vanha, alla uusi.

Keskeneräinen proppi.

Järjestelypuolelta Expo on hoitanut hommaansa oikein hyvin - hotellit, lentoliput sun muut on varattu jo hyvän aikaa sitten. Lähtö tulee olemaan huomenna 29.10., itse finaali seuraavana päivänä 30.10. jolloin taidetaan käydä myös World Cosplay Summitin esikarsinnat kotimaan kamaralla. Pikkulinnut ovat kertoneet että siellä saattaa olla tänä vuonna aika muikeaa menoa, yritän Lontoosta käsin Expon jälkeen ottaa selvää, ketkä lähtevät edustamaan Suomea ensi vuonna. Aion nimittäin Expon jälkeen harrastaa 4 päivän lyhyttä lomaa ihastuttavan matkaseurueeni kanssa, ja palata Lontoosta vasta 4.11.

Lieviä pakkaamisongelmia havaittavissa. Hemmetin maalit, miksi painatte niin paljon.

Tämän hetken fiiliksistä - tulin eilen kotoa Lappeenrannasta Helsinkiin ja olen aivan satavarma, että olen unohtanut jotain kotiin. Hyvin todennäköisesti huomaan asioiden puuttuvan n. klo. 20.15, kun viimeinen juna Lappeenrantaan on mennyt. Kesän ja erityisesti viimeisen kuukauden aikana fiilikset ovat ehtineet vaihdella laidasta laitaan. Välillä olen ollut vahvasti sitä mieltä, että mistään ei tule mitään, olen huono edustaja, puku on hirveän ruma ynnä muuta positiivista. Psyykkaamisen jälkeen kuitenkin onneksi päädyn aina siihen tulokseen, että jos pukuni olisi surkea ja olisin huono edustaja, en tuskin olisi hommassa mukana, ja kyllä kaikki oikeasti tulee menemään ihan nappiin kun vain jaksan uskoa, Eurocosplay on sinällään kisa siinä missä muutkin. On kuitenkin ihan älyttömän siistiä päästä tällaiseen hommaan mukaan, ja innostelen hirvittävästi muiden finalistien tapaamisesta. Ensimmäinen con (..no, con ja con, messutapahtuma) ulkomailla, ihan törkeän hyviä puvuntekijöitä ympäri Eurooppaa, illanistujaisia finalistien kera yms. yms. Jännittää!

Lopuksi voisin ilahduttaa (?) hienoilla pulisongeillani. Jättäkää väärä väri ja tukan kynimättömyys huomioimatta. :D

Sitä tikulla silmään - osa 2/2

2010-09-13T20:52:00.017+03:00

Muistelot jatkuvat!

Animecon V 14.-15.7.2007

Nostalginen conpaikka on nostalginen. Katson yhä aloittaneeni cosplayn kunnolla edellisestä Jyväskylän Animeconista vuodelta 2004, joten palaaminen ensimmäiselle pukuilupaikalle oli varsin lämpimiä tunteita pintaan nostattava kokemus. Ohjelmaan tuli tutustuttua jotain mangaesitelmää seuraamalla - en vain kuollakseni muista mitä. Muistikuvat ovat muutenkin hieman hatarat, sillä koko con oli hyvin pitkälti paniikintäytteinen, syystä että: kävin ensimmäisen (ja tähän mennessä ainoan, toivottavasti ei kuitenkaan viimeisen) kerran kokeilemassa ryhmäkisaamista. Prince of Tennis oli yhä ja edelleen kova sana, ja Tenimyu (PoT-musikaalit) -meiningillä lähdettiin kisaan. Treenattu oli alkusyksystä lähtien, ja se onneksi näkyi, sillä ykkösija napsahti. Kyseistä kisaa muistellaan porukassamme yhä tipat linssissä.
Yksilökisaa kävin seuraamassa, Trinity Blood jyräsi. Conin jälkeen Anikin keskustelupalstoilla käytiin eeppistä vineämistä siitä, miksi aina kaikki samat voittaa, tuomaristo on lahjottu yms. Aniki.fi: parasta viihdettä kesällä 2007.

Puku: Inui Sadaharu, Prince of Tennis / Baralai, Final Fantasy X-2
Cosplaykilpailu: tuomaristo (ryhmäkilpailu 1. sija)

Do Your Best n. kohdasta 2:45 eteenpäin. Yhdeksän tanssivaa pikseliä! Allekirjoittanut laitimmaisena vasemmalla.

..missä olen ollut vuoden 2007? En löydä todistusaineistoa käyneeni mistään muusta conissa tuona vuotena, voiko olla näin? Vanha ei muista.

Tracon III 16.2.2008

Traconiin oli tarkoituksena lähteä pitkästä aikaa ilman pukua, mutta viime hetken mielijohteesta raahauduin kirpputorille ja kyhäsin kasaan Rebornin Hibarin. Ohjelma jäi jälleen kerran melko vähäiselle huomiolle, mutta kävin sentään paraparatunnilla tanssimassa pari biisiä, jotka tosin jo entuudestaan osasin.
Cosplaykilpailu koostui jälleen yksilö- ja parikisasta, joista kolme parasta valittiin yleisöäänestyksellä, jonka lisäksi tuomaristo jakoi kasan kunniamainintoja. En käynyt katsomassa kisaa taaskaan. Jostain syystä cosplaykisa Traconissa TTY:n tiloissa on aiheuttanut sen tason epätoivoa, etten ole kertaakaan eksynyt sitä katsomaan, vaikka olisin halunnutkin.

Puku: Hibari Kyouya
Cosplaykisa: yleisöäänestys, tuomaristo

Nekocon 5.-6.7.2008

Nekoconin paluu! Lähdin Nekoconiin samalla puvulla kuin edellisessä vastaavassa. Musiikkikeskukselle palattiin varsin innolla, ohjemasta irtosi jälleen paraparatunti, cosplaykilpailu katsomossa, sekä FFFight, joka on mielestäni yhä paras, jonka olen nähnyt. (Montaa en ole nähnyt, mutta kaikki muut kohdalle sattuneet ovat olleet aika mitäänsanomattomia minun näkökulmastani.) Cosplaykilpailussa istuin suu auki ja silmät selällään tuijottamassa ihan älyttömän hyvälaatuista kisaa, josta muistan olleeni hyvin hämmentynyt ja hyvin pitkään. Valtavia sirkustelttoja ei perinteiseen malliin kisassa ollut, vaan ns. yksinkertaisten pukujen taso oli aivan hillittömän hyvä.

Puku: Luciola, Last Exile
Cosplaykisa: yleisöäänestys, tuomaristo

Animecon VI/Finncon 2008 26.-27.7.2008

Oman puvuntekohistorian kannalta Animecon VI on ehkä henkilökohtaisesti merkittävin, sillä menin valitsemaan tehtäväkseni puvun, jolle olin n. puoli vuotta aiemmin nauranut "hahaha onnea vaan jokaiselle joka tota lähtee tekemään, ei käy kateeksi 8D". Final Fantasy XII:n Balthier oli melkoisen kunnianhimoinen pukuvalinta, mutta puku tuli tehtyä, ja silloista proppia lukuunottamatta olin ja olen yhä aikaansaannokseeni aivan älyttömän tyytyväinen. Ainoa puku, jota olen tehnyt valmiiksi conia edeltävänä yönä klo. 04.30. Memo minulle: EI ENÄÄ IKINÄ.
Puvun huono puoli on se, että housuissasi on sademetsä ja olet vuorautunut minimissään yhteen kerrokseen tekonahkaa ja softista käsivarsia lukuunottamatta. Viikonloppu olin aivan uskomattoman helteinen eikä missään ollut viileää - con menikin lähinnä pystyssä pysymiseen ja hikoilun minimoimiseen. Kasaan saatiin puolivahingossa pieni FFXII-ryhmäkin.
Osallistuin cosplaykisaan, sain parhaan pelihahmon kunniamaininnan ja muistan valitettavasti cosplaykisasta parhaiten, tämä on vain ja ainoastaan minun mielipiteeni, latteimman palkintojenjaon ikinä.

Puku: Balthier, Final Fantasy XII
Cosplaykisa: yleisöjury, tuomaristo (Paras pelihahmo)

Tracon IV 7.2.2009

Traconiin oli tarkoitus lähteä puvuitta, mutta jällen viime hetken innostus iski ja ompelin kasaan Itoshiki Nozomun puvun Kuusou Rumba -alkutunnarista. Paikan päällä tapahtui törmäys muiden sarjan hahmojen kanssa ja eeppisiä valokuvia syntyi.
Ohjelma jäi jälleen hyvin vähäiselle - kulutin kerran tanssimattoa ja kävin kokeilemassa karaokea (hys hys, kukaan ei ollut kuuntelemassa) ja, yllätys yllätys, en ollut katsomassa cosplaykisaa vieläkään. Jonain päivänä hankin itseni Traconin cosplaykisan katsomoon vaikka mikä tulisi. Alitajuntani boikotoi tietoisesti Traconin cosplaykisoja jotten osaa kertoa niistä mitään.
Palkintolinjalla kisa jatkoi samaa rataa kuin aiemmin - sijat 1-3. sekä liuta kunniamainintoja.

Puku: Itoshiki Nozomu - Zoku Sayonara Zetsubou-sensei (Kuusou Rumba version)
Cosplaykilpailu: Yleisöäänestys, tuomaristo

Desucon 2009 6.-7.6.2009

En ollut alunperin lainkaan osallistumassa Desuconiin, muistaakseni tuskailin sitä etten jaksanut tehdä uutta pukua eikä intoa ollut, kun edelliskesän Balthier oli vienyt kaiken innon. Vaan toisin kävi, sain kutsun cosplaynäytöksen kutsuvierassarjaan, en viitsinyt enää kierrättää vanhoja pukuja enkä myöskään kiltäytyä kutsusta, ja uusi puku tuli kuin tulikin tehtyä.
Ensimmäinen Desucon oli henk. koht. mielipiteeni mukaan puhdasta voittoa - kävin katsomassa enemmän paneeleja kuin sitten.. vuoden 2003 Animeconin? En muista, mitä kaikkea tuli seurattua ~~(Nootti Desuconilaisille! Missä ovat vuoden 2009 sivut? Vaadin arkistoimista! Haluan nähdä vanhan ohjelmakartan! Tai nootin siitä että feilaan kun en itse löydä niitä. :D)~~, mutta Suomi-USA-Japani -cosplayluentoa sekä jotain K18-paneelia muistan kuunnelleeni.
Desuconissa otettiin käyttöön yleisön paljon pyytämä cosplaynäytös, joka ei kuitenkaan saanut suosiota, jota näytöstä vaativien lukumäärät olisivat luvanneet, ja ilmeisesti suurikin osa ilmoittatuneista jättäytyä pois. Puitteet näytökselle Sibeliustalon pääsalissa olivat ja ovat mielestäni parhaat, mitä Suomen coneista löytyy, ja kokonaisuudessa näytös oli ainakin lavan takaa varsin muikea kokemus.

Puku: Gwendolyn - Odin Sphere
Cosplaykilpailu: -

Animecon VII 10.-12.7.2009

Kaapelitehtaan Animeconiin lähdin hengailun lisäksi myös tekemään pari pienimuotoista hommaa kulissien taakse. Istuin panelistina Vakavaa keskustelua cosplaysta -paneelissa sekä tuomarina cosplaykisoissa. Tuomarointikokemus ei ehkä ollut paras mahdollinen ensimmäiseksi sellaiseksi, mutta mikäli joskus tuomariston pöydän taakse eksyy, on suunta toivottavasti vain ylöspäin.
Kiinnostavaa ohjelmaa en itselleni löytänyt - enkä toisaalta olisi sitä välttämättä kaivannutkaan, kun jalat olivat kipeinä rullaluistelusta ja amerikancollegehuppari teki kovasti töitä lämpöhalvauksen aikaansaamiseksi. Pukuni oli pitkästi aikaa varsin simppeli, mutta työmäärällisesti oli aivan samalla linjalla ns. yksityiskohtaisempien pukujeni kanssa. Hupparikangas oli valkoista collegea joka sitten värjäiltiin käsin reaktiiviväreillä, joilla värjääminen ei ole ihan yksinkertaisinta ja helpointa hommaa.
Kyseisen Animeconin uumoiltiin olevan viimeinen laatuaan - tällä hetkellä tosin taitaa olla suunnitteilla Animecon vuodelle 2011. Seuraan jännityksellä, mitä siitä tulee.

Puku: Spitfire - Air Gear
cosplaykilpailu: yleisöjury, tuomaristo

--

Vuoden 2010 coneista en kirjoita, sillä ne lienevät kaikilla niin tuoreessa muistissa. Listasta puuttuu tapahtumia, joissa ei ole tullut pukuiltua eikä tehtyä mitään tämän blogin valossa mainitsemisen arvoista (Ropecon 2007, Tampere Kuplii:t ja pari vastaavaa), vain pelattua Bang!ia ja taisteltua Megazonessa eeppisiä lasersotia.

Funfactina on huomautettava, että näiden kahden viimeisen tekstin kirjoittaminen on ollut aivan älyttömän raskasta normaaliin blogitekstieni räpeltämiseen verrattuna - en voi vain höpötellä mitä sattuu, kaiken maailman nettisivujen ja kisatietojen ja faktojen kaivaminen ja järjestyksessä pitäminen on hieman työläämpää kuin "satun olemaan mieltä x asiasta y" -bloggaaminen. Vaan onneksi tämä on nyt tehty, saan nukkua yöni rauhassa.

Sitä tikulla silmään - osa 1/2

2010-08-30T18:32:00.005+03:00

En liene ainoa, joka muistelee vanhoja pukujaan haikeudella naama kämmenessään. Vaikka vanhat puvut ovat vanhoja eikä niiden taso vastaa (onneksi) nykytaitoja, rakastan nostalgiaa, jonka vanhojen conkuvien selaaminen nostattaa pintaan, ja on melkoisen veikeää muistella, miten erilaista meno coneissa taannoin oli verrattuna nykyiseen (jos oli). Suuri osa tuntuu häpeävän vanhoja pukujaan, mutta minusta vanhoja pukuja on ihana katsoa kun näkee, mistä on lähdetty ja mihin on tultu, puhumattakaan siitä miten pieni on joskus ollut. Minusta jokainen puku, jonka tekemiseen on nähnyt vaivaa ja jonka on hyvällä fiiliksellä päälleen joskus vetänyt, on ollut hemmetin hieno puku silloin sen hetken taitojen ja osaamisen puitteissa! Aika kultaa muistot, mutta onneksi koneen syövereissä ja internetin ihmemaailmassa on vielä pikselöityneitä coniakuvia muistuttamasta ajasta silloin kun minä olin vielä nuori! Tervetuloa lukemaan siis omaa conhistoriaani, tai vaihtoehtoisesti kokemuksiani eri coneista vuodesta 2003 eteenpäin.

Finncon X/Eurocon/Animecon II, 1.-3.8.2003, Turku

Ensimmäinen conini ikinä oli Animecon II, olin 15-vuotias. Olin matkassa isoseni ja tämän ystävän mukana, matkasimme Lappeenrannasta Turkuun, yövyimme lattiamajoituksessa naisten kylpyhuoneen lattialla ilman patjoja/peittoja, sillä meille varatut lattiapaikat + patjat + peitot juhlasalista olivat loppuneet - näin meille ainakin sanottiin. Ensimmäiset conikokemukset ftw!
Olin ennen conia täysin tietämätön cosplaysta, olin kuullut siitä vain ystävältäni mutten nähnyt livenä. Ompelin coniin "kimonon", tarkoituksena olla Gravitationin Ayaka, kangas oli vääränlainen ja omalla tukalla mentiin. Paikan päällä taisin pitää pukua päällä kenties muutaman tunnin, kunnes en enää viitsinyt tuntea itseäni huonoksi kaikkien muiden maailman siisteimpien pukuilijoiden keskellä. Kaikki oli uskomattoman siistiä ja hienoa ja halusin itsekin päästä hommaan paremmin mukaan - olo kun oli ensikertalaisena melkoisen ulkopuolinen.
Conkansasta uupui nykypäivän suurin conmassa, eli 13-17 vuotiaat nuoret. Porukkaa oli vähemmän, se oli aikuisempaa, vähemmän meluisaa ja tilaa oli paljon enemmän koska populaa oli vähän. Kaikki oli uutta ja hienoa, kunniavieraiden ohjelmaan sekä muihin paneeleihin tuli osallistuttua, ja badgeostokset ja Arctic Triben AMV-näytös olivat siistein asia ikinä. Cosplayta oli nykyiseen verrattuna vähän, taso oli keskinkertaista harrastuksen ollessa uusi, mutta helmiäkin joukosta löytyi. Cosplaykilpailu pidettiin luentosalissa, osallistujia oli kuitenkin 30 ja sali tupaten täynnä. Voittaja valittiin yleisöäänestyksellä, kuvassa ylärivin oikealta kolmas.

Puku: Ayaka Usami - Gravitation / ei mitään
Cosplaykilpailu: yleisöäänestys

Cosplaykisaajat vm. 2003

Finncon/Animecon III 10.-11.7.2004, Jyväskylä

Toinen conini löytyi Jyväskylästä seuraavana kesänä. Siinä missä Turussa edellisenä vuotena cosplayn määrä oli vähäinen ja pukuilijoita ei tullut koko ajan vastaan, oli 2004 ns. käännekohta Suomen cosplayskenessä, sillä tänä vuonna cosplayn määrä oli kasvanut moninkertaiseksi. Valtasarja taisi olla Naruto, itse heiluin paikalla Kakashina, jonka lasken ensimmäiseksi kunnon puvukseni.
Kunniavieraana oli tuolloin minulle tuntematon suuruus Yoshitoshi ABe, joka kasasi mittavia nimmarijonoja pitkin conin käytäviä. Ohjelmalehdessä kaikki oli mielenkiintoista ja juoksin katsomassa ainakin 4 luentoa/paneelia mm. Eeppiset pahikset animessa sekä Japani, nuorisomme tuho. Osallistuin myös ensimmäistä kertaa cosplaykilpailuun, jossa tulin toiseksi koska yleisöäänestys ja Kakashi. Cosplaykisan suosio oli huima ja pukujen taso oli noussut edelliseen vuoteen verrattuna. Vaikka naruto jylläsi, sarjakirjoakin löytyi myös kisan ulkopuolelta. Kuinka moni muistaa Impromangan Jorma-cosplayn?

Puku: Hatake kakashi, Naruto
Cosplaykilpailu: Yleisöäänestys (2.sija)

Cosplaykisaajia vm. 2004

Ropecon 23.7.-25.7.2004 Dipoli, Espoo

Ropeconiin lähdettiin taas Narutoteemalla pienen ryhmän kanssa. Animepuolen conitarjonta oli melko vähäistä, joten Ropeconiinkin lähdettiin pukuilumielessä ja tarkastamaan Kaubamajan tarjontaa/Fantasiapelien mangatiskiä. Cosplayporukkaa näkyi Dipolilla jonkin verran, ei kuitenkaan ilmeisesti riesaksi asti - en ainakaan muista valtavaa kuilua rope-/larp- ja animepuolen ihmisten välillä olleen vielä tuolloin. Kakashin kierrätin toiseen kertaan, olin hahmosta ja puvusta niin tohkeissani etten edes ollut miettinyt jonkun toisen puvun tekemistä. Täällä taidettiin järkätä em. narutoporukan kanssa varsinainen ensimmäinen kunnon photoshoottini, josta ei onneksi julkista kuvamateriaalia kamalasti ole. :D
Taisinpa osallistua täälläkin pukukilpailuun, ja muistaakseni tulin toiseksi, jälleen yllättäen yleisöäänestyksellä.

Puku: Hatake Kakashi, Naruto
Pukukisa: yleisöäänestys (2. sija)

Kirsikankukkacon 14.5.2005, Turku

Yksipäiväinen Kirsikankukkacon oli ensimmäinen ja (ainakin tähän mennessä) viimeinen vierailuni kyseisessä conissa. Con oli yksipäiväinen ja järjestettiin Nuorisokeskus Palatsilla. Tarkoituksena oli lähteä coniin ilman pukua, mutta viime hetken rykäisynä ompelin kasaan Prince of Tenniksen Kamion puvun, kun tukka sattui olemaan sopivassa kuosissa. Tenipurista ei sitten tämän jälkeen päässytkään irti kamalan nopeasti..
Cosplaykisassa katsomo oli tupaten täynnä, osanottajia oli 33, voittaja valittiin yleisöäänestyksellä ja ykköseksi sijoittui Meganeko. Cosplayn suosio alkoi olla jo todella suurta, muita pukuilijoita ei enää tarvinnut etsiä kissojen ja koirien kanssa vaan cosplayta näkyi joka paikassa.

Puku: Akira kamio, Prince of Tennis
Cosplaykisa: yleisöäänestys

Kiviäkin kiinnosti

Ropecon 2005, Dipoli, Espoo

Ropeconiin lähdettiin isolla Prince of Tennis -porukalla, jossa taisi olla jopa 7 henkeä, mikä oli aikamoinen saavutus taannoin. Taitaa se olla kyllä sitä nykyäänkin. Ropeconissa käytiin jälleen hyvin pitkälti vain cosplayaamassa - rannekkeet tuli osteltua ja Kaubamajat kierreltyä, mutta ohjelmaan ei tullut osallistuttua tänäkään vuonna. Pukuna oli tuolloin Tenipurin Eiji, omalla tukalla jälleen. Tässä kohtaa itse asiassa omistin vain ja ainoastaan Kakashin peruukin (jota mielelläni en muistele kuin pakon edessä), kaikki muut puvut oli väännetty omalla tukalla, ja Eijin tukka onnistui omalla pehkolla kohtalaisen hyvin. Tenipuri oli kova sana (ainakin meidän porukassamme :D) ja sitä tultiin näkemään vielä pitkään tämänkin jälkeen.

Puku: Kikumaru Eiji, Prince of Tennis

Mangapäivä, Helsingin sarjakuvafestarit 2005

Ensimmäisenä mangapäivänä kasaan oli haalittu Bleach-ryhmä, jossa olin mukana Renjinä. Pakko harjoittaa hieman itsekehua ja mainita, että pukuun ommeltu hakama on edelleen mielestäni aivan hemmetin hieno iästään huolimatta, ja itse asiassa käytin sitä yhtenä ennakkotehtävänä hakiessani käsityötieteen sivuaineopintoihin viime vuonna (sisällekin pääsin). Bleach ei ollut vielä cosplaykansan keskuudessa kovin tunnettu sarja, juuri muita hahmoja ei ryhmämme lisäksi näkynyt. Cosplaykilpailu pidettiin Tennispalatsin ykkösalissa, jonne jonottaminen oli pikkulintujen mukaan äärimmäisen tuskaisaa sekä erittäin palkitsevaa siinä vaiheessa, kun ovi iskettiin kiinni nenän edestä monen tunnin jonottamisen jälkeen. Tällä kertaa kisassa tuomaristo valitsi finaaliin 10 pukua, joista järjestettiin myöhemmin yleisöäänestys. Osallistuin jälleen kisaan, en sijoittunut. Hankin muuten ensimmäisen cosplayperuukkini tähän pukuun/tapahtumaan! Ah, muistoja.

Puku: Abarai Renji, Bleach
Cosplaykisa: tuomaristo + yleisöäänetys, en sijoittunut

Cosplaykisan finalistit

Tracon I 22.10.2005

Tracon taisi olla varsinaisesti Suomen ensimmäinen con, joka järjestettiin kesäsesongin ulkopuolella, ja joka sisällytti yhteen coniin animen, mangan, ropetuksen ja larppaamisen. (Finnconia ei tässä lasketa koska minä sanon, ja koska animepuoli on aina erotettu Finnconista erillisellä nimellä.) Con oli yksipäiväinen, paikalle itsensä löysi reilu tuhat vierasta. Uusin Traconissa mangapäivän Renjin, kuvia ei juuri tullut otettua. Cosplaykisaa ei ensimmäisessä Traconissa löytämieni tietojen ja muistini mukaan järjestetty.

Puku: Abarai Renji

AMV-näytös tuli sentään katsottua. Ainakin puoliksi.
Nekocon 1.-2.7.2006, Kuopio

Ensimmäinen Nekocon teki allekirjoittaneeseen taannoin lähtemättömän vaikutuksen, ja olen yhä sitä mieltä että Nekoconit ovat yhä järjestelyjen puolesta suosikkiconieni kärkikastissa. Ensimmäisessä en tainnut juuri ohjelmistoon tutustua - Kyyniset sedät olisivat kutsuneet, mutta kaikki aika kului pitkälti hengailuun ja kuvien ottamiseen. Pukuna tuolloin oli Last Exilen Luciola, joka edelleen on yksi suosikkipukuni - ei niinkään ompelujäljen suhteen, mutta ihan hahmon ja puvun ulkonäön puolesta. Guild-puvut ovat hyvin pitkälti loogisia teltan ja haalareiden fuusioita ja siksi niin ilahduttavia. Osallistuin cosplaykilpailuun, Olin lehdistön suosikki. Palkinnoksi sain, yllättävää kyllä, lahjakortin lisäksi käyttötavaraa - hienot kahvimukit lautasineen sekä Savon Sanomien olkalaukun, joka on käytössä vielä tänäkin päivänä. Kestävää tavaraa!
Nekoconista muistan ikuisesti ihanan savolaismurteen sekä hirvittävän hyvin järkätyn cosplaykisan alkubriiffauksineen, osaavine järjestäjineen ja vesitarjoiluineen. <3

Puku: Luciola, Last Exile
Cosplaykisa: tuomaristo, yleisöäänestys (Lehdistön suosikki)

Voittajat & kunniamaininnat

Ropecon 11.-13.8.2006, Dipoli, Espoo

Vuoden 2006 Ropecon on viimeisiä Ropeconeja, jossa olen käynyt cosplaymielessä. Tässä vaiheessa tapahtumia alkoi olla tarjolla enemmän kuin se kaksi vuodessa, joten alkoi hiljalleen tuntua siltä, että Ropecon sai jäädä taakse. Tällöin ryhmäiltiin Tales of Destiny 2 / Eternia -porukassa päähahmokaartilla. Hahmonani oli Reid, joka on ehkä sopivin luonnehahmoni ikinä mistään hahmosta, mutta jonka puvusta en suuresti nauttinut tappobindausten kanssa. Hirveimmät bindausmuistoni liittyvät yllättäen Reidiin. Itse conista minulla ei ole kuvia, mutta sen sijaan saman kesän photoshootista kyllä.

Puku: Reid Hershell, Tales of Destiny 2 / Eternia

Animecon IV 18.-20.8.2006, Helsinki

Vuoden tauon jälkeen Animeconia oli odotettu kovasti. Tällä kertaa suunnattiin Helsingin Paasitornille, jonka kaikki siellä em. ajankohtana käyneet muistavat huonoinpana contilana ikinä, ottaen huomioon sen, miten paljon porukkaa Animecon yleensä vetää, ja sen, miten paljon porukkaa Animecon vetää sen jälkeen kun, se on ollut tauolla vuoden. Paasitornissa oli kuuma, missään ei saanut pysähtyä ja ovet suljettiin hetkeksi paloturvallisuusmääräysten(?) vuoksi. Vuoden Animecontauko sai ainakin minut psyykkaamaan itseni isotöisemmän puvun kimppuun, ja ystäväni kanssa päädyttiin väkertämään Final Fantasy X-2:n Painea ja Baralaita, minä jälkimmäistä. Baralai oli omassa puvuntekohistoriassani se puku, joka nosti reippaasti omaa tekemisen tasoani ja uskaltamistani, puku oli yksityiskohtaisin mitä olin siihen mennessä tehnyt ja huomasin, että vaikeampien pukujen tekeminen ei ole mahdotonta, vain hillittömän työlästä.
Ohjelmasta tuli seurattua ainakin Anime roolipeleissä - roolipelit animessa -paneeli, kenties muutakin mitä en osaa muistini perukoilta kaivaa. Osallistuin jälleen cosplaykisaan, sijoituin toiseksi.

Puku: Baralai, Final Fantasy X-2
Cosplaykilpailu: yleisöjury, tuomaristo (tuomariston 2.sija)

Tilaa oli esim. ei yhtään

Tracon II, 28.10.2006, Tampere

Traconin uusi tuleminen kokosi tällä kertaa paikalle n. 1800 kävijää. Tänä vuonna ohjelmistosta löytyi cosplaykilpailu, jossa oli uutuutena yksilökisan lisäksi myös parikilpailu. Molemmat kisat saivat osallistujia hyvin kasaan ja cosplaypopulaa oli kisojen ulkopuolellakin kuin meren mutaa. Itse palasin Prince of Tennis-linjalle, sekä myös käyttämään jälleen omaa tukkaani. Kisaan en osallistunut enkä tainnut edes käydä sitä katsomassa nähtyäni epätoivoa aiheuttavat jonot kisasaleihin.

Puku: Inui Sadaharu
Cosplaykisa: yleisöäänestys, tuomaristo

Kuva väärältä vuodelta ja vuodenajalta, mutta paremman puutteessa.
--

Asiavirheet ovat mahdollisia ja hyvin todennäköisiä, en ole satavarma, oliko parikisa ensimmäistä kertaa Traconissa vai jossain muualla, mutta ainakin se oli ensimmäinen tapahtuma jossa itse olin ja jossa parikisa järjestettiin.

Noin puolessa välissä mennään, en viitsinyt änkeä kaikkia coneja samaan merkintään sillä lista olisi ollut hieman liian pitkä. Mitään syväluotaavaa en valitettavasti jaksa jokaisesta conista kirjoittaa joten pintaraapaisuksi jää, mutta mikäli vanhojen muistelu jaksaa innostaa, on tästä tekstistä ehkä jotain hupia. Olisin voinut ystävällisenä sieluna osoittaa kuvista kaikki kanssabloggaajat ja muut cosplayharrastajat, mutten ehkä tee sitä ettei tule sanomista. :D Jos joku löytää kuvansa ja kokee sen uhkaavana/häpeällisenä/muuten vain huonona asiana, ottakaa yhteyttä niin nakkaan pois - vaikka julkisesta levityksestä on nämä kaikki joka tapauksessa otettu.

Kuvaajakrediitit: Jussi Sorjonen, Teemu Vestovuo, Jaana Litmanen, Miika Ojamo, Timo Mikkola
ja toivottavasti ei liian montaa muuta, jotka olen unohtanut laittaa ylös.

Odin Sphere @ Tracon 2010

2010-08-16T19:02:00.020+03:00

Olin viimein aikaansaava ja kasasin kokoon Traconin photoshoot-postauksen!

Kierrätin Traconissa Desuconin (2009) pukuni Gwendolynin, ja onnisuttiin Yumin ja Wempan kera järkkäämään aikaa ryhmäkuviin. Ei tässä kestänykään kuin pari kuukautta saada aikaiseksi pienentää kuvat, mutta tässä tulee. Ja paljon.

Kuvat (c): Lirlys, Lefrin, Wemppa

Velvet: Yumi
Gown!Gwendolyn: Wemppa
Valkyrie!Gwendolyn: allekirjoittanut
Kuvat muokkasin minä.

(C) Lefrin:

(C) Wemppa:

(C) Lirlys:

Loppukevennyksenä:

Siskokset Hurr ja Durr

+ kolmas sisko Derp

Valtavat kiitokset kuvaajille, jotka jaksoivat paahteesta huolimatta olla kameran varressa. ♥
Olen tottunut siihen, että olen useissa photoshooteissa yksikseni/ilman muita saman sarjan hahmoja, mutta oli taas varsin piristävää huomata, miten kivoja ryhmäkuvaukset ovatkaan. Näitä lisää!

Bitches 'n whores eiku-

2010-08-06T19:24:00.013+03:00

Koen suunnatonta tarvetta irrottautua hetkeksti kaikesta Eurocosplay-juttuihin liittyvästä. En tosin onnistu siinä täysin, sillä höpisen kuitenkin pukuilusta, mutta irrottaudun avautumalla puvuista, jotka tällä hetkellä näyttävät olevan työstämisen kohteita hamassa tulevaisuudessa. Ajankohdasta ja esiintymisjärjestyksestä ei ole mitään käsitystä, mutta kun uusia hahmoja ja pukuja alkaa kasaantumaan, lienee ihan fiksua laittaa niitä jonkinlaiseen järjestykseen.

Otsikko oli Funny Joke siihen asti, kun kuvittelin tekeväni eeppisen postauksen siitä, miten ensi vuoden cosplayt ovat vain ja ainoastaan naisia, kunnes huomasin että ei tiikeri niin vain raidoistaan pääse. Yllättäen niitä miehiä tupsahteli mukaan ensin yksi, sitten huomasin niitä löytyvän ainakin kolme. Hups.
Joka tapauksessa naisten määrä näyttää lisääntyvän - Gwendolynin jälkeen on kummasti alkanut haikailemaan naishahmojen perään yksinkertaisesti jo asujen mukavuudenkin takia. Vihaan bindaamista yli kaiken (entisen urheilija keuhkot + rintakehän sitominen = ei hyvä), joten ilo on korkealla kun huomaan, että ensi vuonna ei kenties tarvitse bindata joka hemmetin conissa.

Joten! Näppejä polttelevia pukuja:

Paine - Berserker dressphere - Final Fantasy X-2

Final Fantasy X-2:lla on erityinen paikka sydämessäni ja se on yksi niistä peleistä joita jaksan tahkota aivan koko ajan ja jatkuvasti, monta kertaa putkeen (Hey thar, 5. läpipeluukerta - 100 %, I'll get you someday). Rakastan dresspheresysteemiä sekä visuaalisella että peliteknisellä tasolla, ja cosplaylistallani on varmaan ainakin 4 dressphereä, jotka haluan palavasti tehdä.
Joista ykkösenä on ehdottomasti Berserker. Puvut ovat väriskaalaltaan (erityisesti Painen versio) aivan uskomattoman hirveitä ja nimenomaan siksi niin hienoja. :D Muutenkin puku on mauttomuus tiivistettynä yhteen asuun - sininen trikoopuku, jonka päälle on isketty kontrasti-ja vastavärejä, leopardikuviota, karvakangasta ja alusvaatteet trikoopuvun päälle? I'M SO IN. 8D Berserker!Paine on ollut suunnitelmissa jo niin pitkään, että ensi vuonna aion sen satavarmasti toteuttaa, tahtoisin melkein väittää laittavani puvun ykköseksi toteutettavien listalle. Sormeni syyhyävät päästä työstämään noita sarvia ja pääsen leikkimään kulmahampaiden kanssa. Paine on hahmona myös äärettömän siisti ja hieno - jos väitätte muuta, ette ole pelanneet sidequesteja ettekä hankkineet tarpeeksi Crimson Spherejä. >:C
Voin myös lopettaa syömisen ja alkaa käymään salilla!

Luca Trulyworth - Ar Tonelico 2

Kun olen tehnyt Painen, voin jatkaa syömättömyys- ja salilinjaani ja tehdä Lucan. :D Ar Tonelico II:n pelaaminen lähti siitä, kun halusin pelata jotain geneeristä, tarpeettoman aivotonta spriteropea ja ATII kolahti postiluukusta sisään. Iloiseksi yllätykseksi peli ei ollut ihan niin geneerinen em. peliksi kuin mitä olin tottunut (Atelier Iris 2 Eternal Mana = AAAARGH). En odottanut peli ihkusöpötytön kolahtavan hahmona, mutta toisin kävi. Läpi en ole peliä vielä pelannut, mutta Lucan hahmokehitys on jo tässä vaiheessa muikea asia, ehkä juuri siksi että Luca on niin, no, tavallinen.

Puvun tekeminen itsessään kutsuu aivan silmittömästi - saan kaavoittaa kivoja asioita, pääsen painamaan paljon kuvioita ja tekemään maailman siisteimmät kengät, joista en niin tiedä, miten ne toimivat. Vaan ei se mitään, parasta pukujen tekemisessä on yhä mielestäni ongelmanratkaisu. Lucalla on myös ihastuttavan lyhyt hame, jonka toimivuudesta saatan olla montaa mieltä, sekä hihat, joiden toimivuudesta olen vielä vakuuttuneempi kuin hameen! Näyttävät piirrettynä varsin hyvältä, 3D-maailmassa tuskin, mutta ei se mitään, olen puvusta ehkä hieman liian innoissani verrattuna siihen, kuinka innoissani tulen olemaan se päälläni, kun joka paikka näkyy. Hieno harrastus!

Dakini - Persona 3/4

Olen myös hillitön Personafag, Kazuma Kanekon desingit ovat hienoinpia ja älyttömimpiä pelimaailmassa ikinä. Dakini on melko normaali ja edes jotenkin toteutettavissa oleva design verrattuna muihin eeppisiin mörreihin. Hahmosyvyyttä ei Personan mörreistä juuri löydy, koska ne ovat, no, mörrejä, ja niiden tarkoitus on lähinnä listiä toisia mörrejä ja näyttää siisteiltä. Päähine aiheuttaa suurta epätoivoa ja halua päästä veistämään sitä, samoin muut propit ja korut vyötäisillä nostattavat hyvänolontunteita pintaan. Olen pukua tehdessäni seitsemännessä taivaassa aina kun pääsen veistemään jotain. ♥ Oikeaa epätoivoa nostattaakin erityisesti puvun helmipitoisuus. Helmiä on paljon ja joka paikassa ja ne ovat sopivasti juuri sen verran punaoranssin värisiä, etten varmasti löydä mielestäni juuri oikean värisiä mistään kaupasta, vaan maalaisin kaikki oikean sävyisiksi. Miten niin rakastan tätä harrastusta.
Ai niin, ihoni pitäisi olla myös keltainen, varpaankynsieni terävät ja silmissä punaiset sclera-linssit.

Mayumi Kino - Blue Submarine no. 6

Yksi nimi: Range Murata. Blue Submarine no.6 on 4 OVA-jason mittainen sci-fi/post-apocalypse -anime, jossa Murata on toiminut hahmosuunnittelijana. OVAt ovat peräisin vuodelta 1998, ja niiden metsästämiseen meni ikä ja terveys. Vaan onneksi metsästin, lyhykäisyydessäänkin BS6 on aika muikea paketti 90-luvun animea. OVAt löytyivät vain englantidubeilla, jotka olivat muuten ihan yllättävän hyvät. On ihana verrata BS&:ea esim. Last Exileen (2003), jonka hahmosuunnittelun on Murata myös hoitanut, ja ihastella 15 vuoden piirto-/animaatiojäljen eroa kun hahmosuunnittelija on sama.
..niin, itse pukuun, köh. Toinen bodysuit tälle vuodelle, en ehkä arvosta, mutta Mayumi on hahmona ihana ja siisti, ja vaikka kuinka valitan, päädyn tekemään puvun kuitenkin. Ompelullisesti puku on varsin simppeli ja helppo, mutta hohhoi nippeleitä ja yksityiskohtia, saan taas väkertää. Puku kutsuu hyvin paljon siksi, että sen tekeminen olisi melko erilaista aikaisempiin verrattuna, puvussa kiinni olevien kolmiulotteisten ..asioiden saaminen oikeasti hyvännäköisiksi = haasteita.

Myös Mayumin univormuversio on uuh, senkin teen jossain vaiheessa.

Sitten siirryn miesosastoon!

Ylhäältä alas Nooj, Baralai, Gippal.
Gippal - Final Fantasy X-2

Gippal, voi Gippal. Olen helppo ja lankean aina naistenmieshahmoihin, mutta en voi sille mitään, koska Gippal. :D Baralaita joskus taannoin tehdessäni olisin toivonut palavasti seurakseni Gippalia, mutta koska kukaan muu ei tykkää X-2:sta, (paitsi Vorona! ♥) päätin joskus viime vuonna tehdä sen itse. Logiikkani voittaa.
Gippalin puku on lähes tulkoon yhtä looginen kuin Noojilla (Nooj = kuvassa punainen, raidallinen makkarankuori) ja vähintään yhtä kaunis. Vaaleanviolettia, tummanviolettia ja viininpunaista yhdessä, sisäinen esteetikkoni iloitsee! Olkapääarmorit aiheuttavan lähinnä huvittuneisuutta, myös pakollinen siisti silmälappu. Mietin aina, miksi huomaan tekeväni näitä HAHAHA lulz-pukuja, mutta siltikin haluan päästä väkertämään niitä. Gippalista tulisi nimenomaan Crimson Squad-versio pienillä aseilla, sillä Gippalin oma proppi itse pelin ajalta?

HAHA en ollut tekemässä. :D

Kanji Tatsumi - Persona 4

..joo. Kanji on aivan uskomattoman ilahduttava hahmo ja hahmodesign osuu ja uppoaa ihan kympillä. Olin P4:ää pelatessani tosin aika varma, etten ole Kanjia ikinä tekemässä, ihan vaan koska naamani ei niin käy, Kanjilla on tihrusilmät ja terävä leuka ja nenä joita minulla taas ei ole. Joku on tässä kuitenkin ylipuhunut minua herraan päin, joten voi olla, että sorrun. Oletuksella, että saan maskeerattua/meikattua itseni siihen kuntoon, etten koe hirveää "yhyy en näytä yhtään hahmolta"- ahdistuksia. Omin kulmieni peittämistä on jo kokeiltu, jos saan sen toimimaan tarpeeksi hyvin, väännän siitä ehkä joskus tutoriaalinkin. Puvusta siitä ei itsessään mitään ihmeellistä, perusvaatteita, perusompelua, ei proppiahdistuksia.

Mullin Shetland - Last Exile

En aio kirjoittaa Last Exilestä mitään muuta kuin pukuanalysointia, sillä muuten tästä merkinnästä ei tulisi loppua. Lyhyesti: Mullin = ♥.
Univormut ovat tunnetusti kuumia (sanan molemmissa merkityksissä) ja isotöisiä. Mullin vaatisi taas työstämistä ilman varsinaista deadlinea, vaikka puku on taas sinällään simppeli, yksityiskohtiin upppoaa taas hieman liikaa aikaa. Ajatuksena olisi nimenomaan artbookversio, jossa yksityiskohdat näkyvät paremmin, ja kiitos Muratan perinpohjaisten hahmoluonnosten, kuvia on joka puolelta. Kiitos Muratan, luonnoksissa näkyy myös kuinka univormuun kuuluva vesipullo aukeaa esim. tuhanteen eri osaan ja toimii viidelläsadalla eri tavalla. Ehkä lievästi liioiteltuna, mutta kuitenkin. Yksityiskohtaiset luonnokset ovat yksityiskohtaisia. Säärystimet olisinkin jo kaavoittanut kätevästi valmiiksi, ja hatun kanssa pääsisin menettämään jälleen kerran hermoni. Se on eeppisen hieno mutten niin halua tehdä sitä. :D

Olen tottunut siihen, että minulla on yleensä tiedossa tasan yksi puku, jonka haluan palavasti tehdä, ja jonka tehtyäni jään odottelemaan, milloin seuraava kiva hahmo tulee vastaan. Ajatukseni nyt: Mistä näitä hahmoja ja pukuja tulee? Hyvin todennäköisesti näistä suuri osa jää tekemättä, sillä olen uskomattoman hidas puvuntekijä, jaksan ja ehdin tehdä yleensä vain 2 hieman työteliäämpää pukua vuodessa (toinen syy hitaaseen tahtiini myös se, että ennaltaehkäisen stressiä ja mahdollista kyllästymistä puvuntekoon). Satavarmoja ovat ainakin Berserker!Paine ja Gippal, ja Mayumi, ja.. oikeastaan, tahtoisin luetella kaikki varmoiksi, joten en tee sitä. Lisäksi olen mennyt taas ottamaan niskoilleni Eeppisen Projektin, jota pitäisi myös alkaa hiljalleen vääntämään.

Eurocosplay - osa 1/?

2010-07-19T13:39:00.012+03:00

Desuconin jälkeen ajatukset ovat cosplayn suhteen olleet hyvin pitkälti lokakuun Eurocosplay-keikassa ja siinä, mitä moinen reissu minulta itseltäni vaatii - sekä omalla mittapuullani että se suhteen, että no, Suomea pitäisi parhaalla mahdollisella tavalla edustaa. Ei mitään paineita!
Suurin kysymys on yllättäen ollut se, millä puvulla lähden Lontooseen kisaamaan. Olisi ollut helppoa sukeltaa "tekemättömät cosplayt" -kansioiden uumeniin ja bongata sieltä yksi niistä puvuista, joita ei ole vielä tehnyt mutta tahtoisi palavasti tehdä. Vaan kun asiaa lähti miettimään yhtään pidemmälle, meni puvun valinta aivan uskomattomaksi salapoliisityöksi ja taktikoimiseksi.

Sanoin Desuconin jälkeen kaverilleni että en lähde Lontooseen voittamaan mutta lähden Lontooseen voittamaan. Loogisuudessaan tarkoitin seuraavaa: Kisa tulee olemaan pukujen puolesta aivan Helvetin Kovatasoinen, joten ykkössijaa ei lähdetä hakemaan samalla tavalla kuin Suomen kisoista, mutta lähden Lontooseen vetämään homman kotiin apinan raivolla, pyrin sijoittumaan ja kokoamaan homman niin hyvin kasaan, jotta voin jälkeenpäin sanoa ettei paremmin olisi voinut tehdä. Ja joo, hyvä se on tässä vaiheessa sanoa. :D

Pukuvalintaa on pitänyt miettiä aivan uusilta suunnilta kuin normaalisti. Suomen cosplaykisoihin mentäessä pukujen tason (joka nousee joka vuosi, yläpeukkua siitä) tietää keskiarvoltaan suhteellisen hyvin, sillä skene on pieni ja naamat tuttuja. Tottakai lähes joka kisassa vastaan tulee puku, joka vetää maton jalkojen alta eeppisyydellään, mutta puvun kantaja on usein kisoista/skenestä hyvinkin tuttu naama. Eurocosplay kääntää homman ainakin osittain ylösalaisin - kanssakilpailijoista saatava tieto rajoittuu hyvin pitkälti vain kuvalliseen materiaaliin Expon toimittamasta karsintavoittajagalleriasta (joka iskee tällä hetkellä 404:ää silmille, uusivat nettisivuja ilmeisimmin) sekä cosplay.comista sen, mitä sieltä osaa ja onnistuu stalkkaamaan. Youtubesta löytyy muutamia videoita, mutta livenä pukuja ei pääse näkemään ennen kisaa eikä niiden tekijöistä ja tekijöiden taidoista tiedä juuri mitään.

Uuden puvun tekeminen oli minulle melkoinen itsestään selvyys siihen asti, kunnes rupesin taktikoimaan ja ottamaan selvää muiden finalistien finaalipuvuista. Pukujen taso vaihtelee finaalissakin suuresti, mutta hienoimmat ovat oikeasti Eeppisen Hienoja.

Kukaan ei varmaan arvaa, onko esim. Esther (vasemmalla) varma sijoittuja. Trinity Blood jyräilee muuallakin Euroopassa.

Edelliseen viitaten oli selvää, ettei ihan millä puvulla tahansa kisaan kannata lähteä jos aikoo pärjätä. Hyvässä kisapuvussa kannattaisi olla vähän kaikkea - haasteita ompelun, rakentamisen ja propin suhteen, yksityiskohtia, haastavaa materiaalia ja mitä nyt ikinä keksiikään. Minulla oli ja on pitkä lista hahmoista ja puvuista, joita mietin finaalipuvuksi, olin jo pääsemässä ratkaisuunkin, kunnes rupesin vielä kerran kelaamaan, minkälaisia pukuja finaalissa on vastassa. Esimerkiksi Unkarin Okkidon Esther on aivan julmeton hieno, näyttävä on myöskin Sveitsin nolannen Caterina, ja Italian Laylan Rosa. Myös Ranskan Mirror Queen-puku Grimmin Veljekset-leffasta on huikea, olin tosin kovasti kuvitellut, että pukujen piti olla animaatio-/piirrospohjaisista lähteistä, joten olen kuumeisesti mietiskellyt, olenko vain säännöt lukiessani ymmärtänyt väärin, tai sitten leffasta tehty peliversio. Jos joku tietää paremmin, otan tietoa vastaan mielelläni.

Joka tapauksessa, paljon härvellystä on luvassa.

Ilmeeni kun tietyt finalistit

Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että Lontooseen lähtee Balthier. Valinta ei perustu siihen, etten jaksaisi tehdä uutta pukua tai olisin laiska, uuden puvun tekeminen polttelee todella paljon, mutta jos yritän oikeasti taktikoida, Balthier on kisan kannalta paras vaihtoehto. Puku on paras tekemäni, yksityiskohtia löytyy ja se on näyttävä Suomen mittakaavassa, toivottavasti sen ulkopuolellakin. Hahmolla on hyvä tarinapohja, jolloin myös esityksen rakentamiseen on monia eri mahdollisuuksia, ja tällä hetkellä hahmo näyttäisi eroavan edes hieman edukseen muista finalisteista olemalla, no, miehinen mies. Allaolevan Sephirothin lisäksi joka on ihan aikuisten oikeastikin mies.

Portugalin voittaja. Ai miten niin Desuconilla oli lievästi paremmat puitteet?

Nyt alkaa vain hillitön pelivideoiden/-äänien läpikäyminen, muokkaaminen ja pähkäily siitä, minkälaista settiä laitetaan kasaan. Lontoon pään hifipuolesta tietoa ei (vielä?) ole, joten mitään hervotonta valoshowta tuskin pääsee rakentamaan. Tai no, en koputa puuta, ehkä pystyykin! Saa nähdä. Syynäyksen alle joutuu myös puku - siinä on n. tuhat asiaa, jotka ovat mielestäni enemmän tai vähemmän poskellaan jotka aion saada kuntoon pienimpiä yksityiskohtia myöten.

Ja niitä muuten löytyy.

Eurocosplayhin liittymättä, käykää katsomassa Wempan eeppinen postaus eeppisestä Odin Sphere -photoshootista Traconista! Kokoan omani kunhan saan loput kuvat käsiini kuvaajilta.

Lisää Eurocosplay-panikoimista on luvassa. Luultavasti paljon.

Tracon ja kierrättämisen kesä

2010-07-01T16:11:00.012+03:00

Tämä kesä menee pukurintamalla hyvin pitkälti vanhojen pukujen kierrättämiseen (Jos Eurocosplay-kysymysmerkkiä ei lasketa) ja korjailuun. Ajoissa ei tietenkään mitään voinut tehdä, vaan Traconia edeltävällä viikolla alkaa mieleen tipahdella "ai niin, en tykännyt tuosta osasta viime kerralla, voisinpa korjata" -ajatuksia joita nyt tässä värkkäillään vielä tämän illan ajan.

Traconissa kierrätykseen pääsee viime Desuconin Gwendolyn (Odin Sphere), joka on ollut kaapin päällä pölyttymässä tähän viikkoon asti. Säätiedotusten perusteella pukuvalinta osui nappiin, Gwendolynin releissä paikat eivät kovin pahasti pääse kuumenemaan, tuulenvire käy sen verran kivasti joka paikassa. Neiti oli aikoinaan paitsi ensimmäinen naishahmocosplayni, nykyään myös aika korkealla suosikkilistalla, joten olen lähdössä coniin melko innoissani. Ja ilman bindauksia (lisätkää tähän kohtaan enkelkuoroin laulua)!

Tipitii.

Ompelullisesti Gwendolyniin ei mitään muutoksia tule. Testasin vielä mahtuvani toppiin, irtohihat ovat hyvässä kuosissa ja no, siinä se kankaan osuus olikin. Vyötäröstä alaspäin puku on kokonaan pelkkää softista, ja suurin rassaus onkin kohdistunut nimenomaan panssareihin ja aseeseen. Jalkapanssarit maalattiin uudestaan yrityksenä saada hyvin pieni metallinhohto aikaan, hopeisia osia on patinoitu hieman ja kulumat korjattu pois. Siivet vaativat vielä hieman maalausta (kiitos viime vuonna Sibeliustalolla päälleni juosseiden lapsien, ootte ihania ♥), samoin tutu.

Jos yli 15 denierin stayuppeja ei löydy eikä iho saa näkyä läpi, ratkaisu: vedä kahdet päällekäin ja läkähdy.

Odin Sphereä pelanneet tietävät, että Gwendolynin keihäs/psypher loistaa pelissä nätisti kun keräät aniliininpunaisia tähtösiä/phozoneita jotta voit kasvattaa mulpereita, joista kaikki tykkää. Viime kesänä heh_heh_lulz -proppina oli viinirypälekimppu, josta irtosi paljon hupia ja laadukkaita kuvia.

Päätin kuitenkin mulperien sijaan pakertaa aseen kanssa ja saada kristalliin valon, joka ideana heräsi viime kesänä, kun photoshootissa otettiin kuvia siten, että auringonvalo kävi hienon näköisesti kristallin (..muovikansion) läpi. Käytännön fysiikantaitoni ovat olemattomat, en tiedä sähkö-/lamppu-/ledhommista juuri mitään, kokeilla piti vaikka aika suuret epäilykset koko homman onnistumisesta olikin.
Mutta!

Voilà!

Kuvassa sisällä on yksi ledi, näkyy hyvin pimeässä, valoisassa huonommin, joten ledejä tulee vielä kaksi lisää. Oli muuten teoriassa maailman yksinkertaisin homma - onneksi tuli kokeiltua, niin osaa vääntää valon uudemmankin kerran jos vastaavia proppeja on tullakseen.

Vuosilinssit ovat iloinen asia, joten viime Desun linssit pääsevät uusiokäyttöön. Linssit on ostettu Cybershopista, josta positiivisena yllätyksenä löytyi juuri sellaiset joita etsinkin. Peittävät muuten vihreät silmät kuin unelma, jos joku tarvitsee allaolevan näköisiä linssejä, niin kyseessä on Cybershopin 2-tone Sweet Violet.

Vasemmalla ilman linssiä ja meikkiä, oikealla linssi + 15 sekuntin meikkirykäisy.

Tänään kaiken pitäisi olla kasassa ja tavaroiden pakattuna, huomenna kutsuu viikon viimeinen työpäivä ja illalla hyppään junaan Lahden ja Riihimäen kautta Tampereelle. Nähdään Traconissa!

Pakollinen Desuraportti

2010-06-19T22:43:00.003+03:00

Kirjoitin Desuconia edeltävänä tiistaina blogimerkinnän. Siinä luki näin:

"Koputan puuta ja möläytän, että puku itsessään on varsin hyvässä jamassa - olisi äärimmäisen huono jos ei olisi, sillä olen töissä koko viikon ennen viikonloppua perjantaita lukuunottamatta. Propit on viimeistelyä vaille väännetty (edellisen merkinnän tunnelit hyväksi havaittu ja käytetty), yksityiskohtia on viilailtu, piilolinssit odottavat korkkausta pöydällä ja muutenkin on ihan hyvä fiilis aikataulun suhteen. Päätin tosin ommella vielä paidan uusiksi, onneksi kyseessä on kuitenkin sen verran yksinkertainen vaatekappale ettei siitä tarvitse ottaa pulttia."

HA. HA.

Puun koputus osui pahaan paikkaan, hommat levisivät yllättäen käsiin ja tekstiä ei koskaan saatu julkaisukuntoon, kun kaikki aika menikin puvun (ja esityksen) viimeistelyyn. Surullista tässä on se, että puku oli tosissaan kerran käytetty päällä jo vuonna 2008, joten oli kaiken järjen mukaista, että kaikki olisi ajoissa valmiina. Ei ollut, viimeinen yksityiskohta tehtiin perjantaina keskiyön aikaan. Edellinen tosin on parannusta vuoden 2008 Animeconista, jolloin menin nukkumaan ensimmäisenä conyönä(..-aamuna) neljältä ja heräsin coniin seitsemältä.
Miksi minä harrastan tätä?

Asiaan! Viime viikonloppuna sompailin Lahteen Desuconiin, kuten myös yli 3000 (!) muuta. Saavuin Lahteen junalla idästä, joten väistin conkansaryntäyksen aiheuttamat ruuhkaongelmat sekä coniin mennessä että sieltä palatessa. Yötä pääsin viettämään ystäväni luokse.

Kun keväällä Eurocosplay-karsinta julkistettiin pidettäväksi, olin n. kaksi päivää aiemmin käynyt kampaajalla värjäyttämässä itselleni tummalle hiuspohjalle valkoisen keesin. Fiiliksiä kuvasi:

..sillä ensimmäisenä ajatuksena oli lähteä kisaamaan Balthierilla. Toisena vaihtoehtona oli viime Desun pukuni Gwendolyn (Odin Sphere), ja kävin pitkään sisäistä taistelua siitä, kummalla lähden kisaamaan - ja päädyin toivomaan hiusteni kasvavan tarpeeksi nopeasti ja valitsemaan Balthierin. Tukka onneksi kasvoi.

Eurocosplaykarsinta ja sitä edeltäneet ja seuranneet hermoilut veivät lauantain mennessään. Aamupäivä kului panikoidessa ja esitystä harjoiteltaessa. Esiintymisnumerokseni oli napsahtanut karsinnan viimeinen, joten paniikilla oli hyvää aikaa nousta muiden esityksiä verhoista katsellessa. En tietenkään nähnyt esityksiä siitä suunnasta kuin olisi pitänyt, mutta verhoistakin meno näytti lavalla ihan hillittömän hyvältä. Kisan taso oli eeppisen korkea, esityksiä katsoi fiiliksillä "miksen keksinyt että noin voi tehdä" ja "auuugh kylmät väreet", myös jälkimmäinen positiivisessa mielessä. Ilonan kanssa todettiin näytöstä katsoessa, että tässä kohtaa häviö ei tuntuisi yhtään niin pahalta kuin ennen, kun kisan (ja näytöksenkin) taso oli niin älyttömän hyvä. (Kisasta, siihen valmistautumisesta ja puvusta tulee oma tekstinsä myöhemmin, tämä teksti paisuu liikaaa jos yritän ympätä kaiken tähän.)

Kisasta napsahti ykkössija, joka ihan aikuisten oikeasti tuli pienenä yllätyksenä. Loppupäivä menikin yrittäessä hahmottaa, että syksyllä on oikeasti Lontoon reissu edessä, ja että siellä pitäisi olla ihan Helvetin Edustava™. Sisäistäminen ei ihan onnistunut. Sibeliustalolta poistuttua ilta menikin seuraavan aamun paneeliin valmistautuessa.

Crossplay, concept cosplay ja saabisu - cosplayta kalvava kutka? -paneeli aloitti sunnuntaiaamun heti kymmeneltä. Pientä arvailua kuulijoiden heräämiskynnyksestä esiintyi, mutta paneelin alkaessa sali taisi olla melkein seisomapaikkoja myöten täynnä. Ensimmäinen paneelin pitäminen hieman tulenarasta aiheesta jännitti hieman, mutta alun jälkeen paneeli kulki eteenpäin vetäjän näkökulmasta mukavasti. Panelistit hoitivat osuutensa mainiosti, ja yleisö osallistui paneeliin yllättävän aktiivisesti - kysymyksiä tuli sen verran paljon ja tiheään tahtiin, että joitakin oli pakko jättää aikataulun vuoksi käsittelemättä. Eriävien yleisökommenttien myötä Ihan Oikeaa Keskustelua saatiin aikaan, aktiiviselle ja osallistuvalle yleisölle vielä kiitokset. Paneelista on tullut palautetta molemmilta suunnilta - toisten mielestä meno oli hieman toistavaa ja tuomitsevaa, toisten mielestä taas toimiva ja ajatuksia herättänyt paketti. Molemmissa on varmasti peränsä - kyseessä oli ensimmäinen paneelini, jota tehtiin pitkään ja hartaasti, ja jonka tekemisestä tuli opittua yhtä sun toista. Tulenaran aiheen käsitteleminen neutraalisti on aina hankalaa, sillä jotakuta onnistuu ärsyttämään aina - toisaalta voi taas miettiä, onko neutraali suhtautuminen se yleisöä mukaansa tempaavin tapa nostattaa keskustelua. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta henkilökohtaisia vihakirjeitä en ole vielä saanut. Virheitä sattuu - One Piece -sarjasta otetun naisversio!Luffyn en tiennyt olevan virallista materiaalia, tietääpä ensi kerralla perehtyä asiaan paremmin eikä tule suututettua verenhimoisia faneja. Ensi kerralla paremmin!
Yhä kiitän tuhannesti panelistejani jotka vetivät homman kotiin.

Hoitsu-Axel ja gangurot karsiutuivat paneelimateriaaleista viime metreillä.

Seuraavana vuorossa piti olla Näin animefani saa naista-luento, joka oli kuin olikin aiheuttanut yleisöryntäyksen Puusepänverstaalle. Paikalle hieman myöhässä saavuttuamme tila oli niin täynnä, ettei screenille nähnyt, ja ilma oli tilassa niin uskomattoman huono, että katsoimme parhaaksi poistua pyörtymään muualle. Loppupäivä meni infotiskin raidaamisessa ja pienen photoshootin (jonka kuvia seuraavaan merkintään) pitämisessä. Sunnuntai meni paneelin jälkeen pitkälti hengaillessa, puvun epämukavuusaste alkoi saavuttaa huippunsa eikä jaksamisprosentti ollut enää kovin korkealla. Sain otettua n. 7 kuvaa koko viikonloppuna vaikka lupasin itselleni toista. Nämäkin kaksi taitavat ola lauantailta.

Persona 3:n Chidori (YumiKoyuki) ja Final Fantasy X-2:n Paine (Vorona).

Tämän vuoden Desucon erosi viime vuodesta eniten ehkä yhdellä tavalla: en käynyt katsomassa lainkaan puheohjelmaa. Viime vuonna katsottuja paneeleja oli 3 + cosplaynäytökseen osallistuminen, tänä vuonna luku oli 0 + Eurocosplay-karsinta (omaa paneelia en osaa laskea mukaan). Ohjelma oli monipuolista, mutta tänä vuonna se ei herättänyt minussa samoja "pakko nähdä!" -fiiliksiä kuten viime vuonna. Kunniavieraat eivät myöskään minua juuri kiinnostaneet, joten coni meni hengailuksi hyvässä seurassa - mikä ei todellakaan ollut huono asia.
Suurin syy tähän on kenties se, että suurin osa energiasta kului esityksestä ja paneelista stressaamiseen, eikä aikaa tai energiaa vähemmän kiinnostaviin ohjelmiin lähtemiseen ei ollut. Saa nähdä, kuinka ensi vuonna käy!

Tilaa riitti. [(C)E-spy.deviantart.com]

Loppujen lopuksi Desuconista jäi hyvä fiilis. Eniten sydäntä lämmitti Eurocosplayn korkea taso, hyvin toimineet järjestelyt ja yleisesti hyvä confiilis. Pakolliset miinuksiksi mainitsen cosplaynäytöksen valotoiveiden lentämisen ulos ikkunasta, sekä sen etten päässyt työvoimana sunnuntaiaamuna ennen ovien avaamista sisään valmistelemaan paneeliani, vaikka tästä oli puhetta ollut. Informaatiokatkoksia kuitenkin tapahtuu lähes aina. Kokonaisuudessaan varsin onnistunut con, ensi vuonna uudestaan, toivottavasti mukavamman puvun ja useamman seuratun ohjelmanumeron kera. Yksityiskohtaisempi pukuentry Balthierista on työn alla, kuten myös Eurocosplaypähkäily.

Salatiedettä autotallissa

2010-03-28T12:27:00.006+03:00

Hienoja tunneleita tulee

Viime viikonloppuna laitoin pitkästä aikaa pukuhommia taas kunnolla käyntiin ja päädyin leikkimään askartelumassan kera voittoisin tuloksin. Harva se kerta näissä hommissa oikeasti käy niin hyvä tuuri, että pukuun/proppiin kokeiltu aine x osoittautuu ensimmäisellä kertaa maailman toimivimmaksi asiaksi ikinä - voitte sitten nauraa räkäisesti kun kiroan kyseistä massaa parin viikon päästä.

Yleensä sopivan materiaalin löytäminen vaatii ainakin omalla kohdallani minimissään kolme reissua Hobby Pointiin/Sinooperiin/Robin Hoodiin, mikä luonnollisesti kolminkertaistaa materiaalikulut jo kokeiluversioissa. Jokainen, joka on tehnyt joskus pukua, jossa on proppi tai jokin vaate/muu osa, jonka kaavoja tai valmistusohjeita et löydä Suuresta Käsityölehdestä tai Niksipirkasta, tietää, että nimenomaan materiaalien keksiminen, hankkiminen ja kokeileminen vie aivan hervottoman ison osan ajasta (ja rahasta), jossa pukua työstää. Suomi on tunnetusti pieni paikka ja aika usein kuulee valitusta siitä, miten täällä ei ole materiaaleja ja jos ei omista Paypalia niin turha alkaa mitään proppeja vääntämään. Kehtaisin väittää, että asia ei ole näin.

Sitä kuuluisaa softista Final Fantasy XII:n Franin jalkapanssareissa Suomen malliin

Opiskelen Helsingissä, mutta kaikki puvuntekotarpeeni ovat kotona kehä kolmosen ulkopuolella. Tähän löytyy yksi syy: kaikki materiaalit, mitä en tiedä tarvitsevani, löytyvät kotoa. Maalta ei tietysti saa ostettua softista tai sopivia maaleja tai oikeinlaista tekonahkaa, mutta nimenomaan rakennehommissa työskentely kotona on helpompaa potenssiin tuhat. Annan esimerkin: kun teen pukua kotona, käytössäni on Autotalli™ ja Rojukaappi™, mistä löytyy kaikkea rojua, mitä ei mistään maailman Hobbypointeista löydy vaikka kuinka etsisi. Parasta siinä, mikäli omistaa rojupesäkkeen (tai äidin, joka antaa loisia rojupesäkkeestä turhaa tavaraa), on se, ettei niistä tarvitse maksaa mitään. Opiskelijasolu ei ole rojupesäkeystävällisin ympäristö noin puvunteon kannalta, joten jos vääntäisin pukuni Helsingissä, joutuisin ostamaan lähes kaiken uutena. Olen siis sinällään onnekas, sillä melkein minkä tahansa propin tai vastaavan pohjarakenne koostuu nimenomaan siitä rojusta, mitä autotallin perukoilta löytyy, päälle on sitten helppo viimeistellä jollain "hienommalla materiaalilla", eikä kukaan tiedä, mitä hirveyksiä puvun tai propin sisällä oikeasti on.

Ehkä liittyy, ehkä ei

Proppien ja muiden hankalampien asujen vääntämiseksi ei kuitenkaan tarvitse välttämättä rojupesäkettä, yllättävän paljon pystyy rakentamaan hyvinkin pienestä. Suomessa ei ole tietääkseni saatavilla kehuttua Wonderflexiä, mutten itse ole ikinä sitä tarvinnut, ainakaan vielä. Softista myy ainakin Hobbypoint ja tietääkseni myös postimyynnin kautta, mutta sitäkin ilman pystyy tekemään vaikka mitä. Henkilökohtaisia ykkössuosikkejani ovat lattiamatto (tiedättehän, se muovinen), harjanvarret, Pringles-purkit ja vaahtomuovi. Omalla kohdalla luotan myös melko usein softikseen erityisesti panssareiden kohdalla, mutta alla oleva esimerkki todistaa, että järjettömän hienot panssarit saa myös, kun käyttää vähän luovuutta ja rakentaa ne pöytätableteista. Ei varmaan tullut ensimmäisenä mieleen.

Kaveri on taitava.

Proppien tmv. rakentamisessa on se ongelma, että niihin ei kovinkaan usein löydy juuri mitään ohjeita, vaan kaikki pitää keksiä alusta itse. Kavereiden kesken saatetaan jakaa neuvoja puolin ja toisin, ja esim. cosplay.comissa lähestytään ilmeisesti melko usein muista puvuntekijöitä yksityisviesteillä joissa udellaan vinkkejä asian x tekemiseen. Hyvässä tapauksessa vastauksen tai jonkin asteista apua saattaa saada, joskus ei. Osa pukuilijoista on varsin aulista porukkaa auttamaan muita ja kertomaan, kuinka miekka kannattaa rakentaa ja kyhäämään tutoriaaleja ties mistä. Toinen osa sitten on niitä, joilta ei materiaalivinkkien ymv. lisäksi välttämättä ihan hirveästi apua irtoa, ja tunnustan itse kuuluvani ehkä enemmän tähän porukkaan. Kavereiden kanssa toki tulee vaihdettua neuvoja ja ongelmia pukujen ja proppien suhteen paljonkin, mutta muuten tykkään pitää omat keksintöni ihan omina keksintöinäni. Tässä kohtaa joku alkaa aina huutamaan elitistiä, mutta minulle cosplayssa ongelmanratkaisu on ollut aina se kaikkein antoisin osa, ja kun laittaa kymmeniä tunteja siihen, kun yrittää selvittää miten jokin panssari kannattaa rakentaa, on minusta täysin sallittavaa haluta pitää se tieto itsellään. Jos kilpailemisesta lähdetään puhumaan, en minä tatamillakaan sparratessani käynyt vastustajalle ennen matsia heittämässä et kannattaa muuten tähän vasempaan polveen potkaista, on muuten rasitusvamma siinä, vedä siihen niin tipun aivan varmasti. Kärjistettyjä esimerkkejä, mutta.

Avun pyytäminen cosplayjutuissa on itselleni muutenkin vähän hankalaa ja teen sen yleensä vasta äärimmäisessä hädässä, koska olen henkisesti 4-vuotias ja haluan tehdä ja keksiä kaiken itse. Olen vakuuttunut siitä, että se on ihan oikeasti mahdollista, niin kauan kun en ala takomaan panssareita metallista ja valamaan pronssimiekkoja. Tuskin on olemassa yhtäkään cosplayaajaa, joka ei olisi apua tutoriaaleista/vastaavista joskus hakenut.
En ole sitä mieltä, että kaikkien tulisi pitää omia oivalluksiaan valtionsalaisuuksina jos ei siltä tunnu, tottakai neuvoja ja tutoriaaleja saa ja on suotavaakin jakaa ja tehdä, mutta jos joku ei pyydettäessäkään tahdo jakaa isolla työllä kaavoittamansa univormun kaavoja, on se minusta täysin ymmärrettävää eikä tee kenestäkään hirveää natsia.

Tuntemattomien suuruuksien panssareita, vertailussa vasemmalla softis, oikealla Wonderflex. Molemmista on olemassa tutoriaalit netissä.

Proppikeskusteluissa pääsee myös helposti aiheeseen cosplaykilpailut, joissa propeilla on loppupeleissä aika suuri osa. Hyvä puvuntekijä ei välttämättä osaa tehdä proppeja, ja proppeja hyvin tekevä taas ei välttämättä pelaa ompelukoneen kanssa hyvin yhteen. Suomen kilpailu ovat alkaneet menemään siinä mielessä äärimmäisen positiiviseen suuntaan, että useimmissa kisoissa saa kisata vain itsetehdyllä puvulla, osto- ja teetetyt puvut on rajattu kisoista pois. Raja itse tehdyn ja äidin puoliksi tekemän puvun välillä on jälleen veteen piirretty viiva, ja sama ongelma lienee proppien kanssa. Pitääkö myös propin olla itse tehty? Entä jos kaupasta löytyy sopiva lelupistooli joka vaatii oikeanlaiseksi propiksi ainoastaan uuden värin? Onko tällainen proppi sallittu kisoissa, riittääkö pieni tuunaus aseen muuttamiseen "omatekemäksi" vai pitääkö porukoiden alkaa rakentamaan pistoolit ihan alusta alkaen itse? Näissä kysymyksissä on helppo alkaa halkomaan hiuksia, mutta kukaan tuskin on sitä mieltä, että harjanvarren sisältävässä propissa ei saa kilpailla, kun sitä vartta ei ole itse käynyt jalopuusta veistämässä ja hiomassa.

Hiuspanta ostettu valmiina radikaalisti Prismasta. Pitäisi varmaan hankkia lisää peruukkipäitä.

Omat propintekokokemukseni rajoittuvat lähinnä panssareihin ja harjanvarsiaseisiin, mutta jo niidenkin pohjalta toivoisin omistavani pienen huoneen, jonka voisin vain omistaa sotkemiselle - toisin sanoen proppien tekemiselle. Olen mitä tahansa rakentaessani tajuttoman hidas, ja työstän juttuja mieluiten monia viikkoja putkeen jolloin väistämättä huone alkaa täyttyä puu-/massa-/softissilpusta, joista erityisesto softis sähköistyy aika mukavasti, jolloin homma menee siihen että käyt suihkussa softiksen kanssa, nukut softiksen kanssa ja heräät aamulla softista korvassasi. Oma rakenteluhuone olisi kiva! Voisin vaikka tyhjentää armeijassa aikaa viettävän veljeni huoneen ja asettua sinne silppuineni, tuskin huomaisi mitään.

Siistiä propintekoa. Yleensä tilanne on ylläoleva potenssiin 15.

Valinnan vaikeus

2010-03-10T19:20:00.005+02:00

Uusia sarjoja katsoessani/lukiessani taikka pelejä pelatessani yksi jännäämisen aiheista juonen lisäksi on se, löytyykö tällä kertaa sarjasta kenties siisti hahmo, jonka puvun toteuttamiseen syttyisi palava halu. Vaikka hahmoja/pukuja etsisi kuinka tietoisesti ja niitä löytyisi kuinka helposti, cosplayattavat hahmot eivät kohdallani usein ole rakkautta ensi silmäyksellä -tapauksia, vaan kypsyvät siististä hahmosta cosplayajatuksiin melko hitaasti. Etsimistä omalla kohdallani vaikeuttaa eniten se, etten osaa tehdä pukua vain sillä perusteella, että kyseessä on maailman hienoin ja eeppisin puku, vaan haluan tuntea pukua kantavan hahmon ja mielellään pitää siitä. Onneksi olen usein niin naurettavan helppo, että pystyn ensimmäisen 10 sekunnin aikana sanomaan, onko hahmo mieleeni vai ei, mutta silti sarjat pitää katsoa niin pitkälle kuin mahdollista ennen kuin osaan mennä heilumaan puku päällä coniin. En dissaa ihmisiä, jotka tekevät pukujaan lähinnä vain puvun ulkonäköseikkojen perusteella, tykkään vain itse tietää, minkälaisena hahmona conissa heilun (mikään larpattaja en kuitenkaan ole, pois se minusta). Välillä melkein toivoisi että voisi mennä toisin, sen verran ärsyttävää aina välillä on löytää siistin näköinen hahmo ja alkaa metsästämään lähdesarjaa löytääkseen 30-osaisen mangan josta pitää sitten tottakai lukea ne kaikki osat. Toisaalta siinä missä tahdon puvun alta löytyvän mieleeni olevan hahmon, on aina plussaa, että puku on samalla jollain tapaa hieno tai haasteellinen, geneeriset koulupuvut eivät noin ompelullisesti kutsu.

Vasemmalla hahmo kuumottaa, puku ei, oikealla puku kuumottaa, hahmo vähemmän.

Kun hieno hahmo sitten löytyy, alkaa pakollinen ahdistus! En panikoi ensimmäisenä sitä, miten puvun teen, vaan sitä, miltä puvussa ja hahmona näytän. Muutamia hahmoja on toki tullut tehtyä välittämättä siitä, näytänkö hahmolta vai en, ihan jo siksi että hahmo on tuolloin ollut jotain eeppisen hienoa, mutta pääasiallisesti kuitenkin olo on puvussa paljon luontevampi kun tietää, että naama ja kroppa käyvät hahmoon edes jotenkin. Yli 170-senttisenä pikkulapset ovat automaattisesti kohdallani poissa laskuista, tissibeibeihin ei rinnanympärys riitä ja sitä Helvetin Siistiä (TM) shonen-sarjan tyyppiä, jolla on pienet tihrusilmät, ei tehdä kun päässä on silmien tilalla lautaset. Hyvänä esimerkkinä toimii taannoinen Bleachin Renji -cosplayni, jota mielelläni katselen vain kaulasta alaspäin.

Toisessa puvussa näyttää hyvältä isoilla silmillä, toisessa ei.

Anikin Cosplay-osiolla pyörii melko aktiivisesti Hahmo hakusessa - ketju cosplayereille ilman pukua-lanka, joka saa minut usein miettimään, eivätkö ihmiset osaa etsiä uusia hahmoja oikeista paikoista, eivät jaksa tehdä sitä kun lanka auttaa, vai onko minulla kenties vain liikaa vapaa-aikaa pukujen etsimiseen. Vaikka asettaisin minkälaiset kriteerit sopivan hahmon/puvun löytämiselle, niitä kuitenkin loppupeleissä löytyy aika jatkuvalla syötölä. Mitkä niistä sitten kelpuuttaa, on asia erikseen.
Toinen ja melko todennäköinen vaihtoehto tietysti on, että porukka käyttää ketjua ihan noin huvin vuoksi nähdäkseen, mitä ehdotuksia tuntemattomilta tulee.

Nuorempana olin perinteiseen malliin vahvasti sitä mieltä, että valitsen pukuiltaviksi hahmoiksi vain poikia, koska siistejä hahmoja ei naisista löytynyt. Vanhempana tunnetusti viisastuu ja siistejä naishahmoja on kummasti alkanut löytyä, mutta siltikin toteutettujen pukujen listalta löytyy vain yksi naishahmo. Naishahmojen kanssa ongelma omalla kohdallani usein on se, että monissa suosikkipuvuissani ihoa näkyy usein aika reippaasti tai puvut vaihtoehtoisesti nuolevat ihoa. Ihon näyttäminen sinällään ei kuitenkaan ole se suurin ahdistuksen aihe, vaan se, että tahtoisin näyttää sitä ihoa mahdollisimman timmissä kunnossa. Sääli, että rakastan syömistä ja ruokaa liian paljon ja lisäksi olen aivan uskomattoman laiska mitä puntin nostamiseen tulee. :D

Velvet on sen sijaan vetänyt muutamat vatsalihasliikkeet

Järkipelillä ajateltuna helposti kuvittelisin, että pukuiltavien hahmojen puvut olisivat sellaisia, joissa on sopivasti haastetta, mutta jotka eivät kuitenkaan vie elämästä n. ½ vuotta aikaa siihen, kun miettii kuinka vetoketju keksitään uudestaan. Nykyään olen huolestuttavan usein löytänyt itseni kuitenkin vääntämästä juuri niitä pukuja, joita olen ensimmäiset viralliset kuvat löytäessäni katsonut asenteella "Lolol onnea vaan sille joka tuota alkaa tekemään, tuo ei niin toimi :DD". Huolestuttavaa on kenties se, että kaksi viimeisintä suurinta projektiani on alkanut juuri näillä ajatuksilla. Hups?

Samoja ajatuksia on esiintynyt mm. Final Fantasy XII:n Mateuksen kanssa. Jota en muuten ihan aikuisten oikeasti aio ikinä tehdä. Ihan totta!

Vaikka kuinka voisin yrittää kuitenkin väittää tekeväni ainoastaan suosikkihahmojeni pukuja, ei homma kuitenkaan ihan niin suoranaisesti mene. Pukuja on tehty "ihan kivoista" hahmoista siinä missä niistä ultimaattisista suosikeistakin. Myös siinä vaiheessa, kun suosikkisuunnittelijalta löytyy taidekirja, jonka hahmoista ei ole olemassa enempää kuin se yksi kuva, alkaa sitä kummasti miettimään, että mitä jos sittenkin. Voi olla, että joskus saatan repsahtaa - ollenkaan en myönnä, että pahoin pelkään joskus löytäväni itseni vääntämästä jotain Final Fantasy X-2:n dresspherea. Hys hys.

Pakollinen esittelyviesti

2010-02-05T12:46:00.008+02:00

Tämä blogi on on ollut työ alla ainakin noin alitajuisesti jo vajaan vuoden, joten laitetaan esittelytekstiä tulemaan josko sen seurauksena kunnon tekstejäkin alkaisi maagisesti ilmestyä. Blogin nimi kertonee - tarkoituksena on bloggailla cosplaysta enemmän ja vähemmän vakavassa mielessä, raportoida pukujen tekemisestä niiden kanssa tuskailun lomassa, sekä kenties myös purkaa myös ajatuksia skenestä ja sen ilmiöistä.

Hieman taustatietoa bloggaajasta: olen 21-vuotias, vuodesta 2003 cosplayta harrastanut tyttö, eli taidan kuulua tähän ns. vanhempaan polveen skenessä, joka ei vain osaa lopettaa ajoissa. Cosplayn ulkopuolella oikeassa elämässäni olen päätoiminen opiskelija, harrastan tanssia, muuta satunnaista urheilua sekä videopelejä. Cosplayn saralla pukuja tulee tehtyä vaihtelevalla syötöllä, kilpailtua satunnaisesti ja lavan toisellakin puolella tulee joskus pyörittyä.

Cosplay on minulle harrastus siinä missä muutkin - joskus homma on enemmän serious business, joskus vähemmän. Puvut ja propit teen itse, käsillä tekeminen on minulle Se Juttu. Tykkään pukujen tekemisessä eniten ongelmanratkaisusta, ja toki valmiin puvun päälle saatuaan fiilis on muikea. Puvunteon lisäksi tykkään seurata ja lukea mitä skenessä tapahtuu ja mistä puhutaan, ja melko usein pinnalla olevista asioista sanottavaa löytyy. Mahdollisia lukijoita, joilla myös sanottavaa kenties on, kannustetaan reippaasti kommentoimaan.

Koitetaan saada homma käyntiin. Kahtellaan mitä tästä syntyy.